Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ohjaamisesta, asioiden sanoittamisesta, kieltämisestä ja tottelemisesta. Mitä tehdä?
15.08.2022 |
Olen kasvattanut lastani kaikkien ohjeiden mukaan niin, että ohjaan häntä rauhallisesti ja johdonmukaisesti oikeaan tapaan toimia. Sanoitan tilanteita ja tarvittaessa tunteita. Kiellän ja monesti perustelen kiellon, jotta lapsi ymmärtäisi kiellon paremmin ja täten muistaisi kiellon paremmin. Kehun aina kun menee hyvin. Jos toimii väärin, kiellän, laskeudun lapsen tasolle sanomaan, että noin ei saa tehdä ja syyn, kerron miten pitää tehdä. Jne jne.
Noh. Lapsi ei tottele juuri mitään. Tietää kielletyt asiat, mutta eipä tottele niitä. Ilmeisesti mikään ohjaaminen ei ole kovin kiinnostavaa lapsen mielestä eikä asioiden sanoittaminen ja ohjaaminen oikean toiminnan suuntaan kunnollinen seuraus väärästä toiminnasta. Kehuista tykkää, mutta oikean toiminnan kehuminen ei ole yhtään vähentänyt sitä väärää, koska se vääräkin on kivaa näköjään.
Sanokaa te muut positiivisen kasvatuksen kannattajat mitä tehdä. En haluaisi lähteä kovien rangaistusten tielle. Lapsi on alle kouluikäinen. Myös päiväkodissa toimitaan näin kuin minä, että kehutaan oikeaa toimintaa ja rauhallisesti kielletään väärä. Miksi emme saa sillä tuloksia aikaan?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
Höps.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
Höps.
Lapsi on pieni ja viaton, ei koskaan tahallaan ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
Höps.
Lapsi on pieni ja viaton, ei koskaan tahallaan ilkeä.
😂😂 Et vissiin tunne kauheen montaa lasta. (ellet sitten tarkoita juuri jotain tiettyä lasta)
Aikoinaan vein tämmöisen pomppivan lapsen ns temppukouluun ja siitä jatkoi telinevoimisteluun ja muihin liikkumisiin, ihan oli nelivuotias kun aloitti. Turhauttavaa on se , että joutuu kieltämään monta kertaa. Onko sekä isä ja äiti molemmat kieltäneet, ettei esim isä salaa anna hyppiä. Muistaakseni aikoinaan kun lapsi jatkoi jotain kiellettyä, nostin hänet viileän vesisuihkun alle vaatteineen päivineen. Lopetti. Nyt kaikki fiksuja aikuisia. Eikä lapsenakaan ollut ongelmia.
Joskus voi miettiä et miten toimisi jos kyseessä ois koira. Varmaan järkättäisi se oma sohva/rymypaikka, jonne aina siirrettäisi sohvalta.. Tarpeeksi mieluinen, ei mikään tyhmä korvike. Sohvalle pääsy tehtäisi hankalaksi. Sit mietittäisi että onko liikuntaa tarpeeksi, onko koiraa huomioitu tarpeeksi. Hakeeko se jotain reaktiota ihmisestä tekemällä jotain kiellettyä? Tekeekö jotain kiellettyä aina tietyssä tilanteessa? Pidettäisi hetki kirjaa ja pohdittaisi asiaa. Voisiko saman energian suunnata johonkin hyödylliseen? Vaikka yhteiseen leikkihetkeen, yhdessä hyppimiseen? Voiko kyseessä olla ohimenevä tietyn ikäkauden juttu, jota ei tarvi ottaa hirveän vakavasti?
Rangaistuksissa riski on että luottamus alkaa hapertua. Ehkä jatkossa lapsi pomppiikin sohvalla salaa, koska ei halua rangaistusta mutta tarve pomppia ei ole kadonnut?
Vielä 80-luvulla tottelematon lapsi sai yleensä remmiä, 90-luvulla tukkapöllyä ja 2000-luvun alussa jäähyä. Itseä huolestuttaa kyllä, että kun kasvatus koko ajan liberaalistuu, niin mihin se lopulta johtaa? Viedäänkö vanhemmilta, lastenhoitajilta ja opettajilta tulevaisuudessa kaikki valta lasten suhteen?