Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ohjaamisesta, asioiden sanoittamisesta, kieltämisestä ja tottelemisesta. Mitä tehdä?
15.08.2022 |
Olen kasvattanut lastani kaikkien ohjeiden mukaan niin, että ohjaan häntä rauhallisesti ja johdonmukaisesti oikeaan tapaan toimia. Sanoitan tilanteita ja tarvittaessa tunteita. Kiellän ja monesti perustelen kiellon, jotta lapsi ymmärtäisi kiellon paremmin ja täten muistaisi kiellon paremmin. Kehun aina kun menee hyvin. Jos toimii väärin, kiellän, laskeudun lapsen tasolle sanomaan, että noin ei saa tehdä ja syyn, kerron miten pitää tehdä. Jne jne.
Noh. Lapsi ei tottele juuri mitään. Tietää kielletyt asiat, mutta eipä tottele niitä. Ilmeisesti mikään ohjaaminen ei ole kovin kiinnostavaa lapsen mielestä eikä asioiden sanoittaminen ja ohjaaminen oikean toiminnan suuntaan kunnollinen seuraus väärästä toiminnasta. Kehuista tykkää, mutta oikean toiminnan kehuminen ei ole yhtään vähentänyt sitä väärää, koska se vääräkin on kivaa näköjään.
Sanokaa te muut positiivisen kasvatuksen kannattajat mitä tehdä. En haluaisi lähteä kovien rangaistusten tielle. Lapsi on alle kouluikäinen. Myös päiväkodissa toimitaan näin kuin minä, että kehutaan oikeaa toimintaa ja rauhallisesti kielletään väärä. Miksi emme saa sillä tuloksia aikaan?
Kommentit (66)
En nyt ihan suurennuslasilla lukenut, mutta en kyllä huomannut, että ap olisi kertonut, minkä ikäisestä tenavasta on kyse ja onko hän tyttö vai poika. On kuitenkin tärkeä tieto, vaikka aika pyritään pitämään sukupuolettomana.
Toinen kysymys: ymmärtääkö lapsi, mitä kielletty todella tarkoittaa? Hän osaa kyllä luetella kiellettyjä kohteita, mutta mikä se kielletty on. On hienoa, että ap pyrkii sanoittamaan ohjeensa lapselle, mutta vaikka se tuntuu aikuisesta selvältä, niin lapsi ei välttämättä ymmärrä niitä selityksi. Tiukka EI tai EI SAA MENNÄ ilman lempeää hymyä ja ystävällisyyttä. Joskus on pakko olla ankara. Ne kovapäisemmät tenavat eivät herttaisista ohjeista välitä pätkän vertaa. Lapsi on selvästi ottamassa vallan aikuisista omiin käsiinsä ja kohta perheessä on pikkudespootti. Supernannyt ja heidän ohjeensa kannattaa jättää omaan arvoonsa, ne ovat telkkari-realityä, joka on käsikirjoitettua huttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan suurennuslasilla lukenut, mutta en kyllä huomannut, että ap olisi kertonut, minkä ikäisestä tenavasta on kyse ja onko hän tyttö vai poika. On kuitenkin tärkeä tieto, vaikka aika pyritään pitämään sukupuolettomana.
Toinen kysymys: ymmärtääkö lapsi, mitä kielletty todella tarkoittaa? Hän osaa kyllä luetella kiellettyjä kohteita, mutta mikä se kielletty on. On hienoa, että ap pyrkii sanoittamaan ohjeensa lapselle, mutta vaikka se tuntuu aikuisesta selvältä, niin lapsi ei välttämättä ymmärrä niitä selityksi. Tiukka EI tai EI SAA MENNÄ ilman lempeää hymyä ja ystävällisyyttä. Joskus on pakko olla ankara. Ne kovapäisemmät tenavat eivät herttaisista ohjeista välitä pätkän vertaa. Lapsi on selvästi ottamassa vallan aikuisista omiin käsiinsä ja kohta perheessä on pikkudespootti. Supernannyt ja heidän ohjeensa kannattaa jättää omaan arvoonsa, ne ovat telkkari-realityä, joka on käsikirjoitettua huttua.
Lapsi on kohta viisi ja on poika.
Olen kyllä aina sanonut tiukasti ei tai ei saa mennä jne. Vakavalla ilmeellä. Jämäkästi. Olen pitänyt selvänä, että lapsi ymmärtää mitä tarkoittaa kielletty.
Ap
Ap. Perusongelma teillä on että lapsi saa aikalailla huomiota toimiessaan huonosti. Suosittelisin sinulle ja muillekin vastaavassa tilanteessa kirjaa Ihmeelliset vuodet. Siinä on erilaisia lähestymistapoja eri tilanteisiin. Sinä vanhempana osaat sitten päätellä mikä toimisi mihinkin, esimerkiksi milloin huomiotta jättäminen on paras tapa toimia. Hyvin tärkeää on väsymättä kehua kun menee oikein. Sen merkitystä ei voi kyllin korostaa. Aiheeseen liittyviä kursseja järjestetään kuntien perheneuvoloissa. Minä kävin sellaisen kouluikäisten vanhemmille räätälöitynä ja edelleen lueskelen kirjaa välillä. Sain kurssista ja menetelmästä aivan korvaamatonta apua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)Olkkari ei varsinaisesti voi mennä kiinni, koska meillä on asunnon pohja mallia avoin, eli olohuone, isot eteistilat ja keittiö ja kaikki samaa avointa tilaa ilman mitään ovia. Makuuhuoneisiin on käynti eteisestä ja samaten kylpyhuoneeseen. Ne on ainoat missä on ovi. Eli ehdotatko nyt sitä, että jos menee hyppimään sohvalla, niin ei koko päivänä saa poistua huoneestaan muuten kuin syömään ja vessaan? Ja jos yrittääkin, niin karjaisen heti ei? Ja entä päiväkoti? Haluan, että sohvalla hyppiminen loppuu täysin sielläkin. Ap
Ei tietenkään 😄 kun olet selittänyt lapselle, että jos on liian vaikeaa olla yksin hyppimättä sohvalla niin silloin ei saa mennä yksin olkkariin.
Sitten kun hyppii niin ei saa enää olla yksin olkkarissa vaan joutuu siirtymään odottamaan kanssasi keittiöön kun kokkaat tai menee omaan huoneeseen siksi aikaa kun olet vessassa tai keittiössä.
Aluksi voisi olla hyvä siirtyä välittömästi hyppimisestä olohuoneesta pois vaikka lapsen huoneeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Perusongelma teillä on että lapsi saa aikalailla huomiota toimiessaan huonosti. Suosittelisin sinulle ja muillekin vastaavassa tilanteessa kirjaa Ihmeelliset vuodet. Siinä on erilaisia lähestymistapoja eri tilanteisiin. Sinä vanhempana osaat sitten päätellä mikä toimisi mihinkin, esimerkiksi milloin huomiotta jättäminen on paras tapa toimia. Hyvin tärkeää on väsymättä kehua kun menee oikein. Sen merkitystä ei voi kyllin korostaa. Aiheeseen liittyviä kursseja järjestetään kuntien perheneuvoloissa. Minä kävin sellaisen kouluikäisten vanhemmille räätälöitynä ja edelleen lueskelen kirjaa välillä. Sain kurssista ja menetelmästä aivan korvaamatonta apua.
No huomiota sekin kai on, että sanotaan ei ja ohjataan muualle. Sohvalla hyppiminen ja muutama muu asia on kuitenkin sellaisia, että niihin on pakko puuttua heti, sillä lapsi voi loukata itsensä, jos ei puutu. En oikein tiedä miten voisin niitä jättää huomiotta.
Googlaan tuon kirjan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)Olkkari ei varsinaisesti voi mennä kiinni, koska meillä on asunnon pohja mallia avoin, eli olohuone, isot eteistilat ja keittiö ja kaikki samaa avointa tilaa ilman mitään ovia. Makuuhuoneisiin on käynti eteisestä ja samaten kylpyhuoneeseen. Ne on ainoat missä on ovi. Eli ehdotatko nyt sitä, että jos menee hyppimään sohvalla, niin ei koko päivänä saa poistua huoneestaan muuten kuin syömään ja vessaan? Ja jos yrittääkin, niin karjaisen heti ei? Ja entä päiväkoti? Haluan, että sohvalla hyppiminen loppuu täysin sielläkin. Ap
Ei tietenkään 😄 kun olet selittänyt lapselle, että jos on liian vaikeaa olla yksin hyppimättä sohvalla niin silloin ei saa mennä yksin olkkariin.
Sitten kun hyppii niin ei saa enää olla yksin olkkarissa vaan joutuu siirtymään odottamaan kanssasi keittiöön kun kokkaat tai menee omaan huoneeseen siksi aikaa kun olet vessassa tai keittiössä.
Aluksi voisi olla hyvä siirtyä välittömästi hyppimisestä olohuoneesta pois vaikka lapsen huoneeseen.
No se karjaisu oli vähän kärjistys. Voin kyllä kokeilla tuota, että jos ei pysy pois hyppimästä, niin joutuu siirtymään aina kanssani keittiöön jne. Mutta toisaalta tuo yksi kommentoija kirjoitti, että perusongelma on, että kielletyn tekemisestä on saanut huomiota. Huomiota sekin olisi, jos joutuu kulkemaan mukanani aina keittiöön jne. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt ihan suurennuslasilla lukenut, mutta en kyllä huomannut, että ap olisi kertonut, minkä ikäisestä tenavasta on kyse ja onko hän tyttö vai poika. On kuitenkin tärkeä tieto, vaikka aika pyritään pitämään sukupuolettomana.
Toinen kysymys: ymmärtääkö lapsi, mitä kielletty todella tarkoittaa? Hän osaa kyllä luetella kiellettyjä kohteita, mutta mikä se kielletty on. On hienoa, että ap pyrkii sanoittamaan ohjeensa lapselle, mutta vaikka se tuntuu aikuisesta selvältä, niin lapsi ei välttämättä ymmärrä niitä selityksi. Tiukka EI tai EI SAA MENNÄ ilman lempeää hymyä ja ystävällisyyttä. Joskus on pakko olla ankara. Ne kovapäisemmät tenavat eivät herttaisista ohjeista välitä pätkän vertaa. Lapsi on selvästi ottamassa vallan aikuisista omiin käsiinsä ja kohta perheessä on pikkudespootti. Supernannyt ja heidän ohjeensa kannattaa jättää omaan arvoonsa, ne ovat telkkari-realityä, joka on käsikirjoitettua huttua.
Lapsi on kohta viisi ja on poika.
Olen kyllä aina sanonut tiukasti ei tai ei saa mennä jne. Vakavalla ilmeellä. Jämäkästi. Olen pitänyt selvänä, että lapsi ymmärtää mitä tarkoittaa kielletty.
Ap
Täältä sivusta huutelen, että vaikuttaa siltä, että poika luulee kielletyn tarkoittavan sitä, että joku on sallittua kunnes se taas kielletään eli jää kiinni.
Kielletyn tekemisellä ei ole mitään seurausta joten miksei hän hyppisi sohvalla kun sitä saa tehdä kunnes se kielletään ja sitten vaan odotellaan sitä kun taas pääsee pomppimaan kunnes se taas kielletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)Olkkari ei varsinaisesti voi mennä kiinni, koska meillä on asunnon pohja mallia avoin, eli olohuone, isot eteistilat ja keittiö ja kaikki samaa avointa tilaa ilman mitään ovia. Makuuhuoneisiin on käynti eteisestä ja samaten kylpyhuoneeseen. Ne on ainoat missä on ovi. Eli ehdotatko nyt sitä, että jos menee hyppimään sohvalla, niin ei koko päivänä saa poistua huoneestaan muuten kuin syömään ja vessaan? Ja jos yrittääkin, niin karjaisen heti ei? Ja entä päiväkoti? Haluan, että sohvalla hyppiminen loppuu täysin sielläkin. Ap
Ei tietenkään 😄 kun olet selittänyt lapselle, että jos on liian vaikeaa olla yksin hyppimättä sohvalla niin silloin ei saa mennä yksin olkkariin.
Sitten kun hyppii niin ei saa enää olla yksin olkkarissa vaan joutuu siirtymään odottamaan kanssasi keittiöön kun kokkaat tai menee omaan huoneeseen siksi aikaa kun olet vessassa tai keittiössä.
Aluksi voisi olla hyvä siirtyä välittömästi hyppimisestä olohuoneesta pois vaikka lapsen huoneeseen.No se karjaisu oli vähän kärjistys. Voin kyllä kokeilla tuota, että jos ei pysy pois hyppimästä, niin joutuu siirtymään aina kanssani keittiöön jne. Mutta toisaalta tuo yksi kommentoija kirjoitti, että perusongelma on, että kielletyn tekemisestä on saanut huomiota. Huomiota sekin olisi, jos joutuu kulkemaan mukanani aina keittiöön jne. Ap
Mutta pomppimisleikki luultavasti unohtuu nopeasti kun siihen ei anneta mahdollisuuksia lainkaan.
Itse lisäisin vielä tarrataulun ja palkinnon, mutta sen käytöstä kai ollaan myös montaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)Olkkari ei varsinaisesti voi mennä kiinni, koska meillä on asunnon pohja mallia avoin, eli olohuone, isot eteistilat ja keittiö ja kaikki samaa avointa tilaa ilman mitään ovia. Makuuhuoneisiin on käynti eteisestä ja samaten kylpyhuoneeseen. Ne on ainoat missä on ovi. Eli ehdotatko nyt sitä, että jos menee hyppimään sohvalla, niin ei koko päivänä saa poistua huoneestaan muuten kuin syömään ja vessaan? Ja jos yrittääkin, niin karjaisen heti ei? Ja entä päiväkoti? Haluan, että sohvalla hyppiminen loppuu täysin sielläkin. Ap
Ei tietenkään 😄 kun olet selittänyt lapselle, että jos on liian vaikeaa olla yksin hyppimättä sohvalla niin silloin ei saa mennä yksin olkkariin.
Sitten kun hyppii niin ei saa enää olla yksin olkkarissa vaan joutuu siirtymään odottamaan kanssasi keittiöön kun kokkaat tai menee omaan huoneeseen siksi aikaa kun olet vessassa tai keittiössä.
Aluksi voisi olla hyvä siirtyä välittömästi hyppimisestä olohuoneesta pois vaikka lapsen huoneeseen.No se karjaisu oli vähän kärjistys. Voin kyllä kokeilla tuota, että jos ei pysy pois hyppimästä, niin joutuu siirtymään aina kanssani keittiöön jne. Mutta toisaalta tuo yksi kommentoija kirjoitti, että perusongelma on, että kielletyn tekemisestä on saanut huomiota. Huomiota sekin olisi, jos joutuu kulkemaan mukanani aina keittiöön jne. Ap
Mutta pomppimisleikki luultavasti unohtuu nopeasti kun siihen ei anneta mahdollisuuksia lainkaan.
Itse lisäisin vielä tarrataulun ja palkinnon, mutta sen käytöstä kai ollaan myös montaa mieltä.
Lapsen palkitseminenkaan ei tosiaan ole oikein poliittisesti korrektia. Monet tahot pitävät sitä yhtä paheksuttavana kuin rankaisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
Ap
Se kestää vuosia ennen kuin kasvatus tuottaa toivotun tuloksen. Lapset ovat yksilöitä, jotka tekevät välillä oman mielensä mukaan vaikka tietävät että joku juttu on kiellettyä. Niinhän me aikuisetkin toimimme, ajamme esim ylinopeutta ja kävelemme päin punaista, vaikkaihan hyvin tiedämme ettei niin saisi tehdä.
Itse koen että kasvatuksen tulos on toivotunlainen, kun lapsi osasi kouluikäisenä kodin ulkopuolella toimia sääntöjen mukaan, koulusta ja kavereiden kotoa tuli usein kehuja hyvästä käytöksestä (kotona saa ja pitääkin välillä kokeilla rajoja) ja nyt nuorena aikuisena on tasapainoinen, järkevä, pohdiskeleva ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen.
Ai niin ja se sohvalla hyppiminen, josta oli pienestä asti ohjattu pois, loppui siinä 4-5 vuotiaana :) Eli pitkällä tähtäimellä kannattaa ajatella!
Jo on vaikeaksi mennyt kakaroiden kasvatus. Kaikenmaailman loputon tunteiden ja tekojen sanoittaminen, voi hyvänen aika mitä loputonta lässytystä. Eihän penskat jaksa keskittyä kuuntelemaan moisia puheita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Kunhan lapsi oppii mikä on seuraus ja miten ikävä se seuraus on, niin seurausta harvoin tarvitsee enää määrätä. Mutta jos vanhemmalla ei kantti kestä laittaa lasta kunnolla kärsimään edes niitä muutamaa kertaa, niin siitä lapsi oppii vaan sen, että vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Aloitukseni pointti oli se, että olen kasvattanut positiivisen kasvatuksen ohjeiden mukaan. Ja samoin toimitaan päiväkodissa. Ja muutenkin modernien ohjeiden mukaan, missä olennaista on lapsen kärsivällinen ohjaaminen ja asioiden sanoittaminen. Ei kyse ole minun kantista. Vaan siitä, että yritän tehdä oikein. Olen kuitenkin törmännyt seinään. Vaikka miten yritän tehdä oikein, niin asiat ei toimi. Ja siksi tämä aloitus. Jatkanko vain samoin kuin ennen? Onko kyse siitä, että lapseni tarvitsee tuhat toistoa ennen kuin uskoo? Vai onko niin, että joillain lapsilla ohjaaminen ei vain toimi vaikka miten usein, paljon ja taitavasti ohjaisi? Mikä silloin olisi oikeampi tapa? Sitä kun ei moderneissa kasvatusoppaissa kerrota eikä keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa. Ap
Ei siis oikeasi tule pieneen mieleenkään että ohjeistus olisi väärässä? Ei vaikka se ei toimi? Mitä muuta toimintaa jatkaisit jatkuvasti vaikka se selvästi ei toimi? Et mitään, toteaisit että ohjeet on reiästä ja hylkäisit ne.
Lapsilta odotetaan ihan liikaa nykyään. Ei pieni lapsi ymmärrä mitään perusteluja. Kouluikäiselle voi jo asioita perustellakkin, mutta ei neljävuotias vielä ole kykenevä käsittelemään sellaista. Asoissa pitää olla selvät vaihtoehdot, pikkulapsi ei voi olla vastuussa mistään.
Nykyajan peskat ei opi syyn ja seurauksen lakia koskaan.
Jos tekee väärin, siitä pitää olla seurauksia. Lapsen pitää oppia että kun sinä kiellät, on syytä totella sillä tottelemattomuudesta seuraa jotain ikävää. En ymmärrä että pelätään jo sitä että lapsi nostetaan pois sohvalta hyppimästä jos se ei muuten lopeta. Joku raja nyt tuohon hysteriaan.
"Nyt loppuu se sohvalla hyppiminen tai menet nurkkaan seisomaan!"
Tämä on se mikä toimii oikeasti vaikka sitä ei varmasti jossain kasvatusoppaassa suositellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApSe kestää vuosia ennen kuin kasvatus tuottaa toivotun tuloksen. Lapset ovat yksilöitä, jotka tekevät välillä oman mielensä mukaan vaikka tietävät että joku juttu on kiellettyä. Niinhän me aikuisetkin toimimme, ajamme esim ylinopeutta ja kävelemme päin punaista, vaikkaihan hyvin tiedämme ettei niin saisi tehdä.
Itse koen että kasvatuksen tulos on toivotunlainen, kun lapsi osasi kouluikäisenä kodin ulkopuolella toimia sääntöjen mukaan, koulusta ja kavereiden kotoa tuli usein kehuja hyvästä käytöksestä (kotona saa ja pitääkin välillä kokeilla rajoja) ja nyt nuorena aikuisena on tasapainoinen, järkevä, pohdiskeleva ja omilla aivoillaan ajatteleva ihminen.
Ai niin ja se sohvalla hyppiminen, josta oli pienestä asti ohjattu pois, loppui siinä 4-5 vuotiaana :) Eli pitkällä tähtäimellä kannattaa ajatella!
Eli siis antaa lapsen vaan vuosia tehdä vaarallisia juttuja ja vaikka kiusata muita perheenjäseniä? Ja siitä sitten ei ole mitään haittaa kun tärkeintä on se että ei vaan käytä mitään muuta kuin sanoitusta?
Ei tuo sanoittaminen vain toimi juuri kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo sanoittaminen vain toimi juuri kenellekään.
Eikä varsinkaan muutaman vuoden ikäiselle taaperolle, joka ei jaksa kuunnella eikä ymmärrä sitä liirumlaarumia.
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
En ole ap mutta kiinnostaisi mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä, että lapsi lopettaa tuon,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Lapsi leikkii tottelemattomuusleikkiä, kun ei saa seurauksia hyppimisestä. Nauttii varmaan huomiosta ja vallantunteesta tilanteessa.
En ole ap mutta kiinnostaisi mitä tällaisessa tilanteessa pitää tehdä, että lapsi lopettaa tuon,
Kyll ä vamhempi voi olla kiukkuisen näköinen. Rakkauden menetys on kamala uhka. Ja ikävä kyllä lapsen täytyy antaa joskus tuntea semmoinenkin pelko.
Kun kasvatusasioista puhutaan, niin ei ole mitään "oikeaa" tapaa olemassa. On vain erilaisia koulukuntia joista osa on enemmän tai vähemmän muodissa ja osa taas ei ole.
Meidät aikuiset sekä teini-ikäiset on nykymuodin näkökulmasta kasvatettu yleensä todella rajusti "väärin" sekä kodeissa että ammattikasvattajien toimesta, mutta aivan normaaleja meistä on silti tullut. Kenties jopa normaalimpia kuin nykypäivän pikkulapsista, jos vaikka vertaillaan diagnoosien määriä...
Neuvoni sinulle on, että unohda ne positiiviset kasvatukset ja muut aatteet ja luota sen sijaan omiin silmiisi. Käytä niitä keinoja mitkä näyttävät toimivan.