Lue keskustelun säännöt.
Lapsen ohjaamisesta, asioiden sanoittamisesta, kieltämisestä ja tottelemisesta. Mitä tehdä?
15.08.2022 |
Olen kasvattanut lastani kaikkien ohjeiden mukaan niin, että ohjaan häntä rauhallisesti ja johdonmukaisesti oikeaan tapaan toimia. Sanoitan tilanteita ja tarvittaessa tunteita. Kiellän ja monesti perustelen kiellon, jotta lapsi ymmärtäisi kiellon paremmin ja täten muistaisi kiellon paremmin. Kehun aina kun menee hyvin. Jos toimii väärin, kiellän, laskeudun lapsen tasolle sanomaan, että noin ei saa tehdä ja syyn, kerron miten pitää tehdä. Jne jne.
Noh. Lapsi ei tottele juuri mitään. Tietää kielletyt asiat, mutta eipä tottele niitä. Ilmeisesti mikään ohjaaminen ei ole kovin kiinnostavaa lapsen mielestä eikä asioiden sanoittaminen ja ohjaaminen oikean toiminnan suuntaan kunnollinen seuraus väärästä toiminnasta. Kehuista tykkää, mutta oikean toiminnan kehuminen ei ole yhtään vähentänyt sitä väärää, koska se vääräkin on kivaa näköjään.
Sanokaa te muut positiivisen kasvatuksen kannattajat mitä tehdä. En haluaisi lähteä kovien rangaistusten tielle. Lapsi on alle kouluikäinen. Myös päiväkodissa toimitaan näin kuin minä, että kehutaan oikeaa toimintaa ja rauhallisesti kielletään väärä. Miksi emme saa sillä tuloksia aikaan?
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kovemmat keinot käyttöön ja heti. Älä jatka sanoittamista, joihinkin lapsiin se ei vaan tehoa. Itsellä toinen tällainen. Joskus vaan pitää aikuisen sanoa EI ja se pitää riittää. Kovapäisempi lapsi ei kestä sanoittamista, koska ei kykene kierroksiltaan kuuntelemaan edes. Kovapäisempi lapsi, jolla ei ole suurta miellyttämistarvetta tarvii kovemmat keinot, pahoittelen että näin se vaan on.
Tästä vielä kysyisin, että mitä ne asialliset kovemmat keinot esimerkiksi olisi. Kun se aikuisen sanoma ei ei vain riitä. Vaikka sen sanoisi tiukasti ja kovaa. Tai riittää se siinä hetkessä, mutta tunnin päästä asia on jo unohtunut ja taas ollaan saman kielletyn toiminnan parissa.
Ap
Auktoriteettiasema puuttuu? Tai lapsella ei riittävästi tilaa liikkua, tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Lapsi ei opi, jos välillä ei saa tehdä ja sitten saa. Etkö voi tehdä lapselle liikkumisen paikkoja tai luvan kanssa sitten jotain. Lapsi ei ole mikään mummo joka istuu paikoillaan keinutuolissa. Lapsi liikkuu miltei koko ajan kehityksensä mukaan ja etsii tekemistä, leikkimistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kovemmat keinot käyttöön ja heti. Älä jatka sanoittamista, joihinkin lapsiin se ei vaan tehoa. Itsellä toinen tällainen. Joskus vaan pitää aikuisen sanoa EI ja se pitää riittää. Kovapäisempi lapsi ei kestä sanoittamista, koska ei kykene kierroksiltaan kuuntelemaan edes. Kovapäisempi lapsi, jolla ei ole suurta miellyttämistarvetta tarvii kovemmat keinot, pahoittelen että näin se vaan on.
Tästä vielä kysyisin, että mitä ne asialliset kovemmat keinot esimerkiksi olisi. Kun se aikuisen sanoma ei ei vain riitä. Vaikka sen sanoisi tiukasti ja kovaa. Tai riittää se siinä hetkessä, mutta tunnin päästä asia on jo unohtunut ja taas ollaan saman kielletyn toiminnan parissa.
ApAuktoriteettiasema puuttuu? Tai lapsella ei riittävästi tilaa liikkua, tehdä?
En oikein osaa ajatella, että auktoriteettiasema puuttuisi. Olen luonteeltani jämäkkä ja johdonmukainen ihminen. Työssänikin johdan muita. Olen lapselle aina ollut selkeä rajojen suhteen. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Lapsi ei opi, jos välillä ei saa tehdä ja sitten saa. Etkö voi tehdä lapselle liikkumisen paikkoja tai luvan kanssa sitten jotain. Lapsi ei ole mikään mummo joka istuu paikoillaan keinutuolissa. Lapsi liikkuu miltei koko ajan kehityksensä mukaan ja etsii tekemistä, leikkimistä.
Mitä tarkoitat, että välillä saa ja välillä ei saa? Ei koskaan saa sohvalla hyppiä. Siihen on aina sanottu ei ja ohjattu pois sohvalta.
Lapsi saa kotona tietyissä paikoissa hyppiä. Ja ulkona tietenkin missä vain paitsi jossain autotien vieressä tms.
Ap
En osaa neuvoa muuta, kuin että jatka samaa, mutta tehosta viestiä. Lyhyempiä ohjeita ja kehuja, selkeämpiä äänenvaihteluja, kosketus mukana vielä enemmän, jos mahdollista.
Kuuntele myös omaa vaistoasi. Jos tuntuu siltä, että lapsi tarvitsee lisää tukea ja apua, lähde hakemaan sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.
Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kovemmat keinot käyttöön ja heti. Älä jatka sanoittamista, joihinkin lapsiin se ei vaan tehoa. Itsellä toinen tällainen. Joskus vaan pitää aikuisen sanoa EI ja se pitää riittää. Kovapäisempi lapsi ei kestä sanoittamista, koska ei kykene kierroksiltaan kuuntelemaan edes. Kovapäisempi lapsi, jolla ei ole suurta miellyttämistarvetta tarvii kovemmat keinot, pahoittelen että näin se vaan on.
Tästä vielä kysyisin, että mitä ne asialliset kovemmat keinot esimerkiksi olisi. Kun se aikuisen sanoma ei ei vain riitä. Vaikka sen sanoisi tiukasti ja kovaa. Tai riittää se siinä hetkessä, mutta tunnin päästä asia on jo unohtunut ja taas ollaan saman kielletyn toiminnan parissa.
ApAuktoriteettiasema puuttuu? Tai lapsella ei riittävästi tilaa liikkua, tehdä?
En oikein osaa ajatella, että auktoriteettiasema puuttuisi. Olen luonteeltani jämäkkä ja johdonmukainen ihminen. Työssänikin johdan muita. Olen lapselle aina ollut selkeä rajojen suhteen. Ap
Pelkkä raja ei riitä, vaan tarvitaan myös kunnollinen rajavalvonta ja rangaistukset rajan luvattomasta ylittämisestä.
Mietipä vaikkapa Suomen ja Venäjän välistä rajaa. Jos sieltä otettaisiin rajavartijat pois eikä valtionrajarikoksesta enää tuomittaisi, niin harva sellaista rajaa enää kunnioittaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne ja lapsen täytettyä neljä tuli jäähy ja lelun talteenotto myös käyttöön.
Meillä oli se tilanne, että lapsi kiipeili ja roikkui hyllyssä eli todella vaarallista vaikka se oli ruuvattu seinään kiinni. Ei mennyt mikään perille. Se hylly kuului lapsen johonkin päässä keksimään leikkiin ja ei mikään kielto ja sanoittaminen motivoinut lopettamaan. Ei myöskään suuttuminen.
Käytiin läpi, että seuraavan kerran kun roikkuu hyllyssä niin lelu menee varastoon. Ja menihän se lopulta. Siihen päivään loppui myös hyllyssä roikkuminen. Edelleen hyllyä ohittaessa lapsen käsistä näkee, että haluaisi napata siihen kiinni, mutta ei tee sitä.
On varmaan aika yksilöllistä millaista ohjausta lapsi pystyy ymmärtämään ja mitä hän esimerkiksi itse haluaa noudattaa. Kyse kun ei ole roboteista vaan ihmisistä joilla on oma tahto :)
Sohvalla hyppimiseen voit kokeilla sohvakieltoa. Sohvalta joutuu pois jos siinä ei osata istua. Aikuisista voi katsoa mallia ja leikkipuistossa/trampalla saa hoitaa riehumiset.
Minusta tuntuu, että meillä on jotain samaa logiikkaa tuossa taustalla. Että sohvalla hyppiminen ja muutama muu kielletty ja vaarallinen asia kuuluu olennaisena osana lapsen itse päässään keksimään leikkiin. Ja vaikka hän tavallaan tietää, että ne on kielletty, niin koska se joku leikki on joko niin kiva tai niin tärkeä, että sormet vain syyhyää sitä päästä tekemään, niin tieto kiellosta ei tunnu vaikuttavan mitään. Ja siksi toisaalle osoitettu hyppypaikkakaan ei auta, koska juuri sohvalla hyppiminen on hänelle se juttu. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Siis se tarkoittaa sitä, että kotona ollessa olen välillä vaikka vessassa tai täytän tiskikonetta tai mitä vain. Joka ei kestä kuin pari minuuttia, mutta sinä aikana lapsi ehtii olohuoneen sohvalle hyppimään. En minä voi lukita lasta koko kotonaoloajaksi jonnekin eri huoneeseen niin, että aina jos en ole itse metrin päässä niin hän olisi lukittuna jonnekin. Meidän sohva on niin iso, että en minä sitä yksin jaksa kaataa. Toki voisimme elää joka päivä vain sohva ylösalaisin, mutta sitten meillä aikuisilla ei olisi paikkaa missä istua olohuoneessa. Ja onko siinä järkeä?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Siis se tarkoittaa sitä, että kotona ollessa olen välillä vaikka vessassa tai täytän tiskikonetta tai mitä vain. Joka ei kestä kuin pari minuuttia, mutta sinä aikana lapsi ehtii olohuoneen sohvalle hyppimään. En minä voi lukita lasta koko kotonaoloajaksi jonnekin eri huoneeseen niin, että aina jos en ole itse metrin päässä niin hän olisi lukittuna jonnekin. Meidän sohva on niin iso, että en minä sitä yksin jaksa kaataa. Toki voisimme elää joka päivä vain sohva ylösalaisin, mutta sitten meillä aikuisilla ei olisi paikkaa missä istua olohuoneessa. Ja onko siinä järkeä?
Ap
Nosta siihen joku este, vaikka ruokapöydän tuolit? Tai huomionauhaa eteen muistuttamaan kiellosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Kunhan lapsi oppii mikä on seuraus ja miten ikävä se seuraus on, niin seurausta harvoin tarvitsee enää määrätä. Mutta jos vanhemmalla ei kantti kestä laittaa lasta kunnolla kärsimään edes niitä muutamaa kertaa, niin siitä lapsi oppii vaan sen, että vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Kunhan lapsi oppii mikä on seuraus ja miten ikävä se seuraus on, niin seurausta harvoin tarvitsee enää määrätä. Mutta jos vanhemmalla ei kantti kestä laittaa lasta kunnolla kärsimään edes niitä muutamaa kertaa, niin siitä lapsi oppii vaan sen, että vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Aloitukseni pointti oli se, että olen kasvattanut positiivisen kasvatuksen ohjeiden mukaan. Ja samoin toimitaan päiväkodissa. Ja muutenkin modernien ohjeiden mukaan, missä olennaista on lapsen kärsivällinen ohjaaminen ja asioiden sanoittaminen. Ei kyse ole minun kantista. Vaan siitä, että yritän tehdä oikein. Olen kuitenkin törmännyt seinään. Vaikka miten yritän tehdä oikein, niin asiat ei toimi. Ja siksi tämä aloitus. Jatkanko vain samoin kuin ennen? Onko kyse siitä, että lapseni tarvitsee tuhat toistoa ennen kuin uskoo? Vai onko niin, että joillain lapsilla ohjaaminen ei vain toimi vaikka miten usein, paljon ja taitavasti ohjaisi? Mikä silloin olisi oikeampi tapa? Sitä kun ei moderneissa kasvatusoppaissa kerrota eikä keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Ei sen kieltämisen tartte ollakkaan mukavaa, jos ei pysy pois sohvalta niin sitten menee koko olkkari kiinni.
Keksitkin itse sitten parhaan ratkaisun, jos olkkari on lapsen lemppari huone niin sen poistaminen lapselta voisi olla juuri sopiva seuraus törttöilystä :)
Olkkari ei varsinaisesti voi mennä kiinni, koska meillä on asunnon pohja mallia avoin, eli olohuone, isot eteistilat ja keittiö ja kaikki samaa avointa tilaa ilman mitään ovia. Makuuhuoneisiin on käynti eteisestä ja samaten kylpyhuoneeseen. Ne on ainoat missä on ovi. Eli ehdotatko nyt sitä, että jos menee hyppimään sohvalla, niin ei koko päivänä saa poistua huoneestaan muuten kuin syömään ja vessaan? Ja jos yrittääkin, niin karjaisen heti ei? Ja entä päiväkoti? Haluan, että sohvalla hyppiminen loppuu täysin sielläkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Kunhan lapsi oppii mikä on seuraus ja miten ikävä se seuraus on, niin seurausta harvoin tarvitsee enää määrätä. Mutta jos vanhemmalla ei kantti kestä laittaa lasta kunnolla kärsimään edes niitä muutamaa kertaa, niin siitä lapsi oppii vaan sen, että vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Aloitukseni pointti oli se, että olen kasvattanut positiivisen kasvatuksen ohjeiden mukaan. Ja samoin toimitaan päiväkodissa. Ja muutenkin modernien ohjeiden mukaan, missä olennaista on lapsen kärsivällinen ohjaaminen ja asioiden sanoittaminen. Ei kyse ole minun kantista. Vaan siitä, että yritän tehdä oikein. Olen kuitenkin törmännyt seinään. Vaikka miten yritän tehdä oikein, niin asiat ei toimi. Ja siksi tämä aloitus. Jatkanko vain samoin kuin ennen? Onko kyse siitä, että lapseni tarvitsee tuhat toistoa ennen kuin uskoo? Vai onko niin, että joillain lapsilla ohjaaminen ei vain toimi vaikka miten usein, paljon ja taitavasti ohjaisi? Mikä silloin olisi oikeampi tapa? Sitä kun ei moderneissa kasvatusoppaissa kerrota eikä keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa. Ap
Mikä pakottaa sinut olemaan "moderni"? Konservatiivisuus ei ole Suomessa kiellettyä, ainakaan toistaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap
Eri
Mitä tarkoittaa, että et voi kokoajan häntä rajoittaa?
Tottakai pitää kokoajan rajoittaa, jos ei itse osaa itseään rajoittaa.
Jos lasta ei voi vahtia (miksei voisi 🤔) niin sohvatyynyt irti tai sohva nurin kun siinä ei istu aikuista vahtimassa.
Pitää luoda ympäristö jossa se lapsi voi onnistua.
Toinen vaihtoehto on kieltää lapselta olohuoneeseen meno kokonaan valvomatta.Jos lapsella olisi pakkomielle tunkea kätensä kuumaan veteen niin varmasti keksisit keinon rajoittaa koko ajan.
Tuohon vielä, että koko olohuoneeseen meno ilman valvomista olisi kielletty. Tuntuu aika kurjalta meiningiltä, että käytetyin ja kivoin huone olisi kielletty lapselta. Eikä hän todennäköisesti pysyisi sieltä pois, vaan pitäisi koko ajan olla sanomassa ei ja ohjaamassa pois. Ap
Kunhan lapsi oppii mikä on seuraus ja miten ikävä se seuraus on, niin seurausta harvoin tarvitsee enää määrätä. Mutta jos vanhemmalla ei kantti kestä laittaa lasta kunnolla kärsimään edes niitä muutamaa kertaa, niin siitä lapsi oppii vaan sen, että vanhempi ei mahda hänelle mitään.
Aloitukseni pointti oli se, että olen kasvattanut positiivisen kasvatuksen ohjeiden mukaan. Ja samoin toimitaan päiväkodissa. Ja muutenkin modernien ohjeiden mukaan, missä olennaista on lapsen kärsivällinen ohjaaminen ja asioiden sanoittaminen. Ei kyse ole minun kantista. Vaan siitä, että yritän tehdä oikein. Olen kuitenkin törmännyt seinään. Vaikka miten yritän tehdä oikein, niin asiat ei toimi. Ja siksi tämä aloitus. Jatkanko vain samoin kuin ennen? Onko kyse siitä, että lapseni tarvitsee tuhat toistoa ennen kuin uskoo? Vai onko niin, että joillain lapsilla ohjaaminen ei vain toimi vaikka miten usein, paljon ja taitavasti ohjaisi? Mikä silloin olisi oikeampi tapa? Sitä kun ei moderneissa kasvatusoppaissa kerrota eikä keskusteluissa päiväkodin henkilökunnan kanssa. Ap
Mikä pakottaa sinut olemaan "moderni"? Konservatiivisuus ei ole Suomessa kiellettyä, ainakaan toistaiseksi.
Kuten sanoin, yritän tehdä oikein. Yritän tehdä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Sillä tavalla, joka auttaa lapsesta parhaiten tulemaan hyvinvoiva, tyytyväinen, onnellinen, yhteiskuntaan sopeutuva, terveellä itsetunnolla varustettu, jämäkkä, mukava toisille jne. Yritän tehdä asiat parhaan uusimman tiedon valossa. Ei minun ole pakko olla moderni vaan olen vain käsittänyt, että se modernein tieto kasvatustavoista olisi lapsen hyvinvoinnin kannalta paras tieto. Siksi olen sen valinnut. Ap
4 vee ei ihan hirveästi osaa käsittää jotain psykologis-filosofisia luentoja tunteista, vastuista sun muista.
Vierailija kirjoitti:
4 vee ei ihan hirveästi osaa käsittää jotain psykologis-filosofisia luentoja tunteista, vastuista sun muista.
En minä lapselle tuollaisia luentoja pidä. Ap
Hän ei siis kieltämisen hetkellä yritä väkisin mennä kiellettyyn paikkaan vaan menee kyllä sinne minne ohjataan ilman väkisin kiinni pitämistä. Mutta myöhemmin samana päivänä on taas uudelleen esim hyppimässä. En voi koko ajan häntä rajoittaa. Ap