Mitä kautta selvittämään ADD/Asperger-diagnoosia?

riippuu hyvin paljon paikkakunnasta se, millaiset tutkimukset tehdään ja kauanko kestää. Kerro siis sairaala johon olette menossa, niin ehkä joku osaa valaista tarkemmin.

Hän aikoi laittaa lähetteet toimintaterapeutille (aistiyliherkkyyksien vuoksi) sekä koulupsykologille.



Eilen kävimme perheneuvolassa, jonne saimme ajan ns. "kriisiajalle", joka on varattu kiireellisiä tapauksia varten torstai-aamuun. Siellä oli psykiatri, psykologi sekä sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä tapaa tänään kuntamme psykologia, koulukuraattoria ym. henkilöitä jossain palaverissa ja aikoi kertoa poikamme tilanteesta ja kiirehtiä asiaa. Soittelen maanantaina kunnan psykologille ja kuraattorille, kunhan he tietävät vähän pojan taustoja, ja kiirehdin tutkimusten aloittamista. Itse ei kuulema kannata jäädä vartomaan, milloin sattuu aikoja saamaan, vaan pitää itse aktiivisesti pommittaa eri tahoja. Toivon todella, että poika pääsee pian tutkimuksiin!



Poika käy nyt normaalisti koulua ja olemme keksineet kannustukseksi mm. tarroja läksykirjaan sekä tietsikalla palaamista palkinnoksi läksyjenteosta. Tarkistan myös päivittäin, että hän on tehnyt edes osan tehtävistä myös oppitunnilla.



Voimia vievää arkea, mutta tämä on käytävä läpi pojan parhaaksi! Kiitos kaikille kommentoineille ja etenkin teille, joillla on samanlaisia lapsia! Tekstinne antavat voimaa ja uskoa tulevaisuuteen.



Ap

Mentiin asperger-epäilyn kanssa, mutta saikin adhd-diagnoosin. Tosin lausunnossa mainitaan myös as-piirteistä, mutta diagnoosiin asti ne eivät riittäneet.



Poika kävi jo 3-vuotiaasta puheterapeutilla viivästyneen puheenkehityksen takia, ja sai päiväkodista pienryhmäpaikan. Eskaria poika kävi kaksi vuotta. Olisi päässyt tiedollisten taitojen perusteella jo ekan vuoden jälkeen kouluun, mutta ongelmat oman toiminnan ohjauksessa ym. johtivat siihen, että oli pakko käydä toiseen kertaan. Koulu painosti tähän, ja oikeassa ehkä olivat.



Koulupsykologi oli jo tuolloin kuvioissa mukana, ja teki ennen vuodenvaihdetta tutkimukset. Niiden perusteella hän suositteli as-luokkaa ja lähetettä eteenpäin tutkimuksiin. Saimme muuten ihan terveyskeskuslääkärin kautta lähetteen Tampereen yliopistosairaalan lastenneuropsykiatrian klinikalle, nepsy-tiimiin (neuropsykiatria). Neuvolalääkärikin olisi varmaan kirjoittanut, mutta sinne oli jonoa.



Tays:ssa oli tutkimukset joihin kuului muistaakseni alkuhaastattelu lapsen kanssa ja vanhempien haastattelut (pari tuntia kumpikin). Lisäksi oli lapsen haastattelu ja siihen liittyvä tutkimus, jossa lapsi leikki lääkärin kanssa ja itse seurasin peilin takana neuropsykiatrin kanssa. Ohjelmassa oli myös pitempi vanhempien haastattelu, jossa vastasimme lukuisiin kysymyksiin. Vastaukset vietiin tietokoneelle, joka ehdotti diagnoosia. Lisäksi oli jälkikeskustelu.



Lapsi sai diagnoosin ja Concerta-lääkityksen adhd:tä varten, mikä tuntuu sopivan hänelle. Diagnoosin muina aineistoina olivat koulupsykologin lausunto sekä eskariopen lausunto, tai oikeastaan tämän täyttämä rasti ruutuun -lomake.



Poika aloitti nyt kuuden lapsen erityisluokassa, jossa varmaan saa hyvää opetusta. Taksi vie ja tuo, haittapuolena aikainen herätys sillä taksi lähtee aamulla klo 7.

Eli lähete hussiin neurolle. Kuka siis jos tietäisi millaiset tutkimukset adhd lapselle?



Psykologin käynnit jo suoritettu, päiväkotiin toimitettu lausunnot ym ja lapsi erityistä tukea tarvitseva.



Mitä siis neurolla tehdään, kauan kestää, montako kertaa jne.?

Taas neuvolalle pyyhkeitä!!!



Neuvolalääkärin kautta olisitte saaneet neurologin lähetteen jo vuosia sitten...ja kuntoutuskin olisi voinut alkaa jo vaikka 5-vuotiaana...



t. Kuntoutetun lapsen äiti

Väitän jos lapsi olisi ollut päiväkodissa näihin juttuihin olisi puututtu jo vuosia sitten ja lapsi olisi saanut kuntoutusta ongelmiinsa.



Viimeistään eskarivuonna olisi pitänyt ap:n jo toimia koska se oli jo tappelua.





Lapsi olisi voinut käydä 0-luokan ja opetella koulun käyntiä ja vasta sitten ykköselle. Aspergereilla on näitä ap:n kuvaamia oireita.

ja nyt koulun alettua on selkä seinää vastaan ja pakon edessä hakemaan apua.



Neuvola ei välttämättä tee mitään ellei äiti/isä vaadi tutkimuksia. Näin kävi tutulle perheelle, äiti tiedosti lapsensa erilaisuuden ja pyysi lähetettä erityissairaanhoitoon ja ei sitä saanut. Lähete piti hoitaa muuta kautta. Äiti ei erehtynyt ja diagnoosi on nykyään.

Meillä pojan ääni nousee korkealle, kun poika innostuu. Silloin hän höslää, eikä kuule mitään.

Välillä tuntuu, että pojalla on aivovamma, kun mikään ei mene perille. Jos menee perille, niin unohtaa sekunnissa kiellot ja taas sama homma edessä.

Ihana poika joka nostaa karvat ajoittain pystyyn.

Ei ymmärrä syy seuraus suhdetta.

miten voisikaan kun laset käyvät leikki-iässä siellä 1, 5 vuoden välein (espoossa) ja ovat n. 30 min. Meidän asperger poika vielä tykkää käydä kaikenlaisten tätien luona tekemässä kivoja tehtäviä ja selviytyy niistä hienosti - ei siellä näy mitenkään ongelmat ryhmissä tai samanikäisten kanssa.

Päiväkotia minäkin pitäisin tärkeimpänä havaitsemaan ongelmat lapsen kehityksessä.

HIENOA muuten että ap:n homma etenee :-)

Niin... - olen TOKI miettinyt, että jos poika olisi ollut pienestä pitäen päiväkodissa, hänen ongelmansa ja eroavaisuutensa ns. keskivertolapseen olisivat tulleet varmasti aiemmin ilmi. Ja välillä toivon kovastikin, että joku olisi tullut herättelemään minua ja sanonut, että tuo ei ole normaalia. Mutta kun sitä vuodesta toiseen elää sen lapsen kanssa, sitä tulee tavallaan sokeaksi omalle lapselleen. Ajattelin, että se on vain pojan luonne. Vuotta vanhempi isoveli on ollut aina se vilkkaampi tapaus - on tosin nyt 8-vuotiaana jo paljon rauhallisempi ja järkevä - ja häneenhän minä olen automaattisesti pikkuveljeäkin aina verrannut. Tokaluokkalaisemme pärjäilee vallan mainiosti koulussa ja on taitava sosiaalisissa suhteissaan.



Lähisuvussa eikä tuttavaperheissäkään ole add/asperger-henkilöitä, eikä asia ole ollut minulle lainkaan tuttu ennen kuin olen omatoimisesti alkanut ottaa asioista selvää ja siinä netti on ollut ykkösväline! Eikä kukaan meitä läheisesti tunteva ole koskaan huomauttanut pojan käytöksestä mitään. Päinvastoin sitä on ihasteltu, että lapsi on niin etevä monessa asiassa.



Poika kävi seurakunnan kerhoa kerran viikossa 3-vuotiaasta siihen asti, että tuli eskari-ikään. Olihan sieltäkin välillä palautteena levotonta käyttäytymistä ja tottelemattomuutta, mutta ei sitä ollut sen enempää kuin isoveljestäänkään.



Poika kävi psykologilla 2-3 kertaa eskarivuoden syksyllä ja joululomalla muutimme toiselle puolelle Suomea ja sain mukaani asianmukaiset tiedoksiannot niin psykologilta kuin puheterapeutiltakin. Kunnassamme on vain niin suuri resurssipula, ettei pojalle kevään aikana tehty muita tutkimuksia kuin koulukypsyystesti. Eskari sujui keväällä jo paljon paremmin ja jotenkin erehdyin luulemaan, että "ongelma" on paranemaanpäin, enkä saanut aikaiseksi ottaa yhteyttä perheneuvolaan (joka ei siis sijaitse edes paikkakunnallamme).



Tavallaan siellä joku kirjoitti oikein, että olen ollut nyt selkä seinää vasten ja tajunnut, että nyt on saatava apua! Mutta siitä ei ole kyse, ettenkö olisi sitä apua ottanut vastaan, jos joku olisi jo aiemmin sitä tarjonnut tai sanonut, että hae apua. Poika ei ole kotona vaikea. Päinvastoin hän on usein se hiljaisin ja huomaamattomin neljästä pojastamme. Suuressa ryhmässä, vieraiden ihmisten keskuudessa hänen ongelmansa korostuvat. Etenkin nämä sosiaalisten suhteiden vaikeudet. Kotona olen oppinut käsittelemään häntä tietyllä tavalla, enkä osaa enää ajatella, että se tuottaisi lisävaivaa. Aina häntä saa hiukan enemmän hoputtaa, komentaa, muistuttaa, käskeä. Mutta vastaavasti häneltä saa herkemmin halauksiakin kuin muilta lapsilta.



Neuvolassa olemme muuten käyneet 2-vuotiaana ja seuraavan kerran 4-vuotiaana, koska silloisen asuinkuntamme varat eivät riittäneet järjestämään 3-vuotisneuvolaa lainkaan. Ja sitten 4-vuotisneuvolasta poika saikin lähetteen puheterapeutille (jonne oli myös pitkät jonot!) ja pääsi ensimmäiselle käynnille puheterapeutin luo 4.5-vuotiaana. Poika on aina ollut esimerkillinen lyhyillä neuvolakäynneillä ja suoriutunut kaikista tätien teettämistä tehtävistä "huippupistein", jos nyt näin voi sanoa. :) Hän jaksaa skarpata tuollaiset lyhyet tutkimukset, mutta se onkin eri asia kuin käydä koulua viisi päivää viikossa saman open kanssa.



Vasta sen jälkeen, kun oeln lukenut netistä add- ja asperger-lasten piirteitä, palaset ovat loksahdelleet kohdalleen ja olen nähnyt lapsessani useita asioita, jotka ovat aiemmin vain hukkuneet arkeen. Esim. aistiyliherkkyyksistä en ollut koskaan kuullutkaan.



Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan! Minulla on suuri halu auttaa lastani ja olen valmis tekemään kaikkeni sen puolesta, että hän apua saa. Kiitos edelleen kommenteistanne - niin niistä negatiivisista kuin kannustavistakin! Luulen, että poimin mukaani ainakin ne kannustavat. :)