Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei osaa nauttia yliopisto-opiskelusta
Opinnot alkoi korona-aikaan ja kaksi vuotta mennyt lähes täysin etänä. Ei ole tutustunut keneenkään. Nyt kai normaalimpaa opiskelua alkamassa, mutta ei ole toiveikas eikä näe enää mitään hyvää siinä. Etäopetus taisi tuhota paljon. Mitkä teidän opiskelijoiden/nuoryen vanhempien fiilikset on?
Kommentit (216)
Mitä nauttimista siinä on, että opiskelee päivät ja käy töissä illat ja viikonloput pysyäkseen hengissä? Pikkasen on varmaan ap:llä aika kullannut muistot. Työelämä on lasten leikkiä yliopisto-opintoihin verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuori taas nauttii suunnattomasti kun saa opiskella niin paljon etänä ja itsenäisesti. Ei ole koskaan ollut mikään laumasielu vaan oman tiensä kulkija.
Vierailija kirjoitti:
Huolen ohella mukavakin lukea ketjua. Ihanaa, miten kiinnostuneita olette nuortenne elämästä ja opinnoista! Meillä kotona oli tärkeää, että hankitaan "kunnon ammatti". Äidille menin hyväuskoisena kertomaan, että haluaisin lukion jälkeen yliopistoon ja maantiedon ja biologian opettajaksi. Äiti suuttui ja kiljui, että mieluummin ojankaivaksi kuin tuollaiseksi tyhjäntoimittajaksi! Muutin omilleni ja valmistun nyt keväällä yliopistosta FM:ksi ja aineenopeksi, kunhan saan loput pedagogiset opinnot kasaan.
Hassuinta on, etteivät vanhempani tiedä tästä. He luulevat minun olevan puutarhuri. En ole uskaltanut kertoa, koska reaktio pelkkään suunnitelmaan oli niin vihamielinen.
Oikeastiko on ihmisiä joitten mielestä opettaja on "tyhjäntoimittaja" eikä kunnon ammatti? Kaikkea sitä kuulee. Tsemppiä sinulle ja mahtavaa että olet pitänyt pääsi ja uskaltanut lähteä tavoittelemaan unelmiasi!
Vierailija kirjoitti:
Mitä nauttimista siinä on, että opiskelee päivät ja käy töissä illat ja viikonloput pysyäkseen hengissä? Pikkasen on varmaan ap:llä aika kullannut muistot. Työelämä on lasten leikkiä yliopisto-opintoihin verrattuna.
Kyllä työelämän tulos- ja aikataulupaineet ovat aivan jotakin muuta kuin opiskelijan tenttipaineet. Kun siihen vielä päälle tulee monella perhe-elämän ja perheen talouden pyöritys, niin huomaa, miten leppoisen auvoista opiskeluaika olikaan. Joten nauttikaa siitä, kun olette vasta siinä vaiheessa elämää.
Meillä nyt 2. vuosi amk opintoja menossa eli 1,5v lukiota etänä ja nyt 1,5v jatko-opintoja. Ei ole vaikuttanut mitenkään.
Lukion koki suorastaan helpotuksena kun oli etänä ja tapasi kavereita harvakseltaan, missään vaiheessa ei ollut täysin eristyksissä.
1. vuosi opiskelua pääosin etänä, tiivis opiskelijaporukka joka piti yhtä erilaisten whatsapp yms ryhmien kautta ja tapasi vaikka ulkona lenkkeilyn merkeissä ja tapahtumissa. Kukaan ei jäänyt yksin. Nyt lähiopiskelua ja töitä normaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nauttia opiskelusta? Ei sinne mennä nauttimaan vaan opiskelemaan ammatti. Lapsesi on oikeassa, vaikka vanhemmalla väärä ajatusmaailma.
Tarhaan ei mennä nauttimaan, vaan siksi, että vanhemmat ovat töissä.
Kouluun ei mennä nauttimaan, vaan oppimaan.
Yliopistoon ei mennä nauttimaan, vaan opiskelemaan ammatti.
Töihin ei mennä nauttimaan, vaan tekemään töitä.
Vanhainkotiin ei mennä nauttimaan, vaan odottomaan kuolemaa.
Kaikki, jotka luulevat, että elämän pitäisi olla kivaa edes joskus, ovat väärässä. Täysin typerää luulla, että koskaan saisi haluta ystäviä.
Tämähän se on av-mammojen mantra.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole edes missään ryhmissä ollut mukana? Pari lastani aloitti samaan aikaan, verkostoituivat heti, ja nyt vapaalla jalalla ovat tapailleet livenä. Olin kyllä tukena paljon ja sanoin aina, että toivottavasti ehtivät vielä kokemaan oikeata opiskelijaelämää. Se on kyllä onneksi käynyt toteen. Ei opiskelijaelämä muuten mitään erityisen 'nautittavaa' ole. Olihan aina jotain stressiä tenteistä siinä sivussa.
Olen opiskellut kolmessa tiedekunnassa.
Kyllä opiskelijaelämän pitäisi olla nimenomaan kivaa. Hauskinta on tutustuminen uusiin kavereihin, me-henki ja opiskelu yhdessä ja riennot.Kaikissa mun opinnoissa oli myös harjoitustöitä. Ei olisi onnistunut etänä.
Mua säälittää eniten just jotain 17-20-vuotiaat tässä tilanteessa. Opiskelijaelämän aloitus menee niin pian ohi. Sit kun aletaan valmistua niin ei siellä enää ole semmosta kivaa, vaan porukka alkaa jo hajaantua, vakiintua yms.
Oletko tosiaan huolestunut 17-vuotiaista yliopisto-opiskelijoista? Ei ole kyllä tullut kovin monia vastaan.
Onpa minulle moinenkin tullut vastaan, mutta ei Suomessa vaan euroopassa.
Sama täällä, kaksi lapsistani kirjoitti 17-vuotiaana, poika odotteli sitten puoli vuotta armeijaan menoa, tytär lähti opiskelemaan 17-v, täytti 18 v vasta seuraavan vuoden loppukeväästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
semppaaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisopiskelija. Alkuun oli kivaa, ettei tarvinnut ajella luennoille vaan luennot yms. oli netissä. Nyt en ole tavannut ketään uutta juttukaveria pariin talveen. Aloitin gradukurssin, mutta sattui ohjaaja, joka ei edes tiennyt, miten pitkä gradun pitää olla sivumäärältään. Sen kurssin osanottajalle laitoin kaveripyyntöä facessa, muttei kai tuo ole sitä nähnytkään.
Facekavereina on joitain kanssaopiskelijoita ajalta ennen koronaa. Ollaan vaihtelevasti tekemisissä.
Tuo surkea gradutyö ja korona yms. ovat laiskistaneet mut enkä varmaan maisteriksi valmistukaan. Syventävät kurssit ovat niin tylsiä, etten jaksa.
Älä anna periksi gradun kanssa. Jokainen graduntekijä on oikeutettu ohjaukseen. Vaadi sitä. Yliopisto-opettajissa on myös tietämättömiä tyyppejä ja se saattaa näkyä mm. välinpitämättömyytenä. Mene heti lukukauden alussa tapaamiseen ohjaajasi kanssa 👍
Joo, tee se tutkinto loppuun. Vähemmän se valmis harmittaa. Voit sen sitten jättää taakse. Jos ei kiinnosta, tee minimipanoksella syventävät kurssit. Kyllästymisongelmat ovat yleisiä, mutta olet tehnyt jo paljon työtä.
Kiitän kannustuksesta. Saa nähdä mitä tapahtuu. Syventäviin pitäis lukea asioita, jotka ei kiinnosta eikä tutkinnosta ole apua oikein missään, kun eläkevuodet ovat niin lähellä. Gradun kirjoittaminen kiinnosti ja mulla kandin kirjoitus sujui ja arvosanaankin olin tyytyväinen. Tuo graduohjaaja sitten tuhosi mun kiinnostuksen gradun kirjoittamiseen. Ajattelin vielä tämän vuoden opiskella kylläkin.
Mikähän tk. Itse huomasin myös aikuisopiskelijana, että minuun suhtauduttiin kielteisemmin kuin nuoriin opiskelijoihin.
Mutta tee gradu loppuun. Siis sinun kannattaa kirjoittaa vaikka appron gradu kuin jättää kirjoittamatta. Ja usein, kun pingottaminen arvosanasta lakkaa, kirjpittaminen alkaa sujua. Jos kandi on sujunut hyvin, sujuu gradukin, sehän on vain hieman kandia laajempi.
Nyt on gradu tehty; ei sille ekalle ohjaajalle vaan toiselle. Vielä puuttuu pari syventävää, jotka eivät edelleenkään kiinnosta. En kokenut, että ikäni vuoksi olisi ollut syrjintää t. muuten vaikeaa. Täällä on paljon aikuisopiskelijoita.
Tuo proffien kanssa höpöttäminen tms. on mulle ihan uusi asia. Tosin en ole osallistunut ainoaankaan iltatilaisuuteen. No, yksi proffa keskusteli luennon alussa/tauolla jonkun kanssa kesätöistä.
Joku
Vierailija kirjoitti:
Ei se munkaan mielestä mitenkään erityisen hauskaa ollut, pakkopullaa koko homma. Enemmän hauskaa voi olla sitten kun on mieleinen työ.
Opiskelit varmaan väärää ainetta. Itse ainakin nautin paljon siitä, kun otan selvää aiheesta, mistä olen kiinnostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt 2. vuosi amk opintoja menossa eli 1,5v lukiota etänä ja nyt 1,5v jatko-opintoja. Ei ole vaikuttanut mitenkään.
Lukion koki suorastaan helpotuksena kun oli etänä ja tapasi kavereita harvakseltaan, missään vaiheessa ei ollut täysin eristyksissä.
1. vuosi opiskelua pääosin etänä, tiivis opiskelijaporukka joka piti yhtä erilaisten whatsapp yms ryhmien kautta ja tapasi vaikka ulkona lenkkeilyn merkeissä ja tapahtumissa. Kukaan ei jäänyt yksin. Nyt lähiopiskelua ja töitä normaalisti.
"meillä"?
yhdessä opiskelette?
Vierailija kirjoitti:
Yhteen harrastejärjestöön yritin liittyä yliopiston avajaismessuilla, jossa heillä oli ständi. Paikalla ollut mieshenkilö totesi, että he ei kaipaa mitään turhia täytejäseniä hyvähenkiseen ja tiiviiseen porukkaansa. En kai kukkamekossa ollut heidän silmiinsä tarpeeksi uskottava heidän alan harrastaja.
Toi on todella turhauttavaa. Itse menin 19-vuotiaana fuksina teekkarien futsalkerhon 1. avoimiin harjoituksiin kun mainoksessa sanottiin kaikille löytyvän sopiva joukkue sopivalta sarjatasolta. Oli pari vuotta taukoa ollut jalkapallosta (jota yli 10 vuotta kuitenkin harrastanut) joten tiesin etten ollut ihan ylimpien sarjatasojen levelillä mutta kun kysyin niistä alempien sarjatasojen joukkueista (tiesin olevani niihin urheilullisesti tarpeeksi hyvä) ja voisinkohan liittyä niihin niin minulle sanottiin "ei oikein, ne ovat sellaisia kaveriporukoita"
Opinnot jäivät muutenkin kesken. Osittain kyse oli oman luonteen heikkoudesta mutta ei tuollaisiin törmäily varsinaisesti edesauttanut hyvinvointia ja jaksamista.
Nyt olen kolmekymppisenä mennyt takaisin yliopistoon ja olin halukas liittymään yhteen antirasistiseen järjestöön jossa oli paljon myös kolmikymppisiä mutta vaikka olin toinen vain kahdesta paikalle tulleesta ei- jäsenestä ja pyrin aktiivisesti aloittamaan keskusteluja muiden kanssa niin vain sitä toista pyydettiin (koko tapahtuma idea oli uusien jäsenten rekry).
Ihmiset jotka on tervetulleita järjestöihin, ravintoloihin, vaatekauppoihin ym. siksi koska sopivat "imagoon" ulkoisen habituksensa tai ulosantinsa perusteella tuskin edes ymmärtävät kuinka onnekkaita ovat. Vastaavasti yliopisto maailmassa kiusaaminen ja ulossulkeminen on parhaimmillaan/pahimmillaan lähes taidetta hipova sisäpiirin yhteisöllisyyttä vahvistava hienovarainen toimintatapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lapsi opiskeli ennen koronaa, mutta ei hän silti mitään kavereita sieltä koulusta saanut. Toisille se uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeampaa. Hän on pitänyt yhteyttä niihin kavereihin, joihin tutustui lukioaikana.
Ja töihin on päässyt ihan omilla ansioillaan, ei siihen mitään verkostoja ole tarvittu.
No näin työssäkäyvänä aikuisena ei paljoa tule missään bileissä juostua ja opinnotkin tulee tehtyä kokonaan etänä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinne nauttimaan mennäkään vaan opiskelemaan. Ei ihme, että nuoret väsyvät ja ovat olevinaan niin ahdistuneita jos vanhemmista lähtien kuvitellaan, että kouluun mennään nauttimaan ja viihtymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nauttimista siinä on, että opiskelee päivät ja käy töissä illat ja viikonloput pysyäkseen hengissä? Pikkasen on varmaan ap:llä aika kullannut muistot. Työelämä on lasten leikkiä yliopisto-opintoihin verrattuna.
Kyllä työelämän tulos- ja aikataulupaineet ovat aivan jotakin muuta kuin opiskelijan tenttipaineet. Kun siihen vielä päälle tulee monella perhe-elämän ja perheen talouden pyöritys, niin huomaa, miten leppoisen auvoista opiskeluaika olikaan. Joten nauttikaa siitä, kun olette vasta siinä vaiheessa elämää.
Opinnoissakin täytyy edetä, jos haluaa saada opintotukea.
Onpa minulle moinenkin tullut vastaan, mutta ei Suomessa vaan euroopassa.