Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ei osaa nauttia yliopisto-opiskelusta
Opinnot alkoi korona-aikaan ja kaksi vuotta mennyt lähes täysin etänä. Ei ole tutustunut keneenkään. Nyt kai normaalimpaa opiskelua alkamassa, mutta ei ole toiveikas eikä näe enää mitään hyvää siinä. Etäopetus taisi tuhota paljon. Mitkä teidän opiskelijoiden/nuoryen vanhempien fiilikset on?
Kommentit (216)
Me opiskeltiin otettiin lainaa kesätöissä käytiin ja laajennettiin tajuntaa hippihuumeksilla. Pääosin ihanaa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto-opinnot oli aika puuduttavaa hommaa. Harvemmin siitä nautti. Sosiaalisia verkostoja tuli jonkun verran, mutta niillä ei ole mitään tekemistä työurani kanssa.
Yliopistossa ja puhut yhä :lapseni. Hellitä toisen elämästä NYT!
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Kuulostaa aika luuseri 'lapselta'. Eikös sinne Yliopistoon pitäisi mennä muutenkin parhaat, eliitti ihmiset ?
Ite parikymppisenä armeijan alikessuna kotiuduttuani 1997 MAKSOIN KOTIIN VUOKRAA HANTTIHOMMIA tehden enkä saanu mitään tukia. En kun muutin solukämppiin ja lopulta saavutin 22 neliön vuokrayksiön 1999.
Se kasvatti 10 000 ( kymnenentuhatta) kertaa enempi kuin korkeakoulut.
Yksikin aamu armeijan metsässä palellen 40 tunnin nukkumattomuuden jälkeen on 1000 (tuhat) kertaa pahempi kuin mikään tentti/luento/opiskelupäivä.
Ite nyt kävin "vaan" tradenomiksi TÖIDEN OHESSA ikävuosina 25-29 ja vaihdoin vaippaa kahdelle lapselleni.
Eipä ollu mun äiti itkemässä 'kestääkö poikani kantti yliopistossa, saako lellivauva ystäviä.. "
Olin jo parikymppisenä omia vanhempia vahvempi,älykkäämpi, kielitaitoisempi sekä kyky selviytyä erämäässä 100 (sata) kertainen mun vanhempien tuttavapiiriin nähden.
Ai nii joo, siinä sivussa 24 vuotiaana ostin Stadista osakkeen, opiskellessa maksoin asuntolainaa työllä.
Hävettääkö sua alkuperäinen kun lapsesi on heikko, selvästi mua (kun olin 20v) heikompi luuseri joka tarvii äidin tukea ?
Toiset vaan on vahvempia kuin toiset.
Ps. Näin kuntonyrkkeilyä maksimisykkeellä harrastavana 45-v ukkona kysyn miten hyvin lapsesi jaksaa punertaa, entä sinä äitinä juosta intervalleja ? Miten hyvin pärjäisin teille sisukkuudessa ;)
Ehkä jos äiti olis ollu enempi huolissaan miten poika kullalla menee, ei olis niin kovaa tarvetta julistaa olevansa vahvempi yksilö, kuin sinulle täysin tuntematon opiskelija. Ei hemmetti.
Edelleen: toiset on vahvempia kuin toiset. Mun äiti ehkä halusi 90-luvulla antaa tukea mulle, mutta vahvempana ja sisukkaampana kykenin ponnistamaan paremmin ilman hänen länkytyksiään.
Lue kertauksena "kotiini maksamani vuokra" Se tarkoittaa: Itse maksoin vuokrani kotiin työnteolla, asuin mutsin kaa ja hänen osuutensa tuli yhteiskunnan tuista. Kyllä se vähän söi että minä olin työssäkäyvä vuokranmaksaja - mutsi ei.
Tunsin kateutta ikäluokkani ihmisiin jotka saivat asua ilmaiseksi kotonaan vielä 20+ iässä. Minä taas tein pa$kahommia jota vihasin, jotta sain rahaa asuu mutsin kaa. Ihmisen josta ei ollut töihinkään. Muutto työtätekevänä (ei opiskelijana) solukämppiin oli edistysaskel.
No, kuten vilpittömästi lahjakkaana matemaatikkona sanon, armeijan metsäaamut 90- luvun tyyliin jatkuvalla vilulla,nälällä ja univelalla ovat oikeasti 1000 kertaa haastavampia kuin opiskelut.
Toivottavasti tämä tuntematon lellivauva ymmärtää sen.
Kurja juttu että sinulla on ollut kovaa, ja hienoa että olet siitä huolimatta ponnistanut ja pärjännyt.
Ei ne helpommalla päässeet "lellivauvat" tietenkään vertaa itseään sinuun, vaan omaan viiteryhmäänsä eli niihin jotka he tuntevat. Ja ihan hyvä niin. Eivät he ole sinulle mitään velkaa.
Et sinäkään varmaan vertaa itseäsi siihen sukupolveen jonka nuoruus meni toisessa maailmansodassa, eikä pidäkään. Siitä huolimatta kaikkea hyvää sinulle!
Vertaanpas ! Faija kävi Rukin ja ukki kävi talvi- ja jatkosodassa tosissaan tappelemassa; pääkalloon tuli 5 millin ura ry$$@n luodista ! Mummo oli pikkulottana.
Jatkuvasti luen sotatarinoita miten kovaa lotilla oli pakkasella pestä ruumiita,oman kylän poikia.
Sukututkimuksia tehneenä tiedän 1800 -luvun nälkävuodet. Vaimot kuoli synnytyskoneena. Eräs vauraan talon emäntä sai arvokkaan lahjan synttärilahjaksi: oman lehmän !
Etpäs tiedäkään miten kovan jätkän ja asioista perillä olevan ihmisen kanssa oot vänkäämässä !
Itse väitän että itelläni on helppoa ja kohtuullista ollut ku verrataan menneisiin sukupolviin. Tietysti meidän sukupolvilla on helpompaa, mutta kyllä noi nykyajan stanan "yliopistoPenskat" on niin vellip...
Mitään eivät kestä - eivät mitään !!
Heikkoja lusmuja - kuvottavaa että ÄIDIT murehtii saako ne kavereita !!
Oon sit selvinpäin enkä ole ikinä koskenu huumeisiin.
Sinä et ole sotaa käynyt, etkä tiedä siitä mitään. Armeija-aamujen heräämiset ovat heräämisiä rauhan aikana. Itsekin heräilin, eikä siinä mitään sen kummempaa, paikka, jossa opetetaan hieman itsekuria ja kykyä vastaanottaa käskyjä.
Itsekkin opiskelin yliopistossa, tein töitä, ja toimin yrittäjänä. Ja sentään 4- vuodessa valmistuin. Ja ilman opintotukia.
Mut semmosen sanon, et vaik kuinka nimitetään näitten äitien poikia kermaperseiksi. On maailma myös muuttunut, korona-aika tms aiheuttavat aiemmin totuttuun aikaan nähden stressiä ja epätoivoa. Valitettavasti myös valtaa pitävä vihervasemmisto hyödyntää tilanteen siten, että entistä suurempi osuus perustoimialan yrityksistä ( verot ja byrokratia) joutuu lahtipenkkiin, tätä kutsutaan globalisaatioksi. Työpaikka kato on Suomessa todellinen, ja moitittavaa on siinä, että se tapahtuu sen johdosta, että ylisuuri julkinen sektori ja demokratia ei toimi.
Arjen koostumus, maailman polkuriippuvuus on toisin sanoen aivan erilainen kuin vaarisi aikaan. Respect veteraaneille!
Kyse on yksilötasolla kyvystä tarttua tilaisuuksiin, elää elämää, nauttia hetkestä, ilman masennusta ! Netti toki lisää tietoisuutta, mutta koko maailman tuskaa ei pidä ottaa kantaakseen.
Silti, pidentää läheisistämme ja heikoista huoli !
Nauttia yliopisto-opiskelusta?
Selvästikin ensimmäisen polven ylioppilas suvussa 8-)
Opiskelu on kovaa työtä jos aikoo valmistua joksikin kohtuullisessa ajassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäeroilla ei kyllä ole mitään merkitystä näissä verkostoitumis- ja ystävystymisasioissa. Terv. N45, jonka parhaat työkaverit ja vapaa-ajanviettokumppanit ovat kolmikymppisiä :)
Olen kyllä hieman erk mieltä, kyllä sillä saattaa nykyään olla. On eri asia olla 45-vuotiaana muiden aikuisten, kolmikymppisten, kanssa. He eivät ole gen z:tä tai täysin somemaailman lumoissa. Tosin en tiedä mikä on gen z:n ikäluokitus, olenko myös sitä? Siitä huolimatta minua ei kiinnosta Tiktok-trendit, Williamit tai Pridet, vaikka yhteiskunnallisista asioista pidänkin.
En kuitenkaan poissulje nuorempien kanssa kaveeraamista, kunhan on hieman kypsempi kuin ikäisensä. Meillä kyllä joskus huomaa ikäjakauman esim. draaman hakemisena, vaikka ikäeroa on vain muutamia vuosia.
T. aiempi 23v
Hmm, vaikuttaa että sinulla itsellä on ennakkoluuloja nuorempia kohtaan, se luultavasti vaikeuttaa kyllä kavereitten löytämistä. Avoimemmalla mielellä se on paljon helpompaa.
Käy sääliksi korona ajan nuoria. Tsemppiä kaikille asian kanssa tuskaileville. Josko tämä tästä ja ihmiset palaisivat kouluihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ei kestetä todellisuutta. Kaiken pitäisi olla hauskaa tai nautittavaa. Se vaan ei mene niin. Elämässä pitää oppia sietämään asioita, jotka ovat kaukana hauskasta. Se on kasvattavaa ja kehittää ongelmanratkaisukykyä sekä henkistä vahvuutta.
Opiskelu ja työ ovat erittäin suuri osa elämää, mutta on aivan ok, että ne ovat kärsimystä? Vain vapaa-ajalla ollaan sitten onnellisia?
Mikäli opiskelu ja työ on kärsimystä niin kyllä silloin on tehty väärä alavalinta.
Oma keskimmäinen aloitti yliopisto-opinnot kaksi vuotta sitten. Ennätivät pitää orientaatioviikkon ja sen tapahtumat ennenkuin meni opiskelu etäilyksi. Onneksi alaan kuuluu niin paljon harjoitustöitä, että niissä tutustui ihmisiin. Jo ensimmäisenä vuonna meni mukaan ainejärjestöön ja osakuntaan. Osakuntajutut jäi kun tuli valituksi ainejärjestön hallitukseen. Opiskelu on vaativaa ja aikaavievää ja porukka hitsautui hyvin yhteen.-siis ne, jotka osui samaan pienryhmään. Hänellä aloitti muutama hyvä lukioaikainen ystävä yhtä aikaa opinnot samassa kaupungissa, joten he ovat myös olleet toistensa tukena. Kotoa otti myös yhden lemmikin seuraksi. Ei suurempia ongelmia siis ja viime keväänä oli jo liikaakin kaikenlaista toimintaa ja tapahtumien järjestämistä.
Itsensä pitää olla aktiivinen, jotta niitä kavereita ja verkostoja saa.
Aktiivinen väärissä asiossa, ei tule valmistumaan koskaan.
Höpö höpö. Oikeasti aktiivinen ja aikaansaapa ihminen osaa käyttää aikansa tehokkaasti. Hänellä on kandinkirjoitus hyvällä mallilla kun pääsi nyt kesällä jo aloittamaan . Lisäksi harrastaa erästä urheilulajia sm-tasolla. Tulee valmistumaan alle 5 vuodessa. Pitää osata priorisoida mihin käyttää minkäkin verran aikaansa ja energiaansa.
Onko ihminen mielestäsi kone?
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Kuulostaa aika luuseri 'lapselta'. Eikös sinne Yliopistoon pitäisi mennä muutenkin parhaat, eliitti ihmiset ?
Ite parikymppisenä armeijan alikessuna kotiuduttuani 1997 MAKSOIN KOTIIN VUOKRAA HANTTIHOMMIA tehden enkä saanu mitään tukia. En kun muutin solukämppiin ja lopulta saavutin 22 neliön vuokrayksiön 1999.
Se kasvatti 10 000 ( kymnenentuhatta) kertaa enempi kuin korkeakoulut.
Yksikin aamu armeijan metsässä palellen 40 tunnin nukkumattomuuden jälkeen on 1000 (tuhat) kertaa pahempi kuin mikään tentti/luento/opiskelupäivä.
Ite nyt kävin "vaan" tradenomiksi TÖIDEN OHESSA ikävuosina 25-29 ja vaihdoin vaippaa kahdelle lapselleni.
Eipä ollu mun äiti itkemässä 'kestääkö poikani kantti yliopistossa, saako lellivauva ystäviä.. "
Olin jo parikymppisenä omia vanhempia vahvempi,älykkäämpi, kielitaitoisempi sekä kyky selviytyä erämäässä 100 (sata) kertainen mun vanhempien tuttavapiiriin nähden.
Ai nii joo, siinä sivussa 24 vuotiaana ostin Stadista osakkeen, opiskellessa maksoin asuntolainaa työllä.
Hävettääkö sua alkuperäinen kun lapsesi on heikko, selvästi mua (kun olin 20v) heikompi luuseri joka tarvii äidin tukea ?
Toiset vaan on vahvempia kuin toiset.
Ps. Näin kuntonyrkkeilyä maksimisykkeellä harrastavana 45-v ukkona kysyn miten hyvin lapsesi jaksaa punertaa, entä sinä äitinä juosta intervalleja ? Miten hyvin pärjäisin teille sisukkuudessa ;)
Ehkä jos äiti olis ollu enempi huolissaan miten poika kullalla menee, ei olis niin kovaa tarvetta julistaa olevansa vahvempi yksilö, kuin sinulle täysin tuntematon opiskelija. Ei hemmetti.
Edelleen: toiset on vahvempia kuin toiset. Mun äiti ehkä halusi 90-luvulla antaa tukea mulle, mutta vahvempana ja sisukkaampana kykenin ponnistamaan paremmin ilman hänen länkytyksiään.
Lue kertauksena "kotiini maksamani vuokra" Se tarkoittaa: Itse maksoin vuokrani kotiin työnteolla, asuin mutsin kaa ja hänen osuutensa tuli yhteiskunnan tuista. Kyllä se vähän söi että minä olin työssäkäyvä vuokranmaksaja - mutsi ei.
Tunsin kateutta ikäluokkani ihmisiin jotka saivat asua ilmaiseksi kotonaan vielä 20+ iässä. Minä taas tein pa$kahommia jota vihasin, jotta sain rahaa asuu mutsin kaa. Ihmisen josta ei ollut töihinkään. Muutto työtätekevänä (ei opiskelijana) solukämppiin oli edistysaskel.
No, kuten vilpittömästi lahjakkaana matemaatikkona sanon, armeijan metsäaamut 90- luvun tyyliin jatkuvalla vilulla,nälällä ja univelalla ovat oikeasti 1000 kertaa haastavampia kuin opiskelut.
Toivottavasti tämä tuntematon lellivauva ymmärtää sen.
Kurja juttu että sinulla on ollut kovaa, ja hienoa että olet siitä huolimatta ponnistanut ja pärjännyt.
Ei ne helpommalla päässeet "lellivauvat" tietenkään vertaa itseään sinuun, vaan omaan viiteryhmäänsä eli niihin jotka he tuntevat. Ja ihan hyvä niin. Eivät he ole sinulle mitään velkaa.
Et sinäkään varmaan vertaa itseäsi siihen sukupolveen jonka nuoruus meni toisessa maailmansodassa, eikä pidäkään. Siitä huolimatta kaikkea hyvää sinulle!
Vertaanpas ! Faija kävi Rukin ja ukki kävi talvi- ja jatkosodassa tosissaan tappelemassa; pääkalloon tuli 5 millin ura ry$$@n luodista ! Mummo oli pikkulottana.
Jatkuvasti luen sotatarinoita miten kovaa lotilla oli pakkasella pestä ruumiita,oman kylän poikia.
Sukututkimuksia tehneenä tiedän 1800 -luvun nälkävuodet. Vaimot kuoli synnytyskoneena. Eräs vauraan talon emäntä sai arvokkaan lahjan synttärilahjaksi: oman lehmän !
Etpäs tiedäkään miten kovan jätkän ja asioista perillä olevan ihmisen kanssa oot vänkäämässä !
Itse väitän että itelläni on helppoa ja kohtuullista ollut ku verrataan menneisiin sukupolviin. Tietysti meidän sukupolvilla on helpompaa, mutta kyllä noi nykyajan stanan "yliopistoPenskat" on niin vellip...
Mitään eivät kestä - eivät mitään !!
Heikkoja lusmuja - kuvottavaa että ÄIDIT murehtii saako ne kavereita !!
Oon sit selvinpäin enkä ole ikinä koskenu huumeisiin.
Sinä et ole sotaa käynyt, etkä tiedä siitä mitään. Armeija-aamujen heräämiset ovat heräämisiä rauhan aikana. Itsekin heräilin, eikä siinä mitään sen kummempaa, paikka, jossa opetetaan hieman itsekuria ja kykyä vastaanottaa käskyjä.
Itsekkin opiskelin yliopistossa, tein töitä, ja toimin yrittäjänä. Ja sentään 4- vuodessa valmistuin. Ja ilman opintotukia.
Mut semmosen sanon, et vaik kuinka nimitetään näitten äitien poikia kermaperseiksi. On maailma myös muuttunut, korona-aika tms aiheuttavat aiemmin totuttuun aikaan nähden stressiä ja epätoivoa. Valitettavasti myös valtaa pitävä vihervasemmisto hyödyntää tilanteen siten, että entistä suurempi osuus perustoimialan yrityksistä ( verot ja byrokratia) joutuu lahtipenkkiin, tätä kutsutaan globalisaatioksi. Työpaikka kato on Suomessa todellinen, ja moitittavaa on siinä, että se tapahtuu sen johdosta, että ylisuuri julkinen sektori ja demokratia ei toimi.
Arjen koostumus, maailman polkuriippuvuus on toisin sanoen aivan erilainen kuin vaarisi aikaan. Respect veteraaneille!
Kyse on yksilötasolla kyvystä tarttua tilaisuuksiin, elää elämää, nauttia hetkestä, ilman masennusta ! Netti toki lisää tietoisuutta, mutta koko maailman tuskaa ei pidä ottaa kantaakseen.
Silti, pidentää läheisistämme ja heikoista huoli !
Sen kummemmin opuskeluasiaan puuttumatta, niin tällä hetkellä hyväkuntoisin pitkäikäinen tuttuni on nainen, joka on suurimman osan aikuiselämästään hoitanut kotia. Ei ole paljon kuntoillut mutta ei ole myöskään ilmeisesti stressannut, vai mistä lie johtuu. Ahkerasti kodin ulkopuolella työskennelleet ja opiskelleet tutut ovat sairastuneet kuka mihinkin ja kuolleet.
Älkää siis stressatko liikaa. Hyväkään fyysinen kunto ei välttämättä ehkäise vakavia sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kuvottavaa siinä on, jos äidit ovat huolissaan lastensa opiskeluvuosien hyvinvoinnista? En minä sitä lapsilleni 'näytä', mutta olen ottanut puheeksi heidän kanssaan jo ennen opiskelupaikkakunnalle muuttoa, että olisi hyvä olla aktiivinen ja järjestää sellaiset kuviot kuntoon, että jaksaa täyspäisenä opiskella. Tällä hetkellä asia on pois päiväjärjestyksestä. Löytyi uusia kavereita ja säilyi vanhat. Kaveriensa vanhemmatkin pitävät heitä itsenäisinä. Ilmeisesti täällä on paljon porukkaa, jotka eivät tarvitse ainoatakaan sosiaalista kontaktia. Kysehän oli lockdownista ja opintojen aloittamisesta. Ei se kaikilla automaattisesti itsestään tapahdu, kyse kotoa pois muuttavista nuorista.
Niin, mietin asiaa etukäteen. Ei äitinä olo siihen lopu, kun lapsesta tulee täysi-ikäinen. Minulla ainakin tunteet mukana, ja emotionaalisesti lapsi hyötyy vielä vuosia vanhempiensa tuesta. Saa itse toki päättää, haluaako 'neuvoja'. Toteutan siinä sivussa myös itseäni, en elä vain lasteni kautta. Siis olen ihan 'voimaantunut'.
t. kasvatustieteilijä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäeroilla ei kyllä ole mitään merkitystä näissä verkostoitumis- ja ystävystymisasioissa. Terv. N45, jonka parhaat työkaverit ja vapaa-ajanviettokumppanit ovat kolmikymppisiä :)
Olen kyllä hieman erk mieltä, kyllä sillä saattaa nykyään olla. On eri asia olla 45-vuotiaana muiden aikuisten, kolmikymppisten, kanssa. He eivät ole gen z:tä tai täysin somemaailman lumoissa. Tosin en tiedä mikä on gen z:n ikäluokitus, olenko myös sitä? Siitä huolimatta minua ei kiinnosta Tiktok-trendit, Williamit tai Pridet, vaikka yhteiskunnallisista asioista pidänkin.
En kuitenkaan poissulje nuorempien kanssa kaveeraamista, kunhan on hieman kypsempi kuin ikäisensä. Meillä kyllä joskus huomaa ikäjakauman esim. draaman hakemisena, vaikka ikäeroa on vain muutamia vuosia.
T. aiempi 23v
Hmm, vaikuttaa että sinulla itsellä on ennakkoluuloja nuorempia kohtaan, se luultavasti vaikeuttaa kyllä kavereitten löytämistä. Avoimemmalla mielellä se on paljon helpompaa.
En usko vanhemman sukupolven ymmärtävän somen negatiivista merkitystä, meidän ikäisillä se vaikuttaa paljon. Jos et esimerkiksi omista Snapchatia, on tutustuminen vaikeaa. Monet tutustuvat siellä.
Minulla on yliopistolla kolme kaveria, joista kaksi ovat nuorempia, yksi taas vanhempi. Pystyn kyllä siis tutustumaan nuorempiinkin, mutta kypsyys merkitsee. Sillä on kyllä väliä, tuleeko suoraan lukiosta, vai onko pitänyt välivuosia ja etsinyt itseään. Moni yliopistoon tuleva juo ensimmäisiä kertojaan, kun itse olen käynyt saman vaiheen jo lukiossa. Ja niin edelleen.
- 23v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ÄlykäsTradenomi kirjoitti:
Kuulostaa aika luuseri 'lapselta'. Eikös sinne Yliopistoon pitäisi mennä muutenkin parhaat, eliitti ihmiset ?
Ite parikymppisenä armeijan alikessuna kotiuduttuani 1997 MAKSOIN KOTIIN VUOKRAA HANTTIHOMMIA tehden enkä saanu mitään tukia. En kun muutin solukämppiin ja lopulta saavutin 22 neliön vuokrayksiön 1999.
Se kasvatti 10 000 ( kymnenentuhatta) kertaa enempi kuin korkeakoulut.
Yksikin aamu armeijan metsässä palellen 40 tunnin nukkumattomuuden jälkeen on 1000 (tuhat) kertaa pahempi kuin mikään tentti/luento/opiskelupäivä.
Ite nyt kävin "vaan" tradenomiksi TÖIDEN OHESSA ikävuosina 25-29 ja vaihdoin vaippaa kahdelle lapselleni.
Eipä ollu mun äiti itkemässä 'kestääkö poikani kantti yliopistossa, saako lellivauva ystäviä.. "
Olin jo parikymppisenä omia vanhempia vahvempi,älykkäämpi, kielitaitoisempi sekä kyky selviytyä erämäässä 100 (sata) kertainen mun vanhempien tuttavapiiriin nähden.
Ai nii joo, siinä sivussa 24 vuotiaana ostin Stadista osakkeen, opiskellessa maksoin asuntolainaa työllä.
Hävettääkö sua alkuperäinen kun lapsesi on heikko, selvästi mua (kun olin 20v) heikompi luuseri joka tarvii äidin tukea ?
Toiset vaan on vahvempia kuin toiset.
Ps. Näin kuntonyrkkeilyä maksimisykkeellä harrastavana 45-v ukkona kysyn miten hyvin lapsesi jaksaa punertaa, entä sinä äitinä juosta intervalleja ? Miten hyvin pärjäisin teille sisukkuudessa ;)
Ehkä jos äiti olis ollu enempi huolissaan miten poika kullalla menee, ei olis niin kovaa tarvetta julistaa olevansa vahvempi yksilö, kuin sinulle täysin tuntematon opiskelija. Ei hemmetti.
Edelleen: toiset on vahvempia kuin toiset. Mun äiti ehkä halusi 90-luvulla antaa tukea mulle, mutta vahvempana ja sisukkaampana kykenin ponnistamaan paremmin ilman hänen länkytyksiään.
Lue kertauksena "kotiini maksamani vuokra" Se tarkoittaa: Itse maksoin vuokrani kotiin työnteolla, asuin mutsin kaa ja hänen osuutensa tuli yhteiskunnan tuista. Kyllä se vähän söi että minä olin työssäkäyvä vuokranmaksaja - mutsi ei.
Tunsin kateutta ikäluokkani ihmisiin jotka saivat asua ilmaiseksi kotonaan vielä 20+ iässä. Minä taas tein pa$kahommia jota vihasin, jotta sain rahaa asuu mutsin kaa. Ihmisen josta ei ollut töihinkään. Muutto työtätekevänä (ei opiskelijana) solukämppiin oli edistysaskel.
No, kuten vilpittömästi lahjakkaana matemaatikkona sanon, armeijan metsäaamut 90- luvun tyyliin jatkuvalla vilulla,nälällä ja univelalla ovat oikeasti 1000 kertaa haastavampia kuin opiskelut.
Toivottavasti tämä tuntematon lellivauva ymmärtää sen.
Kurja juttu että sinulla on ollut kovaa, ja hienoa että olet siitä huolimatta ponnistanut ja pärjännyt.
Ei ne helpommalla päässeet "lellivauvat" tietenkään vertaa itseään sinuun, vaan omaan viiteryhmäänsä eli niihin jotka he tuntevat. Ja ihan hyvä niin. Eivät he ole sinulle mitään velkaa.
Et sinäkään varmaan vertaa itseäsi siihen sukupolveen jonka nuoruus meni toisessa maailmansodassa, eikä pidäkään. Siitä huolimatta kaikkea hyvää sinulle!
Vertaanpas ! Faija kävi Rukin ja ukki kävi talvi- ja jatkosodassa tosissaan tappelemassa; pääkalloon tuli 5 millin ura ry$$@n luodista ! Mummo oli pikkulottana.
Jatkuvasti luen sotatarinoita miten kovaa lotilla oli pakkasella pestä ruumiita,oman kylän poikia.
Sukututkimuksia tehneenä tiedän 1800 -luvun nälkävuodet. Vaimot kuoli synnytyskoneena. Eräs vauraan talon emäntä sai arvokkaan lahjan synttärilahjaksi: oman lehmän !
Etpäs tiedäkään miten kovan jätkän ja asioista perillä olevan ihmisen kanssa oot vänkäämässä !
Itse väitän että itelläni on helppoa ja kohtuullista ollut ku verrataan menneisiin sukupolviin. Tietysti meidän sukupolvilla on helpompaa, mutta kyllä noi nykyajan stanan "yliopistoPenskat" on niin vellip...
Mitään eivät kestä - eivät mitään !!
Heikkoja lusmuja - kuvottavaa että ÄIDIT murehtii saako ne kavereita !!
Oon sit selvinpäin enkä ole ikinä koskenu huumeisiin.
Trolliksi taisit paljastua. Kovaksi semmoiseksi :)
Vierailija kirjoitti:
Nauttia opiskelusta? Ei sinne mennä nauttimaan vaan opiskelemaan ammatti. Lapsesi on oikeassa, vaikka vanhemmalla väärä ajatusmaailma.
Olet ihan hukassa.
Et ole sitten opiskellut koskaan yliopistossa, ihan siltä vaikuttaa., Opiskelu on myös verkostoitumista muiden opiskelijoiden ja tulevien työkaverien kanssa. Näillä suhteilla voi olla elinikäiset vaikutukset ja ne auttavat työelämässä. Yksinpuurtajat harvemmin pärjäävät, katsopa vaikka nykyisiä huippujohtajia, kaikilla heillä on aika mittava opiskelutausta
/yliopisto-ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttia opiskelusta? Ei sinne mennä nauttimaan vaan opiskelemaan ammatti. Lapsesi on oikeassa, vaikka vanhemmalla väärä ajatusmaailma.
Niin, ei se haalareissa riekkuminen ole mitään opiskelua.
Kyllä on. siinä opiskellaan ,miten luodaan sosiaalisia suhteita. Ne, jotka järjestävät nämä riekkumistapahtumat saavat kokemusta tapahtumien organisoimisesta, suhteiden luomisesta yrityksiin, prstä, some-sisältöjen luomisesta jne. Montako vinku vänky aloitusta tälläkin palstalla on yksinäisyydestä ja siitä ettei osaa olla ihmisten seurassa ja hankkia ystäviä tai edes kumppania?
En tiedä. Itse ahdistuin esityksistä ja kun matematiikan tehtävät piti aina selittää luokan edessä. Tuli painetta ymmärtää tehtävä, kun harjoitusten tekijä nöyryytti, jos kopioinut tai saanut oikein, mutta ei täysin ymmärtänyt tehtävää...
Ihmiset valittiin sattumanvaraisesti eteen joka kerta
Kyllä nauttiminen loppui.
T:DI
Onko sivuille tullut trolli, joka käyttää sanaa "kuvottava", kun äidit/vanhemmat huolehtivat (edes ajatuksin) aikuistuvista lapsistaan?
Toivottavasti häipyy! Onko niitä, jotka vanhemmat potkivat tiehensä alta 18v? Parempaa jatkoa hälle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauttia opiskelusta? Ei sinne mennä nauttimaan vaan opiskelemaan ammatti. Lapsesi on oikeassa, vaikka vanhemmalla väärä ajatusmaailma.
Olet ihan hukassa.
Et ole sitten opiskellut koskaan yliopistossa, ihan siltä vaikuttaa., Opiskelu on myös verkostoitumista muiden opiskelijoiden ja tulevien työkaverien kanssa. Näillä suhteilla voi olla elinikäiset vaikutukset ja ne auttavat työelämässä. Yksinpuurtajat harvemmin pärjäävät, katsopa vaikka nykyisiä huippujohtajia, kaikilla heillä on aika mittava opiskelutausta
/yliopisto-ope
En tiedä, eikös se oo mittavaa kun opiskelee 13 vuotta kuten minä
Vierailija kirjoitti:
Onko sivuille tullutta trolli, joka käyttää sanaa "kuvottava", kun äidit/vanhemmat huolehtivat (edes ajatuksin) aikuistuvista lapsistaan?
Toivottavasti häipyy! Onko niitä, jotka vanhemmat potkivat tiehensä alta 18v? Parempaa jatkoa hälle!
Kuvottavaa minnuu arvioida. Olen nyt täysin kuvottunut - trolliksi muutun
Tro lo lo looo
Ei pienessä solukämpässä asustelu mitään herkkua ollut. Oikeastaan opiskeluelämässä ollut muuta hyvää kuin ettei ollut kovin suurta vastuuta ja huolet olivat loppujen lopuksi pieniä. Elämänlaatu oli korkeintaan välttävää, koska rahaa oli minimaalisen vähän.
Aika katkeralta kyllä vaikutat. Se on piirre joka on pahaksi sinulle itsellesi ja läheisillesi. Toivottavasti saat joskus rauhan ja ymmärrät, että aina ei tarvitse olla noin kivikova itseäsi ja muita ihmisiä kohtaan.
Toivon sinulle aidosti parempaa.