Tietääkö karismaattinen ihminen itse olevansa karismaattinen? Mistä sen huomaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko karismaattinen nainen saada muissa ihmisissä isoja reaktioita aikaan, vaikka on hiljainen ja kohtelias? Tiedän yhden ihmisen, joka tuntuu aiheuttavan hirveästi draamaa ympärilleen, vaikka on kaikille reilu. Naiset pitää uhkana häntä ja miehet kiehtovana.

Voi. Tai en tiedä, onko kyse karismasta, mutta tiedän myös yhden naisen, jonka kohdalla kuvailemasi toteutuu myös. Hän ei kyllä ole hiljainen ja kohtelias, mutta ei myöskään mikään räväkkä tai rempseä. Melko hiljainen kyllä, mutta pikemminkin jurottavalla tavalla ja puhuessaan suora- ja selkeäsanainen. Tosi intensiivinen tyyppi, vähän pelottava. Paitsi sitten se yhtäkkiä  alkaa säteillä koska on innoissaan jostain.

Naiset inhoaa sitä ja miehet syö kädestään. Ei johdu ulkonäöstä.

Ja se päätyy aina johonkin outoon ihmissuhdedraamaan osalliseksi, täysin tahtomattaan ja tajuamatta, miten on siihen joutunut. Ihan kuin se vetäisi draamaa puoleensa. Minä olen sitten siinä asemassa, että saa aina kuulla "en tajua miten tässä taas kävi näin, en tehnyt mitään". 

Oudointa on, että se ei oikeasti tee mitään, ne asiat vaan tapahtuu. Yleensähän ulkopuolinen näkee selvästi sen kaavan, mitä yksilö toistaa ja aiheuttaa ne "yllättävät" asiat, mutta tämän ihmisen kohdalla ei ole mitään kaavaa. Ihmiset vaan reagoi siihen niin, että tulee draamaa, koska osa inhoaa sitä niin voimakkaasti heti kun se vaan hengittää sisään, ja osa päinvastoin.

Samastun tähän.  Rankkaa, jos itse inhoaa draamaa. 

Olen karismaattinen, minua ihailevat sekä miehet, että naiset. Kohtelen kaikkia hyvin, koska se on ainoa tehtävä minkä pystyn itselleni tässä maailmassa kuvittelemaan.

Minä taidan olla monien mielestä karismaattinen.

Ehkä se johtuu viisauteni, avoimuuteni, läsnäolotaitojeni ja innostavuuteni yhdistelmästä. Olen saanut paljon hyvää palautetta niistä kaikista. Nuoretkin kuuntelevat korvat höröllä tarinoitani. Kerran kerroin erään tarinan vahingossa toiseen kertaan samalle porukalle. Porukka kuunteli silmät loistaen. Tarinan loputtua he kertoivat, että olin kertonut tarinan ennenkin ja he muistivat tarinan lopputuloksen. Ihmettelin mikseivät keskeyttäneet. He sanoivat etteivät viitsineet kun halusivat kuulla minun kertovan tarinan uudelleen.

Ajattelen, että karismaattisuutta voi myös harjoitella esim haastavalla itseään esiintymään. Tärkeää on mielestäni ajan hallinta. Se että rytmittää puhettaan ja eläytyy kertomaansa on tärkeää. Lisäksi se on tärkeää että uskaltaa heittäytyä vahvaan vuorovaikutukseen toisten kanssa. Myös avoimuus, se ettei häpeä tuoda viisauttaan esiin on tärkeää.

Minusta suomalaisissa on paljon karismaattisuutta, sillä me uskallamme puhua vaikeistakin asioista suoraan. Harmi vain että moni pitää karismaansa piilossa ja paljastaa sen vain lähimmilleen.

Vierailija kirjoitti:

Minä taidan olla monien mielestä karismaattinen.

Ehkä se johtuu viisauteni, avoimuuteni, läsnäolotaitojeni ja innostavuuteni yhdistelmästä. Olen saanut paljon hyvää palautetta niistä kaikista. Nuoretkin kuuntelevat korvat höröllä tarinoitani. Kerran kerroin erään tarinan vahingossa toiseen kertaan samalle porukalle. Porukka kuunteli silmät loistaen. Tarinan loputtua he kertoivat, että olin kertonut tarinan ennenkin ja he muistivat tarinan lopputuloksen. Ihmettelin mikseivät keskeyttäneet. He sanoivat etteivät viitsineet kun halusivat kuulla minun kertovan tarinan uudelleen.

Ajattelen, että karismaattisuutta voi myös harjoitella esim haastavalla itseään esiintymään. Tärkeää on mielestäni ajan hallinta. Se että rytmittää puhettaan ja eläytyy kertomaansa on tärkeää. Lisäksi se on tärkeää että uskaltaa heittäytyä vahvaan vuorovaikutukseen toisten kanssa. Myös avoimuus, se ettei häpeä tuoda viisauttaan esiin on tärkeää.

Minusta suomalaisissa on paljon karismaattisuutta, sillä me uskallamme puhua vaikeistakin asioista suoraan. Harmi vain että moni pitää karismaansa piilossa ja paljastaa sen vain lähimmilleen.

Sinulla on erikoinen käsitys karismasta. Jos jonkin voi halutessaan tuoda esiin tai vastaavasti piilottaa, se ei mielestäni ole karismaa. Karisma huokuu ihmisestä jos sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin narsistit ovat yleensä karismaattisia ja tietävät tämän vallan hyvin

Tähänkin keskusteluun saatiin narsistit heti mukaan, hopsansaa!

Narsistit eivät ole aidosti karsimaattisia... ovat flirttejä sen takia että saavat sen avulla jotain. Muuten ovat melko tyhjiä ja itseasiassa aika tylsiäkin kun kulissit katoavat. 

Minä en ole yhtään karismaattinen, mutta tiedän että olen mieleenjäävä. Monet ihmiset todella pitkän ajan takaa muistavat minut ja tulevat juttelemaan. Minulle on myös sanottu että jään persoonana mieleen (hyvässä ja pahassa).

Diana oli hyvin karismaattinen. Ihana se olemus, salaperäinen ja ujo katse... kaunis, tarttuva nauru...

Pitkä roteva mies, matala ääni. Siinä. Tällainen kun saapuu tilaan, ja avaa suunsa, niin kaikki kuuntelee, tuli suusta mitä tahansa. Toki jää jossain vaiheessa kiinni, jos jutut on idioottimaisia. Mutta siis jos ulkoiset puitteet on kunnossa, on helpompi olla karismaattinen. Jos kukaan ei tuntisi Harkimoa, ja hän tulisi tilaan, ei kukaan kuuntelisi. Mutta koska hänet tunnetaan, niin karismaa on enemmän, kuin pitkällä mörisijämiehell.

Suomalaisia, joilla karismaa:

Esa Saarinen

Sauli Niinistö

Ville Valo

Pentti Linkola

Jussi Halla-aho

Topi Sorsakoski

Vesa-Matti Loiri

Jenni Vartiainen

Paula Vesala

Anneli Saaristo

Pirjo Heikkilä

Karita Mattila

Eihän näistä mitään yksimielisyyttä koskaan vallitse, mutta nämä tulivat itselle mieleen.

Olin jo keski-ikäinen, kun ensimmäisen kerran kuulin minulla olevan karismaa. Se tuli täytenä yllätyksenä itselleni. Sittemmin minut pidempään tunteneet ovat sanoneet, että karisma on aina ollut osa olemustani. En tiedosta sitä, mutta olen oppinut käyttämään sitä apuna esimerkiksi työtehtävissä, joissa pitää olla esillä. Joku epäili, ettei karismaa voi piilottaa. Kyllä voi. Todella monet karismaattiset esiintyjät (mm. Ola Salo) osaavat halutessaan ikään kuin häivyttää itsensä, "sammuttaa" karisman.

Minulla on karismaa.

Mutta olen samalla laiska - enkä jaksa olla ihmisten kanssa tekemisissä. En jaksa jaaritella.

Panen joskus töissä persoonanai valloilleen, kun sitä vaaditaan. 

Kun on hiljaa; se on auttaa minua paljon. Samoin joidenkin tilaisuuksien vältteleminen.

Niitä rasittavia jotka egotrippailevat , on ihan tarpeeksi. 

Mä olen karismaattinen ihminen luonnostaan. Karisma herättää myös aina kateutta ja sitä kautta pahan puhumista.  

Nimenomaan naiset pitävät uhkana sellaista ihmistä. 

En osaa sanoa, olenko karismaattinen. Jotain sellaista voi olla. Liittyneekö siihen vai mihin kun jo teininä ollessa alkoi tulla tilanteita joissa jouduin itseäni vanhempien jo ihan aikuisten miesten erilaisten vihanpurkausten yms. Kohteeksi. Vaikka en ollut suutani avannut tms vaan satuin vaan samaan tilaan ja vaikka olin sivussa ihan omissa oloissani yksin tai kavereideni kanssa. Aika pian opin tunnistamaan ihmiset nopsasti käytöksestään joissa herätin voimakkaita tunteita ja luovimaan heidän kanssaan ja rauhoittelemaan tilanteet niin että eivät menettäneet tilanteissa kasvojaan eikä tullut käsirysyä. Ja jos en ollut sillä tuulella että jaksaisin tms niin vaihdoin maisemaa tajutessani tilanteen ennen jännitteisyyden nousua. Ja siis en ollut tuolloin vielä edes aikuinen mies. Ja ymmärsin olevani valtaosan mielestä ihan pidetty, sosiaalinen ja hauska ihminen tai ainakin ihan neutraali kanssaihminen. Tilanteita sattui vaan todella usein niin että kaverinikin niitä ihmettilivät. Ja sattuu niitä jonkin verran edelleen toki osaan lukea ja ennakoida vieläkin paremmin. Ja olen taitavampi "maastoutumaan". Jossain pienissä tiloissa nämä ovat ovat joskus hyvin kiusallisia tilanteita kuten joukkoliikennenvälineissä tai kahviloissa tms ja tilanteissa joista ei voi vain liueta ja haluaisi olla ihan rauhassa omissa oloissaan tai omassa seurassaan keskittyen siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko keskivertoa enemmän vai vähemmän karismaattinen, mutta olen huomannut oman karismani kasvavan iän myötä samaa tahtia itsetunnon ja itsensä tuntemisen kanssa. Ihmiset ovat rennompia seurassani, se on minulle kaikista iloisin muutos.

Koulukiusatusta tapettiin piiloutujasta lähdettiin liikkeelle.

 

Minä taas puolestani uskon, että sinua saatettiin koulukiusata juuri synnynnäisen vahvan karismasi takia. Et sopeutunut joukkoon, koska oli "erilainen". 

Minun nuorin poikani on vauvasta asti ollut jollain kummallisella karismaattinen. Tätä on sanonut sekä tutut että vieraat. Tällä hetkellä hän ei ole koulussa kavereiden kesken todellakaan se suosituin, vaan viitta vaille "tapettiin piiloutuja". Hän vain ilmeisesti ns. "haisee" erilaiselle mitä muut luokan pojat.  Ja erilaisuus on tuossa iässä pelottavaa. 

Hyvä pointti. Tässä on jotain totuuden siementä, uskon niin. Karisma terminä on kyllä hyvin vaikeasti määriteltävä.

Eri

Uskon, että karisma on paljon sitä, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää erityisesti ne parhaimmat puolet itsestään. Ettei ole ylimielinen, mutta ei myöskään pidä kynttiläänsä vakan alla. Teeskentelevä ihminen ei voi olla karismaattinen. Ihmiset vaistoavat teeskentelyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni karisma on sellaista jonka voi ikään kun laittaa päälle ja sulkea. Ei karismaattiset ihmiset karismaansa ruokakaupassa esittele. Esiintymislavalla sitten napsauttaa päälle.

Tarkoitan, että yksittäisen ihmisen karismaattisuus vaihtelee, minäkin pystyn joissain tilanteessa tekemään itsestäni paljon karismaattisemman kuin olen yleensä.

 

Aito vahva karisma ja esiintymistaito ovat mielestäni eri asioita. Synnynnäinen karisma on kuin ominaistuoksu, sitä ei saa pois päältä edes ruokakaupassa. Esiintymistaito on siten aivan eri asia. Ja toki, toiset ovat esiintymistaidoiltaan karismaattisempia mitä toiset, mutta sitä juuri voi opetella (ja myös säädellä).

 

Katselin aikoinaan Putinin ja Trumpin tapaamisesta otettuja lyhyitä uutispätkiä. Niissä paistoi päivänselvästi läpi se, et

Olen eri mieltä. Mielestäni Trumpin suosio perustuu nimenomaan karismaan, ei esim. ulkonäköön tai älykkäisiin puheisiin. Itsekin saatan jäädä kuuntelemaan ja katselemaan häntä, vaikken pidä hänestä. Jollain Bidenillä taas ei ole edes sitä karismaa eikä sen puoleen niitä älykkäitä puheitakaan. Parhailla populisteilla on usein jonkinlaista karismaa. Miettikää vaikka Timo Soinia. Sen sijaan en ymmärrä, mitä karismaa Halla-aholla muka on. Älyä ja puhumisen taitoa kyllä sekä rohkeutta sanoa mielipiteensä ääneen. Mutta ei se tarkoita, että kaikki aspergerit olisi karismaattisia. Valovoimaisuus puuttuu. (Ja kyllä aspergerikin VOI olla karismaattinen, en sitä sano)

Ehkä karisma onkin kokoelma tiettyjä ominaisuuksia, tai sitten se on jokin tekijä, joka voimistaa niitä kiehtovia ominaisuuksia, joita kussakin on, ja siksi tunnistamme sen toisissa henkilöissä, mutta emme toisissa. Tarkoitan, että ehkä se ei itsessään olekaan mikään ominaisuus, vaan jonkinlainen vahvistustekijä. Tai ehkä se on juuri jonkinlaista kiehtovuutta irrallaan vaikkapa ulkonäöstä.

Mitä tulee Trumpiin ja Putiniin, niin tuossa on ollut kyse dominanssista, nokkimisjärjestyksestä ja  vallasta toisen yli, ei karismasta. Karismalla voi saada ihmiset kuuntelemaan ja seuraamaan, mutta kahden ihmisen välistä johtajuus- ja nokkimisjärjestystä ei ratkaista karismalla. Mielestäni Trumpilla on enemmän karismaa kuin Putinilla, mutta Putin lienee älykkäämpi ja hänessä voi olla enemmän todellista johtajuutta tai ainakin dominanssia. Tietysti heidän kulttuurinsa ovat tosi erilaisia eli ehkä Putinillakin voi olla luonnossa karismaa, mikä ei oikein käy ilmi esiintymisistä. Lavakarismaa hänellä ei ole ja sanoisin, ettei esiintyminen ole hänelle edes mieluista. Sanon nyt vielä väärinkäsitysten välttämiseksi sen, että dominanssi tai karisma yksin eivät tee kenestäkään hyvää johtajaa, vaan siihen vaaditaan paljon muutakin. Valitettavasti poliitikot ja maailman suuret johtajat vain harvoin ovat hyviä johtajia. Juuri nyt ei tule yhtäkään mieleen. Historiassa niitäkin on joskus ollut.

Kiitos mielenkiintoisesta aloituksesta. Jäin miettimään kysymystäsi. Esiintyville taiteilijoille varmaan satelee palautetta, niin että kun heille karismasta on riittävän moni sanonut, niin kaipa he sitten uskovat olevansa karismaattisia. Tosin niinkin voi olla, että karisma on katsojan silmissä, eli kaikki eivät koe henkilöä samalla tavalla. Onko vähän sama asia kuin toisen henkilön ulkonäön kokeminen kauniiksi? Joku ajattelee että tuohan on itse jumalatar - toinen taas oudoksuu että miten niin, ihan tavallinen tanttahan tuo?

Jotenkin en usko että ihminen voisi katsoa peiliin ja arvioida itseään että olenpa minä todella karismaattinen tyyppi!

Nimenomaan toiset ihmiset sen palautteen antavat, kertomalla miten kokevat henkilön.

Olen muutaman kerran elämässäni törmännyt ihmiseen, jonka olemuksessa on ollut jotakin huikean vaikuttavaa. Muistan vieläkin nuo kohtaamiset, vaikka niistä on jo aikaa. Ihan viime vuosina en ole kokenut kohdanneeni karismaattista henkilöä. Mielelläni kokisin sellaisen pysäyttävän hetken taas pitkästä aikaa.

Yksi tapahtuma: asuin kauan sitten ulkomailla ja olin tulossa asuintaloni pihaan. Piha oli suljettu aidalla ja portilla. Siihen sattui samaan aikaan talon asukas, joka menossa portista ulos. Hän tervehti minua ystävällisesti ja avasi portin minun mennä. Jähmetyin ohimeneväksi hetkeksi katsomaan hänen olemustaan, joka säteili ihmeellistä valoa ja lämpöä. Katsoimme toisiamme silmiin tervehtiessämme ja minä kiitin häntä portin avaamisesta.

Sydämeni jätti lyöntejä väliin.

Ei vain hänen ystävällisyytensä, vaan jotakin muuta paljon syvempää siinä oli. Ihana hetki!

Tuskin. Hyvin, hyvin harvat ihmiset ovat oikeasti karismaattisia. Parhaitenhan nuo menestyvät esim. näyttelijöinä. Näyttelijöistäkään suurin osa tosin ei ole tippaakaan karismaattisia.

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että karisma on paljon sitä, että uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää erityisesti ne parhaimmat puolet itsestään. Ettei ole ylimielinen, mutta ei myöskään pidä kynttiläänsä vakan alla. Teeskentelevä ihminen ei voi olla karismaattinen. Ihmiset vaistoavat teeskentelyn.

Ai kaikki vaistoavat vai?? Miksi narsisteilla on sitten niin paljon uhreja? Ei kaikilla ole hyvää ihmistuntemusta ja hälytyskellot ala soimaan.