Lue keskustelun säännöt.
Nyt on muotia omien rajojen vetäminen. Mietin, meneekö se välillä itsekkyyden puolelle?
13.08.2022 |
Osataan vetää rajat: nyt en valitettavasti jaksa/kykene, ja tarvitsen omaa aikaa.
Mutta entä jos tilanne on se, että lähimmäisellä menee todella huonosti? Hän on hyvin sairas ja tarvitsisi apua, esimerkiksi. Hän ei pysty vaikkapa siivoamaan, tekemään ruokaa jne.
Tai jos lapsi voi huonosti. Hän kaipaisi kipeästi aikuisen huomiota, hellyyttä, kuuntelua, sitäkin, että tämä ottaisi joskus vastaan hänen ärsyttävän, mutta niin tarpeellisen kiukun.
Sanotaanko näissäkin tilanteissa: nyt tarvii vetää omat rajat.
Kommentit (95)
Toinen on nämä "oman näköisen elämän" eläjät. Eli toisin sanoen hyvin itsekkäät vastuuta karttavat aikuiset. Tämä "rajojen vetäminenkään" ei ole mitään muuta kuin aikuiselle kuuluvan vastuun välttelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vetikö hyväksikäytettäväsi rajat ja nyt sua harmittaa, kun ei ole enää ilmaista piikaa?
En tiedä kellentää on suunnattu, mutta multa vie välillä älyttömästi energiaa ihmiset, joitten kans ei voi keskustella normisti. Tiuskitaan ja ollaan aggressiivisia, otetaan omat lait ja omankäenoikeuet käyttöön, pysytään piilossa ym.
Ei sellasesta vaan tuu mitään ja ikävä ihminen luulee sen auttavan itteensä jollain tapaa. Sitte asiat ei ejisty ja aina palataan samaan ongelmaan.
Helpompi ois käsitellä asiat kuntoon ja kaikille lepo sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miten olis omien rajojen laajentaminen? Ei jäädä jurramaan siihen tässä menee rahani ja heippa, vaan laajennetaan omaa elinpiiriä ja kaverikuntaa, jolloin ikävälle ihmissuhteille jää vähemmän tilaa ja saat voimaa muualta.
Ainakin sen merkitys vähenee koska korvaavia hyviä suhteita tulee lisää.
Vierailija kirjoitti:
Muiden ihmisten auttaminen muuten auttaa masennukseen. Siitä tuli tutkimus joku aika sitten. Todennäköisemmin toipuu masennuksesta kun auttaa muita. Tätähän moni masentunut tekeekin. Joskus voisi miettiä, että jospa se suvun joka paikan höylä koittaakin tiedostamattaan hoitaa masennustaan olemalla kaikessa mukana. Minulla ainakin tipahti auttamisen tarve nolliin kun toivuin masennuksesta, joten olen taipuvainen uskomaan että tutkimuksessa olisi hieman perääkin.
Pitää kammeta itsensä ylös ja ymmärtää mikä itselle parasta. Useimmiten se on olla muiden kanssa yhteydessä.
Siinä vaiheessa kun niitä rajoja vedetään, on usein jo tehnyt enemmän kuin olisi edes jaksanut. Joku siivoaminenkin. Hyvä kun jaksan oman kotini pitää edes jotenkin asuttavassa kunnossa töiden ohessa.
Töissä käyvillä perheellisillä ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa niin paljon, että siitä ehtisi siivoamaan vielä muuallekkin. Päivässä on muutama tunti työtuntien lisäksi ja sinä aikana pitää siivoilla omassa kotona, käydä kaupassa, tehdä ruoka, kuskata lapset harrastuksiin, huolehtia läksyt, ulkoiluttaa koira, huolehtia kaikki laskut ym. pakkoasiat, sitten jos ehtisi vaikka itsekkin jotain liikuntaa harrastaa että pysyisi kunnossa
Paketti on yksinkertaisesti niin täynnä, ettei siitä vaan repeä mihinkään. Monet ei tunnu tajuavan millaista aika monen arki on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on ymmärtänyt omien rajojen vetämisen hieman väärin. Sillä on tarkoitus huolehtia omien voimavarojen riittämisestä ensin, sitten voi ryhtyä auttamaan muita. Jos on ihan poikki niin siitä on huono muillekaan ammentaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ymmärtänyt omien rajojen vetämisen hieman väärin. Sillä on tarkoitus huolehtia omien voimavarojen riittämisestä ensin, sitten voi ryhtyä auttamaan muita. Jos on ihan poikki niin siitä on huono muillekaan ammentaa.
Omien rajojen vetäminen on myös sitä että ei anna kenenkään sekaantua asioihinsa ns auttamisen nimikkeellä. Ks tunkeilevat isovanhemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka minusta sitten huolehtii, jos kulutan voimavarani muiden hoitamiseen?
Lasteni puolesta teen mitä vaan, samoin puolisoni.
Mutta aikoinaan olen katkonut välejä, kun en vaan jaksanut. Toiselle olin pelkkä astia, johon hän kaatoi oman pahan olonsa. Tämä paha olo oli usein henkilön omien typerien päätösten aiheuttamaa. Toinen oli masentunut. En vaan jaksanut. Kumpaakaan ei ikinä kiinnostanut mitä minulle kuuluu. Tuli hyväksikäytetty olo.
Saat varmaan takaisin sitä mitä annat muutamien ihmisten kohdalla. Ne, jotka käyttää vaan muita hyväkseen, ei voi itse hyvin. Jos ne ei tosiaan selviä yksin, niin voi auttaa sen verran, että selviävät. Tunteita ei tarvitse olla mukana.
On hirveetä miettiä, että jollain on tosi kamala elämä, vaikka sitä vihaisitkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ymmärtänyt omien rajojen vetämisen hieman väärin. Sillä on tarkoitus huolehtia omien voimavarojen riittämisestä ensin, sitten voi ryhtyä auttamaan muita. Jos on ihan poikki niin siitä on huono muillekaan ammentaa.
Omien rajojen vetäminen on myös sitä että ei anna kenenkään sekaantua asioihinsa ns auttamisen nimikkeellä. Ks tunkeilevat isovanhemmat.
Se ei oo auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun niitä rajoja vedetään, on usein jo tehnyt enemmän kuin olisi edes jaksanut. Joku siivoaminenkin. Hyvä kun jaksan oman kotini pitää edes jotenkin asuttavassa kunnossa töiden ohessa.
Töissä käyvillä perheellisillä ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa niin paljon, että siitä ehtisi siivoamaan vielä muuallekkin. Päivässä on muutama tunti työtuntien lisäksi ja sinä aikana pitää siivoilla omassa kotona, käydä kaupassa, tehdä ruoka, kuskata lapset harrastuksiin, huolehtia läksyt, ulkoiluttaa koira, huolehtia kaikki laskut ym. pakkoasiat, sitten jos ehtisi vaikka itsekkin jotain liikuntaa harrastaa että pysyisi kunnossa
Paketti on yksinkertaisesti niin täynnä, ettei siitä vaan repeä mihinkään. Monet ei tunnu tajuavan millaista aika monen arki on.
Voi selvittää mistä saa siivousapua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ymmärtänyt omien rajojen vetämisen hieman väärin. Sillä on tarkoitus huolehtia omien voimavarojen riittämisestä ensin, sitten voi ryhtyä auttamaan muita. Jos on ihan poikki niin siitä on huono muillekaan ammentaa.
Omien rajojen vetäminen on myös sitä että ei anna kenenkään sekaantua asioihinsa ns auttamisen nimikkeellä. Ks tunkeilevat isovanhemmat.
Se ei oo auttamista.
Siitä käytetään nimenomaan nimikettä auttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terveitä rajoja on vaikea oivaltaa, jos niiden kanssa ei tee myös niin sanotusti virheitä molempiin suuntiin. Niin tapahtuu oppimista. Suuri osa ihmisistä käyttäytyy rajattomasti ja sitten kun lähdetään opettelemaan, ollaan jonkun aikaa siellä toisessa laidassa. On hyvin eri asia joustaa rajoistaan sitten kun on oppinut, mitä tarkoittaa että ohjaan itse jaksamistani ja valitsen toimintatapani, kuin että olen pakotettu ja minulta vaaditaan koko ajan, eikä minulla ole siihen sananvaltaa. Eikä ole ymmärrystä miten itse jaksan ja mitä tarvitsisin. Terveet rajat tuntuvat joskus myös itsekkäiltä siksi, että niin moni käyttäytyy itseään laiminlyöden ja pitäen sitä toimintatapaa itsestäänselvästi oikeana normina.
Epäterve itsekkyys on sitten oma aiheensa, joka liittyy muuhunkin kuin rajoihin.
Jos läheinen on oikeasti avun tarpeessa, saattaa kuvio usein olla se, että siellä on yksi rajaton uhrautuja, jonka takia muut saavat pysyä laiskuudessaan ja itsekkyydessään. Jos tämä yksi rajaton uhrautuja alkaisi vetää rajansa terveesti, voisivat muutkin herätä itsekkyydestään ja tilanne alkaisi tulla parempaan tasapainoon.
Niin, pitää lähtee siitä että jokainen on vastuussa tiettyyn rajaan asti omista asioistaan. Raja tulee vastaan kun ei enää selviä itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun niitä rajoja vedetään, on usein jo tehnyt enemmän kuin olisi edes jaksanut. Joku siivoaminenkin. Hyvä kun jaksan oman kotini pitää edes jotenkin asuttavassa kunnossa töiden ohessa.
Töissä käyvillä perheellisillä ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa niin paljon, että siitä ehtisi siivoamaan vielä muuallekkin. Päivässä on muutama tunti työtuntien lisäksi ja sinä aikana pitää siivoilla omassa kotona, käydä kaupassa, tehdä ruoka, kuskata lapset harrastuksiin, huolehtia läksyt, ulkoiluttaa koira, huolehtia kaikki laskut ym. pakkoasiat, sitten jos ehtisi vaikka itsekkin jotain liikuntaa harrastaa että pysyisi kunnossa
Paketti on yksinkertaisesti niin täynnä, ettei siitä vaan repeä mihinkään. Monet ei tunnu tajuavan millaista aika monen arki on.
Voi selvittää mistä saa siivousapua.
Kenelle? Nuo jotka haluavat apua sukulaisilta ilmaiseksi, eivät ole valmiita maksamaan siivouksesta. Tai heillä ei ole siihen oikeastikkaan vara. Itsellänikään ei ole vara siihen, enkä koe ulkopuolista siivousta muutenkaan itselleni ratkaisuksi, koska eivät tee sitä järjestelytyötä, joka siinä on se kaikkein työläin vaihe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia rajoja joutuvat vetämään ne ihmiset, jotka eivät ole alusta lähtien ymmärtäneet olla auttamatta muita enempää kuin jaksavat ja haluavat. Omien rajojen vetäjästä ärsyyntyvät ne, jotka ovat tottuneet saamaan aina halutessaan apua rajojen vetäjältä. Ja kun ei sitten enää saakaan, ärsyynnytään. Joku ketjussa jo mainitsikin kiltintytönsyndrooman. Mä olin päälle kolmekymppinen, kun opettelin sanomaan "ei". Osa ihmissuhteistani päättyi silloin, osa meni joksikin aikaa tauolle ja osa pysyi siitä huolimatta elämässäni. Tajusin, että en ole kenenkään elämässä ainoa ihminen, joten mun ei myöskään tarvitse olla aina se, joka auttaa.
Pitää olla viisautta olla hankkimatta liikaa rasitteita niin että omat voimavarat kestää ja jääden sitten vähän voimavaraa jos lähiomaiset sairastuu niin että pystyy jelppimään. Liian itsekäs ihminen haalii itselleen ihan liikaa ja on sitten vain ottava osapuoli joka ei koskaan anna mitään muuta kuin vaatii muilta ihan kaiken. Tämmöisiä on nähty että ahnehtii lapsia ihan liikaa eikä omat voimavarat riitä. Ahneus on kaikkein pahin piirre ihmisessä mitä tiedän. Kaikki pitää saada ja tuplaten ahnehtien.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun niitä rajoja vedetään, on usein jo tehnyt enemmän kuin olisi edes jaksanut. Joku siivoaminenkin. Hyvä kun jaksan oman kotini pitää edes jotenkin asuttavassa kunnossa töiden ohessa.
Töissä käyvillä perheellisillä ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa niin paljon, että siitä ehtisi siivoamaan vielä muuallekkin. Päivässä on muutama tunti työtuntien lisäksi ja sinä aikana pitää siivoilla omassa kotona, käydä kaupassa, tehdä ruoka, kuskata lapset harrastuksiin, huolehtia läksyt, ulkoiluttaa koira, huolehtia kaikki laskut ym. pakkoasiat, sitten jos ehtisi vaikka itsekkin jotain liikuntaa harrastaa että pysyisi kunnossa
Paketti on yksinkertaisesti niin täynnä, ettei siitä vaan repeä mihinkään. Monet ei tunnu tajuavan millaista aika monen arki on.
Tämä on yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaama rakenteellinen ongelma. Vielä viime vuosisadalla maailma ja maailmankuva olivat yhteisökeskeisiä, oma suku ja kyläyhteisö kantoivat vastuuta kykyjensä mukaan silloinkin. Muuttoliike kaupunkeihin hajotti nämä perinteiset mallit ja tilalle luotiin viranomaisjärjestelmiä. Kumpikaan systeemi ei ole mitenkään erinomainen mutta parempaa ei osata tehdä. Se että jokaiseen ihmiselon ongelmaan olisi jokin viranomainen tai terapeutti, eristää ihmiset toisistaan.
Vierailija kirjoitti:
Toinen on nämä "oman näköisen elämän" eläjät. Eli toisin sanoen hyvin itsekkäät vastuuta karttavat aikuiset. Tämä "rajojen vetäminenkään" ei ole mitään muuta kuin aikuiselle kuuluvan vastuun välttelyä.
Ihmettelen, miksi omannäköisen elämän eläjät ärsyttää. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko kriitikko päässyt itse elämään omannäköistä elämää. Eikös se olisi kaikille paras vaihtoehto, sen sijaan, että joku muu määrittelee, miten elät?
Totta kai pitää joustaa oman mukavuudenhalunsa kanssa, jos kyseessä on oma lapsi. Sehän kuuluu vanhemman velvollisuuksiin.
Mutta jos kyseessä on vain esim. kaveri, joka vie aikaasi ja voimasi, niin sellaiselle pitääkin sanoa ei.
Pitää valita ne ihmiset, joihin ne omat voimavarat pistää. Useimmille se on oma perhe. Oma työ on myös monille tärkeää. Tai joku harrastus. Tai joku oma tavoite. Harvoille kaverit on mikään ykkösasia.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Niin, tämähän on arvokysymys. Minun arvoihin kuuluu, että toisista, erityisesti heikommista, pidetään huolta.
Onhan sellainenkin yhteiskunta toki mahdollinen, että vaivaiset ja hankalat tapaukset heitetään kalliolta alas
Jaa näinkö mustavalkoista se on, että muita vaihtoehtoja ei ole kuin nämä?
Suomessa ei ketään heitetä mistään alas. Me työssäkäyvät maksetaan veroja joilla järjestetään pahoivoiville katto pään päälle, mielenterveyspalveluita ja muita apuja. Että kyllä täällä mielestäni hyvin huolehditaan ihmisistä.
🇺🇦🇮🇱
Omien rajojen vetäminen ON tervettä itsekkyyttä. Jotkut ihmiset ovat niin kilttejä, että heidän on opeteltava itsekkyyttä ihan oman mielenterveytensä takia.