Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on muotia omien rajojen vetäminen. Mietin, meneekö se välillä itsekkyyden puolelle?
13.08.2022 |
Osataan vetää rajat: nyt en valitettavasti jaksa/kykene, ja tarvitsen omaa aikaa.
Mutta entä jos tilanne on se, että lähimmäisellä menee todella huonosti? Hän on hyvin sairas ja tarvitsisi apua, esimerkiksi. Hän ei pysty vaikkapa siivoamaan, tekemään ruokaa jne.
Tai jos lapsi voi huonosti. Hän kaipaisi kipeästi aikuisen huomiota, hellyyttä, kuuntelua, sitäkin, että tämä ottaisi joskus vastaan hänen ärsyttävän, mutta niin tarpeellisen kiukun.
Sanotaanko näissäkin tilanteissa: nyt tarvii vetää omat rajat.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Toinen on nämä "oman näköisen elämän" eläjät. Eli toisin sanoen hyvin itsekkäät vastuuta karttavat aikuiset. Tämä "rajojen vetäminenkään" ei ole mitään muuta kuin aikuiselle kuuluvan vastuun välttelyä.
Mitä vastuuta omannäköistä elämää elävä lähtökohtaisesti välttelee? Päinvastoin valitsee elämäänsä vain sellaisia velvollisuuksia, joista on valmis ja kykeneväinen kantamaan vastuun. Viisauttahan se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein he välttelevät vastuuta itsestään. Muut joutuvat sitten kannattelemaan. Jotkut eivät ole vielä kolmekymppisenäkään töissä vaan ruinaavat vanhemmilta rahaa. Näin esimerkiksi.
🇺🇦🇮🇱
Minusta on kiinnostavaa, että useimmat ihmiset todennäköisesti hyväksyvät ilman muuta rajojen asettamisen sille, paljonko ihminen käyttää rahojaan toisten hyväksi. Kukaan ei oleta, että ihminen uhraa läheisilleen kaikki rahansa ja elää itse kaurapuurolla, puhumattakaan siitä, että hän ottaisi lainaa voidakseen auttaa muita. Jostain syystä ajan ja voimien säännöstelyä katsotaan jo paljon karsaammin, vaikka ne ovat aivan yhtä rajallinen resurssi kuin rahakin, ja niissäkin voidaan mennä jo "lainaamisen" puolelle (jos vain puskee ja puskee, vaikka ei jaksa, jossain vaiheessa tulee romahdus, ja siitä toipuminen voi kestää kuukausia, vuosia tai jopa loppuelämän).
Autan toisia monella tavalla, mutta pidän huolta rajoistani. Olen vastuussa ennen kaikkea itsestäni, ja haluan, että homma on kestävällä pohjalla eli fyysinen ja henkinen jaksamiseni on niin hyvää kuin olosuhteet huomioon ottaen mahdollista ja jaksan jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että minä olen sattunut syntymään tähän maailmaan terveenä ja suhteellisen korkealla älykkyysosamäärällä on minulle signaali vain siitä, että kaikkeen pitää suhtautua nöyrästi. On autettava niitä, joilla ei ole niin hyvät lahjat elämään.
Olisi ylimielistä ajatella, että koska minä olen sattunut voittamaan geenibingossa, se olisi minulle jonkinlainen syy itsekeskeinen
Sinun älykkyytesi ei vaikuta korkealta. Kanssamieliset kaiken parantajat ovat aiheuttaneet mm. väestöräjähdyksen ja sen että autettavia on aina vain enemmän ja enemmän. Samoin olette luoneet modernin rasszzzismin. Lopputulema ns. avustanne tulee olemaan maailman romahdus ja palo. Omaa kansaa ei pidä mennä auttamaan, se on haitallista joten kohteenne on todellisuudessa aina se kaikista haitallisin. Polku tuhoon on kivetty hyvillä aikeilla.
Käsittämätön näkökulma.
No, minä elän omannäköistäni elämää, siihen kuuluu se, että minulla ei ole lapsia, koska en ole halunnut, olen hankkinut akateemisen koulutuksen+asiantuntijatyön ja olen maksanut omistusasuntoni kiinnelainan pois. Omannäköisyys koostuu tässä sopivasta yhdistelmästä vapautta ja turvallisuutta. Onko tuo omannäköinen elämä oikeasti joku kiertoilmaisu sosiaalituen varassa olemiselle sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nimenomaan itsekkyyttä. Joka voi olla myös tervettä. Mutta tämän hetken trendi on överi, ei ole enää tervettä itsekkyyttä. Kohta mennään taas toiseen äärilaitaan...
Vierailija kirjoitti:
Ja auttaako ap itse vaikkei edes enää jaksaisi? On helppo tuomita sivusta kun ei itse mitään tee.
En tunne ap:ta, mutta itse ainakin olen auttanut vaikken ole jaksanut. Jälkikäteen ajateltuna liikaakin. Muistan kun joskus tiuskaisin sairaalle omaiselle: -Älä jaksa mua kiusata, olen aivan lopussa!
Vaikea siksi ymmärtää sellaisia jotka ei tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun niitä rajoja vedetään, on usein jo tehnyt enemmän kuin olisi edes jaksanut. Joku siivoaminenkin. Hyvä kun jaksan oman kotini pitää edes jotenkin asuttavassa kunnossa töiden ohessa.
Töissä käyvillä perheellisillä ihmisillä ei ole ylimääräistä aikaa niin paljon, että siitä ehtisi siivoamaan vielä muuallekkin. Päivässä on muutama tunti työtuntien lisäksi ja sinä aikana pitää siivoilla omassa kotona, käydä kaupassa, tehdä ruoka, kuskata lapset harrastuksiin, huolehtia läksyt, ulkoiluttaa koira, huolehtia kaikki laskut ym. pakkoasiat, sitten jos ehtisi vaikka itsekkin jotain liikuntaa harrastaa että pysyisi kunnossa
Paketti on yksinkertaisesti niin täynnä, ettei siitä vaan repeä mihinkään. Monet ei tunnu tajuavan millaista aika monen arki on.
Voi selvittää mistä saa siivousapua.
Kenelle? Nuo jotka haluavat apua sukulaisilta ilmaiseksi, eivät ole valmiita maksamaan siivouksesta. Tai heillä ei ole siihen oikeastikkaan vara. Itsellänikään ei ole vara siihen, enkä koe ulkopuolista siivousta muutenkaan itselleni ratkaisuksi, koska eivät tee sitä järjestelytyötä, joka siinä on se kaikkein työläin vaihe.
Ei voi elää vaativan ehdoilla, jos on rahnoo eikä maksa niin ei voi sitte mitään. Jos ei oo rahnoo, niin palvelutarpeen arviointi. Jos ei apu kelpaa niin sit on ilman.
Ei kukaan järkevä lähde tekemään muiden puolesta ihan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
No, minä elän omannäköistäni elämää, siihen kuuluu se, että minulla ei ole lapsia, koska en ole halunnut, olen hankkinut akateemisen koulutuksen+asiantuntijatyön ja olen maksanut omistusasuntoni kiinnelainan pois. Omannäköisyys koostuu tässä sopivasta yhdistelmästä vapautta ja turvallisuutta. Onko tuo omannäköinen elämä oikeasti joku kiertoilmaisu sosiaalituen varassa olemiselle sitten?
Tätä se on tarkoittanut myös omassa tuttavapiirissä, että ulkoaohjautuvuuden sijaan nimenomaan otetaan vastuu siitä, millaisen elämän itse aidosti haluaa. Eikä ole vielä kukaan halunnut jäädä oleskelemaan vanhempiensa rahoilla, tosin mikäpä siinäkään, jos jotkut vanhemmat sellaisen elämän lapsilleen mahdollistavat. Oma asiansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syöpäsairas mutta hoidan kahden ikäihmisen asiat. Jos on pakollinen meno niin käytän. Mutta siivoan, hoidan ruokia, pyykkään, käytän asioilla siten että voin rytmittää itselleni lepoa välillä esim. 2 päivää väliin.
Sen sijaan kaverille joka haukkui että näyttelen sairasta mutta en oikeasti ole koska jaksan välillä käydä kävelyllä ja joka vaati minua aina viihdyttämään itseään ja vaati sinne ja tänne ja laittoi minulle aikatauluja, hänen vaatimuksilleen laitoin rajat.
Samoin laitan rajat ihmisille jotka esim. uhkaavat levittää koronaa itseeni tai näihin riskiryhmäläheisiini esim. vaadin maskia.
Minun elämä ja kukaan muu ei pidä minun puoliani ellen minä itse.
Vierailija kirjoitti:
Muiden ihmisten auttaminen muuten auttaa masennukseen. Siitä tuli tutkimus joku aika sitten. Todennäköisemmin toipuu masennuksesta kun auttaa muita. Tätähän moni masentunut tekeekin. Joskus voisi miettiä, että jospa se suvun joka paikan höylä koittaakin tiedostamattaan hoitaa masennustaan olemalla kaikessa mukana. Minulla ainakin tipahti auttamisen tarve nolliin kun toivuin masennuksesta, joten olen taipuvainen uskomaan että tutkimuksessa olisi hieman perääkin.
Minulla masennuksen taustalla oli työuupumus ja trauma. Jäin saikulle 10 vuotta sitten ja samalla kaikki läheiseni yksi kerrallaan sairastuivat ja jouduin alkaa auttamaan heitä. Tätä on jatkunut jo 10 vuotta, osa noista läheisistä valitettavasti kuollut, osa vielä elossa mutta toinen jalka haudassa eli tilanne ei ole parantunut missään vaiheessa ja minun vastuuni vaan kasvaa ja kasvaa. Olen edelleen sairas ja uupunut, en ole saanut ladata akkuja missään vaiheessa. Vaikka olen saikulla, kaipaisin kunnon lomaa.
Yksi jakso oli että sain pari kuukautta hengähtää, silloin paraneminen lähti käyntiin vauhdilla. Mutta sitten taas tilanne paheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä ihmisiä, jotka ovat liian kilttejä ja joille tekee hyvää vetää hieman liian tiukatkin rajat. Niistä voi sitten tarpeen tullen vähän höllentää, kun on oppinut ensin ne rajat vetämään ylipäätään.
Mutta on aivan valtava määrä itsekkäitä minä-minä ihmisiä, joille rajojen vetäminen on tekosyy olla kusipäinen oman navan ympärillä pyörijä. Näille tekisi hyvää opetella joustamaan, ottamaan muita huomioon ja asettaa joskus yhteinen etu oman edun edelle.
Rajojen vetäjät unohtavat usein, etteivät elä tyhjiössä. Rajat on jokaisella oikeus ja velvollisuus vetää. Mutta se, miten itsekkäiksi ne rajansa pystyttää voi vaikuttaa vaikkapa pitkienkin ihmissuhteiden jatkuvuuteen. Tämä on tasapainoilua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma on sekaisin. Ei kukaan enää tiedä mitään asiaa lukematta sitä oppaasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta rajan voi vetää siihen miten se minuun itseeni vaikuttaa. En ole velvollinen auttamaan ketään, mutta teen niin ilomielin jos minulla on aikaa ja oma vointini on sellainen että jaksan. Silloin kun tehdään asioita, koska tunnemme pakkoa tai vaatimusta ( joko sisäistä tai ulkoista ) niin sellainen ei ole kovin rehellistä ja voidaan ajatella jopa manipulointina eli oman julkisuuskuvan kiillottamisena. Autettavalle voi olla aivan yhdentekevää mitä on motiivisi kunhan homma hoituu, mutta jos se ei ole itsestä lähtöistä niin se voi ajan kanssa kuluttaa henkisesti ja aiheuttaa katkeruutta.
Julkisuuskuvan kiillotuksena? Minkä ihmeen julkisuuskuvan? Itse autoin vuosia läheistä, ei minua siitä kukaan kiitellyt, enkä mitään julkisuuskuvan kiillotusta hakenut enkä saanut.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa ei ole päätä eikä häntää.
Onhan siinä paljonkin, olen miettinyt samaa asiaa.
Laitan rajat kiusaamiselle ja hyväksikäytölle,mutta jos läheiseni tarvitsee apua,niin varmasti autan,ellen itse ole toisella puolella Suomea,makaa sairaana....
Aika moni tyyppi joille rajat pitää erikseen vetää, on todellisuudessa itse itsekäs.
Monilla työelämä vie kaikki resurssit, vapaa-aika menee palautumiseen ja omasta työkyvystä sekä mahdollisesta perheestä huolehtimiseen. Siitä palkasta maksetaan kuitenkin useimmiten huomattavakin summa veroja, joilla kustannetaan hyvinvointivaltion palveluita.
En jaksaisi itse henkisesti ja fyysisesti sairastuneena auttaa muita kuin omia vanhempiani, kohtuuden rajoissa. Itsekkääksi syyttely ei kyllä lisää ainakaan minun mahdollisuuksiani auttaa.
Alue: Aihe vapaa
No siinäpähän makselevat seuraukset sitten. Kyllä minäkin tunnen tällaisia ns. elämäntapataiteilijoita, joita ei mikään vastuunkanto kiinnosta yhtään. Kunnioitan silti heidän valintojaan. Jos sitten on rahat loppu ja kämppä menee alta niin se on sitten voi voi.
🇺🇦🇮🇱