Lue keskustelun säännöt.
Se yleinen neuvo: eroa, älä petä.
13.08.2022 |
Miten tätä nyt pitäisi noudattaa?
Kaksi yli 15 vuotta yhdessä ollutta pariskuntaa.
Kummankin pariskunnan yhdellä osapuolella on ollut vuosia tunteita toista kohtaan, mutta asia on vasta nyt otettu puheeksi.
Jos kumpikin ottaisi eron heti, siitä tulisi sanomista.
Jos eivät ottaisi eroa mutta tapaisivat toisiaan, siitäkin tulisi sanomista.
Miten tällaisessa tilanteessa pitäisi asiat hoitaa, jotta joku ei suuttuisi siitä että on toimittu selän takana?
Teki miten vaan, niin nykyinenkin tilanne on väärin.
Ei saa jäädä suhteeseen jos rakastaa toista, se on pettämistä.
Mutta jos tuossa tilanteessa eroisi, silloin syytettäisi siitä että pilasit suhteesi ja perheesi tuon toisen takia.
Onko mitään oikeaa tapaa toimia?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Missä kohdassa sanoin että meillä on kaikki hyvin?
Olet selvästikin ymmärtänyt monia asioita väärin.Jos kyseessä oikea rakkaus niin ei se vuosista ole kiinni että setvin oman tilanteen??
Kun mistään tällaisesta ei ole kyse!
Suurin osa näköjään projisoi omia erossa kokemiaan tunteita tänne.
Päättelette ihan olemattomia asioita.
Mulla ei ole mikään hätä että onko mulla ketään uutta vai ei.
Lähinnä kysyin ilmiselvän kysymyksen ihmisiltä ketkä ovat suhteen ulkopuolisia, ja mielipiteitähön löytyy.
Tekee miten vain, aina pyllistää johonkin suuntaan.
Eli kaikkia ei voi miellyttää koskaan.Ei voikaan. Sehän tässä on koko jutun pointti. Et voi elää elämääsi miellyttäen muita, et ketään miestä tai meitä täällä, koska et kuitenkaan voi täyttää kaikkien kaikkia toiveita. Sinua on vain yksi. Joudut valitsemaan.
Ja kun näin tekisi, on itsekäs paskiainen.
En voi elää elämääni miellyttäen muita?
Sattuneista syistä olen tehnyt niin jo vuosia.
Katso vaikka nuo ekan sivun kommentit ja tykkäykset.
Välitän muiden tunteista joten tässä ollaan.
Enkä tarkoita muilla vauvapalstalaisia, vaan perhettä ja lähipiiriä.
Ja voit itse huonosti. Auttaisikohan jos joku terapeutti kertoisi sinulle että sinulla on lupa tehdä ratkaisuja myös itsesi hyväksi. Loppujen lopuksi, vaikka se kuulostaa kliseeltä, joudut pitämään ensin huolta itsestäsi, että sinulla on jotain annettavaa vielä muillekkin myös jatkossa. Jos elät vain muita varten, sairastut jossain vaiheessa masennukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pettäjä ei eroa koska kumppani on varalla. Kotona varma saanti.
Kuka tässä on pettänyt ja saa varmasti kotona?
Kerro nyt kun muka tiedät.
Sä olet vain väsynyt puolisosi sairauden takia. Siksi elät päässäsi toista mahdollista elämää mitä ei välttämättä ole olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Missä kohdassa sanoin että meillä on kaikki hyvin?
Olet selvästikin ymmärtänyt monia asioita väärin.Jos kyseessä oikea rakkaus niin ei se vuosista ole kiinni että setvin oman tilanteen??
Kun mistään tällaisesta ei ole kyse!
Suurin osa näköjään projisoi omia erossa kokemiaan tunteita tänne.
Päättelette ihan olemattomia asioita.
Mulla ei ole mikään hätä että onko mulla ketään uutta vai ei.
Lähinnä kysyin ilmiselvän kysymyksen ihmisiltä ketkä ovat suhteen ulkopuolisia, ja mielipiteitähön löytyy.
Tekee miten vain, aina pyllistää johonkin suuntaan.
Eli kaikkia ei voi miellyttää koskaan.Ei voikaan. Sehän tässä on koko jutun pointti. Et voi elää elämääsi miellyttäen muita, et ketään miestä tai meitä täällä, koska et kuitenkaan voi täyttää kaikkien kaikkia toiveita. Sinua on vain yksi. Joudut valitsemaan.
Ja kun näin tekisi, on itsekäs paskiainen.
En voi elää elämääni miellyttäen muita?
Sattuneista syistä olen tehnyt niin jo vuosia.
Katso vaikka nuo ekan sivun kommentit ja tykkäykset.
Välitän muiden tunteista joten tässä ollaan.
Enkä tarkoita muilla vauvapalstalaisia, vaan perhettä ja lähipiiriä.Ja voit itse huonosti. Auttaisikohan jos joku terapeutti kertoisi sinulle että sinulla on lupa tehdä ratkaisuja myös itsesi hyväksi. Loppujen lopuksi, vaikka se kuulostaa kliseeltä, joudut pitämään ensin huolta itsestäsi, että sinulla on jotain annettavaa vielä muillekkin myös jatkossa. Jos elät vain muita varten, sairastut jossain vaiheessa masennukseen.
Ei hirveästi lämmitä jonkun terapeutin mielipiteet jos kaikki muut alkavat vihaamaan.
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Tykkään muuten tavastasi ajatella, se on realistinen. Mutta tuo eläimeksi nimittely ja vihjailu että hypitään suhteesta toiseen, se on ihan tarpeetonta. Aloittaja on pohtinut asiaa selvästi kauan. Minäkin kerroin omaa tarinaani, 19 vuotias liitto päättyi kun löysin uuden rakkauden, ja sitä on nyt kestänyt 8v. Mikä tämä on tämä yleinen kuvitelma, että tällaisessa tilanteessa ihminen on jotenkin yhtäkkiä täysi huithapeli, eikö nämä pohdinnat juuri osoita, ettei kumppanin vaihtoviikkoja harrasta mitenkään usein tai ota asiaa hirveän kevyesti?
Kielenkäyttöni voi siltä osin olla tylyä, siitä pahoitteluni. En ajattele että ihminen olisi välttämättä eläimellinen jotenkin muuten. Se olkoon sit se mun projisointini jota aikanaan itse mietin paljon, eli miten vältän välittömän mieliteon mukaan hyppäämisen ja säilytän eksääni sellaiset välit, ettei lapset joudu koskaan kärsimään siitä että loukkasin toista vanhempaa liian pahoin.
Muistutukseksi ap:lle myös, että kaikki kommentit jotka täällä tuntuvat kovilta ovat tosielämässä vastaan tullessa kymmenittäin ikävämpiä. Jopa ns "siististi" eroavalle voi tulla todella keljuja huomioita. Hyvä on voida tietää että itse seisoo tekojensa takana. On aika harvinaista että voisi koko elämänsä hoitaa niin että kukaan ei moiti, vielä harvinaisempaa että olisi näin tehdessään itse onnellinen.
Juuri tämän takia halusin keskustella asiasta täällä.
Vaikka toki tiesin mikä on vastaanotto täällä ja erityisesti olisi tosielämässä.
Jatkan siis valheessa. Ei, en petä.
Ai tämäkin on väärin?
Mikä yllätys.
Eihän täällä niin sanottu, vaan neuvottiin sinua käsittelemään nyt ensin nykyisen suhteen päättäminen ilman sitä ihastusta, ja sitten kun se on selvä, niin selvittämään tunteitasi. Miksei tämä kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Missä kohdassa sanoin että meillä on kaikki hyvin?
Olet selvästikin ymmärtänyt monia asioita väärin.Jos kyseessä oikea rakkaus niin ei se vuosista ole kiinni että setvin oman tilanteen??
Kun mistään tällaisesta ei ole kyse!
Suurin osa näköjään projisoi omia erossa kokemiaan tunteita tänne.
Päättelette ihan olemattomia asioita.
Mulla ei ole mikään hätä että onko mulla ketään uutta vai ei.
Lähinnä kysyin ilmiselvän kysymyksen ihmisiltä ketkä ovat suhteen ulkopuolisia, ja mielipiteitähön löytyy.
Tekee miten vain, aina pyllistää johonkin suuntaan.
Eli kaikkia ei voi miellyttää koskaan.Ei voikaan. Sehän tässä on koko jutun pointti. Et voi elää elämääsi miellyttäen muita, et ketään miestä tai meitä täällä, koska et kuitenkaan voi täyttää kaikkien kaikkia toiveita. Sinua on vain yksi. Joudut valitsemaan.
Ja kun näin tekisi, on itsekäs paskiainen.
En voi elää elämääni miellyttäen muita?
Sattuneista syistä olen tehnyt niin jo vuosia.
Katso vaikka nuo ekan sivun kommentit ja tykkäykset.
Välitän muiden tunteista joten tässä ollaan.
Enkä tarkoita muilla vauvapalstalaisia, vaan perhettä ja lähipiiriä.Ja voit itse huonosti. Auttaisikohan jos joku terapeutti kertoisi sinulle että sinulla on lupa tehdä ratkaisuja myös itsesi hyväksi. Loppujen lopuksi, vaikka se kuulostaa kliseeltä, joudut pitämään ensin huolta itsestäsi, että sinulla on jotain annettavaa vielä muillekkin myös jatkossa. Jos elät vain muita varten, sairastut jossain vaiheessa masennukseen.
Ei hirveästi lämmitä jonkun terapeutin mielipiteet jos kaikki muut alkavat vihaamaan.
Eihän sellaista pidä ajatella,että muut alkaa vihaamaan! Ja elää vaan koko loppuelämänsä onnettomana...ei ei ei...pitää vaan tehdä niin,kun itse parhaaksi jättää ja jättää sellaiset ihmiset elämästään. Uusia tulee kyllä. Joillakin ihmisillä nyt on vaan tarve kotrolloida toisia. Oma onni ja hyvinvointi on tässä elämässä tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tein tuossa tilanteessa niin, että puhuin puolisolle tunteistani. Etten ole onnellinen. Ettei tämä suhde riitä minulle. Etten saa tässä suhteessa sitä mitä haluan. Että jotain puuttuu. Että tukehdun tähän ellei muutosta tapahdu.
Hän ymmärsi, yritti muuttua, mutta tiesi itsekin ettei siihen pysty ja antoi minun lähteä mikäli niin halusin. Ja niinhän minä lopulta lähdinkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Höpöhöpö. Muutkin on kokeneet näitä tilanteita ja fiksu ratkaisu on erota jos haluaa erota, sekoittamatta siihen uutta ihastusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Tykkään muuten tavastasi ajatella, se on realistinen. Mutta tuo eläimeksi nimittely ja vihjailu että hypitään suhteesta toiseen, se on ihan tarpeetonta. Aloittaja on pohtinut asiaa selvästi kauan. Minäkin kerroin omaa tarinaani, 19 vuotias liitto päättyi kun löysin uuden rakkauden, ja sitä on nyt kestänyt 8v. Mikä tämä on tämä yleinen kuvitelma, että tällaisessa tilanteessa ihminen on jotenkin yhtäkkiä täysi huithapeli, eikö nämä pohdinnat juuri osoita, ettei kumppanin vaihtoviikkoja harrasta mitenkään usein tai ota asiaa hirveän kevyesti?
Kielenkäyttöni voi siltä osin olla tylyä, siitä pahoitteluni. En ajattele että ihminen olisi välttämättä eläimellinen jotenkin muuten. Se olkoon sit se mun projisointini jota aikanaan itse mietin paljon, eli miten vältän välittömän mieliteon mukaan hyppäämisen ja säilytän eksääni sellaiset välit, ettei lapset joudu koskaan kärsimään siitä että loukkasin toista vanhempaa liian pahoin.
Muistutukseksi ap:lle myös, että kaikki kommentit jotka täällä tuntuvat kovilta ovat tosielämässä vastaan tullessa kymmenittäin ikävämpiä. Jopa ns "siististi" eroavalle voi tulla todella keljuja huomioita. Hyvä on voida tietää että itse seisoo tekojensa takana. On aika harvinaista että voisi koko elämänsä hoitaa niin että kukaan ei moiti, vielä harvinaisempaa että olisi näin tehdessään itse onnellinen.
Juuri tämän takia halusin keskustella asiasta täällä.
Vaikka toki tiesin mikä on vastaanotto täällä ja erityisesti olisi tosielämässä.
Jatkan siis valheessa. Ei, en petä.
Ai tämäkin on väärin?
Mikä yllätys.Eihän täällä niin sanottu, vaan neuvottiin sinua käsittelemään nyt ensin nykyisen suhteen päättäminen ilman sitä ihastusta, ja sitten kun se on selvä, niin selvittämään tunteitasi. Miksei tämä kelpaa?
Et ymmärrä tilannetta.
Ei sanottu miten?
Tuossa ylläkin sanottiin että jooa ns. siististi erovat kuulevat keljuja juttuja.
No, en viitsi liian tarkkoja tietoja kertoa, mutta vaikka ei olisi olemassakaan ketään ajatuksissa, olisin se paha ihminen kun ottaisin eron.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Tykkään muuten tavastasi ajatella, se on realistinen. Mutta tuo eläimeksi nimittely ja vihjailu että hypitään suhteesta toiseen, se on ihan tarpeetonta. Aloittaja on pohtinut asiaa selvästi kauan. Minäkin kerroin omaa tarinaani, 19 vuotias liitto päättyi kun löysin uuden rakkauden, ja sitä on nyt kestänyt 8v. Mikä tämä on tämä yleinen kuvitelma, että tällaisessa tilanteessa ihminen on jotenkin yhtäkkiä täysi huithapeli, eikö nämä pohdinnat juuri osoita, ettei kumppanin vaihtoviikkoja harrasta mitenkään usein tai ota asiaa hirveän kevyesti?
Kielenkäyttöni voi siltä osin olla tylyä, siitä pahoitteluni. En ajattele että ihminen olisi välttämättä eläimellinen jotenkin muuten. Se olkoon sit se mun projisointini jota aikanaan itse mietin paljon, eli miten vältän välittömän mieliteon mukaan hyppäämisen ja säilytän eksääni sellaiset välit, ettei lapset joudu koskaan kärsimään siitä että loukkasin toista vanhempaa liian pahoin.
Muistutukseksi ap:lle myös, että kaikki kommentit jotka täällä tuntuvat kovilta ovat tosielämässä vastaan tullessa kymmenittäin ikävämpiä. Jopa ns "siististi" eroavalle voi tulla todella keljuja huomioita. Hyvä on voida tietää että itse seisoo tekojensa takana. On aika harvinaista että voisi koko elämänsä hoitaa niin että kukaan ei moiti, vielä harvinaisempaa että olisi näin tehdessään itse onnellinen.
Juuri tämän takia halusin keskustella asiasta täällä.
Vaikka toki tiesin mikä on vastaanotto täällä ja erityisesti olisi tosielämässä.
Jatkan siis valheessa. Ei, en petä.
Ai tämäkin on väärin?
Mikä yllätys.Eihän täällä niin sanottu, vaan neuvottiin sinua käsittelemään nyt ensin nykyisen suhteen päättäminen ilman sitä ihastusta, ja sitten kun se on selvä, niin selvittämään tunteitasi. Miksei tämä kelpaa?
Koska sitten täytyy odotella ja käyttäytyä kypsästi. Ap haluaa jo vihdoin panemaan, joten hänelle vaihtoehdot ovat vain pettäminen tai ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on ihan varma, niin ero vireille. Ottaa puheeksi toisen kanssa että taitaa tämä olla tässä, haluan eron. Ei se helpompaa ole pidemmän ajan päästä. Siis jos on varma.
(Huom, täytyy olla varma erosta, vaikka sitä toista osapuolta ei mielessä olisikaan.)
Itsellä oli aikoinaan prikulleen sama tilanne, tosin liitot ei olleet noin pitkiä. Olivat vain 6 vuotta ja 3 vuotta. Eroaminen nostettiin pöydälle molempien parisuhteissa ja vaikka miten tekisi "oikeassa järjestyksessä", eihän tuossa satuttamatta pääse eteenpäin. Kyllä molemmat jätetyt olivat katkeria, ihan todella. Vaikka konkreettista pettämistä ei ollut tapahtunutkaan eikä mistään toisesta osapuolesta ollut jätetyille puhetta, olivat katkeria ihan vain siitä, että toinen haluaakin erota.
Ymmärrän että eroilmoitus pistää niin sanotusti ketuttamaan. Mutta olisiko parempi ollut jäädä säälistä?
Miettiikö ihmiset näitä asioita koskaan omalle kohdalle?
Jäisitkö sinä, vaikka et rakastaisi toista enää?
Haluaisitko, että sinun kanssasi liittoon jäätäisiin pitämään kulissia?
Tämän kaiken jälkeen itse vasta "kasvoin" siihen että en ole enää ollenkaan omistushaluinen... jos mies nyt liki 20 vuoden jälkeen ilmoittaisi, että haluaa erota, no sitten hän haluaa. En ottaisi itkupotkuraivareita, syyllistäisi ja märehtisi. Saattaisi harmittaa, mutta en kaada sitä toisen niskaan. Mustasukkaisuus on pelkkää sairasta kontrollointia. Eihän toista voi omistaa. Jos haluaa mennä, saa toki mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Höpöhöpö. Muutkin on kokeneet näitä tilanteita ja fiksu ratkaisu on erota jos haluaa erota, sekoittamatta siihen uutta ihastusta.
Miten poistat uuden ihastuksesi elämästäsi, kerro se? Eikö ihastuminen nimenomaan ole sitä, että ei voi olla erossa toisesta tai ikävöi toisen luokse. Miksi pitäisi väkisin heivata molemmat elämästä ja tehdä itsestään yksinäinen, kun haave on nimenomaan yhteinen elämä ihastuksen kanssa? En nyt ihan ymmärtänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Epäilen syvästi, ettäkö kyse olisi todella rakkaudesta. Olen tuossa tilanteessa ollut itsekin, ja tunteet heräsivät heti, kun negatiivisen eksän kanssa elettyä joku antoikin anteliaasti positiivista palautetta. Tunteita tulee ja menee ja kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. Olennaisempaa on se, onko liittosi hyvä muuten (oletan että ei) tai onko se sellaiseksi korjattavissa. Jos on, pysy erossa muista ja jos ei, eroa.
2. Suoraan toisen kelkkaan hyppääminen on melko raukkamaista. Koskee paitsi sinua, myös sitä toista. Oikeasti ajattelet, että pystytte alkuinnon jälkeen luottamaan toisiinne tuollaisen teon jälkeen? Minkä on tehnyt kerran, voi tehdä toistekin.
3. Mikä se pakottava voima siis on, jonka takia sun pitäisi pomppia kuin pieni eläin kodista toiseen? Ihmisellä on syystä järki. Tunteet ei ole väärin, teot punnitaan.
Epäile vaan kun et paremmin tiedä.
Pieni eläin kodista toiseen?
Niinkö kutsut yli 15 vuoden suhdetta jossa ei ole petetty?
Nämä kaikki sun kysymykset kertoo vain ja ainoastaan sun oletuksista.
Sen verran voin sanoa että itselläni tunne ei ole vuosiin muuttunut.
Ensin toki olin varma että tää nyt menee toki ohi. Ei mennyt.
Ei ole siis hetken mielijohteesta kyse.
Ja tämäkin on monien mielestä väärin.
Olen pettänyt jo vuosia kun näin tunnen!
Joten, mikä on oikein?Tuntuu erikoiselta, ettet avaa avioliittosi tilaa muuten laisinkaan? Oikeastiko kaikki on muuten hyvin, rakastat vaan samalla toista? Sillä jos on näin, asiassahan ei ole mitään ongelmaa.
Jos taas omassa suhteessa on isoja ongelmia, erota voi, ihan ilmankin ulkopuolisia. Eroaisin vasta, jos tiedät että se on parasta päädytpä yhteen ihastuksesi kanssa tai et.
Ja saat inhota neuvojani vapaasti. Olen joka tapauksessa ihan saman tilanteen elänyt, kuten moni täällä on. Kun ero oli setvitty, niin ei ollut lopulta mitenkään vaikeaa olla ilman sitä "suunnattoman rakkauden" kohdetta. Ahdistavassa tilanteessa ihmisellä on jännä kyky tuottaa motivoivia tunteita. Jos taas teillä kyseessä onkin ihan oikea rakkaus niin tuskin se kuukausista tai vuosista jää kiinni, jos oman tilanteesi ensin setvit kunnolla.
Eläimen tavoin voi hetkellisesti toimia vaikka miten olisi siihen saakka pidellyt. Siksi elämä onkin niin vaikeaa.
Tykkään muuten tavastasi ajatella, se on realistinen. Mutta tuo eläimeksi nimittely ja vihjailu että hypitään suhteesta toiseen, se on ihan tarpeetonta. Aloittaja on pohtinut asiaa selvästi kauan. Minäkin kerroin omaa tarinaani, 19 vuotias liitto päättyi kun löysin uuden rakkauden, ja sitä on nyt kestänyt 8v. Mikä tämä on tämä yleinen kuvitelma, että tällaisessa tilanteessa ihminen on jotenkin yhtäkkiä täysi huithapeli, eikö nämä pohdinnat juuri osoita, ettei kumppanin vaihtoviikkoja harrasta mitenkään usein tai ota asiaa hirveän kevyesti?
Kielenkäyttöni voi siltä osin olla tylyä, siitä pahoitteluni. En ajattele että ihminen olisi välttämättä eläimellinen jotenkin muuten. Se olkoon sit se mun projisointini jota aikanaan itse mietin paljon, eli miten vältän välittömän mieliteon mukaan hyppäämisen ja säilytän eksääni sellaiset välit, ettei lapset joudu koskaan kärsimään siitä että loukkasin toista vanhempaa liian pahoin.
Muistutukseksi ap:lle myös, että kaikki kommentit jotka täällä tuntuvat kovilta ovat tosielämässä vastaan tullessa kymmenittäin ikävämpiä. Jopa ns "siististi" eroavalle voi tulla todella keljuja huomioita. Hyvä on voida tietää että itse seisoo tekojensa takana. On aika harvinaista että voisi koko elämänsä hoitaa niin että kukaan ei moiti, vielä harvinaisempaa että olisi näin tehdessään itse onnellinen.
Juuri tämän takia halusin keskustella asiasta täällä.
Vaikka toki tiesin mikä on vastaanotto täällä ja erityisesti olisi tosielämässä.
Jatkan siis valheessa. Ei, en petä.
Ai tämäkin on väärin?
Mikä yllätys.Eihän täällä niin sanottu, vaan neuvottiin sinua käsittelemään nyt ensin nykyisen suhteen päättäminen ilman sitä ihastusta, ja sitten kun se on selvä, niin selvittämään tunteitasi. Miksei tämä kelpaa?
Et ymmärrä tilannetta.
Ei sanottu miten?
Tuossa ylläkin sanottiin että jooa ns. siististi erovat kuulevat keljuja juttuja.
No, en viitsi liian tarkkoja tietoja kertoa, mutta vaikka ei olisi olemassakaan ketään ajatuksissa, olisin se paha ihminen kun ottaisin eron.
Oi itku. Kohta katkeruuksissasi alat kohtelemaan puolisoasi niin kylmästi ja julmasti, jotta saat olla se "jätetty" etkä koe tuomitsemista suhdekuvioittesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Höpöhöpö. Muutkin on kokeneet näitä tilanteita ja fiksu ratkaisu on erota jos haluaa erota, sekoittamatta siihen uutta ihastusta.
Höpöhöpö ei ole mikään argumentti.
Miten voi erota sekoittamatta siihen uutta ihastusta?
Vaikka menisit yhteen sen uuden ihastuksen kanssa vasta kuukausia eron jälkeen, muut sekoittavat sen eroon.
Mikä olikaan hyväksytty aika aloittaa uusi suhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Höpöhöpö. Muutkin on kokeneet näitä tilanteita ja fiksu ratkaisu on erota jos haluaa erota, sekoittamatta siihen uutta ihastusta.
Miten poistat uuden ihastuksesi elämästäsi, kerro se? Eikö ihastuminen nimenomaan ole sitä, että ei voi olla erossa toisesta tai ikävöi toisen luokse. Miksi pitäisi väkisin heivata molemmat elämästä ja tehdä itsestään yksinäinen, kun haave on nimenomaan yhteinen elämä ihastuksen kanssa? En nyt ihan ymmärtänyt.
Senkun vain blokkaa kaikissa viestintävälineissä.
Älä jää onnettomaan suhteeseen. Huominen saattaa olla viimeinen päiväsi täällä, haluatko todella viettää elämäsi näin?
Älä välitä muiden mielipiteistä. Eivät hekään välitä sinun tunteistasi.
Siis onko ap:n ainoa todellinen huoli, miten ulkopuoliset suhtautuvat hänen ratkaisuunsa? Ei omien ja ihastuksen lasten sekä puolisoiden hyvinvointi ja tunteet? Oksettavaa itsekästä ulkokultaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset täällä pelkäävät tulla petetyksi oman kumppaninsa osalta. Siksi täällä ollaan jyrkkiä ja tylyjä aiheen suhteen. Itse olen elänyt vuosia suhteessa mikä ei ole tehnyt minua onnelliseksi, mutta lapsen takia ollaan yhdessä. Ihastuin toiseen ja tunne on molemminpuolinen ja nyt pohdin, uskallanko tehdä itsestäni onnellisen ottamalla uuden askeleen elämässä tietäen samalla rikkovani perheeni. Toinen vaihtoehto on jäädä nykyiseen suhteeseen ja katsoa sivusta muiden onnea, sitähän olen jo vuosia tehnyt. Niin kauan kun kuvioissa ei ole lapsia mukana, asiat ovat helppoja.
Höpöhöpö. Muutkin on kokeneet näitä tilanteita ja fiksu ratkaisu on erota jos haluaa erota, sekoittamatta siihen uutta ihastusta.
Miten poistat uuden ihastuksesi elämästäsi, kerro se? Eikö ihastuminen nimenomaan ole sitä, että ei voi olla erossa toisesta tai ikävöi toisen luokse. Miksi pitäisi väkisin heivata molemmat elämästä ja tehdä itsestään yksinäinen, kun haave on nimenomaan yhteinen elämä ihastuksen kanssa? En nyt ihan ymmärtänyt.
Senkun vain blokkaa kaikissa viestintävälineissä.
Mutta miksi!? Jos haluan erota nimenomaan siksi, että elämääni astui jotain paljon parempaa, kenties elämäni rakkaus, niin miksi päästäisin hänet menemään!?
Jos olet valmis elämään vaikka mieluummin yksin kuin nykyisen puolisosi kanssa, eroa. Et millään pääse tästä eteenpäin satuttamatta jotakuta tai menettämättä jotain. Täällä on käsketty odottamaan että toinen eroaa ensin. Se on pelkkää varmistelua ja väärin miestäsi kohtaan. Lähde heti jos haluat elää toisen kanssa.