Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nuoren kotiin on hommattava kaikki mummon mieleen, koska mummo haluaa maksaa
Tilanne on siis se, että tytär pääsi opiskelemaan eri paikkakunnalle ja nyt on sitten jotain hankintoja opiskelijakämppään tehtävä.
Hyvän ja himoitun opiskelupaikan johdosta äitini ilmoitti, että hän haluaa ostaa lapsenlapselleen tavaroita ja huonekaluja. Tyttö otti tietysti iloisena tiedon vastaan, sillä nuorella ei itsellään liikaa rahaa ole ja mummo on kerryttänyt omaisuutta kohtuullisesti.
Kun sitten tuli sängyn, ruokapöydän, sohvan ja kodinkoneiden ostamisen aika ja lähdimme kiertelemään kauppoja, ei tytön mieltymyksillä tai toiveilla ollut mitään merkitystä. Mummo päättää, koska mummo maksaa. Nuoren toiveet ja mieltymykset olivat pääsääntöisesti edullisempia, jotta rahasta ei ole kyse. Kyse on siitä, että mummon täytyy saada päättää koska mummo maksaa. Esimerkiksi sänkyyn mummo oli valmis laittamaan rahaa pari tonnia ja hän olikin jo valmiiksi katsonut omasta mielestään sopivan. Tyttö kuitenkin kertoi että häntä miellyttää toisenlainen sänky, mutta mummo jankkaa ja jankkaa että miksi hänen valitsemansa sänky olisi parempi.
Mikrossa mummo haluaa vain tiettyä merkkiä, joka maksaa, ja nuoren toiveilla ei ole loppupeleissä mitään väliä.
Sama imurissa. Imuri pitää olla iso, monen sadan Miele. Tytär miettii pientä asuntoa ja on kallistumassa varsi-imuriin, säilytystilan puutteen ja käyttömahdollisuuksien vuoksi. Mummolle tämä on punainen vaste, sillä hän ei voi sietää varsi-imureita. Hän haluaa ostaa perinteisen.
Olemme muutaman kerran nyt käyneet yhdessä kiertämässä kauppoja ja käytännössä mitään ei olla saatu ostettua mummon laskuun, koska mummo ei hyväksy nuoren valintaa.
Nuori on itse käynyt ostamassa myöhemmin haluamansa tuotteen tai minä olen maksanut sen mikä on tyttären mielestä paras.
Mummo uhriutuu nyt että tytär on vaikea, eikä osaa päättää mitä haluaa ( kun ei halua juuri sitä mitä mummo haluaa ostaa).
Olemmekin jättäneet jo mummon kokonaan pois näiltä ostosreissuilta. Sohvan olen luvannut maksaa, mutta nuori saa sen vasta myöhemmin syksyllä, eikä se ehdi siis muuttokuormaan. Mummo olisi ostanut yksiöön ison kalliin sohvan ( minkä olisi itselleenkin kelpuuttanut) , mutta koska tytär koki sen liian suureksi ja epäkäytännölliseksi opiskelijakämppään, mummo ei sitten osta mitään.
Miksi lahjanostajan täytyy saada päättää saajan puolesta aivan kaikki?
Onko tämä joku 40 -luvulla syntyneiden ominaisuus vai mitä?
Kommentit (1420)
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.
Meillä vastaavassa tapauksessa raivostuttiin siitä eniten, että tytär kääntyi äitinsä puoleen ja kieltäytyi mummon ns avusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.
Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei halua mummon makua, voi varmaan itse ostaa omalla rahalla? Mikä tuossa yhtälössä ahdistaa ihmisiä? Ensimmäisessä vuokra yksiössä nukuin patjalla lattialla ja ekoista tileistä ostin sänkyä, pöytää ja astioita. Onko joku todella noin vieraantunut todellisuudesta.
Hankalan mummon kanssa tuo vastaus ei kelpaa vaan siitä seuraa valtavasti oikuttelua, kiukuttelua, marttyrointia, valitusta ja syytöksiä "minulla ihan syömmestä ottaa, kun ei kelpaa ja ihan hyvää hyvyyttäni minä, et sinä minua rakasta". Kiltti lapsenlapsi ahdistuu tuosta ja myöntyy mummon toiveisiin vaikka tietää, että inhoaa niitä huonekaluja ja joutuu ikuiseen kiitollisuudenvelkaan. Kilttejä ihmisiä hyväksikäytetään lähimpinen sukulaistenkin taholta.
Hassu juttu kun minusta se mummo oli aika kiltti kun tarjoutui avittamaan lapsenlastaan karkeasti arvioiden noin viiden tonnin kalusteilla.
Miten tätä kilttiä AP:tä (joka ratkoo kommunikaatio-ongelmiaan haukkumalla äitinsä vauvapalstalla) ja hänen kilttiä lastaan on nyt käytetty hyväksi?
Mun äitini tuki esikoiseni poismuuttoa viidelläsadalla eurolla. Siis vaan tylsästi rahalla, ei hirveän suuri summa mutta lapsi ei tällaista odottanut ollenkaan, hämmentyi kovasti. Heillä on kyllä aina olleet ihan hyvät välit, ei mitään hirveän läheisiä mutta kuitenkin ovat yhteyksissä.
Toisaalta, joulu- ja synttärilahjat ovat aina yli 10-vuotiaille lapsille olleet ihan vaan rahaa aina.
Vierailija kirjoitti:
Niin niin. Kunnioituksen tulee tietysti olla MOLEMMINpuolista. Aloituksen mummo ja tytär eivät kumpikaan kunnioita yhtikäs ketään.
Se opiskeluneiti on täys nössö joka pelkää äitinsä ja mummonsa tappelua. Parempi kun luikkii toiselle paikkakunnalle ja ostaa kamat omilla rahoillaan.
Noin juuri. Poispilattu ryökkynä pärjätköön omillaan. Tyrannimummo säästäköön rahansa koska yhteiskunnan tuki loppuu pian.
Äiti jatkanee valitustaan Vauva-palstalla ja tehnee kohta uuden aloituksen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syön täällä popcornia ja oottelen milloin tää ketju löytyy Ilta-Sanomista tai MeNaisista.
Kiitos nauruista.Kaikenlaisiin provoihin te meettekin.
Voi kuule. Nautiskele niistä poppareita kuplassasi. Noita rajattomia mummeleita on kuule enemmän kuin arvaatkaan. Ei näistä ongelmista viitsi kauheasti tuttavilleen avautua. Syyn voi lukea vaikka tästä ketjusta.
Moni myös luulee olevansa ainoa, sillä nämä ongelmat ovat oikeasti niin poskettomia, että ei niitä uskota. Tässäkin ketjullinen "mä oisin vaan kiitollinen, jos mulle ostettaisiin tarpeetonta tavaraa!"-tyyppejä.
On ollut hämmentävää huomata, että muillakin on tällaisia, mun äitini ei olekaan ainoa.
Kyllä mäkin pidin urbaanilegendana "anoppi kävi vaihtamassa verhot" tapahtumaa. Kunnes se sattui minulle.
Eihän näitä oikeasti voi järjellä käsittää. Luvataan nuorelle sisustus, ja sitten otetaan lupaus pois, kun mummo ei saa päättää mitä ostetaan. Sitten vielä suututaan, kun äiti ostaa tyttärelleen tarvittavat sulassa sovussa, tyttären toiveita kuunnellen.Bullshittä! Ei se äiti tai anoppi pääse verhoja vaihtelemaan, kun pitää ovet säpissä.
Noin ole joutunut tekemään. Toimii!
Riittää, että on kouluikäisiä lapsia. Kyllähän he kylään tulevan mummon sisään päästävät, ja sen varaan lasketaankin. Ei koululaiset ala asettua poikkiteloin ovelle, että tänne et muuten tule, eikä ne verhojen vaihtamistakaan pysty estämään.
On myös tarinoita vara-avaimista ja niistä tehdyistä kopioista.
Vierailija kirjoitti:
Niin niin. Kunnioituksen tulee tietysti olla MOLEMMINpuolista. Aloituksen mummo ja tytär eivät kumpikaan kunnioita yhtikäs ketään.
Se opiskeluneiti on täys nössö joka pelkää äitinsä ja mummonsa tappelua. Parempi kun luikkii toiselle paikkakunnalle ja ostaa kamat omilla rahoillaan.
Kukas tän sopan aloitti muuten heidän tapauksessaan?
Mitä olisi voinut tehdä toisin, miksi lahjan antajan pitää valita toisen sisustusesineet ja huonekalut, miksei siltä lahjan saajalta kysytä? Mitäs kun se muuttaa puolentoista vuoden päästä Ranskaan vaihtoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsi miten kiittämätöntä. Hyvä että mummo pitää puolensa eikä osta mitään jos ei kerran kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Lues kommentti uudestaan niin selviää miten mahtuu. Ja ketä tuntemattomia, niitä huonekalujen ostajia vai??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tyttärellä asunto jo? Noissa varsi-imureissa varsinkin halvemmissa on todella huonot akut. Sängystä nyt en lähtisi riitelemään, jos mummeli haluaa laittaa pari tonnia siihen, niin laittaa sitten. Tuon Mielen imurinhan voi myydä ja ostaa sitten mieleisensä.
Huonot akut? N 30 minuuttia luvataan kestävän. Kuinka kauan yksiötä imuroi?
Akut ei kauaa kestä hyvinä.
Tavallinen imuri toimii hyvin vuosikausia.
Akut kestää ehkä sen pari vuotta hyvinä, sitten sillä ei imuroida edes sitä yksiötä. Virtaa riittää ladattuna ehkäpä kolmeksi minuutiksi ja entisestä imutehosta voi vain haaveilla. En enää ikinä laita euroakaan varsi-imuriin. Miele sen sijaan kestää jopa vuosikymmeniä. Meillä on jo reilusti yli 20 vuotta vanha Miele, joka on ollut kovassa käytössä ja toimii edelleen loistavasti. Joitakin osia on tarvinnut uusia, lähinnä harjoista kuluneita suuttimia ja imuletku. Mielet on aika kookkaita, olisiko mummolla varaa ostaa imuriksi Dyson? Se on huomattavasti pienempään tilaan menevä ja näppärän oloinen ominaisuuksiltaan.
Aikuinen, täysi-ikäinen nuori saa kyllä itse päättää, millaiseksi asuntonsa haluaa sisustaa, ja mitä kodinkoneita tarvitsee? Kuka siellä asustaa, ja aikaansa viettää, ei mummo, vaikka hyvää tarkoittaisikin. Puhumalla asiat selviävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Lues kommentti uudestaan niin selviää miten mahtuu. Ja ketä tuntemattomia, niitä huonekalujen ostajia vai??
Niin. Miten. Jossainhan niiden pitää olla sen aikaa kun niitä myy. Siellä yksiössäkö ne on?
Ja kyllä, niitä ostajia tarkoitan. Ne on pakko päästää kotiin sisääb kun myy noin isoja huonekaluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksaja päättää.
Nuori ei osaa vielä arvostaa kestävää laatua, vaan ostaisi halpaa hetken kivalta näyttävää.
Esim kyllä kannattaa olla normaali pölynimuri. Sillä on käyttöä vielä perheasunnossa.
Samoin vaikka sohva. Kaverini osti 22-vuotiaana naimisiin mennessään laadukkaan nahkasohvan. Se on heillä edelleen ja kaveri on jo 55-vuotias. Se on tosin nykyään takkahuoneessa, mutta hyvässä kunnossa. Heillä on tyylihuonekalut olohuoneessa. Samoin hän osti alkuun Muuramen laatikoston. Se palveli hyvin hänen poikansa huoneessa. Edelleen hyvässä kunnossa.
Kysymys, mihin hemmetin perheasuntoon noita tavaroita pitää varata? Entäs jos ei perhettä halua, vaan pieniin tiloihin helposti mahtuvan imurin? Jää rahaa esim elämyksiin ja johonkin ihan muuhun kuin tavaroihin...
Ja onpa sitte kiva pitää sitä yhtä ja samaa hiton vanhanaikaista sohvaa loppuikä ihan vaan siksi, että se on 40 v sitte maksanut paljon eikä siitä voi sen takia hankkiutua eroon.
Kyllä mieluummin ostan 10 v välein keskihintaisen sohvan. Elämäntilanteet ja tarpeet muuttuu, samoin maku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen, täysi-ikäinen nuori saa kyllä itse päättää, millaiseksi asuntonsa haluaa sisustaa, ja mitä kodinkoneita tarvitsee? Kuka siellä asustaa, ja aikaansa viettää, ei mummo, vaikka hyvää tarkoittaisikin. Puhumalla asiat selviävät.
Ei ne kuule jyrämummojen kanssa selviä.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen, täysi-ikäinen nuori saa kyllä itse päättää, millaiseksi asuntonsa haluaa sisustaa, ja mitä kodinkoneita tarvitsee? Kuka siellä asustaa, ja aikaansa viettää, ei mummo, vaikka hyvää tarkoittaisikin. Puhumalla asiat selviävät.
Aikuinen täysi-ikäinen nuori päättääitse ja maksaa itse,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen, täysi-ikäinen nuori saa kyllä itse päättää, millaiseksi asuntonsa haluaa sisustaa, ja mitä kodinkoneita tarvitsee? Kuka siellä asustaa, ja aikaansa viettää, ei mummo, vaikka hyvää tarkoittaisikin. Puhumalla asiat selviävät.
Aikuinen täysi-ikäinen nuori päättääitse ja maksaa itse,
Hän hoitikin asian itse, mutta sekään ei mummolle käynyt vaan pitää haukkua selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Lues kommentti uudestaan niin selviää miten mahtuu. Ja ketä tuntemattomia, niitä huonekalujen ostajia vai??
Niin. Miten. Jossainhan niiden pitää olla sen aikaa kun niitä myy. Siellä yksiössäkö ne on?
Ja kyllä, niitä ostajia tarkoitan. Ne on pakko päästää kotiin sisääb kun myy noin isoja huonekaluja.
No meinaatko, että monikin myyjä kantaa huonekalunsa rappukäytävään tai pihalle kun tulee ostajia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei, ihan oli ostamassa sinulle uutta ja kallista tavaraa eikä kelvannut :O
Huonekaluissa yleensä laatu maksaa ja se kannattaa, koska käyttöikä on huomattavasti pidempi, kuin halvemmilla tavaroilla.
Ennen, kun muutettiin ensikotiin esim opiskelun vuoksi niin silloin saatiin sukulaisilta ja tuttavilta käytettyjä vanhoja huonekaluja jne.
Ei paljoo kehdannut valittaa vaan otti niitä mitä sai. Yleensä sitten asuntokin oli sen mukainen. Kaikki tavarat eri värisiä ja tyylisiä.
Harvemmin ostettiin uusia huonekaluja ensikotiin.
Sitten, kun oli oma työpaikka ja omat rahat niin pystyi ruveta ostamaan sitä tavaraa mikä oli mieleistä.Joo mutta jos se mummon vaatima laatu ei mahdu sinne pieneen asuntoon?
Kuulostaa kyllä niin rasittavalta määräilijältä, että olisin mieluummin ilman huonekaluja.
Tai ehkä ottaisin vastaan ja möisin ja niillä rahoilla ostaisin mieleiset. Eiköhän tyranni-mummon häiriökäytös katkaise vielä välit muutenkin.Mihin sinä ne vastaanottaisit? Olet muuttamassa pieneen yksiöön toiselle paikkakunnalle? Mahdutat sitten ne omat kamasi ja noi mummon valmiiksi mahtumattomat sinne ja päästät asuntoosi tuntemattomia?
Lues kommentti uudestaan niin selviää miten mahtuu. Ja ketä tuntemattomia, niitä huonekalujen ostajia vai??
Niin. Miten. Jossainhan niiden pitää olla sen aikaa kun niitä myy. Siellä yksiössäkö ne on?
Ja kyllä, niitä ostajia tarkoitan. Ne on pakko päästää kotiin sisääb kun myy noin isoja huonekaluja.
No meinaatko, että monikin myyjä kantaa huonekalunsa rappukäytävään tai pihalle kun tulee ostajia?
No en meinaa kun juuri olen monta kertaa jo kirjoittanut että kotiin on pakko päästää sisään ne isojen huonekalujen ostajat.
Erittäin turvatonta.
Ottaisin imurin, sängyn ja mikron vastaan. Sohva oli omassa ensi-asunnossa vain tiellä ja hyvin epäkäytännöllinen. Mutta silti epäilyttäisi mummon tarkoitusperät jos ei saisi itse vaikuttaa siihen mitä toinen ostaisi. Että en ehkä sittenkään ottaisi kun saisin kuulla siitä varmaan vielä mummon hautaan saakka.
Laadusta opettamisen ymmärrän, mutta uhriutumisen en.
Alue: Aihe vapaa
Niin niin. Kunnioituksen tulee tietysti olla MOLEMMINpuolista. Aloituksen mummo ja tytär eivät kumpikaan kunnioita yhtikäs ketään.
Se opiskeluneiti on täys nössö joka pelkää äitinsä ja mummonsa tappelua. Parempi kun luikkii toiselle paikkakunnalle ja ostaa kamat omilla rahoillaan.