Miten adoptoidun lapsen perintöoikeus menee tässä?

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö mammojen mielestä adoption jälkeen myös tapaamisoikeus biologisiin vanhempiin, jos ne on vahvistettu sopmuksella lastenvalvojalla ennen adoptiota?

Adoptio ei taida onnistua ilman biologisten vanhempien suostumusta?

Todennäköisesti lapsen isä on kuollut ja kuolinpesän muodostivat joko lapsen äiti ja lapsi tai sitten isän uusi vaimo ja kaikki isän lapset. Veikkaan jälkimmäistä. Kuolinpesä on tällaisissa tapauksissa yleensä aviopuolisoiden yhteinen koti. Leski saa oikeuden asua siinä ja rintaperilliset perivät isänsä osuuden, maksavat perintöveron, mutta eivät voi vaatia pesän jakoa lesken asumisoikeuden vuoksi.

Tämä lapsi on siis perinyt isänsä ja omistaa osansa kuolinpesästä eli todennäköisesti osan kiinteistöstä. Sitä ei häneltä voi viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kuolinpesänosakas. Vaikka perintöä ei ole jaettu silloin, adoption myötä poistuu oikeus biologisen vanhemman kuolinpesään koska hän perii adoptioisän.

Sanotko ettei voisi periä sekä biologista että adoptioisäänsä? Ei kai näiden tarvitse olla toisensa poissulkevia. 

Vuonna 1980 jälkeen vahvistetuissa adoptioissa ei voi periä molempia, biologista ja adoptioisä, joten ne todella on toisensa poissulkevia.

Jos biologinen vanhempi kuolee, ja perintö jaetaan ennen adoptiota, pitääkö se perintö palauttaa uudelleen jaettavaksi adoption jälkeen?

Jos perintö on jaettu ennen adoptiota, niin sehän on täysin eri asia. Silloin perintö on jo lapsen henkilökohtaista omaisuutta, eikä enää jakamattoman kuolinpesän, mihin voi olla vain oikeus osakkaana.

Pesäosuus on perintökaaren mukaan henkilökohtaista omaisuutta.

Perinnön jättäjä ei ole antanut suostumusta adoptioon. Jos ei testamenttia ole, on oletus, että hänen tahtonsa on, että omat biologiset lapset jakavat perinnön tasapuolisesti.

Entä, jos jos on testamentti, jossa määritetään, kuka edesmenneen lapsista saa minkäkin osuuden omaisuudesta? Testamentissa omaisuus jaetaan siis rintaperillisten kesken tasan, mutta niin, että perinnön jättäjä määrittää, mikä nimenomainen kiinteistö tai muu omaisuus tulee kenellekin. Pesä on jakamaton, kun kuopus adoptoidaan. Kumpi voittaa, vainajan viimeinen tahto vai adoptio?

Vierailija kirjoitti:

Perinnön jättäjä ei ole antanut suostumusta adoptioon. Jos ei testamenttia ole, on oletus, että hänen tahtonsa on, että omat biologiset lapset jakavat perinnön tasapuolisesti.

Entä, jos jos on testamentti, jossa määritetään, kuka edesmenneen lapsista saa minkäkin osuuden omaisuudesta? Testamentissa omaisuus jaetaan siis rintaperillisten kesken tasan, mutta niin, että perinnön jättäjä määrittää, mikä nimenomainen kiinteistö tai muu omaisuus tulee kenellekin. Pesä on jakamaton, kun kuopus adoptoidaan. Kumpi voittaa, vainajan viimeinen tahto vai adoptio?

Lakiosaa et voi määritellä testamentilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kuolinpesänosakas. Vaikka perintöä ei ole jaettu silloin, adoption myötä poistuu oikeus biologisen vanhemman kuolinpesään koska hän perii adoptioisän.

Sanotko ettei voisi periä sekä biologista että adoptioisäänsä? Ei kai näiden tarvitse olla toisensa poissulkevia. 

Vuonna 1980 jälkeen vahvistetuissa adoptioissa ei voi periä molempia, biologista ja adoptioisä, joten ne todella on toisensa poissulkevia.

Jos biologinen vanhempi kuolee, ja perintö jaetaan ennen adoptiota, pitääkö se perintö palauttaa uudelleen jaettavaksi adoption jälkeen?

Jos perintö on jaettu ennen adoptiota, niin sehän on täysin eri asia. Silloin perintö on jo lapsen henkilökohtaista omaisuutta, eikä enää jakamattoman kuolinpesän, mihin voi olla vain oikeus osakkaana.

Ei pesää tarvitse jakaa, ihan riittää perunkirjoituksen teko ja se ettei luovu perinnöstä. Pesän osakas olet rintaperillisenä oli se pesä jaettu tai ei.

Se adoptoitu lapsi ei enää ole biologisen vanhempansa rintaperillinen. Siten ei myöskään enää pesän osakas.

Adoptio ei millään tavalla muuta jo mennyttä tilannetta eli kyllä lapsi säilyy biologisen isäntä kuolinpesän osakkaana, vaikka hänet myöhemmin adoptoidaan. Rintaperillisyyttä ei voi takautuvasti poistaa, koska isänsä kuolinhetkellä lapsi on - ja se sukuselvityksestäkin ilmenee - rintaperillinen. Tämän jälkeen tapahtuvat adoptio tai vaikka lapsen kuolema ei muuta tilannetta millään tavalla! Biologisen isän kuollessa ennen adoptiota lapsi perii hänet eikä kuolinpesän jakamista tarvita. Biologisen isänsä kuolinhetkellä lapsella on vain yksi isä, se biologinen, ja adoptioisä tulee kuvioihin mukaan vasta adoptioprosessissa. Isyys ei katoa takautuvasti, adoptioisä on isä vasta tietystä päivästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeus perintöön siirtyy adoptoineeseen isään.

Biologiseen isään poistuu kaikki juridiset yhteydet.

Höpöhöpö taas. Lapsi perii rintaperillisenä isältään ja myös adoptioisältään.

Höpönpöpön.

Yksikään 2000-luvulla adoptoitu lapsi ei peri adoption jälkeen biologisia vnahempiaan. Eikä myöskään säilytä näidenaikaisia oikeuksia.

Itse asiassa säilyttää. Veljeni kuoli ja 2 lastaan muodostivat kuolinpesän. Kuolinpesää ei jaettu. Nuoremman lapsen äiti meni myöhemmin avioon ja miehensä adoptoi lapsen, mutta tämä ei todellakaan menettänyt oikeuttaan isältään perimäänsä omaisuuteen, vaikka pesä oli jakamaton toisin kuin palstalla on moneen kertaan väitetty.

Juuri näin.

Mutta jos adoption jälkeen veljesi lapset olisivat kuolleet, eikä siinä vaiheessa olisi jaettu kuolinpesää, veljesi lasten rintaperillisillä ei enää olisi samaa oikeutta, kuin veljesi lapsilla eli perintöoikeus katkeaa veljesi lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön jättäjä ei ole antanut suostumusta adoptioon. Jos ei testamenttia ole, on oletus, että hänen tahtonsa on, että omat biologiset lapset jakavat perinnön tasapuolisesti.

Entä, jos jos on testamentti, jossa määritetään, kuka edesmenneen lapsista saa minkäkin osuuden omaisuudesta? Testamentissa omaisuus jaetaan siis rintaperillisten kesken tasan, mutta niin, että perinnön jättäjä määrittää, mikä nimenomainen kiinteistö tai muu omaisuus tulee kenellekin. Pesä on jakamaton, kun kuopus adoptoidaan. Kumpi voittaa, vainajan viimeinen tahto vai adoptio?

Lakiosaa et voi määritellä testamentilla.

Lakiosan laadun voi määritellä testamentilla varsin hyvin!

Mielenkiintoista. Jos kyseessä on ainut rintaperillinen, joka lakkaa nyt olemasta rintaperillinen, niin eikö leski peri kaiken? Eli leski voi huijata lapsen perinnön itselleen antamalla lapsen adoptioon? Huusin kätevää!

Tämä on ihan selvä tapaus. Lapsi on perinyt biologisen isänsä, maksanut perintöveron ja on jakamattoman pesän osakas. Saa osuutensa sitten, kun pesän jaetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeus perintöön siirtyy adoptoineeseen isään.

Biologiseen isään poistuu kaikki juridiset yhteydet.

Höpöhöpö taas. Lapsi perii rintaperillisenä isältään ja myös adoptioisältään.

Höpönpöpön.

Yksikään 2000-luvulla adoptoitu lapsi ei peri adoption jälkeen biologisia vnahempiaan. Eikä myöskään säilytä näidenaikaisia oikeuksia.

Itse asiassa säilyttää. Veljeni kuoli ja 2 lastaan muodostivat kuolinpesän. Kuolinpesää ei jaettu. Nuoremman lapsen äiti meni myöhemmin avioon ja miehensä adoptoi lapsen, mutta tämä ei todellakaan menettänyt oikeuttaan isältään perimäänsä omaisuuteen, vaikka pesä oli jakamaton toisin kuin palstalla on moneen kertaan väitetty.

Juuri näin.

Mutta jos adoption jälkeen veljesi lapset olisivat kuolleet, eikä siinä vaiheessa olisi jaettu kuolinpesää, veljesi lasten rintaperillisillä ei enää olisi samaa oikeutta, kuin veljesi lapsilla eli perintöoikeus katkeaa veljesi lapsiin.

Miksi se katkeaisi? Rintaperillisyys on tietyn vainajan rintaperillisyys, ei siinä katsota edellisiä sukupolvia. Osuus kuolinpesästä on osuus kuolinpesästä, ei se katoa kuin jakamalla kuolinpesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perinnön jättäjä ei ole antanut suostumusta adoptioon. Jos ei testamenttia ole, on oletus, että hänen tahtonsa on, että omat biologiset lapset jakavat perinnön tasapuolisesti.

Entä, jos jos on testamentti, jossa määritetään, kuka edesmenneen lapsista saa minkäkin osuuden omaisuudesta? Testamentissa omaisuus jaetaan siis rintaperillisten kesken tasan, mutta niin, että perinnön jättäjä määrittää, mikä nimenomainen kiinteistö tai muu omaisuus tulee kenellekin. Pesä on jakamaton, kun kuopus adoptoidaan. Kumpi voittaa, vainajan viimeinen tahto vai adoptio?

Lakiosaa et voi määritellä testamentilla.

Lakiosan laadun voi määritellä testamentilla varsin hyvin!

Toki, mutta kysyttäessä kumpi voittaa? Kysytään että meneekö kuopus jonkun toisen edelle ja lakiosaa nyt vaan ei voi loukata (eli testamentilla määritellä toisin)

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan selvä tapaus. Lapsi on perinyt biologisen isänsä, maksanut perintöveron ja on jakamattoman pesän osakas. Saa osuutensa sitten, kun pesän jaetaan.

Juuri näin!

Vierailija kirjoitti:

Säilyykö mammojen mielestä adoption jälkeen myös tapaamisoikeus biologisiin vanhempiin, jos ne on vahvistettu sopmuksella lastenvalvojalla ennen adoptiota?

Annatko itse biologisena vanhempana lapsesi adoptioon? Joissain tapauksissa tapaamisista on sovittu.

Rintaperillisyys ei katoa, se kun katsotaan vain vainajan kuolinhetken tilanteena, ei enää sen jälkeen.

Ainakin isyyden kumoaminen vaikuttaa, vaikka se olisi tehty kuolinhetken jälkeen.

Mahdoton vastata kysymykseen.

1. Onko biologisen isän isyys vahvistettu?

2. Onko lapsi mainittu biologisen isän perukirjassa?

3. Onko biologisen isän kuolemasta yli 10 vuotta?

Tuossa perimisessä on ratkaisevaa, milloin isän kuolema on tapahtunut. Jos ennen adoptiota, niin lapsi perii hänet. Jos adoption jälkeen, niin lapsi ei peri. Ihan yksinkertainen juttu.  Sillä, onko pesä jaettu vai ei, ei ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Liittyy adoptiolakiin siten, että 

Antakaa minulle vastaus siihen, milloin lapsen adoptio on VAHVISTETTU,  niin vastaan teille miten perimys menee.....

Eli jos adoptio on VAHVISTETTU 1.1.1980 tai sen jälkeen ei peri biologista isäänsä. 

Jos adoptio on VAHVISTETTU ennen tuota päivää, lapsi perii molemmat isänsä.

t. asianajaja

Isä kuoli ennen adoptiota. Eli lapsi peri isänsä ihan normaalisti.

Lapsi on merkitty isän virkatodistukseen kuolinhetkellä. Lapsi perii hänet siis. Jos biologinen isä olisi kuollut adoption jälkeen niin lapsi ei olisi virkatodistuksessa enää eikä perisi.

Virkatodistukset on tärkeitä. Siksi ne pyydetään kuoleman jälkeen joka asuinkunnan seurakunnista edelleen.

Kenen tehtävä on kertoa adoptoidulle lapselle, kuka on hänen biologinen isänsä. Olen nyt ollut kolme kertaa tilanteessa, jossa minä ulkopuolilsena olen sen kertonut aikuiselle ihmiselle-luullut että hän tietää asian.  Minusta se on suuri petos lasta kohtaan, varsinkin jos se oma isä vielä elää.  Minähän ne vihat olen päälleni saanut tältä lapselta-eikö vihan tunne kuulu äidille joka asian on salannut.