Työnhakijat kuulolla, Miten regoitte ettei pääse edes haastatteluun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näitä hakemuksia on helposti päälle 100 ja ylikoulutetun vika rekrytoijan silmissä yleensä on, että tyyppi häipyy ekan mahdollisuuden tullessa parempiin hommiin = kallis koulutettava, jos kohta joutuu rekryämään uudestaan.

No ei voi kyllä tietää kenestäkään,miten pitkään viihtyy työpaikalla. Ainahan voi tulla elämänmuutos,esim.muutto puolison perässä toiseen kaupunkiin tai sitten tykästyy työpaikkaan,eikä lähde sieltä kulumallakaan. Eihän rekrytoija voi tietää koulutuksen perusteella,että kohta se kuitenkin lähtee. Entäs jos ei lähde?

Mieti jos lehmät oikeasti lentäisivät, eikö silloin lokin kakka otsalla ole aika pikku juttu. Kokemus opettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

näitä hakemuksia on helposti päälle 100 ja ylikoulutetun vika rekrytoijan silmissä yleensä on, että tyyppi häipyy ekan mahdollisuuden tullessa parempiin hommiin = kallis koulutettava, jos kohta joutuu rekryämään uudestaan.

No ei voi kyllä tietää kenestäkään,miten pitkään viihtyy työpaikalla. Ainahan voi tulla elämänmuutos,esim.muutto puolison perässä toiseen kaupunkiin tai sitten tykästyy työpaikkaan,eikä lähde sieltä kulumallakaan. Eihän rekrytoija voi tietää koulutuksen perusteella,että kohta se kuitenkin lähtee. Entäs jos ei lähde?

Voit yrittää tuoda sen hakemuksessa ilmi. Tosin jos ainoa perusteesi hakea jotain duunia on se, että kunpa vaan olisi joku duuni, niin miten eroat keskiverrosta palstan vikisevästä miehestä naismarkkinoilla?

Ei työnantajatkaan halua jotain, joka tulee tekemään ihan mitä vaan, ellei kyseessä ole opiskelija/mämutason työt. Niihin on ne omat tekijänsäkin, joihin sinua ei lueta.

Vierailija kirjoitti:

Alennuksella ei itseään voi myydä, koska palkka lasketaan kaavalla, joka on kaikille sama. Kymmenesssä .

Alennuksella ei voi myydä koska se vie uskottavuuden.

Olin itse 25v akateemisen työuran jälkeen melkein vuoden työttömänä koska 50v ja lopulta yritin asetta palkkavaatimuksenkin reilusti markkinahinnan alle.

Sain kutsun haastatteluun headhunterilta jonka ulkomainen asiakas oli saanut isot kaupat Suomeen ja tarvitsi ASAP tänne projektivetäjää

Haastattelun jälkeen täti ilmoitti että hän suosittelee minua firmalle mutta vain sillä ehdolla että nostan palkkapyyntiä kahdella tonnilla. Asiakas ei muuten usko että CV:ssä listattu kokemus pitää paikkansa.

Suomalainen akateeminen palkkataso oli jo muutenkin niin säälittävä ko. saksankieliseen maahan verrattuna.

Nostin palkkapyyntöä ja sain paikan.

Tässäpä asia, jonka kanssa tuskailen: En tiedä, miten asettaa palkkatoive niin että maksimoisin työllistymisen mahdollisuudet.

Olen kuullut tuota samaa, että liian alhainen toive antaa epäpätevän vaikutuksen ja siksi haittaa.

Toisaalta en halua hinnoitella itseäni uloskaan.

Ihan sama. On paljon muutakin puuhaa. Ei kiinnosta jos joku ei palkkaa minua töihin. Ei työ edes tekisi minua onnelliseksi. Toisinaan teen pimeetä hommaa jos tarviin rahaa.

Enemmän tympii kun pääsee haastatteluihin eikä koskaan tule valituksi, motivaatio laskee aika tehokkaasti panostaa jokaiseen kertaan kaikkensa. Viimeksi hakijoita oli 72, pääsin kuuden muun ohella haastatteluun, eipä se ei kiitos tälläkään kertaa puhelu paljon lohduta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaahan se. Pitkäaikaistyöttömyyteni alkupäässä olin terve ja hyvämaineinen maisterisihminen ja hain kaikkea mahdollista työtä, jota uskoin pystyväni tekemään. Työkkärin virkailija moitiskeli sitä, että hain "liian epätoivoisesti" kaikkea. Enpä saanut mitään, säännönmukaisesti edes ei-vastausta. Omalla alallani haetaan lomakkeilla, ja "ei" tulee koneelta niin, ettei ihmissilmä sitä kai edes näe.

Työttömyyden aikana suoritin loppuun uuden tutkinnon ja hankin yhden ammattipätevyyden. Tämän enempää en saa opiskella, paitsi tietysti omilla rahoillani, joita minulla ei ole. Uusi koulutus ei ole herättänyt työnantajissa kiinnostusta.

Nyt muutaman vuoden työttömyys melskeineen ja ahdinkoineen on vienyt minulta terveyden ja maineen. Töissä pitäisi kuitenkin olla vielä kymmenen vuotta, jotta edes jonkinlaista eläkettä kertyisi. Huonolta näyttää.

Olin nuorena kaikenlaisissa erittäin hyvää kuntoa vaativissa hanttihommissa, mutta nyt pystyn vain istuma- ja aivotyöhön. En tietenkään mainitse tätä hakemuksissani, mutta eipä se ole vaikuttanut tulokseen. Omien alojeni töihin pystyn kyllä, mutta niihin vaadittavaa verkostoa minulla ei ole. Muille aloille on turha kurkotella, koska on kaikille selvää, että tilaisuuden tullen lähden omilleni.

Vaihtoehdot ovat kirjaimellisesti olemattomat. Pitkäaikaistyöttömyys on ajanut minut siihen pisteeseen, jossa työllistyminen ei enää kannata. En missään tapauksessa halua elää näin, mutta minun on pakko. Nyt olen kulkenut yhden rajan yli ja odotan pakkaskelejä, jotta voin kuolla tuskattomimmalla tunnetulla tavalla: nukahtamalla lumihankeen. 1990-luku on täällä taas.

Onko teillä maisterisihmisillä koskaan käynyt mielessä koulutusinflaatio? Se on osa ihan luonnollista kehitystä. Kun monella on saman arvoinen tutkinto tutkinnon arvo alenee ja kilpailu on kovaa. Miettikää nyt esim ylioppilasta, joka oli aika kova juttu 60-luvulla, mutta nykyään se ei enää riitä oikein mihinkään.

Minun kummallakin alallani kokemus - jota minulla on 25 vuotta - on pelkkää plussaa. Valitettavasti pitkä kokemus tekee työntekijästä myös kalliin. Alennuksella ei itseään voi myydä, koska palkka lasketaan kaavalla, joka on kaikille sama. Kymmenesssä vuodessa työnantaja säästää pitkän pennin, kun palkkaa minun sijastani vastavalmistuneen opettelemaan.

Nuoremman irtisanominen on myös halvempaa. Itse pidän sitä hirveän hyvänä asiana, että palkataan niitä nuorempia opettelemaan. Heissä on se tulevaisuus. 

Näillä nuorilla on mahdollisuus opiskella uusi ammatti tai useampiakin, ja heillä on usein terveyttä kaikenlaisiin hanttihommiinkin.

Ei ole järkeä roikottaa kalliisti koulutettua ja erittäin kokenutta ammattilaista työttömänä työikänsä viimeiset viisitoista vuotta vain sen vuoksi, että rakenteet tekevät hänestä liian kalliin työllistettävän. Kaikilla meillä ei ole hankittuna varallisuutta ja eläketonneja, joiden tälläkin palstalla luullaan lankeavan syliin vain iän tuomana etuna. Monet meistä tarvitsevat palkkatyötä.

Roikotetaan niitä nuoria jopa useissa kalliissa opinnoissa ja hanttihommissa se 15 vuotta ja sitten he tulee ns tyhjän päältä siihen sinun eläkevirkaan lähes nelikymppisenä?

Kyllä 25 vuotta uraa tehnyt on jo sen koulutuksensa maksanut ja peiliin katsomisen paikka jos ei ole saanut sitä pätäkkää jäämään käteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaahan se. Pitkäaikaistyöttömyyteni alkupäässä olin terve ja hyvämaineinen maisterisihminen ja hain kaikkea mahdollista työtä, jota uskoin pystyväni tekemään. Työkkärin virkailija moitiskeli sitä, että hain "liian epätoivoisesti" kaikkea. Enpä saanut mitään, säännönmukaisesti edes ei-vastausta. Omalla alallani haetaan lomakkeilla, ja "ei" tulee koneelta niin, ettei ihmissilmä sitä kai edes näe.

Työttömyyden aikana suoritin loppuun uuden tutkinnon ja hankin yhden ammattipätevyyden. Tämän enempää en saa opiskella, paitsi tietysti omilla rahoillani, joita minulla ei ole. Uusi koulutus ei ole herättänyt työnantajissa kiinnostusta.

Nyt muutaman vuoden työttömyys melskeineen ja ahdinkoineen on vienyt minulta terveyden ja maineen. Töissä pitäisi kuitenkin olla vielä kymmenen vuotta, jotta edes jonkinlaista eläkettä kertyisi. Huonolta näyttää.

Olin nuorena kaikenlaisissa erittäin hyvää kuntoa vaativissa hanttihommissa, mutta nyt pystyn vain istuma- ja aivotyöhön. En tietenkään mainitse tätä hakemuksissani, mutta eipä se ole vaikuttanut tulokseen. Omien alojeni töihin pystyn kyllä, mutta niihin vaadittavaa verkostoa minulla ei ole. Muille aloille on turha kurkotella, koska on kaikille selvää, että tilaisuuden tullen lähden omilleni.

Vaihtoehdot ovat kirjaimellisesti olemattomat. Pitkäaikaistyöttömyys on ajanut minut siihen pisteeseen, jossa työllistyminen ei enää kannata. En missään tapauksessa halua elää näin, mutta minun on pakko. Nyt olen kulkenut yhden rajan yli ja odotan pakkaskelejä, jotta voin kuolla tuskattomimmalla tunnetulla tavalla: nukahtamalla lumihankeen. 1990-luku on täällä taas.

Onko teillä maisterisihmisillä koskaan käynyt mielessä koulutusinflaatio? Se on osa ihan luonnollista kehitystä. Kun monella on saman arvoinen tutkinto tutkinnon arvo alenee ja kilpailu on kovaa. Miettikää nyt esim ylioppilasta, joka oli aika kova juttu 60-luvulla, mutta nykyään se ei enää riitä oikein mihinkään.

Minun kummallakin alallani kokemus - jota minulla on 25 vuotta - on pelkkää plussaa. Valitettavasti pitkä kokemus tekee työntekijästä myös kalliin. Alennuksella ei itseään voi myydä, koska palkka lasketaan kaavalla, joka on kaikille sama. Kymmenesssä vuodessa työnantaja säästää pitkän pennin, kun palkkaa minun sijastani vastavalmistuneen opettelemaan.

Nuoremman irtisanominen on myös halvempaa. Itse pidän sitä hirveän hyvänä asiana, että palkataan niitä nuorempia opettelemaan. Heissä on se tulevaisuus. 

Näillä nuorilla on mahdollisuus opiskella uusi ammatti tai useampiakin, ja heillä on usein terveyttä kaikenlaisiin hanttihommiinkin.

Ei ole järkeä roikottaa kalliisti koulutettua ja erittäin kokenutta ammattilaista työttömänä työikänsä viimeiset viisitoista vuotta vain sen vuoksi, että rakenteet tekevät hänestä liian kalliin työllistettävän. Kaikilla meillä ei ole hankittuna varallisuutta ja eläketonneja, joiden tälläkin palstalla luullaan lankeavan syliin vain iän tuomana etuna. Monet meistä tarvitsevat palkkatyötä.

Roikotetaan niitä nuoria jopa useissa kalliissa opinnoissa ja hanttihommissa se 15 vuotta ja sitten he tulee ns tyhjän päältä siihen sinun eläkevirkaan lähes nelikymppisenä?

Kyllä 25 vuotta uraa tehnyt on jo sen koulutuksensa maksanut ja peiliin katsomisen paikka jos ei ole saanut sitä pätäkkää jäämään käteen.

Ei, vaan ohjataan nuoret työllistymään aloille, jolla töitä riittää tulevaisuudessakin.

Mihin peiliin sinä esimerkiksi minun tapauksessani katsoisit? Ettet nyt vain soittaisi suutasi asiasta, josta et mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alennuksella ei itseään voi myydä, koska palkka lasketaan kaavalla, joka on kaikille sama. Kymmenesssä .

Alennuksella ei voi myydä koska se vie uskottavuuden.

Olin itse 25v akateemisen työuran jälkeen melkein vuoden työttömänä koska 50v ja lopulta yritin asetta palkkavaatimuksenkin reilusti markkinahinnan alle.

Sain kutsun haastatteluun headhunterilta jonka ulkomainen asiakas oli saanut isot kaupat Suomeen ja tarvitsi ASAP tänne projektivetäjää

Haastattelun jälkeen täti ilmoitti että hän suosittelee minua firmalle mutta vain sillä ehdolla että nostan palkkapyyntiä kahdella tonnilla. Asiakas ei muuten usko että CV:ssä listattu kokemus pitää paikkansa.

Suomalainen akateeminen palkkataso oli jo muutenkin niin säälittävä ko. saksankieliseen maahan verrattuna.

Nostin palkkapyyntöä ja sain paikan.

Tässäpä asia, jonka kanssa tuskailen: En tiedä, miten asettaa palkkatoive niin että maksimoisin työllistymisen mahdollisuudet.

Olen kuullut tuota samaa, että liian alhainen toive antaa epäpätevän vaikutuksen ja siksi haittaa.

Toisaalta en halua hinnoitella itseäni uloskaan.

Jos sulla oikeasti on palkkatoive hommaan nähden oikealla tontilla, vaikka ihan sen yläreunalla tai ihan pikkuisen sen yli, kyllä sinut valitaan, jos olet kiinnostava. Siinä tilanteessa sitten aletaan ähkäillä, että sulla oli tää palkkatoive 4500 e, mutta me ei pystytä kuin 4000 e... On sitten itsestäsi kiinni tuletko sillä. Se voi olla vihje siitä, että työ ei ole tasoasi vastaava.

Palkkatoive pitää myös osata suhteuttaa tehtävään, et voi vaan aina räiskiä 4500 e palkkatoiveita johonkin asiantuntijan työhön, kun siinä oikeampi palkka on 3500 e.

Itselläni oli pitkään vaikeuksia hinnoitella itseni oikein, sillä tein aivan liian matalalla palkalla töitä, enkä kehdannut laittaa yli 500 euroa parempaa palkkaa hakemuksiin. Aloin olla paljon kiinnostavampi vasta sitten, kun nostin palkkatoivetta reippaasti.

Vierailija kirjoitti:

Viimeksi hakijoita oli 72, pääsin kuuden muun ohella haastatteluun, eipä se ei kiitos tälläkään kertaa puhelu paljon lohduta.

Positiivisempi asenne hommaan. Firmassa ei ole aikaa haaskata avainhenkilöiden aikaa kuin maksimissaan 5-6 parhaan hakijan haastatteluun. Monessa paikassa vain 2-3 kärki pääsee juttelemaan kasvotusten.

Tilastollisesti ottaen riittää että pääset haastatteluun saakka 5-6 kertaa niin se paikkakin on lopulta sinun ja nyt yksi haastattelu on jo suoritettu.

Muutaman haastattelun jälkeen et enää jännitä vaan osaat olla luontevan oloinen koska "vittuakos tässä stressaamaan kun ei näistä mitään kuitenkaan seuraa"

Vierailija kirjoitti:

Enemmän tympii kun pääsee haastatteluihin eikä koskaan tule valituksi, motivaatio laskee aika tehokkaasti panostaa jokaiseen kertaan kaikkensa. Viimeksi hakijoita oli 72, pääsin kuuden muun ohella haastatteluun, eipä se ei kiitos tälläkään kertaa puhelu paljon lohduta.

Nämä puhelut ovat ihan hirveintä kaikista. Olen saanut tasan yhden hyvän sellaisen, siinä taustoitettiin miksi minua ei valittu (paikka annettiin sisäiselle hakijalle).

Jos ei kerrota muuta kuin että "valittiin toinen", ei puhelusta ole MITÄÄN hyötyä. Tuollaisenkin olen saanut, mitään muuta soittaja ei sanonut kuin "valittiin toinen" ja kun sanoin "ok", jatkoi hän "hyvää päivänjatkoa". Enpä ole muuten sinne hakenut uusiksi.

Nämä puhelut ovat myös pilanneet ilon saaduista paikoista. Nyt, kun puhelin soi, hyvä jos siihen viitsii edes vastata, huonoja uutisia kuitenkin. Suorastaan häkeltyy, jos sieltä kuuluukin "tarjoamme tätä paikkaa sinulle".

Voi niitä aikoja 15 vuotta sitten, kun puhelimen soiminen haastattelun jälkeen nosti onnellisen hymyn naamalle, puhelu oli hyvä merkki.

Akateemikko palkka voisi olla 3000 euroa. Sairaanhoitajien 2800 euroa, Poliisien 2900 euroa, normityöntekijöiden (esim. siivoojat, toimito, rakennus yms) 2400 euroa. johtaien palkka 3500 euroa. Tässä jotain esimerkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko palkka voisi olla 3000 euroa. Sairaanhoitajien 2800 euroa, Poliisien 2900 euroa, normityöntekijöiden (esim. siivoojat, toimito, rakennus yms) 2400 euroa. johtaien palkka 3500 euroa. Tässä jotain esimerkkiä.

Juuri näin. Ennen todellista 50% veroastetta toki.

Arktisessa maassa jossa sähkö maksaa 0.5€/kWh, bensa 2,2€/litra, 45m2 elementtiloukko Helsingin kaupungin laidalla 500 000€, mitäänsanomaton pieni perheauto 35 000€ ja kälyinen 3mm porsaanleike ABC-huoltamolla 19€

Pohjois-Koreasta saapuu turisteja ällistelemään miten säälittäviä ryysyläisiä nämä "hyvinvointivaltion" korkeasti koulutetut ovatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, täällä on useita muoviteollisuusfirmoja, jotka hakee lähes tauotta työntekijöitä ja inisevät paikallisissa lehdissä aina, että kun on työvoimapula. Ei muka tarvita alan koulutusta eikä työkokemusta, vaan työ opetetaan paikan päällä. Kaikki kelpaavat, kun vain on asenne kohdallaan ja halua opetella! Yeah. 

Kun hain niistä yhteen ensimmäisellä kerralla, ei tullut vastausta. Kirjoitin jonkun ajan päästä sille henkilölle, joka oli ilmoituksessa nimetty vastuuhenkilöksi, ja laitoin aiemmin lähettämästäni hakemuksesta kopion liitteeksi. Tuli vastaus, että tekijät oli jo sillä kertaa valittu. Kohta oli taas ilmoitus että haetaan työntekijöitä, toinen nimi oli yhteyshenkilönä. Laitoin taas hakemuksen. Ei vastausta. Ja vielä kerran kolmannelle yhteyshenkilölle. Ei vastausta. 

Tätä samaa jokaisessa näistä firmoista.  Mitään tekemistähän ei varmaan ole sillä, että olen päälle viisikymppinen nainen?

Miesvaltaisen alan rekry: Menkööt naiset lähihoitajiksi.

Älä jaksa. Suomessa nainen pääsee jo pelkällä sukupuolella kaikkialla. Kun mikään ei riitä.

Älä jaksa. En minä ainakaan pääse. Ainakaan enää. Koodauksesta 20 vuoden työkokemus ja siihen päälle hommattu alan tutkinto, eikä mitään asiaa alan töihin enää. Ei edes naiseus auta.

Kaveri on koodari. Ihan yksityisyrittäjä. Kertoi ettei sekään mihinkään päässyt ja miten oli vaikeaa. On mies. Ei ole tarvetta ainakaan valkoihoisista toisin kuin media väittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten eräs turismikohde jonka koko maa tietää haki 10 kesätyö tekijää. Hakemuksia oli 350.

Yksi joka pääsi oli 19v henkilö jonka vanhempi on tai on ollut organisaation pomoja.

In Finland we Have this thing called hyvä veli järjestelmä

Tätä se on ollut kautta aikojen. Ne verkostot on avainasemassa ja niitä kannattaa alkaa rakentamaan jo opiskeluaikoina.

Mulla ainakin oli sellainen ryhmä että pari sosiopaattia piti tahtia ja muut seurasi tai sitten olit ulkona. Siinä sitten verkottumaan, eiks jeh. Kannattaa syntyä oikeeseen perheeseen. Siitä se lähtee. Sellaiseen miljardööri perheeseen tai virkarälssiin. Muuten saat ihmetellä koko elämän että onpavaikeeta, onpavaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, täällä on useita muoviteollisuusfirmoja, jotka hakee lähes tauotta työntekijöitä ja inisevät paikallisissa lehdissä aina, että kun on työvoimapula. Ei muka tarvita alan koulutusta eikä työkokemusta, vaan työ opetetaan paikan päällä. Kaikki kelpaavat, kun vain on asenne kohdallaan ja halua opetella! Yeah. 

Kun hain niistä yhteen ensimmäisellä kerralla, ei tullut vastausta. Kirjoitin jonkun ajan päästä sille henkilölle, joka oli ilmoituksessa nimetty vastuuhenkilöksi, ja laitoin aiemmin lähettämästäni hakemuksesta kopion liitteeksi. Tuli vastaus, että tekijät oli jo sillä kertaa valittu. Kohta oli taas ilmoitus että haetaan työntekijöitä, toinen nimi oli yhteyshenkilönä. Laitoin taas hakemuksen. Ei vastausta. Ja vielä kerran kolmannelle yhteyshenkilölle. Ei vastausta. 

Tätä samaa jokaisessa näistä firmoista.  Mitään tekemistähän ei varmaan ole sillä, että olen päälle viisikymppinen nainen?

Miesvaltaisen alan rekry: Menkööt naiset lähihoitajiksi.

Älä jaksa. Suomessa nainen pääsee jo pelkällä sukupuolella kaikkialla. Kun mikään ei riitä.

Älä jaksa. En minä ainakaan pääse. Ainakaan enää. Koodauksesta 20 vuoden työkokemus ja siihen päälle hommattu alan tutkinto, eikä mitään asiaa alan töihin enää. Ei edes naiseus auta.

Kaveri on koodari. Ihan yksityisyrittäjä. Kertoi ettei sekään mihinkään päässyt ja miten oli vaikeaa. On mies. Ei ole tarvetta ainakaan valkoihoisista toisin kuin media väittää.

Koodareista ei ole ollut pulaa ainakaan 20 vuoteen. Niitä valmistuu kaikilta koulutusasteilta satamäärin joka vuosi, myös muilta kuin IT-aloilta (esim. moni fyysikko on varsin kova koodari).

Pulaa on vain kokeneista senioritason koodareista, eivätkä he hevillä vaihda firmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät halua ko. työhön ylikoulutettua henkilöä.

Eikä työttömiä. Työpaikanvaihtajat menee edelle. Vierastan vähän itsekin ajatusta ettei koulutetulla ja ammattitaitoisella ihmisellä ole verkostoja jota kautta työllistyä.

Mistä niitä verkostoja olisi, jos ei ole päässyt edes ensimmäiseen työpaikkaan jossa voisi verkostoitua muiden samankaltaisten kanssa.

Eihän pelkkä koulutus muutenkaan takaa verkostoja jota kautta työllistyä.

Vai olenko väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen reagoi enää mitenkään. Kaikkeen tottuu.

Siinä vaiheessa kun hyvät hakijat kyyniistyy onhenkilöstöhallinto ja rekrytointi todella epäonnistunut. Se on osa prosessia että osataan toimia yhteishengessä ja toimi on kausakantoista eikä että hakijoilla jää paskan maku suuhun.

Kyllä se vielä natsaa. kirjoitti:

Olen viimeksi työpaikkaa hakenut parikymmentä vuotta sitten.

Silloin kävelin suoraan siihen firmaan, josta töitä hain ja kysyin henkilöstöpäällikköä.

Paperit tietty mukana. Pääsin n.k. haastatteluun, jos hän oli paikalla.

Useinkaan ei sillä hetkellä ollut töitä (tai eivät halunneet palkata), mutta enhän hakenutkaan kuin yhtä työpaikkaa.

Jätin tietoni ja jatkoin metsästystä.

Onko tuo vaihtoehto nykyisin pois suljettu?

No ihan varmasti on. Ihmisillä on kiire.

Vierailija kirjoitti:

näitä hakemuksia on helposti päälle 100 ja ylikoulutetun vika rekrytoijan silmissä yleensä on, että tyyppi häipyy ekan mahdollisuuden tullessa parempiin hommiin = kallis koulutettava, jos kohta joutuu rekryämään uudestaan.

Monessa työtehtävässä on kova vaihtuvuus muista syistä. Se että hakija todennäköisesti kykyjensä takia ei kauaa tule viihtymään, ei saisi olla este rekrylle, jos kaikki muutkin häippäseen. Se että koulutus maksaa on yrityksen ongelma.

Ei mitenkään. Se on tilastollisesti todennäköistä huomioiden työpaikkojen/hakijoiden/työttömien määrän.