Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.
Sisälukutaito hakusessa?
Kysehän ei ole siitä, että se vieras lapsi tahtoisi leikkiä ap:n lapsen kanssa, vaan takertua ap:hen!
Mikä helvetti siinä on, että tämä sama asia täytyy käydä ketjussa moneen kertaan läpi?
Ketään ei varmasti haittaa, jos lapset leikkivät keskenään ja molemmilla on kivaa. Mutta jos ventovieras kouluikäinen haluaa äidiltä huomiota, ja siten äidin oma taapero jää vähemmälle huomiolle, onhan se vähän helvetin väärin sitä taaperoa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olla Aikuinen, olla läsnä. Kuunnella. Osoittaa myötätuntoa. Lapsihan voi olla kurjasta kodista.
Tuli mieleen tämä juttu https://www.is.fi/menaiset/ihmiset-ja-suhteet/art-2000009799842.html
Tää ap:n tapaus nyt ei varmaan yhtä karmea ole, mutta kuitenkin. Yksikin välittävä aikuinen voi merkata lapselle paljon.
Leikkipuisto on paikka, jossa on muitakin lapsia. Kahdestaan lapsen kanssa voi olla kotona tai vaikka metsäretkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.
Sisälukutaito hakusessa?
Kysehän ei ole siitä, että se vieras lapsi tahtoisi leikkiä ap:n lapsen kanssa, vaan takertua ap:hen!
Mikä helvetti siinä on, että tämä sama asia täytyy käydä ketjussa moneen kertaan läpi?
Ketään ei varmasti haittaa, jos lapset leikkivät keskenään ja molemmilla on kivaa. Mutta jos ventovieras kouluikäinen haluaa äidiltä huomiota, ja siten äidin oma taapero jää vähemmälle huomiolle, onhan se vähän helvetin väärin sitä taaperoa kohtaan.
Niin ei mun lapset ole mitään mun huomion kohteita leikkiessään. Ne leikkii siellä puistossa laitteilla, hiekkalaatikolla, jne. En mä istu siinä koko ajan niitä huomioimassa, vaikka silmällä pidänkin. Voisin jutella jonkun aikuisenkin kanssa, olisiko sekin vähän helvetin väärin sitä hiekkalaatikolla leluillaan leikkivää taaperoa kohtaan?
Saattaisin hyvinkin jutella kouluikäisen vieraan lapsen kanssa, etenkin, jos huomaisin,että hän on todella huomion tarpeessa. Juttelisin ehkä ihan mielellänikin, koska muuten istuisin siinä itsekseni tuumailemassa omiani. En räplää puhelinta (en tykkää),enkä lue kirjaa (siinä voisi huomio herpaantua), mutta en kyllä lässytä taaperollekaan, kun hän haluaa leikkiä tavaroilla ja paikoissa, joita kotona ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.
Sisälukutaito hakusessa?
Kysehän ei ole siitä, että se vieras lapsi tahtoisi leikkiä ap:n lapsen kanssa, vaan takertua ap:hen!
Mikä helvetti siinä on, että tämä sama asia täytyy käydä ketjussa moneen kertaan läpi?
Ketään ei varmasti haittaa, jos lapset leikkivät keskenään ja molemmilla on kivaa. Mutta jos ventovieras kouluikäinen haluaa äidiltä huomiota, ja siten äidin oma taapero jää vähemmälle huomiolle, onhan se vähän helvetin väärin sitä taaperoa kohtaan.
Niin ei mun lapset ole mitään mun huomion kohteita leikkiessään. Ne leikkii siellä puistossa laitteilla, hiekkalaatikolla, jne. En mä istu siinä koko ajan niitä huomioimassa, vaikka silmällä pidänkin. Voisin jutella jonkun aikuisenkin kanssa, olisiko sekin vähän helvetin väärin sitä hiekkalaatikolla leluillaan leikkivää taaperoa kohtaan?
Saattaisin hyvinkin jutella kouluikäisen vieraan lapsen kanssa, etenkin, jos huomaisin,että hän on todella huomion tarpeessa. Juttelisin ehkä ihan mielellänikin, koska muuten istuisin siinä itsekseni tuumailemassa omiani. En räplää puhelinta (en tykkää),enkä lue kirjaa (siinä voisi huomio herpaantua), mutta en kyllä lässytä taaperollekaan, kun hän haluaa leikkiä tavaroilla ja paikoissa, joita kotona ei ole.
Koen mäkin, että olen todella huono äiti, kun ei ole tullut mieleenkään mennä sinne hiekkalaatikkoon lapsen kanssa hiekkakakkuja vääntämään tai jotain kuorma-autoa kuljettamaan. Tosin ei mun taapero siitä varmaan olisi ilahtunutkaan, pointti oli, että kun ollaan muualla kuin kotona saa keskittyä siihen itsekin kokonaan eikä äiskä siinä hässää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä sama tilanne kuin apllä vaihdoimme puistoa mutta sitten tämä poika tuli ovikelloa soittelemaan onneksi koronan tonnalla en päästänyt sisään 7kk norkoili pihalla. RAJANSA KAIKILLA.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mukaan leikkeihin oman lapseni kanssa ja samalla lapsenikin näkee miten toisiin lapsiin on syytä suhtautua.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.
Sisälukutaito hakusessa?
Kysehän ei ole siitä, että se vieras lapsi tahtoisi leikkiä ap:n lapsen kanssa, vaan takertua ap:hen!
Mikä helvetti siinä on, että tämä sama asia täytyy käydä ketjussa moneen kertaan läpi?
Ketään ei varmasti haittaa, jos lapset leikkivät keskenään ja molemmilla on kivaa. Mutta jos ventovieras kouluikäinen haluaa äidiltä huomiota, ja siten äidin oma taapero jää vähemmälle huomiolle, onhan se vähän helvetin väärin sitä taaperoa kohtaan.
Niin ei mun lapset ole mitään mun huomion kohteita leikkiessään. Ne leikkii siellä puistossa laitteilla, hiekkalaatikolla, jne. En mä istu siinä koko ajan niitä huomioimassa, vaikka silmällä pidänkin. Voisin jutella jonkun aikuisenkin kanssa, olisiko sekin vähän helvetin väärin sitä hiekkalaatikolla leluillaan leikkivää taaperoa kohtaan?
Saattaisin hyvinkin jutella kouluikäisen vieraan lapsen kanssa, etenkin, jos huomaisin,että hän on todella huomion tarpeessa. Juttelisin ehkä ihan mielellänikin, koska muuten istuisin siinä itsekseni tuumailemassa omiani. En räplää puhelinta (en tykkää),enkä lue kirjaa (siinä voisi huomio herpaantua), mutta en kyllä lässytä taaperollekaan, kun hän haluaa leikkiä tavaroilla ja paikoissa, joita kotona ei ole.
Pääsääntöisesti kuitenkin täytyy huomion pääkohteena olla. Toki muu kanssakäyminen aikuisten kanssa on ok, mutta sinusta välittyy jotenkin kuva puhelintaan ähräävästä henkilöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.
Sisälukutaito hakusessa?
Kysehän ei ole siitä, että se vieras lapsi tahtoisi leikkiä ap:n lapsen kanssa, vaan takertua ap:hen!
Mikä helvetti siinä on, että tämä sama asia täytyy käydä ketjussa moneen kertaan läpi?
Ketään ei varmasti haittaa, jos lapset leikkivät keskenään ja molemmilla on kivaa. Mutta jos ventovieras kouluikäinen haluaa äidiltä huomiota, ja siten äidin oma taapero jää vähemmälle huomiolle, onhan se vähän helvetin väärin sitä taaperoa kohtaan.
Niin ei mun lapset ole mitään mun huomion kohteita leikkiessään. Ne leikkii siellä puistossa laitteilla, hiekkalaatikolla, jne. En mä istu siinä koko ajan niitä huomioimassa, vaikka silmällä pidänkin. Voisin jutella jonkun aikuisenkin kanssa, olisiko sekin vähän helvetin väärin sitä hiekkalaatikolla leluillaan leikkivää taaperoa kohtaan?
Saattaisin hyvinkin jutella kouluikäisen vieraan lapsen kanssa, etenkin, jos huomaisin,että hän on todella huomion tarpeessa. Juttelisin ehkä ihan mielellänikin, koska muuten istuisin siinä itsekseni tuumailemassa omiani. En räplää puhelinta (en tykkää),enkä lue kirjaa (siinä voisi huomio herpaantua), mutta en kyllä lässytä taaperollekaan, kun hän haluaa leikkiä tavaroilla ja paikoissa, joita kotona ei ole.
Pääsääntöisesti kuitenkin täytyy huomion pääkohteena olla. Toki muu kanssakäyminen aikuisten kanssa on ok, mutta sinusta välittyy jotenkin kuva puhelintaan ähräävästä henkilöstä.
En ährää, en edes omista älypuhelinta.Töissä sitä käytän, mutta se ei ole koskaan mukana lenkillä, lasten kanssa ulkona, kaverien kanssa kahvilla...inhoan erityisesti lukemista puhelimesta, en tajua, kuinka joku jaksaa. Lapsi on siis kokoaikaisesti tarkkailun kohteena, mutta olen jotenkin onnistunut kehittämään kyvyn keskustella aikuisen tai lapsen kanssa ja samalla katsoa, mitä oma lapseni tekee.
Mutta sinusta siis on ok käydä muuta aikuisen kanssa, mutta alakoululaiselle lapselle ei saa puhua, koska se olisi niin väärin omaa lastani kohtaan?
Sori. musta tuo on vähän vinksahtanutta.
En oikeastaan välitäkään siitä,minkä kuvan sinä minusta saat, mutta lapselleni en ikinä halua välittää kuvaa, että jos ollaan yleisellä paikalla muiden ihmisten keskellä, voimme töykeästi vetäytyä omaan erinomaiseen kuplaamme.
Lapset nyt vaan on sellaisia. Ehkä voitte mennä leikkimään yhdessä metsään tai etsiä puiston joka olisi tyhjillään.
Olen lapseton ja jos liikun kissani kanssa ulkona niin aika usein tulee pieniä lapsia rapsuttelemaan kissaa, myös silloin kun haluaisin olla rauhassa.
Onhan niitä tyhjillään oleviakin pihoja ja puistoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano ettei seura kiinnosta ja pyydä jättämään sinut rauhaan.
Trollailulta kuulostaa, vaan onkoonpa vaikka sitäkin, vastaan kuitenkin muidenkin mielipiteisiin. On todella pysäyttävää huomata loputonta itsekkyyden määrää mikä suomalaisilla on. Ihminen ei tahdo olla aidosti läsnä vieraille lapsille, niin ei sitä kylmin mielin kykene olemaan läsnä omille lapsillekaan. Eikö ap todellakaan tajua, että lähelle pyrkivät lapset kaipaavat välittämistä, huomiota. Olet ehkä äiti jonka luona lapsesi on ajoittain ja haluat itsellesi kaiken sen ajan lapseltasi, jonka hän on luonasi, se on ymmärrettävää. Kuitenkin jos lapsesi saa ja oppii viihtymään toistenkin lasten ja sinun seurassa, niin kaikkihan te siinä voitatte. Heitä pois tärkeilysi (se on taakka ja vastenmielistä). Anna sisäinen lapsesi tulla esiin, leikkikää yhdessä, niin lapsesi ja vieraatkin viihtyvät ja rakastavat sinua. Mummon sijaisena olen sen kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löisin nyrkillä päähän
Ihminen periaatteessa nauttii fyysistä koskemattomuutta kun sitä haluaa ja tuo olisi jo pahoinpitely. Ei edes vitsillä noin tyhmiä mielipiteitä.
Näitä yksinäisiä lapsia on paljon! Kuka tahansa aikuinen kelpaa seuraksi.
Lapsilla saattaa olla kalliit vaatteet ja hieno puhelin yms, mutta puuttuu se aikuinen jonka kanssa voisi tehdä ihan tavallisia asioita ja jutella. Tulee vaikutelma, ettei kukaan aikuinen ota kontaktia, kun se puheripuli jatkuu ja jatkuu vieraalle ihmiselle.
Perheitä pitäisi paremmin tukea ja vanhemmillekin opettaa vuorovaikutustaitoja.
Joskus ihmettelin Pikkukakkiksen leikkipuistossa, kun ihan pieni lapsi huusi taukoamatta "Äiti..äiti..äiti..ÄITI!!" ja nainen vaan selasi puhelinta. Sanoin lopulta naiselle, että tolla sun lapsella on sulle jotain asiaa.
Ymmärrän arkiväsymyksentai sähköisen asioinnin jossain, mutta eikö sitä puhelinta voi edes leikkkipuistosta laittaa sivuun hetkeksi ja kulkea lapsen kanssa yhdessä siellä eri laitteissa..?
Vierailija kirjoitti:
On kai kerrostaloissa, rivitaloissa omakin leikkialue? Eikö kannattaisi pysyä siellä jos ei halua lapsensa olevan toisten lasten kanssa?
Ainakin meidän rivarissa ei ole koskaan lapsia leikkialuella, siellä talon harvat taaperot saisivat olla äidin kanssa ihan kaksistaan.
Mun kerrostalossa ei ainakaan ole, tosin ei mulla ole lapsiakaan. Mutta tuskin kaikissa on.
Vierailija kirjoitti:
Olen yksinhuoltaja ja voi kuinka monet kerrat ainut lapseni on etsinyt kaveria puistosta mutta turhaan! Vanhemmat pitävät heidät omassa kuplassaan, siirrytään kauemmas vaikka lapset haluaisi leikkiä, lähdetään kotiin "syömään" vaikka lapset haluaisivat vielä hetken olla. Miettikää miten mukavaa olisi antaa lasten leikkiä keskenään ja aikuiset voisivat jutella niin kuin normaalisti aikuiset tekevät. Olen seurannut tätä puistoissa 7 vuotta ja totean vain että aikuiset antakaa lasten leikkiä ja tutustua!
Ongelma oli kai se että ap:n lapsi kokee isomman lapsen läsnäolon epämukavana, ei halua leikkiä eikä halua myöskään jakaa äitinsä huomiota. Ei se että äiti olisi riistämässä lapselta leikkikaveria.
Sano sille et mä en ala olee sunkaa...
Kummallisia lapsia teillä. Mun lapset on aina valinnut jo taaperosta lähtien mieluummin leikkikaveriksi toiset lapset kuin aikuiset, ei väliä, onko vanhempi vai nuorempi. Aina on synkannut leikeissä paremmin lapsien kuin aikuisten kanssa.
Toisaalta mä en kyllä koskaan olekaan ollut varsinaisesti mikään leikkivä äiti, en tiedä edes, mitä se tarkoittaa. Ootteko te lasten kanssa, että tää menis nyt kauppaan? Olen toki roikkunut mukana, mutta en minä ole erityisesti edes yrittänyt päästä sille lapsen leikin levelille.
Mun lapset leikkii itsekseen tai toisten lasten kanssa, mun kanssa ne on piirrellyt, on luettu yhdessä, jne. Tuossakin tilanteessa mä olisin varmaan hyvillä mielin jäänyt istuskelemaan penkille ja seuraamaan leikkejä. Mun lapset osaa myös pitää puolensa, eli en mä hyppää sekaan jokaisesta kärhämästä, mikä tulee leluista tms. Sen nyt tietysti aikuisena katson, että mitään ei rikota ja että omat tavarat lähtee mukaan kotiin lähtiessä.