Lue keskustelun säännöt.
Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?
Käyn kolmevuotiaani kanssa läheisessä leikkipuistossa ja usein sinne ilmaantuu yksin eräs ekaluokkalainen tai eräs eskarilainen tyttö. Ja molemmat ovat sellaisia, että tulevat jotenkin kiehnäämään siihen minun ja lapseni viereen. Hivuttautuvat lähemmäksi pyörimään ympärillemme, kyselevät koko ajan mitä te teette jne. Eivätkä millään lähde, vaikka miten sanoisi, että meillä on nyt oma juttu tässä kesken. Kaipaavat varmaan aikuista ja seuraa ja sellaista, mutta muutamastakin syystä en pysty sitä heille tarjoamaan vaan haluan olla kahden lapseni kanssa. Eilenkin toinen näistä roikkui tunnin vieressämme ja kun lähdimme puistosta kotiin niin lähti perässä kulkemaan.
Mitä tällaiselle oikein pitäisi tehdä?
Kommentit (1230)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja, tämä keskustelu on kyllä taas sellainen "only in Finland"-keskustelu. Ihmiset valittaa kun leikkipuistossa lapset tulee juttelemaan ja leikkimään. Omg. Viihdyttävää luettavaa kyllä, joskin uskomatonta jo nämä ihmiset on oikeasti tosissaan.
Jotkut täällä eivät ymmärrä tai halua ymmärtää aloitusta.
Koirille on joissakin paikkakunnissa aidattuja metsiä, jotka voi vuokrata esim. tunniksi kerrallaan niin, että voi olla varma, ettei sinne silloin tule ketään muita.
Ehkä pitäisi lapsillekkin kehittää vastaavia puistoja? Toki tuntitaksa noissa taitaa olla jotain 30-40e/tunnilta, että ihan ilmaista ei ole, mutta sopii kyllä suomalaiseen mentaliteettiin silti erinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Ala-asteikäiset liikkuu välillä myös ilman vanhempia. Jos ei kestä kohdata sellaisia, niin ei kannata mennä yleiseen puistoon.
Useimmat ala-asteelaiset ovat normaaleja lapsia jotka leikkivät normaaliin tapaan toisten lasten kanssa eivätkä tule kyselemään aikuisilta mistä tämä on ostanut rillinsä ja mitä teidän auto maksoi ja onko teidän mummolassa pizzauuni.
Tuollainen käytös ON ihan normaalia.
Ai? Mielestäni ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin huomaa tässä miten joidenkin on vaikea ymmärtää millainen on sosiaalisesti taitava ihminen. Se ei ole sellainen kaikille mölisevä ja muita jyräävä, uteleva, jankkaava. Sellaiselta ihmiseltä puuttuu taito huomata ihmisten välisiä eroja ja tunnistaa, milloin on sopivaa mennä johonkin tai millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää. Ja näistä rajattomista muka-sosiaalisista lapsista kasvaa sitten työpaikkojen muka-sosiaalisia, joiden kailotus ja papatus ja kaakatus (anteeksi..) kaikuu avokonttorista kahvioon, he puhuvat, he kysyvät, he jankuttavat - ja he ovat mielestään hyvin sosiaalisia.
Hyvät ihmiset. Erittäin tärkeä osa sosiaalisia kykyjä on kuunteleminen. Ei puhuminen. Vaan kuunteleminen. Ja toisen ihmisen "lukeminen". Vaistoaminen, millainen toinen ihminen on, ja hänen sanojensa ymmärtäminen.
Onko sinun vaikea ymmärtää, että LAPSI ei ole sosiaalisesti taitava syntyessään tai aina edes kuusivuotiaana. LAPSEN täytyy opetella sosiaalisesti taitavaksi ja joskus se menee noin kuin ap on vieraan lapsen kanssa kokenut. Mitä luultavimmin sen lapsen oma äiti ei ole sosiaalistanut lastaan tarpeeksi ja nyt se LAPSI joutuu tekemään ja oppimaan asiat yksin. Miksi AIKUINEN ihminen ei voisi sen vertaa ajatella LAPSEN parasta, että ohjaisi lasta sosiaalisesti taitavammaksi. Miten hullu aikuinen on, joka ei osaa ymmärtää asiaa tuon lapsen näkökulmasta. Jos aikuinen ei osaa, niin menkööt toiseen leikkipuistoon välillä etsimään sitä rauhaansa.
Tässä keskustelussa on puolusteltu takertuvan omituisen lapsen toimintaa sillä, että hän on reipas ja sosiaalinen lapsi, joka ei pelkää ja josta kasvaa sosiaalinen ja reipas aikuinen...
Siitä kasvaa omituinen rajaton aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ilostun todella jos joku vieras lapsi tulee juttelemaan ja leikkimään minun lapseni kanssa leikkipuistossa. En halua missään nimessä yksinäisyyttä lapsellwni. Kotona saa ihan tarpeeksi perheen seuraa. Miksi menet puistoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani perhetilanteesta ja tunnistan tuon, että välillä voimavarat ei riitä mihinkään ylimääräiseen. Mutta ajattelen leikkipuistot lähtökohtaisesti yhteisöllisinä paikkoina, jossa tavataan toisia lapsia/vanhempia, leikitään yhdessä ja samalla lapsetkin oppivat monia ihmisenä olemisen taitoja. Jos haluaisin olla vain kaksin lapseni kanssa, valitsisin jonkin muun paikan.
Lapseni haluaa keinua ja leikkiä hiekkalaatikolla. Niitä on vain leikkipuistoissa. Enkä siis saisi lapseni kanssa niissä käydä, jos en halua tai jaksa yhteisöllisyyttä? Olin itse kuvitellut leikkipuistot paikoiksi, joissa lapsi saa ilmaiseksi vaikkapa keinua. Kaikilla ei ole varaa käydä koko ajan jossain hoplopissa.
Kiitos kuitenkin pahoitteluista.
Ap
Niissä saa olla ilmaiseksi. Ja nyt opitte, että leikkipuisto on YHTEINEN.
En tarkoita, että teillä olisi mitään velvollisuutta leikkiä tuon isomman lapsen kanssa, vaan, että tuollaista se yhteisöllisyys joskus on. Sosiaalista navigoimista. Eikä aina kivaa.
Voimia perhetilanteeseenne!
En minä tarkoittanut, että haluaisin omia leikkipuiston jotenkin itselleni. Tietenkin siellä voi ja saa olla muita. Mutta minusta siellä jokaisella saa olla omat leikit, jos haluaa. Ymmärrätköhän millaista on, kun yrittää oman lapsen kanssa leikkiä ja joku paljon vanhempi lapsi seisoo puoli tuntia vieressä kyselemässä mitä sinä sanoit, mitä te teette, miksi teette noin, millainen auto sinulla on, katso millainen uusi paita minulla on, katso minun hiuspinnejä, miksi sanoit noin jne. Ja oma lapsi ei saa siinä suunvuoroa. Jos näillä toisilla olisi vaikka vanhemmat mukana vähän ohjaamassa sitä olemista, niin ongelmaa ei olisi. Ap
Tästä ei käy ilmi, miksi et itse tilanteen ainoana aikuisena ohjaa lasta, jos tämän käytös on mielestäsi jotenkin epäsopivaa? Turha sitä on harmitella, ettei lapsen omat vanhemmat ole ohjaamassa, kun lapsi mitä ilmeisimmin aina ilmaantuu paikalle yksin juuri siksi että vanhemmat eivät syystä tai toisesta ole sillä hetkellä läsnä hänelle ja hän selkeästi kuitenkin kaipaisi seuraa.
Jos puhuu lapsesi päälle tai keskeyttää toisten puheita, ihan hyvin voi sanoa että anna muillekin vuoro puhua tms. Jos ottaa leluja tai tulee liian lähelle, niin näistä voi huomauttaa ystävällisesti mutta jämäkästi niin monta kertaa, että viesti menee perille.
Kai se paljon mukavampaa olisi sinun ja lapsesikin kannalta sanoa asioista lapselle kuin hampaita kiristellen kärvistellä hiljaa ja vain toivoa että lapsi ymmärtää itse mikä sinua ärsyttää?
Miten aloituksesta kävi ilmi, että ap vain kiristelee hiljaa hampaitaan ja toivoo lapsen siitä ymmärtävän?
Ymmärrän ap:tä ihan täysin. Vaikka osaisi kuinka hyvin "olla aikuinen" tuossa tilanteessa, ottaa se opettajamainen rooli vieraiden lasten kanssa (ja tämähän ei muuten onnistu edes kaikilta, olkoonkin kuinka säälittävää), niin ei sitä välttämättä aina jaksaisi. Eikä pitäisi olla mikään pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.
Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä ilostun todella jos joku vieras lapsi tulee juttelemaan ja leikkimään minun lapseni kanssa leikkipuistossa. En halua missään nimessä yksinäisyyttä lapsellwni. Kotona saa ihan tarpeeksi perheen seuraa. Miksi menet puistoon?
Se ap:n mainitsema lapsi ei yritä leikkiä ap:n lapsen kanssa vaan käyttäytyy kuin ap:n lasta ei olisi olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Olen samaa mieltä. Epänormaalit ihmiset tulisi sulkea laitoksiin, etteivät olisi pilaamassa tätä muuten täysin normaalia maailmaa ja ärsyttämässä ihmisiä epänormaaliudellaan. Varsinkin lapset, ei mitään mahdollisuuksia heille kasvaa ja kehittyä, laitokseen vaan.
Vierailija kirjoitti:
No siis oikeasti, 22 sivua tällaisesta aiheesta. Tässä vaihdoehdot:
1) Sanot ihan suoraan lapsille että nyt annat meidän olla rauhassa kiitos.
2) Lähde pois puistosta ja älä mene sinne jos kaipaat rauhaa.Kunhan muistat, että puistosta et voi ketään komentaa pois. Ja 1 vaihtoehto vaatii sen, että sun pitää vaan olla piittaamatta siitä jos ne lapset pahoittaa mielensä, sille nyt vain ei aina voi mitään. Luultavasti alkavat ajanmyötä pitämään sua ikävänä tyyppinä ja eivät enää yritä ottaa teihin mitään kontaktia: Ongelma ratkaistu.
Siinä ratkaisu, länkyttäminen voi siis päättyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Jotenkin oletan, että tämä vierasta lasta pelkäävä on Helsingin seudulla asuva. Siellähän pelätään vieraita ihmisiä. Käykääpä joskus ottamassa pohjoisessa mallia miten suhtautua: " kenenkäs tytär sie oletkhaan, tule veikkosten leikkihmään meän kans".
On myös vanhempia, jotka oikein opettavat lapsensa utelemaan asioita. Lapset sitten raportoivat yhtä uteliaille vanhemmilleen kaiken.
Joten vaikka kysymyspatteristolla tulittavalle lapselle vastailisikin, niin totta ei tarvitse aina puhua, saa vitsailla ja saa olla vastaamatta. Näin samalla kasvattaa sitä lasta, että aina ei ole kohteliasta kysellä mitä vaan. Voi esim. sanoa, että "onpas hassu kysymys, en taida vastata".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta olen kokenut samaa ja haluaisin myös tietää miten toimia tilanteessa. En halua lapselle olla ilkeä, mutta oma taaperoni kokee tilanteen vaikeaksi ja ei osaa jatkaa leikkiä kun isompi lapsi pyörii niin läheisesti ympärillä.
Meillä käy sama. Oma lapseni ei oikein tykkää kun isompi lapsi pyörii siinä ympärillä, vaan hämmentyy ja kokee tilanteen vaikeaksi. Lopettaa leikit ja jää vain katsomaan sitä isompaa lasta. Kyselee minulta miksi tuo lapsi on tuossa ja koska se menee pois jne. Minkä tämä lapsi tietenkin kuulee ja tilanne on kiusallinen. En halua yhtään mitään pahaa mieltä vieraalle lapselle, mutta en voi oman lapseni kustannuksella antaa hänelle huomiota. Jos omani ei halua leikkiä isompien kanssa tai haluaa välillä jakamattoman huomioni, niin minusta se on ihan ok. Ap
Jotenkin oletan, että tämä vierasta lasta pelkäävä on Helsingin seudulla asuva. Siellähän pelätään vieraita ihmisiä. Käykääpä joskus ottamassa pohjoisessa mallia miten suhtautua: " kenenkäs tytär sie oletkhaan, tule veikkosten leikkihmään meän kans".
Asun Lapissa ja helsinkiläiset ovat ihan mukavia ihmisiä. Älä viitsi tehdä tästä Helsinki vastaan maalaiset -provoilua.
Mutta vielä ikävämpää ja erittäin ällöttävää on, kun jotkut vanhemmat asettuvat välittömään läheisyyteen odottaen ja jotenkin äänettömästi vaatien omien lastensa ihailua ja sössötystä tuiki vieraalta mummoihmiseltä. Ovat itse jotenkin jääneet vaille, sen tuntee. Olen silloin tällöin joutunut kohteeksi. Ei voi muuta kuin lähteä menemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.
Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.
On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.
Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.
Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.
Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.
Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.
Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.
Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?
Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.
En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.
Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.
Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..
no jo on hakalaa ja itsekästä. Hyviä repliikkejä ainakin tuli napattua eli tiedän tasan tarkkaan mitä vastata kun jokin tuttavalapsiperheistäni vinkuu taas lastenhoitoapuja. Perheelliset tosiaan osaavat pyytää ja vaatia muilta ilmaisia palveluita ja olettavat että muut, jopa lapsettomat, ovat täysi ihkuina babysittaamaan ja juoksentelemaan heidän rasavielliensä perässä sillä aikaa kun ovat itse ties miessä: teatterissa, leffassa, ravintolassa jne... Eli pitää vaan vastata, että muiden lapsia en ala hoitamaan, se ei ole kenellekkään mitään rentoutumista tai piristystä vaan täyttä työtä, joten ilmaisapuja turha pyydellä. Eivät tosiaan perheellisetkään tykkää muiden lapsista, pelkästään omistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.
jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.
Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.
Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.
Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.
Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.
Olen samaa mieltä. Epänormaalit ihmiset tulisi sulkea laitoksiin, etteivät olisi pilaamassa tätä muuten täysin normaalia maailmaa ja ärsyttämässä ihmisiä epänormaaliudellaan. Varsinkin lapset, ei mitään mahdollisuuksia heille kasvaa ja kehittyä, laitokseen vaan.
Näinhän nimenonmaan sanottiin, hyvä että ymmärsit
Voi luoja, tämä keskustelu on kyllä taas sellainen "only in Finland"-keskustelu. Ihmiset valittaa kun leikkipuistossa lapset tulee juttelemaan ja leikkimään. Omg. Viihdyttävää luettavaa kyllä, joskin uskomatonta jo nämä ihmiset on oikeasti tosissaan.