Mitä pitäisi tehdä kun leikkipuistossa vieras isompi lapsi tulee kiehnäämään viereen?

"hoidat homman" muksu konttiin ja lammen pohjaan. jos teidän suhde lapsen kanssa kestää sen niin siitä tulee lujempi ku hammaskiille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.

Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.

Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.

On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.

Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.

Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.

Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.

Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.

Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.

Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?

Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.

En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.

Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.

Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..

Tässäpä se aloituksen ydin on hyvin kiteytettynä ja ap:n kertoma lapsi hyvin kuvattuna.

Te kaikki joiden mielestä tuollainen lapsi on vain normaalin sosiaalinen, niin perustelkaa väitteenne kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.

Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.

Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?

Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.

En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.

Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.

Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..

No tässä vinkki: Tuollaiset lapset ymmärtävät parhaiten suorasukaisuuden. Itse olen lastenhoitaja, mikä tarkoittaa että papupatojen lisäksi minulla on muutama muukin lapsi huomioitavana. Jos papupata juttelee huonolla hetkellä, kun pitäisi huomioida muitakin, niin se täytyy sille lapselle sanoa, ihan ääneen ja kiertelemättä: Hei kuule, nyt olet kertonut jo niin monta asiaa, että tämä alkaa tuntua jo vähän rasittavalta, mitä jos menisit nyt välillä tekemään jotakin muuta, niin että itse voin keskittyä asiaan xyz, kerron sinulle sitten kun minulla on aikaa taas kuunnella juttujasi"

Asia xyz on tässä tapauksessa oman lapsesi leikki ja hänen juttujensa kuuntelu.

Siinä missä lapset voivat aikuisista olla rasittavan puheliaita, ovat he toisaalta myös hyvin yksinkertaisiakin kohdattavia, etteivät he oleta mitään ihmeellisiä kohteliaisuuksia tai liinruunlaarumeita toisin kuin aikuiset, eivätkä edes ymmärrä loukkaantua tuosta suoraan, mutta kohteliaasti, sanomisesta.

Ja sitä ei kannata pelätä, että alkaako lapsi pitämään sinua tympeänä, sille ei vain voi mitään jos niin käy, mutta kokemuksesta voin sanoa, että aika epätodennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.

Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.

Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.

On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.

Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.

Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.

Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.

Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.

Eli millai ap:n pitäisi toimia sitten? Niellä kiukkunsa kuten tekee, tai poistua kuten tekee? Itsekin myönnät että tunkeileva omituinen käytös on rasittavaa. Miten se sitten on ap:n vika että tämä liimautuva lapsi on ärsyttävä?

Niin ja toki leikkipuistotilanteessa ei ole pakko palata kuuntelemaan lasta, voi jättää pois tuon "kerron sinulle sitten kun minulla on aikaa taas kuunnella juttujasi"-kohdan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.

Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.

Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?

Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.

En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.

Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.

Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..

No tässä vinkki: Tuollaiset lapset ymmärtävät parhaiten suorasukaisuuden. Itse olen lastenhoitaja, mikä tarkoittaa että papupatojen lisäksi minulla on muutama muukin lapsi huomioitavana. Jos papupata juttelee huonolla hetkellä, kun pitäisi huomioida muitakin, niin se täytyy sille lapselle sanoa, ihan ääneen ja kiertelemättä: Hei kuule, nyt olet kertonut jo niin monta asiaa, että tämä alkaa tuntua jo vähän rasittavalta, mitä jos menisit nyt välillä tekemään jotakin muuta, niin että itse voin keskittyä asiaan xyz, kerron sinulle sitten kun minulla on aikaa taas kuunnella juttujasi"

Asia xyz on tässä tapauksessa oman lapsesi leikki ja hänen juttujensa kuuntelu.

Siinä missä lapset voivat aikuisista olla rasittavan puheliaita, ovat he toisaalta myös hyvin yksinkertaisiakin kohdattavia, etteivät he oleta mitään ihmeellisiä kohteliaisuuksia tai liinruunlaarumeita toisin kuin aikuiset, eivätkä edes ymmärrä loukkaantua tuosta suoraan, mutta kohteliaasti, sanomisesta.

Ja sitä ei kannata pelätä, että alkaako lapsi pitämään sinua tympeänä, sille ei vain voi mitään jos niin käy, mutta kokemuksesta voin sanoa, että aika epätodennäköistä.

. "Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti.."

Eli ei toimi ja ainut mikä voisi toimia olisi olla todella töykeä lapselle ja sitä ei kukaan varmaan halua toivottavasti ainakaan.

Jos sanoo että nyt haluan keskittyä tähän omaan juttuun ja mene leikkimään "Veetin" kanssa niin tuo on minusta aika suora kehoitus. Menee viisi minuuttia ja lapsi on taas siinä vieressä kiehnäämässä kun on jano. Uusi kehoitus ja oravanpyörä toistuu.

Tämän ketjun luettuani olen hyvin huolestunut suomalaisten luetunymmärtämisen tasosta. Puolet vastaajista ei ole edes ymmärtänyt, mitä aloituksessa lukee ja kommentoi sen pohjalta aivan älyttömyyksiä. Voi hyvät hykkyrät sentään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.

Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.

Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?

Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.

En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.

Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.

Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..

No tässä vinkki: Tuollaiset lapset ymmärtävät parhaiten suorasukaisuuden. Itse olen lastenhoitaja, mikä tarkoittaa että papupatojen lisäksi minulla on muutama muukin lapsi huomioitavana. Jos papupata juttelee huonolla hetkellä, kun pitäisi huomioida muitakin, niin se täytyy sille lapselle sanoa, ihan ääneen ja kiertelemättä: Hei kuule, nyt olet kertonut jo niin monta asiaa, että tämä alkaa tuntua jo vähän rasittavalta, mitä jos menisit nyt välillä tekemään jotakin muuta, niin että itse voin keskittyä asiaan xyz, kerron sinulle sitten kun minulla on aikaa taas kuunnella juttujasi"

Asia xyz on tässä tapauksessa oman lapsesi leikki ja hänen juttujensa kuuntelu.

Siinä missä lapset voivat aikuisista olla rasittavan puheliaita, ovat he toisaalta myös hyvin yksinkertaisiakin kohdattavia, etteivät he oleta mitään ihmeellisiä kohteliaisuuksia tai liinruunlaarumeita toisin kuin aikuiset, eivätkä edes ymmärrä loukkaantua tuosta suoraan, mutta kohteliaasti, sanomisesta.

Ja sitä ei kannata pelätä, että alkaako lapsi pitämään sinua tympeänä, sille ei vain voi mitään jos niin käy, mutta kokemuksesta voin sanoa, että aika epätodennäköistä.

Suoraan voi sanoa, mut en sanoisi et "nyt alkaa tuntua jo rasittavalta ja itse haluan keskittyä asiaan xyz", vaan ihan että "nyt voisit mennä vaikka keinumaan, ja mun pitää antaa huomiota nyt lapsilleni".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni olivat molemmat näitä seuraan lyöttäytyjiä puistossa, varsinkin vanhempi. Vaikka siis itse olin mukana.

Lapseni vaan olivat pienestä asti tosinkiinnostuneita muista lapsista ja etsivät kaveria. Seuraksi kelpasi itseä pienempi ja mukana oleva vanhempi tai oman ikäiset ja isommatkin.

Meillä sai kyllä kotona huomiota, mutta ne vaan tykkäsi otta kontaktia.

Itsekin helposti aloitin juttua puistossa jos oli muita aikuisia paikalla. Eli me ollaan vaan kai aika sosiaalista porukkaa.

Vinkkinä niille jotka kyselee mitä pitäisi tehdä jos ei tykkää seurasta: Yleensä nämä tuppautuivat lapset ovat reipasta ja ulospäinsuuntautuvaa sorttia . Ja siksi mun mielestä ainakin omille lapsilleni olisi voinut vaan sanoa vaikka tämä meidän Maija tykkää mieluummin leikkiä yksin , se on aika ujo. Menisitkö kauemmaksi leikkimään Ja ystävällinen hymy päälle. Joka arka ja herkkä lapsi voisi pahoittaa mielensä, mutta nämä reippaat yleensä ottavat tällaisen ihan vaan. Omani varmaan olisivat vaan juosseet sanomaan minulle, että myötätuntoisesti että tuolla on joku arka pieni jonka lähelle ei saa mennä ettei se pelkää tms.

Minä olen ihminen joille vieraat tulevat juttelemaan ja tykkään jutella ihmisille.

Myös lapsille. Tässä ketjussa on kyse niistä lapsista jotka oikeasti tulevat iholle ja vaativat intensiivisesti huomiota. Jos olen oman lapseni kanssa puistossa jossa ei ole muita kuin me ja joku vieras lapsi niin hän on tervetullut seuraan. Siinä vaiheessa kun tämä vieras lapsi alkaa sen katso mua tekemässä sitä ja tätä ja tuota ja kun yritän jutella omalle lapselleni niin hän tulee keskeyttämään ja vaatimaan huomion itseensä niin en kaipaa enää häntä meidän seuraan.

Estivätkö sinun lapsesi toisen aikuisen ja hänen lapsensa kommunikoinnin vaatimalla huomion itseensä? Tuskin?

Tuossa kohtaa siis mennään metsään ja tätä tässä ketjussa tarkoitetaan.

En tiedä ymmärtävätkö ihmiset tahallaan väärin vai eikö he ole koskaan tavanneet rajatonta lasta? Se ei ole sama asia kuin sosiaalinen lapsi.

Lasteni kaverit ovat normaaleita. He ovat hyvinkin sosiaalisia ja juttelevat minullekin. Silti he ovat selkeästi tulleet lasteni vuoksi meille eikä minun. Vaikka joskus tulevatkin sohvalle viereeni katsomaan telkkaa kun omani on toisaalla ja jotain juttelemaan niin se ei ole rasittavaa huomion kerjuuta vaan normaalia kanssakäymistä.

Tällaisen rajattoman lapsen kanssa kanssakäynti on sellaista että hän kertoo omista saavutuksistaan ja odottaa kehuja. Hän esittelee temppuja, vaatteitaan tai kyselee kaikenlaista ja tekee tikusta asiaa. Esimerkki: miksi teillä on tuollaiset verhot ikkunassa, miksi teillä on telkka tuolla, minkä takia teillä ei ole kelloa olohuoneessa... Lisäksi jos nuo tilanteet toistuu ja toistuu eli viikoittain ja välillä päivittäin joudut tuollaiseen tilanteeseen niin kyllä siinä kohtaa sanoisi että meille ei nyt pääse. Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti..

No tässä vinkki: Tuollaiset lapset ymmärtävät parhaiten suorasukaisuuden. Itse olen lastenhoitaja, mikä tarkoittaa että papupatojen lisäksi minulla on muutama muukin lapsi huomioitavana. Jos papupata juttelee huonolla hetkellä, kun pitäisi huomioida muitakin, niin se täytyy sille lapselle sanoa, ihan ääneen ja kiertelemättä: Hei kuule, nyt olet kertonut jo niin monta asiaa, että tämä alkaa tuntua jo vähän rasittavalta, mitä jos menisit nyt välillä tekemään jotakin muuta, niin että itse voin keskittyä asiaan xyz, kerron sinulle sitten kun minulla on aikaa taas kuunnella juttujasi"

Asia xyz on tässä tapauksessa oman lapsesi leikki ja hänen juttujensa kuuntelu.

Siinä missä lapset voivat aikuisista olla rasittavan puheliaita, ovat he toisaalta myös hyvin yksinkertaisiakin kohdattavia, etteivät he oleta mitään ihmeellisiä kohteliaisuuksia tai liinruunlaarumeita toisin kuin aikuiset, eivätkä edes ymmärrä loukkaantua tuosta suoraan, mutta kohteliaasti, sanomisesta.

Ja sitä ei kannata pelätä, että alkaako lapsi pitämään sinua tympeänä, sille ei vain voi mitään jos niin käy, mutta kokemuksesta voin sanoa, että aika epätodennäköistä.

. "Tai alkaisi vältellä leikkipuistoon menoa kun tietää että toinen hyökkää siltä seisomalta varastamaan huomiosi ja käytöksellään estää sinua keskittymästä omaan lapseen eikä kehoituksista huolimatta suostu leikkimään lapsesi kanssa, vaan haluaa olla sinun kanssasi. Ei ole normaalia valitettavasti.."

Eli ei toimi ja ainut mikä voisi toimia olisi olla todella töykeä lapselle ja sitä ei kukaan varmaan halua toivottavasti ainakaan.

Jos sanoo että nyt haluan keskittyä tähän omaan juttuun ja mene leikkimään "Veetin" kanssa niin tuo on minusta aika suora kehoitus. Menee viisi minuuttia ja lapsi on taas siinä vieressä kiehnäämässä kun on jano. Uusi kehoitus ja oravanpyörä toistuu.

Jos on jano ni sitten ohjaan etsimään juotavaa. Aina jotain keksii jotta tilanne olisi siedettävämpi. Valitettavasti ympärillämme on muitakin kuin vain ihania ja ihailtavia ihmisiä, pitää oppia sietämään kaikkia. Ihmisyys on mukavuusalueelta poistumista joka päivä enemmän vähemmän. Ja nyt on kyse vasta vain rasittavasta lapsesta.

Eikö vieraalle lapselle voi sanoa ihan suoraan, että "menisitko jonnekin muualle leikkimään"?

Itse en juurikaan välitä muiden lapsista 😳

Mua ainakin ärsyttää tuollaiset huomionkipeät lapset, joilta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot. Normaali lapsi älyäisi lähteä pois tai mennä sivummalle huomattuaan, että aikuista ei kiinnosta. Sanoisin kyllä sen verran vihaisesti, että häivy siitä kiehnäämästä, että varmaan lähtisi parkuen karkuun eikä enää häiritsisi.

Nykyään monet on leikkipuistossa epäsosiaalisia. Olen useamman kerran törmännyt siihen, että lapseni tervehtii ja kauniisti pyytää toista lasta leikkimään kanssaan. Kyseinen lapsi ei uskalla vastata mitään, eikä lapsen vanhempi ei reagoi millään tavalla asiaan. Vanhempi ei siis kannusta lastaan osallistumaan leikkiin eikä edes hymyile vieraalle lapselle.

Ihan liikaa näkee tätä, että vanhemmat joko räplää kännykkää tai leikkii vain lapsen kanssa, eikä huomioi muita lainkaan. Ap leikkipuiston idea on nimenomaan tarjota lapselle mahdollisuus leikkiä muiden kanssa tai seurailla muiden touhuja. Jos haluat olla rauhassa, mene lapsen kanssa metsään tms. Ei vanhemman tarvitse olla lapsessa koko ajan kiinni vaan pitää opettaa myös sosiaalisuutta ja muiden kanssa toimeen tulemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan kamalia ihmisiä tässä ketjussa. Miten voi jollakulla aina olla oikea ratkaisu ihan kaikkeen, joko lapsi on mielisairas tai ap on mielisairas tai jotain muuta kamalaa. Miten olisi vähän ymmärrystä kanssakulkijoita kohtaan. Joku voi olla ihan vaan niin uupunut, että haluaa sen pienen jaksamisen hetkensä antaa vain omalle lapselleen. Se on ihan ok eikä kenelläkään meistä ole oikeutta alkaa sitä kritisoimaan. Ja toisaalta lapset on lapsia, osa tykkää olla aikuisten kanssa, takertujalla voi olla kurjat kotiolot mutta voi olla olemattakin. Puistossa käy luultavasti päivän aikana myös muita aikuisia, joiden kanssa hengailla. Oikeesti tyypit, nyt vähän ajatusta mukaan tähän olemiseen.

jos haluaa olla yksin lapsensa kanssa, niin silloin järkevä valinta ei ole mennä leikkipuistoon. Silloin mennään paikkaan, jossa on todennäköisintä ettei sinne tule muita ihmisiä.

Apn ongelma ei ollut että kukaan muu ei saisi tulla puistoon, vaan se että jotkut vanhemmat ovat selvästi ulkoistaneet (ehkä hieman epänormaalien ja siksi rasittavien) lastensa kasvatuksen.

Puhelias ja sosiaalinen lapsi ei ole epänormaali, kuten ei ole hiljainen ja syrjäänvetäytyväkään, he ovat vain erilaisia persoonia.

Edelleen: Toisille ihmisille puhuminen ei ole kiellettyä ja julkisella paikalla ei voi kieltää ihmistä istumasta juuri siihen, mihin hän haluaakaan istua JA vielä vähemmän jos se ihminen on pienehkö lapsi.

Itse asiassa lähes jokainen tietää milloin kanssakäyminen on nk. normaalia ja milloin ihmisen käytös on jotenkin outoa. Ja jos tämä toistuu usein, kyllä, se on rasittavaa, eli ymmärrän ap:tä.

Lapset ovat lapsia, kun taas on epänormaalia aikuiselta hakeutua lasten leikkialueelle ja sitten hermostua lapsista.

Vaikka lapset olisivatkin epänormaaleja niin mitä sitten? Ei nykyaikana ole hyväksyttävää halveksia tai syrjiä epänormaalejakaan ihmisiä, koska useimmiten he eivät epänormaaliudelleen voi yhtään mitään.

On siitä oikeus rasittua. Jos menet vaikka ratikkaan ja joku outo tyyppi alkaa siellä tingata sulta vastauksia ihme kysymyksiin, sulla on ihan oikeus rasittua siitä. Ei sulla ole mitään vastuuta alkaa kouluttamaan tai viihdyttämään sitä ihmistä.

Siinäpä rasitut, sillä ihmisellä on silti täysi oikeus olla siellä ratikassa, jos haluat omaa rauhaa, niin hanki oma auto ja kulje sillä. Sittenkin tosin saat rasittua kun muut törttöilee liikenteessä ja käyttäytyy kummallisesti kun just sulla olis kiire.

Kaikenkaikkiaan ihmiset ovat rasittavia ja ymmärrän sen täysin, ihan normaalitkin ihmiset voivat olla rasittavia, kun itse olen väsynyt ja haluan omaa rauhaa. Ero on vain siinä, että jos on tuollainen fiilis, niin en hakeudu minnekkään ratikoihin tai leikkipuistoihin silloin, vaan hakeudun paikkoihin, missä ei ole ihmisiä, tämä toki voi olla hankalaa, jos asuu jossain miljoonakaupungissa, mutta sellaisessa paikassa asuminenkin on kuitenkin valinta eikä sitä valinnan mukanaan tuomaa epämukavuutta oikein voi purkaa leikkipuistossa liian puheliaisiin lapsiin.

Yleensäkkin pääsee elämässä PAAAALJON helpommalla, kun sisäistää sen asian, että vain omaa käytöstä voi muuttaa, ainakin tuollaisissa ohimenevissä tilanteissa, sen sisäistämällä pääsee stressistä: Tuo nyt on tuollainen ärsyttävä syystä x, voi yrittää tehdä asian y ja jos se ei toimi, vaihdan maisemaa.

Kuten totesit ratikassa olevast ihmisestäkin: Et sinä häntäkään ala siellä ratikassa kouluttamaan, nielet kiukkusi ja jatkat elämääsi. Myös aloittaja voi aivan hyvin toimia samoin.

Jokaisella on oikeus kulkea ratikassa ja linja-autossa eikä ole pakko jutella ihmisten kanssa.

Jos alat siellä utelemaan ihmisten asioita tai mihin he ovat menossa, kertoa omaa menneisyyttäsi niin sinua pidetään mielenterveysongelmaisena. Joku voi tehdä jopa ilmoituksen viranomaisille sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet on leikkipuistossa epäsosiaalisia. Olen useamman kerran törmännyt siihen, että lapseni tervehtii ja kauniisti pyytää toista lasta leikkimään kanssaan. Kyseinen lapsi ei uskalla vastata mitään, eikä lapsen vanhempi ei reagoi millään tavalla asiaan. Vanhempi ei siis kannusta lastaan osallistumaan leikkiin eikä edes hymyile vieraalle lapselle.

Ihan liikaa näkee tätä, että vanhemmat joko räplää kännykkää tai leikkii vain lapsen kanssa, eikä huomioi muita lainkaan. Ap leikkipuiston idea on nimenomaan tarjota lapselle mahdollisuus leikkiä muiden kanssa tai seurailla muiden touhuja. Jos haluat olla rauhassa, mene lapsen kanssa metsään tms. Ei vanhemman tarvitse olla lapsessa koko ajan kiinni vaan pitää opettaa myös sosiaalisuutta ja muiden kanssa toimeen tulemista.

Ei kaikissa asuinpaikoissa ole lähellä metsää.

Ehkä sinusta ja lapsestasi ei tykätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Ei vaan ongelmana on näiden isompien lasten vanhemmat, jotka eivät ole omien lastens kanssa. En  suostu olemaan ilmainen lastenhoitaja, olen oman lapseni kanssa puistossa enkä viihdyttämässä muita.

Ap:n kertomassa tilanteessa olen sanonut sille vieraalle lapselle, että olen täällä puistossa oman lapseni kanssa, sinä voit varmasti mennä leikkimään omien vanhempiesi kanssa. Me emme tarvitse tähän nyt muita! Ja jos lapsi ei usko, niin ilmoitan uudestaan, että olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa sinulle enkä juttele enää kanssasi. Sitkeimmille sisseille sanon lopulta, että asia selvä, me menemme leikkimään sellaiseen paikkaan, jonne sinä et pääse.

Siis onko tämä joku trolli???? Ihan oikeastikko puhut noin lapsille??? En ihmettele,  että koulut ovat täynnä paskamaisia kiusaajia. Opitaan kirjaimellisesti hiekkalaatikolla.

Kyllä. Jos leikin oman lapseni kanssa, en halua siihen mukaan vierasta lasta viemään huomiota. Lapseni ei näitä takertujia kiinnosta, minun huomioni kiinnostaa. On eri asia leikkiä lapseni kanssa kuin udella perheeni asioita.

Tämä tosiaan on se, mitä minäkin olen aloitukseni kahdessa lapsessa huomannut. He eivät etsi leikkiseuraa lapsestani. Vaan minusta. He eivät juttele lapselleni, eivät ota mitään kontaktia lapseeni, vaan vain minuun, aikuiseen. Minua katsovat tauotta, vain minulta kyselevät asioita, vain minulle esittelevät ne uudet paitansa ja pinninsä. Ja siksi tämä on pois pieneltä lapseltani. Ap

Se on pois sinun pieneltä lapseltasi siksi, koska paikalla ei ole ketään sosiaalisia taitoja omaavaa joka voisi pitää huolta siitä että lapsesi ei jää ulkopuolelle. Kahden paikalla olevan lapsen osalta tämä on ymmärrettävää koska he vielä niitä taitoja opettelevat, mutta on käsittämätöntä että sinä, aikuinen, olet tilanteessa sosiaalisesti neuvoton. Kai ymmärrät että jossain vaiheessa oma lapsesi on vaikka päiväkodissa tai eskarissa ja siellä on niitä puheliaampia, isompia ja vilkkaampia lapsia viemässä hoitajien huomion? Oikeastiko haluat opettaa lapsellesi että äitikin aiina vaan näissä tilanteissa vetää hartiat kyyryyn, siirtyy kauemmas ja on hiljaa?

Mikä sinua aikuisena estää pitämästä huolta siitä ettei sinun lapsesi jää ulkopuolelle pinnikyselyisyä? No wau, katsopa Pirjo, katsopa kun tytöllä on hienot pinnit eikö olekin? Kerropa tytölle kun sullakin on kotona ne hienot pinnit niin mennään sitten keinumaan.

Ja uskomatonta että edes sanot että "vain toinen lapsista on kertonut etunimensä". Kertoo eniten sinusta jos ahdistuneena kuuntelet toistuvasti saman lapsen puhetulvaa etkä pysty sitä vähää vuorovaikuttamaan että no hei, kiva tavat, muistatkos meidät, tässä on Pirjo ja minä olen Pirjon äiti. Mikäs se sinun nimi olikaan? No kiva Kerttu, katsopas Pirjo, Kerttu-tyttökin on tullut puistoon, mennäänpä me Pirjo keinumaan.

Tai no, voithan toki jatkaa noinkin mutta todslla hullun kuvan annat lapsellesi siitä miten ihmiset toimivat jos heille puhutaan. Ei ihmekään jos oma lapsesi on hämmentynyt.

Näytä lapsellesi esimerkkiä. Hän oppii että

Vierailija kirjoitti:

Mua ainakin ärsyttää tuollaiset huomionkipeät lapset, joilta puuttuu kaikki sosiaaliset taidot. Normaali lapsi älyäisi lähteä pois tai mennä sivummalle huomattuaan, että aikuista ei kiinnosta. Sanoisin kyllä sen verran vihaisesti, että häivy siitä kiehnäämästä, että varmaan lähtisi parkuen karkuun eikä enää häiritsisi.

Ja oma lapsi ylpeänä katoisi vierestä kun äiskä pisti tuon toisen lapsen itkemään.

Lapsilta puuttuu sosiaalisia taitoja koska he vasta opettelevat niitä. Miksi sulta puuttuu sosiaaliset taidot?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on taas sellainen suomalaisen ongelma. Muiden kanssa ei uskalleta olla eikä jutella.

Ei vaan ongelmana on näiden isompien lasten vanhemmat, jotka eivät ole omien lastens kanssa. En  suostu olemaan ilmainen lastenhoitaja, olen oman lapseni kanssa puistossa enkä viihdyttämässä muita.

Ap:n kertomassa tilanteessa olen sanonut sille vieraalle lapselle, että olen täällä puistossa oman lapseni kanssa, sinä voit varmasti mennä leikkimään omien vanhempiesi kanssa. Me emme tarvitse tähän nyt muita! Ja jos lapsi ei usko, niin ilmoitan uudestaan, että olen pahoillani, mutta minulla ei ole aikaa sinulle enkä juttele enää kanssasi. Sitkeimmille sisseille sanon lopulta, että asia selvä, me menemme leikkimään sellaiseen paikkaan, jonne sinä et pääse.

Siis onko tämä joku trolli???? Ihan oikeastikko puhut noin lapsille??? En ihmettele,  että koulut ovat täynnä paskamaisia kiusaajia. Opitaan kirjaimellisesti hiekkalaatikolla.

Kyllä. Jos leikin oman lapseni kanssa, en halua siihen mukaan vierasta lasta viemään huomiota. Lapseni ei näitä takertujia kiinnosta, minun huomioni kiinnostaa. On eri asia leikkiä lapseni kanssa kuin udella perheeni asioita.

Tämä tosiaan on se, mitä minäkin olen aloitukseni kahdessa lapsessa huomannut. He eivät etsi leikkiseuraa lapsestani. Vaan minusta. He eivät juttele lapselleni, eivät ota mitään kontaktia lapseeni, vaan vain minuun, aikuiseen. Minua katsovat tauotta, vain minulta kyselevät asioita, vain minulle esittelevät ne uudet paitansa ja pinninsä. Ja siksi tämä on pois pieneltä lapseltani. Ap

Se on pois sinun pieneltä lapseltasi siksi, koska paikalla ei ole ketään sosiaalisia taitoja omaavaa joka voisi pitää huolta siitä että lapsesi ei jää ulkopuolelle. Kahden paikalla olevan lapsen osalta tämä on ymmärrettävää koska he vielä niitä taitoja opettelevat, mutta on käsittämätöntä että sinä, aikuinen, olet tilanteessa sosiaalisesti neuvoton. Kai ymmärrät että jossain vaiheessa oma lapsesi on vaikka päiväkodissa tai eskarissa ja siellä on niitä puheliaampia, isompia ja vilkkaampia lapsia viemässä hoitajien huomion? Oikeastiko haluat opettaa lapsellesi että äitikin aiina vaan näissä tilanteissa vetää hartiat kyyryyn, siirtyy kauemmas ja on hiljaa?

Mikä sinua aikuisena estää pitämästä huolta siitä ettei sinun lapsesi jää ulkopuolelle pinnikyselyisyä? No wau, katsopa Pirjo, katsopa kun tytöllä on hienot pinnit eikö olekin? Kerropa tytölle kun sullakin on kotona ne hienot pinnit niin mennään sitten keinumaan.

Ja uskomatonta että edes sanot että "vain toinen lapsista on kertonut etunimensä". Kertoo eniten sinusta jos ahdistuneena kuuntelet toistuvasti saman lapsen puhetulvaa etkä pysty sitä vähää vuorovaikuttamaan että no hei, kiva tavat, muistatkos meidät, tässä on Pirjo ja minä olen Pirjon äiti. Mikäs se sinun nimi olikaan? No kiva Kerttu, katsopas Pirjo, Kerttu-tyttökin on tullut puistoon, mennäänpä me Pirjo keinumaan.

Tai no, voithan toki jatkaa noinkin mutta todslla hullun kuvan annat lapsellesi siitä miten ihmiset toimivat jos heille puhutaan. Ei ihmekään jos oma lapsesi on hämmentynyt.

Näytä lapsellesi esimerkkiä. Hän oppii että

Seli, seli. Noissa huomiota hakevissa lapsissa ja heidän perheissä on jotain pielessä. Joko äiti on juoppo tai sitten ei ole oikein koskaan kotona ja muu elämä menee lapsen edelle.

Olen joka kerta saanut sen todeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään monet on leikkipuistossa epäsosiaalisia. Olen useamman kerran törmännyt siihen, että lapseni tervehtii ja kauniisti pyytää toista lasta leikkimään kanssaan. Kyseinen lapsi ei uskalla vastata mitään, eikä lapsen vanhempi ei reagoi millään tavalla asiaan. Vanhempi ei siis kannusta lastaan osallistumaan leikkiin eikä edes hymyile vieraalle lapselle.

Ihan liikaa näkee tätä, että vanhemmat joko räplää kännykkää tai leikkii vain lapsen kanssa, eikä huomioi muita lainkaan. Ap leikkipuiston idea on nimenomaan tarjota lapselle mahdollisuus leikkiä muiden kanssa tai seurailla muiden touhuja. Jos haluat olla rauhassa, mene lapsen kanssa metsään tms. Ei vanhemman tarvitse olla lapsessa koko ajan kiinni vaan pitää opettaa myös sosiaalisuutta ja muiden kanssa toimeen tulemista.

Ei kaikissa asuinpaikoissa ole lähellä metsää.

Ehkä sinusta ja lapsestasi ei tykätä.

Kyse ei ole tykkäämisestä vaan normaalista hyvistä käytöstavoista. Käytöstapoihin kuuluu mielestäni se, että vastaat sinulle esitettyyn kohteliaaseen kysymykseen, etkä teeskentele kuuroa. Näissä tilanteissa on ollut täysin meille tuntemattomia ihmisiä, jotka ovat juuri tulleet puistoon, joten tuskin on kyse tästä.

Vaikka lapsi on jo 24 niin edelleen hänen äidistä jutellaan kuinka jätti lapsensa kotiin yksin ja meni joka pe ja la karaokebaariin ja lapsi oli riesa muille yhteispihassa jne. Täysin paska äiti hänellä siis, lykkäsi vastuunsa muille, huono kamala äiti.