Lue keskustelun säännöt.
"Sellaista se nyt vaan synnyttäneillä naisilla on" - mitä raskauden/synnytyksen jälkeistä vaivaa sinulta on vähätelty?
11.08.2022 |
En usko olevani ainoa, jonka raskauden/synnytyksen jälkeistä vaivaa on vähätelty terveydenhuollossa.
Synnytyksestä on jo reilusti yli vuosi aikaa. Synnytyksen jälkeen virtsa ei ole enää "suihkunnut" siististi ja normaalisti pönttöön vessassa käydessä, vaan virtsa valuu ulkosynnyttimille, pakaroille ja jopa yläreisille vessassa käydessä (ihan normaalipainoinen olen, kun joku sitä kuitenkin kysyy). Paperia menee pyyhkiessä paljon ja koko ajan on olo, että haisen pissalle tämän vaivan takia. Valittelin tätä vaivaa yksityiselle gynelle sisätutkimuksen yhteydessä, niin totesi "sellaista se nyt vaan synnyttäneillä naisilla on" enkä saanut vaivaan mitään apua.
Miksi vielä 2020-luvulla ajatellaan, että naisten kuuluu kärvistellä raskauteen ja synnytykseen liittyvien vaivojensa kanssa?! Mitä raskauden/synnytyksen jälkeistä vaivaa sinulta on vähätelty?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ketjuun tähän mennessä vastanneille! Lohdullista, etten ole ainoa näistä vaivoista kärsivä.<3
Joskus mietin, että valuuko muidenkin virtsa näin synnytyksen jälkeen, mutta en ole kehdannut kysyä. :D
Ap
Ei valu. Jumppaa, jumppaa lantionpohjaa. Pyydä lähete fysioterapeutille.
Olen eri, mutta mä vannon, että mun lantionpohja on ihan tikissä. Olen urheilullinen ja miehiltä asiasta saamani palaute on erittäin positiivista (kyllä, monikossa, erosin lasteni isästä). Mutta jos on virtsarakon laskeuma, mikä johtuu synnytyksen seurauksena puhtaasti kudostyypistä, niin ei ne lantionpohjatreenit pelasta sitä tilannetta.
En tietenkään sano, etteikö lantionpohjaa kannattaisi treenata - toki kannattaa, ja oireet voi olla sitä myötä lievempiä, mutta jos se virtsarakko on ihan väärin väärässä paikassa synnytyksen jälkeen, niin ei mikään treenaaminen poista sitä ongelmaa. Mä olen itse jotenkin siinä käsityksessä, että mun rakkoni ei enää tyhjene kokonaan. Vaikka olisin minuutti sitten käynyt vessassa, niin vielä on tunne, että tulee, ja jotain tuleekin. Ja silloin tällöin on tilanteita, kun lirahtaa housuun.
En ole tuo, jolle vastasit ja joka tökerösti ja tietämättömästti laittoi ton jumppaa, jumppaa kommentin.
Oon tuo 38, joka miettii tulevaisuudessa mahdollisesti virtsarakon laskeuman korjausleikkausta. Mulla on lantionpohjan fyssarista hyvä kokemus ja heidän treeniohjeensa on paljon auttaneet mun vaivaan. Kuten sanoit mikään treeni ei poista laskeumaa. Jumppa saattaa pahentaakin, jos on kireät lantionpohjalihakset. Mulla isoin oppi oli oppia rentouttamaan lantiopohja ja hoitaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, mikä on vaikuttanut laskeuman oireisiin vähentävästi. Ei silti ole poistanut kokonaan.
Tuota jumppaa hoetaan naisille liikaa ja lääkäritkin hokevat. Oman kokemuksen mukaan se on pintaraapaisu siitä, mitä jokaisen naisen pitäisi tietää lantionpohjasta ja sen toiminnasta.
Pointtina se, että hyvä ja osaava fyssari voi löytää apuja laskeumavaivoihin (yksin jumppaaminen voi pahentaakin). Kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ketjuun tähän mennessä vastanneille! Lohdullista, etten ole ainoa näistä vaivoista kärsivä.<3
Joskus mietin, että valuuko muidenkin virtsa näin synnytyksen jälkeen, mutta en ole kehdannut kysyä. :D
Ap
Ei valu. Jumppaa, jumppaa lantionpohjaa. Pyydä lähete fysioterapeutille.
No eihän ap mikään pissimamma olekaan oikeasti. Ikävä teille, jotka jaoitte tarinanne. Ap on mammojen pissajutuille hihittelevä äitejä vihaa va katkera vela-ak ka tai in cel ukko. Ei nyt kukaan nainen, joka ei pysty pidättelemään pissaansa ja lirahtelee housuun ihmettele, että "en ole kehdannut kysyä, mutta onneksi en ole ainoa pissahousu hihihi :D" vaan oliskohan jotain mietteitä siitä kuinka tästä pääsee kuntoon? En usko, että kukaan suhtautuu vain noin "hihi mulla tulee pissat housuun, kiva etten ole ainut" vaan olis jotakin ajatusta että tahtoisi pidätyskykynsä eteen jotain tehdä.
Tässä ei nyt ole kyse pidätyskyvystä. Pidätyskyky toimii kuten ennenkin, virtsasuihku ei vain enää toimi kuten ennen.
Ap
Oot vaan sairas reppana, joka saa jotain tyydytystä näistä pissa-aiheista ja virtsasuihkuista. Eipä sen ihmeempää.
Itse olet. Se on kyllä vaarallista, kun se keltainen neste pakkautuu päähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskeumaa ei meinattu leikata, kun ei ollut tarpeeksi paha (lääkäreiden mittapuulla). Löin nyrkkiä pöytään ja kaikki hoitui sen jälkeen kuin tanssi. Julkisella. Sanoin, että ei ole mitään hintaa, mikä naisen pitäisi olla valmis maksamaan äitiydestä. Myös madaltunut väliliha korjattiin. Olin päälle 30v. Tästä aikaa kohta 4v.
Mikä kaupunki? HUSin alueella lienee turhaa iskeä nyrkkiä pöytään. Täällä ei kuulema oteta hoitoon edes aivoverenvuotoa enää. Joku varjosairaala jonkun rajan taakse, Viro?, vissiin tarttis rahoittaa (olen mukana).
Kanta-Häme, en viitsi eritellä sen kummemmin. Kyseessä oli rektoseele ja oli ulostamisvaikeuksia. Se oli helvettiä, mutta silti mitattuna lievä laskeuma. Mutta kun oli oireileva ja lapsiluku täynnä, leikkasivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ketjuun tähän mennessä vastanneille! Lohdullista, etten ole ainoa näistä vaivoista kärsivä.<3
Joskus mietin, että valuuko muidenkin virtsa näin synnytyksen jälkeen, mutta en ole kehdannut kysyä. :D
Ap
Ei valu. Jumppaa, jumppaa lantionpohjaa. Pyydä lähete fysioterapeutille.
Olen eri, mutta mä vannon, että mun lantionpohja on ihan tikissä. Olen urheilullinen ja miehiltä asiasta saamani palaute on erittäin positiivista (kyllä, monikossa, erosin lasteni isästä). Mutta jos on virtsarakon laskeuma, mikä johtuu synnytyksen seurauksena puhtaasti kudostyypistä, niin ei ne lantionpohjatreenit pelasta sitä tilannetta.
En tietenkään sano, etteikö lantionpohjaa kannattaisi treenata - toki kannattaa, ja oireet voi olla sitä myötä lievempiä, mutta jos se virtsarakko on ihan väärin väärässä paikassa synnytyksen jälkeen, niin ei mikään treenaaminen poista sitä ongelmaa. Mä olen itse jotenkin siinä käsityksessä, että mun rakkoni ei enää tyhjene kokonaan. Vaikka olisin minuutti sitten käynyt vessassa, niin vielä on tunne, että tulee, ja jotain tuleekin. Ja silloin tällöin on tilanteita, kun lirahtaa housuun.
En ole tuo, jolle vastasit ja joka tökerösti ja tietämättömästti laittoi ton jumppaa, jumppaa kommentin.
Oon tuo 38, joka miettii tulevaisuudessa mahdollisesti virtsarakon laskeuman korjausleikkausta. Mulla on lantionpohjan fyssarista hyvä kokemus ja heidän treeniohjeensa on paljon auttaneet mun vaivaan. Kuten sanoit mikään treeni ei poista laskeumaa. Jumppa saattaa pahentaakin, jos on kireät lantionpohjalihakset. Mulla isoin oppi oli oppia rentouttamaan lantiopohja ja hoitaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, mikä on vaikuttanut laskeuman oireisiin vähentävästi. Ei silti ole poistanut kokonaan.
Tuota jumppaa hoetaan naisille liikaa ja lääkäritkin hokevat. Oman kokemuksen mukaan se on pintaraapaisu siitä, mitä jokaisen naisen pitäisi tietää lantionpohjasta ja sen toiminnasta.
Pointtina se, että hyvä ja osaava fyssari voi löytää apuja laskeumavaivoihin (yksin jumppaaminen voi pahentaakin). Kannattaa kokeilla.
Kiitos hyvästä viestistä. Pidän itse asiassa melko todennäköisenä, että mulla on haasteita noiden lihasten rentoutuksen kanssa (olen keskustellut asiasta yhden tutunkin kanssa, kokemusasiantuntijan, eli varsinaisen asiantuntijan vastaanotolla en ole käynyt). Olen jotenkin turtunut tilanteeseen, ja mulla on vaativa työ ja ottaa vaivaa vaativan työn ja (yh-)lapsiarjen kanssa ottaa asiakseen hakea apua näihin juttuihin. Ehkä kannattaisi kuitenkin. Kiitos siis taas hyvästä vertaistuesta.
Vierailija kirjoitti:
Raskauskiloni eivät lähteneet imettämällä ja tätä asiaa ihmeteltiin niin neuvolassa kuin muutamien sukulaisten toimesta. Ekat kehotukset raskauskilojen karistamiseen tuli lapsen ollessa hieman yli 1 kk. Yritin sanoa, että mulla imetys ei vaan näytä laihduttavan ja söin ihan samalla tavalla kuin ennen raskauttakin eli ruokavalio ei ollut muuttunut. Imetyksen loputtua karistin nuo kilot ja painoin vähemmän kuin ennen raskautta. Eiköhän eräs urpo sukulainen tullut kommentoimaan, miten kiva on, kun olen karistanut raskauskilot ja näytän taas paremmalta. Toinen minut pitkästä aikaa nähnyt tuttu totesi, miten kiva on, kun en antanut raskauskilojen jäädä. Oli vähän muuta mielessä sairastelleen lapsen vanhempana kuin oma painoni. Ärsyttää tuo raskauskilojen kyttäys ja kommentointi!
Tää raskauskilojen kyttäys on kyl ärsyttävää ja loukkaavaa. Eikä se kehon ulkomuoto todellakaan johdu vain lihomisesta vaan siitä, että vatsa on ollut venyneenä ja sisuskalut ovat vaihtaneet paikkaa vauvan tieltä.
Mullakin tyyliin 1 kk synnytyksestä oma mieskin kommentoi, että muistanhan laihduttaa ja alkaa harrastaa liikuntaa. Hyvä ku tossa vaiheessa on vielä vatsalihakset erkautukeet ja vatsakaan ei todellakaan ole vielä palautunut siitä raskauden aikaisesta venytyksessä nii moititaan kun en näytä sellaiselta kuin ennen raskautta.
Vatsalihasten erkauma on täysin normaali asia raskaana olevilla ja juuri synnyttäneillä, vatsalihakset vaihtaa paikkaa jotta vauva mahtuu olemaan ja vatsalihasten palautuminen kestää vähintään 6kk yleensä enemmän jopa vuoden.
Toi erkauma tekee vatsasta todella ruman ja löllykän ja vatsassa on sellainen iso kuoppa. Juuri synnyttäneelle naiselle pitäisi antaa mielenrauha, eikä häntä saisi moittia siitä, että hänen kehonsa on käynyt aikamoisen rääkin ja sen takia näyttää miltä näyttää ja palautumiseen ei mikään jumppa auta vaan aika.
Vuosi synnytyksestä niin keho on entisensä. Joku jumppaaminen heti kun on synnyttänyt saattaa jopa estää kehoa palautumasta ennalleen. Fysioterapeutit ainakin varoittelevat, että vatsalihakset eivät välttämättä palaudu ollenkaan paikalleen, jos nainen harrastaa liikaa ja liian raskasta liikuntaa ennen kuin lihakset ovat palautuneet paikalleen. Ja kun vatsalihakset ei palaudu, niin se aiheuttaa kaikkea ongelmaa, virtsanpidätysvaikeuksia, huonoa ryhtiä, selkäkipuja jne. Antakaa naisten herran tähden levätä! Keho palautuu kun palautuu, mielenvikaista olettaa naisen näyttävän heti synnytyksen jälkeen samalta kuin ennen raskautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli, kun asialliseen ketjuun tulee aina joku typerys kommentoimaan asiattomuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nukuin huonosti raskausajan ja lapsi oli alusta asti huono nukkumaan. Siinä vaiheessa, kun muilla nukuttiin täysiä öitä, heräiltiin meillä vielä useampaan kertaan. Mulla meni kyky nukkua, nukahtaminen on vaikeaa ja öisin saatan yhä pahimmillaan valvoa parikin tuntia, jos lapsi sattuu herättämään edes hetkeksi. Aamuisin lapsi herää todella aikaisin ja ei auta muu kuin nousta itse samaan aikaan ylös. Tämä on kuitattu terveydenhuollossa ja muutenkin sellaisena "kaikkia vanhempia väsyttää" aiheena.
Tämä!
Jos joku muu kärsii pitkään jatkuneista uniongelmista, niin ei taatusti kuitata sillä et sellaista se nyt vaan tuossa vaiheessa elämää on. Äitini kärsi uniongelmista vaihdevuosiaikana ja sen jälkeen - sai lääkkeet tuohon vaivaan. Kun itselläni on ollut nyt lapsen syntymän myötä uni aivan rikki useamman vuoden, niin mitään apua en ole saanut. Lapsen heräilytkin on kuitattu sillä, että toiset lapset nyt vaan nukkuu levottomammin.
Synnytyksen jälkeen puhkesi vaikea hormonaalinen migreeni. Hoidoksi ehdotettiin kävelylenkkejä, hyviä yöunia ja säännöllisiä ruokailuita. Kyllä se päänsärky sillä lähtee. Terveet elämäntavat ei siinä vaiheessa paljon auttaneet, kun kärsin kuukausittain useiden päivien ajan migreenistä, joka liittyi hormonaaliseen kiertoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskauskiloni eivät lähteneet imettämällä ja tätä asiaa ihmeteltiin niin neuvolassa kuin muutamien sukulaisten toimesta. Ekat kehotukset raskauskilojen karistamiseen tuli lapsen ollessa hieman yli 1 kk. Yritin sanoa, että mulla imetys ei vaan näytä laihduttavan ja söin ihan samalla tavalla kuin ennen raskauttakin eli ruokavalio ei ollut muuttunut. Imetyksen loputtua karistin nuo kilot ja painoin vähemmän kuin ennen raskautta. Eiköhän eräs urpo sukulainen tullut kommentoimaan, miten kiva on, kun olen karistanut raskauskilot ja näytän taas paremmalta. Toinen minut pitkästä aikaa nähnyt tuttu totesi, miten kiva on, kun en antanut raskauskilojen jäädä. Oli vähän muuta mielessä sairastelleen lapsen vanhempana kuin oma painoni. Ärsyttää tuo raskauskilojen kyttäys ja kommentointi!
Kaikilla imetys ei laihduta, se on yksilöllistä. Itse en laihtunut ja ihmettelin sitä. Vauva söi paljon, kasvoi nopeasti ja maito oli kuin kermaa. Mutta äidin paino pysyi samana imetyksen ajan. Tästäkään ei puhuta mitään neuvolassa.
Kaikista nöyryyttävintä oli mennä ison mahan kanssa ultraan. Mieslääkäri siellä: sinun kannattaisi laihduttaa. Mä olin, että whaaat!? Tilanteessa ei auttanut, että vierellä seisoi neljä langanlaihaa kandiopiskelijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ketjuun tähän mennessä vastanneille! Lohdullista, etten ole ainoa näistä vaivoista kärsivä.<3
Joskus mietin, että valuuko muidenkin virtsa näin synnytyksen jälkeen, mutta en ole kehdannut kysyä. :D
Ap
Ei valu. Jumppaa, jumppaa lantionpohjaa. Pyydä lähete fysioterapeutille.
No eihän ap mikään pissimamma olekaan oikeasti. Ikävä teille, jotka jaoitte tarinanne. Ap on mammojen pissajutuille hihittelevä äitejä vihaa va katkera vela-ak ka tai in cel ukko. Ei nyt kukaan nainen, joka ei pysty pidättelemään pissaansa ja lirahtelee housuun ihmettele, että "en ole kehdannut kysyä, mutta onneksi en ole ainoa pissahousu hihihi :D" vaan oliskohan jotain mietteitä siitä kuinka tästä pääsee kuntoon? En usko, että kukaan suhtautuu vain noin "hihi mulla tulee pissat housuun, kiva etten ole ainut" vaan olis jotakin ajatusta että tahtoisi pidätyskykynsä eteen jotain tehdä.
Tässä ei nyt ole kyse pidätyskyvystä. Pidätyskyky toimii kuten ennenkin, virtsasuihku ei vain enää toimi kuten ennen.
Ap
Levitätkö häpyhuulet erilleen ennen pissaamista ja katsonut peilillä miten virtsa-aukko toimii pissatessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ilkeitä hoitajat ja kätilöt on. Itkin jälkisupistuksia niin hoitaja vaan kivahti että synnytyksestä palautuminen sattuu.
VIrtsankarkailu. Jatkunut vuosia. Olen treenannut, on sähkölaitekin treenaukseen. Siinä on tullut esille, että alapään hermotus ei toimi ok, vaan todennäköisesti on hermovaurioita.
Rautavarastot täysin tyhjillä. Monta raskautta, useampi keskenmeno. Viimeisesssä ei mitattu hb synnärillä ja neuvolaankin oli erikseen laitettu viesti, ettei tarvitse mitata, koska vuodon määrä synnytyksessä normaali (mutta ei normaali ei-synnyttäneelle, vaan taatusti oli verenmenetystä). Tästä vuosien väsymys ja myös lapset jääneet raudanpuutteisiksi. Ferritiini oli 6 ja vuoden raudansyönnillä nousi arvoon 23, jolloin seuranta lopetettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle vain huudettiin sairaalassa, kun olin synnytyksen jälkeen menettänyt kokonaan kontrollin virtsanpidätykseen ja laskin alleni. Myös fysioterapiassa oltiin vihaisia, kun en "oppinut" vatsanpohjan lihasten kontrollointia synnytyksen jälkeen. Kuvittelikohan ne, että 30-vuotiaana naimisissa olevana naisena en teoriassa tietäisi, kuinka virtsaa pidätetään. Kukaan ei ottanut uskoakseen, että synnytyksessä olisi voinut tulla jotain fyysistä vammaa lantionpohjan lihaksiin tai lihasten hermotukseen. Kärsin tuosta vaivasta vuositolkulla ja se oli todella rajoittavaa. Mulle vain sanottiin, että ole onnellinen että lapsi saatiin ulos ilman vammautumista. Olenhan minä siitä onnellinen, mutta olisin toivonut omien ongelmieni ottamista vakavasti myös. Vasta 10 vuotta synnytyksen jälkeen olen saanut apua toisessa maassa.
Mahaani paineli synnytyksen jälkeen kovakoiraisesti ihan hirveä hoitaja.. olin ihan kivusta ja ilokaasusta pökerryksissä kun istukka tuli ulos niin päivitteli kuinka kalkkeutunut on että 'taitaa olla äiti tupakoinut raskausaikana'. No en ollut! Että terveiset vaan Päijät-Hämeen keskussairaalan synnytysosastolle!
Vierailija kirjoitti:
Vatsalihasten erkauma. Näytän ikuisesti 7 kk raskaanaolevalta, virtsanpidätysvaivoja, selkäkipuja. Näihin en saa mitään apua.
Näihin ei saa apua todellakaan. Olen itse tutkinut asiaa raskaudesta asti (13v sitten) ja nyt vasta alkaa olla vatsalihakset yhdessä. Oli neljä sormea leveä rako alussa. Treenejä löytyy kyllä, mm vacuumit ja ihan ensin on tärkeä keskittyä oikeaan tekniikkaan. Löysin Tiktokista Lauren Gleisbergin videot, joissa on hyvät liikkeet. Tehokkaita, mutta sopivia niille, jotka ei saa tehdä esim tavallisia lankkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille ketjuun tähän mennessä vastanneille! Lohdullista, etten ole ainoa näistä vaivoista kärsivä.<3
Joskus mietin, että valuuko muidenkin virtsa näin synnytyksen jälkeen, mutta en ole kehdannut kysyä. :D
Ap
Ei valu. Jumppaa, jumppaa lantionpohjaa. Pyydä lähete fysioterapeutille.
Olen eri, mutta mä vannon, että mun lantionpohja on ihan tikissä. Olen urheilullinen ja miehiltä asiasta saamani palaute on erittäin positiivista (kyllä, monikossa, erosin lasteni isästä). Mutta jos on virtsarakon laskeuma, mikä johtuu synnytyksen seurauksena puhtaasti kudostyypistä, niin ei ne lantionpohjatreenit pelasta sitä tilannetta.
En tietenkään sano, etteikö lantionpohjaa kannattaisi treenata - toki kannattaa, ja oireet voi olla sitä myötä lievempiä, mutta jos se virtsarakko on ihan väärin väärässä paikassa synnytyksen jälkeen, niin ei mikään treenaaminen poista sitä ongelmaa. Mä olen itse jotenkin siinä käsityksessä, että mun rakkoni ei enää tyhjene kokonaan. Vaikka olisin minuutti sitten käynyt vessassa, niin vielä on tunne, että tulee, ja jotain tuleekin. Ja silloin tällöin on tilanteita, kun lirahtaa housuun.
En ole tuo, jolle vastasit ja joka tökerösti ja tietämättömästti laittoi ton jumppaa, jumppaa kommentin.
Oon tuo 38, joka miettii tulevaisuudessa mahdollisesti virtsarakon laskeuman korjausleikkausta. Mulla on lantionpohjan fyssarista hyvä kokemus ja heidän treeniohjeensa on paljon auttaneet mun vaivaan. Kuten sanoit mikään treeni ei poista laskeumaa. Jumppa saattaa pahentaakin, jos on kireät lantionpohjalihakset. Mulla isoin oppi oli oppia rentouttamaan lantiopohja ja hoitaa kroppaa kokonaisvaltaisesti, mikä on vaikuttanut laskeuman oireisiin vähentävästi. Ei silti ole poistanut kokonaan.
Tuota jumppaa hoetaan naisille liikaa ja lääkäritkin hokevat. Oman kokemuksen mukaan se on pintaraapaisu siitä, mitä jokaisen naisen pitäisi tietää lantionpohjasta ja sen toiminnasta.
Pointtina se, että hyvä ja osaava fyssari voi löytää apuja laskeumavaivoihin (yksin jumppaaminen voi pahentaakin). Kannattaa kokeilla.
Kiitos hyvästä viestistä. Pidän itse asiassa melko todennäköisenä, että mulla on haasteita noiden lihasten rentoutuksen kanssa (olen keskustellut asiasta yhden tutunkin kanssa, kokemusasiantuntijan, eli varsinaisen asiantuntijan vastaanotolla en ole käynyt). Olen jotenkin turtunut tilanteeseen, ja mulla on vaativa työ ja ottaa vaivaa vaativan työn ja (yh-)lapsiarjen kanssa ottaa asiakseen hakea apua näihin juttuihin. Ehkä kannattaisi kuitenkin. Kiitos siis taas hyvästä vertaistuesta.
Kiva, että viestini hyvänä. En halunnut tuputtaa mitään tai loukata. Tää on tosi herkkää aluetta, kun on tällaisia vaivoja ja alapää "pilalla" (oma tunteeni, vaikka se on vähentynyt).
Ymmärrän hyvin, että vaativa työ ja lapsiarki vie energian ja ei jaksaisi ottaa selvää ym. Jos jossakin vaiheessa helpottaa niin ehkä sitten on aika hoitaa itseään tässä asiassakin😊 Ainakin olen avun arvoinen!
Mun käsitys on, että ton rentoutumisen kanssa on yllättävän monella naisella ongelmia eikä huonon lihaskunnon.
Jos olet instagramissa niin sieltä löytää myös lantionpohjafyssareita ja tietoa asioita esim. Mirka Katajisto. Niillä on yleensä vinkkejä missä asennossa rentouttaa lantionpohjaa ja hengityksen vaikutuksesta ym. Niistäkin voi saada jo tietoa ja pieniä niksejä.
Esim. mulla tohon, ettei kaikki virtsa tuu kerralla on auttanut, että virtsatessa laitan jalkojen alle lasten jakkaran. Se asento rentouttaa ja auttaa virtsaamaan. Jos jää vielä tunne että jäi niin seison suorana ja kumarrun alas lattiaan kädet lattiaan laittaen. Eli olen jalat ja kädet suorassa vee-asennossa. Maanvetovoima auttaa tässä saamaan virtsan sieltä venyneestä laskeumapussukasta pois ja yleensä sitten saan virtsattua lisää ja pissahädän tunne menee ohi.
Tsemppiå sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskeumaa ei meinattu leikata, kun ei ollut tarpeeksi paha (lääkäreiden mittapuulla). Löin nyrkkiä pöytään ja kaikki hoitui sen jälkeen kuin tanssi. Julkisella. Sanoin, että ei ole mitään hintaa, mikä naisen pitäisi olla valmis maksamaan äitiydestä. Myös madaltunut väliliha korjattiin. Olin päälle 30v. Tästä aikaa kohta 4v.
Mikä kaupunki? HUSin alueella lienee turhaa iskeä nyrkkiä pöytään. Täällä ei kuulema oteta hoitoon edes aivoverenvuotoa enää. Joku varjosairaala jonkun rajan taakse, Viro?, vissiin tarttis rahoittaa (olen mukana).
Ohis, mutta ei varmaan hirveän helposti lähdetä julkisella korjaamaan lieviä vaurioita yhden lapsen 30 v äideiltä (keskimääräisen ensisynnyttäjän ikäinen) kun vielä on 10-15 v aikaa tehdä toinen lapsi, se mistä vähintään 90% niistä 30 v yhden lapsen äideistä haaveilee.
En toki tarkoita, ettei kuuluisi korjata, mutta selittää ehkä sitä miksi yhden lapsen 30 v tuore äippä joutuu menemään yksityiselle jos on varma, että nyt kannattaa leikata.
Uskon, että tämä synnyttäneiden naisten ongelmien vähättely liittyy paljonkin siihen, että ylipäätään naisen oireita ei tutkita yhtä innolla mitä miehen. Onhan siitä monia tutkimuksiakin, että miehet saavat parempaa hoitoa mitä naiset ja miesten oireita tutkitaan enemmän kun naisten.
Ehkä miesten vaivoihin suhtaudutaan sen takia vakavammin, kun "mies menee lääkärille vasta pää kainalossa" ja "naiset nyt valittavat kaikesta". Nämä siis niitä kuuluisia stereotypioita.
Meidän perheessä nuo yllä mainitut stereotypiat ovat ylösalaisin. Mies ramppaa lääkärissä joka aivastuksesta, minä taas en halua lääkäriin mennä millään (ehkä liian monta vähättelevää kokemusta takana?).
Viimeksi en voinut kun nauraa... Miehellä polvi kipeä pari viikkoa, menee lääkäriin, samantien magneettiin ja hoito. Minulla puolestani oli muutama vuosi sitten noin kaksi vuotta käsi todella kipeä vähän väliä. Neuvoksi sain vain, että ota buranaa kuurina. Puolitoista vuotta meni, että pääsin tutkimuksiin.
Mikä kaupunki? HUSin alueella lienee turhaa iskeä nyrkkiä pöytään. Täällä ei kuulema oteta hoitoon edes aivoverenvuotoa enää. Joku varjosairaala jonkun rajan taakse, Viro?, vissiin tarttis rahoittaa (olen mukana).