En saa aikaiseksi mitään kun mies on kotona

Onko tämä yhdistelmä erityisherkkyyttä ja introverttiyttä vai jokin nepsyjuttu?

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Oletteko miehenne "muusia", aina valmiina tekemään miehen hyväksi jotain, ruokaa, pesemään pyykkiä tai kuuntelemaan häntä? Se johtuu teidän alisteisesta asemastanne ja siitä, ettette pääse irti vallitsevasta toimintamallista. 

Oma äitini on juuri tuollainen. Tuntuu, että hänen pitää olla kotona jos mies vaikka vaan istumassa sohvalla jos miehellä on jotain mielen päällä. 

Hirveä  elämä, muuttakaa kahteen eri osoitteeseen. Näette kun haluatte ja muuten puuhaatte omia. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kaikki läheisriippuvaisia?

Tuntuu, että ap:n ongelma olisi enemmän päinvastoin. "Läheiskarkoittaja"

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Miehet on kuin lapsia. Ei ne siitä miksikään muutu. Voi teitä naisia, kun vaan ymmärtäisitte omaakin parasta ja asuisitte yksin jos vain mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä yhdistelmä erityisherkkyyttä ja introverttiyttä vai jokin nepsyjuttu?

Mä olen varmaan erityisherkkäkin, mutta ainakin olen introvertti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän sama, mutta tiedän syyn asiaan. Mun miehellä on joku ihmeellinen kyky vaistota, kun alan tehdä jotain, ja hän haluaa sillä sekunnilla tehdä jotain yhdessä.

Esimerkki: olen töistä tullessa maannut vähän aikaa sohvalla puhelinta selaten. Päätän, että viimeistelen yhden piirustuksen. Alan kaivella tarvikkeita. Mies pamahtaa sillä sekunnilla toisesta huoneesta, ja alkaa kysellä mitä teen ja haluaisinko tehdä jotain yhdessä.

Miehet on kuin lapsia. Ei ne siitä miksikään muutu. Voi teitä naisia, kun vaan ymmärtäisitte omaakin parasta ja asuisitte yksin jos vain mahdollista. 

En nyt tuosta tiedä, mutta ärsyttää kun mies seuraa ja töllöttää mitä teen. :D

Minua ei lapsen läsnäolo häiritse yhtään. Eli vaikka lapsi on kotona niin saan hyvin aikaiseksi asioita ja olen energinen. Kunhan vain mies ei ole kotona. Parhaimmillani olen miehen ollessa työmatkalla, vaikka joudunkin silloin yksin vastaamaan lapsen kaitsemisesta ja kodista. Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku outo luonnonlaki. Miehen hommeleita ei minun läsnäolo häiritse

niinpä. naisen saamattomuuskin on miehen vika. riittää, että mies on olemassa. nyt on kunnon feminismiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku outo luonnonlaki. Miehen hommeleita ei minun läsnäolo häiritse

niinpä. naisen saamattomuuskin on miehen vika. riittää, että mies on olemassa. nyt on kunnon feminismiä.

Kuka tässä ketjussa on syyttänyt miehiä? Se, että joku puhuu yksittäisestä miehestä ei tarkoita sitä että syytetään kaikkia miehiä.

Ex oli helvetin raskas ihminen. Puhui taukoamatta ja keskeytti aina puuhani, kun tarvitsi apua yksinkertaisten asioiden kanssa, esim. bussiaikataulujen katsominen. Ainoa tapa välttyä tältä oli viettää aikaa erikseen.

Mies voi istua ihan hiljaa paikallaan vaikka puhelintaan räpläten. Ei sen tarvitse mua edes mitenkään häiritä.

Se on kuitenkin tiellä ja en saa sen läsnäollessa samalla tavalla asioita tehdyksi.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko miehenne "muusia", aina valmiina tekemään miehen hyväksi jotain, ruokaa, pesemään pyykkiä tai kuuntelemaan häntä? Se johtuu teidän alisteisesta asemastanne ja siitä, ettette pääse irti vallitsevasta toimintamallista. 

Oma äitini on juuri tuollainen. Tuntuu, että hänen pitää olla kotona jos mies vaikka vaan istumassa sohvalla jos miehellä on jotain mielen päällä. 

Hirveä  elämä, muuttakaa kahteen eri osoitteeseen. Näette kun haluatte ja muuten puuhaatte omia. 

Et ymmärtänyt ollenkaan.

Mun mies on aivan ihana, mutta mulla on sama juttu. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, että välillä odotan hänen olevan töissä. Saa kävellä kotona läskit lötkyen ja kukaan ei katso. Toisaalta piereskelen äänekkäästi miehen läsnäöllessa eli varmaan liittyy jotenkin mun kehonkuvaan ja itsetuntoon. Ja siihen että olen vaativa itselleni ja sitten tuntuu että muutkin on vaikkei ole.

Tunnistan, ja häiritsee vaikka olisi toisessa kerroksessa. Puolisolla on kyllä ollut ikävä tapa olettaa, että teen asiat niin kuin hän haluaa ja jotenkin että palvelu pelaa vaikka ei olisi lapsiakaan kotona. En pidä itsestäänselvyytenä olemisesta enkä olettamisesta. Ihminen on jotenkin... ankeuttaja, jolle iloni on liikaa ja samoin pienehkö, öh, boheemius. 

Aivan loistava aloitus, oli mielessäni itsekin. Kun aviomies on poissa, minulla on todella energinen ja aikaansaava olotila, saan suunniteltua, tehtyä ja projektoitua ainakin kahden edestä, kun hän on kotona, vetää hän pelkällä olemassaolollaan minusta kaiken energian, en jaksa kuunnella hänen juttujaan tai mitä hän on keneltäkin jossakin kuullut, mieheni on aivan järkyttävä energiasyöppö, hän on tavallaan Huu-Haa tässä talossa ja minä haluaisin saada aikaiseksi mitä vaan. Kaiken pitää hänen mielestään vaan olla kevyttä yläpilveä ja leppoisaa, ei minulla ole aikaa olla leppoisa, mukava emäntä, MULLA ON HOMMIA HITTO VIE!

Vierailija kirjoitti:

Tuo on yllättävän yleistä. Yksi työkaveri sanoi, että mies sai viikon sairauslomaa eikä hän saa koko viikkona mitään suunniteltua tehtyä. Minä ja moni muu sanoi samaa, että niin käy meilläkin. Itse en ehtinyt tänään imuroida ennen miehen tuloa, joten se jää nyt tekemättä.

No niin, mies lähti käymään jossakin, niin voin imuroida. On tämäkin, en olisi aikoinaan ikinä uskonut. Ensi viikolla mies on muutaman päivän pois, joten saan rauhassa pestä ikkunat rauhassa ja kelloon katsomatta.

Suomalainen mies kuvittelee, että on olemassa vain ammattityö, joka kuuluu tehdä ja sen jälkeen levätään laakereilla. Olen itse ihan hemmetin kyllästynyt mieheeni. Tuntuu, että onko hänellä pää täysin tyhjä kun ei sinne pesi yhtään ainoaa ideaa syömisen ja panemisen lisäksi. Minua OIKEASTI YÖKÖTTÄÄ, ja saa minut jopa kiroilemaan ja huutamaan ääneen - mahtaneeko edes vaihtamalla parantua?

Ihan uskomatonta, jos suurella osalla parisuhteessa on tuollaista. Mitä edes kannattaa asua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Ihan uskomatonta, jos suurella osalla parisuhteessa on tuollaista. Mitä edes kannattaa asua yhdessä?

Samaa mietin, että kannattaako asua yhdessä. Mutta mies ei halua erillisiä asuntoja. Ap