Millä nepsylapsen saa tottelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Ap, googletapa sensorisen integraation häiriö. Jos siis ei varsinaisesti ole esim päiväkodissa mitään nepsy-epäilyjä herännyt, mutta itseäsi epäilyttää. Päiväkodissa yleensä ne tavallisimmat nepsyjutut kyllä huomataan, koska he poikkeavat lapsijoukosta selvästi, mutta tuo sensorisen integraation häiriö on sellainen, mikä usein näkyy enemmän vanhemmille. Ja sitten siinä on vielä se, että siinä terapia pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hermosto vielä muotoutuu. Aiheesta löytyy varmasti ihan lähikirjastosta kirjojakin, itselle aikanaan nämä teokset oli suurena apuna. Niissä on ihan käytännön vinkkejä, miten tukea lapsen kehitystä.

Teoksia: A. Jean Ayres, Aistimusten aallokossa, Carol Stock Kranowitz, Tahatonta tohellusta

Sensorisen integraation häiriöt ovat yleisiä nepsylapsilla ja si-toimintaterapeutilta voidaan saada kuntoutusta nähin häiriöihin. Monella autisminkirjon ihmsellä on si-häiriö ainakain aistiherkkyyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään. 

Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne).  Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat. 

Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!

Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap

Meilläkin on sosiaalinen autisminkirjolainen ja on varsinkin kotona hyvin aloitteellinen. Vuorovaikutus on kuitenkin omanlaista ja voi olla hyvinkin lähelle (liian lähelle) ja voipi jopa tuijottaa silmiin eli katsekontaktiakin on, mutta se on silti hieman erilainen ja jossain tilanteissa ei siedä lainkaan katsekontaktia - tuntuu jopa pahalta. Hyvä katsekontakti ei sulje mitenkään autisminkirjoa poisa Miten lapsi pärjää päiväkodissa? 

Suosittelisin vaatimaan lähetteen jatkotutkimuksiin (neurologia, neuropsykiatria) ei perheneuvola. Perheneuvolan vastuulla ei ole lapsen kuntoutus tai diagnosointi vaan perheen vuorovaikutuksen tukeminen tai lapsen kasvatukseen liittyvät muut haasteet (älä siis suostu perheneuvolaan). 

Neuvossasi ei ole järjen hiventä. Perheneuvola tukee vanhempia ja neuropsykiatria diagnosoi lasta. Ei ne ole toisiaan poissulkevia. Myös perheneuvolassa on lääkäreitä ja psykologeja, voivat tehdä sielläkin testejä.

Lapsella saattaa olla kehitysvamma, johtuen vaikka synnytyksen tai raskauden aikaisesta hapenpuutteesta. Kuvauttakaa hänen aivonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Ap, googletapa sensorisen integraation häiriö. Jos siis ei varsinaisesti ole esim päiväkodissa mitään nepsy-epäilyjä herännyt, mutta itseäsi epäilyttää. Päiväkodissa yleensä ne tavallisimmat nepsyjutut kyllä huomataan, koska he poikkeavat lapsijoukosta selvästi, mutta tuo sensorisen integraation häiriö on sellainen, mikä usein näkyy enemmän vanhemmille. Ja sitten siinä on vielä se, että siinä terapia pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hermosto vielä muotoutuu. Aiheesta löytyy varmasti ihan lähikirjastosta kirjojakin, itselle aikanaan nämä teokset oli suurena apuna. Niissä on ihan käytännön vinkkejä, miten tukea lapsen kehitystä.

Teoksia: A. Jean Ayres, Aistimusten aallokossa, Carol Stock Kranowitz, Tahatonta tohellusta

Sensorisen integraation häiriöt ovat yleisiä nepsylapsilla ja si-toimintaterapeutilta voidaan saada kuntoutusta nähin häiriöihin. Monella autisminkirjon ihmsellä on si-häiriö ainakain aistiherkkyyksiä. 

Eivät kuitenkaan ole yksi yhteen. Si-häiriö voi olla muuten ihan normaalilla lapsella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Ap, googletapa sensorisen integraation häiriö. Jos siis ei varsinaisesti ole esim päiväkodissa mitään nepsy-epäilyjä herännyt, mutta itseäsi epäilyttää. Päiväkodissa yleensä ne tavallisimmat nepsyjutut kyllä huomataan, koska he poikkeavat lapsijoukosta selvästi, mutta tuo sensorisen integraation häiriö on sellainen, mikä usein näkyy enemmän vanhemmille. Ja sitten siinä on vielä se, että siinä terapia pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hermosto vielä muotoutuu. Aiheesta löytyy varmasti ihan lähikirjastosta kirjojakin, itselle aikanaan nämä teokset oli suurena apuna. Niissä on ihan käytännön vinkkejä, miten tukea lapsen kehitystä.

Teoksia: A. Jean Ayres, Aistimusten aallokossa, Carol Stock Kranowitz, Tahatonta tohellusta

Sensorisen integraation häiriöt ovat yleisiä nepsylapsilla ja si-toimintaterapeutilta voidaan saada kuntoutusta nähin häiriöihin. Monella autisminkirjon ihmsellä on si-häiriö ainakain aistiherkkyyksiä. 

Eivät kuitenkaan ole yksi yhteen. Si-häiriö voi olla muuten ihan normaalilla lapsella.

Ja jos ap on tehnyt autismin kirjon nettikyselyt tuloksena ettei ole tästä kyse, eikä neuvolassa tai päiväkodissa olla asiasta huolestuttu, mutta kotiarjessa on huomattavissa aistiylihetkkyyttä, hälystä kuormittumista jne, niin kyllä voi hyvinkin olla kyse Si-häiriöstä. Siihen auttaa toimintaterapia ja vanhemmat voivat itsekin tehdä paljon lapsen auttamiseksi.

Pysäyttämällä, ottamalla katsekontaktin ja sanomalla selkällä, ystävällisellä ja tiukalla  äänellä esim. lopeta hyppiminen. Lapset kyllä tietävät ihan äänenpainosta, ketä totella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Ap, googletapa sensorisen integraation häiriö. Jos siis ei varsinaisesti ole esim päiväkodissa mitään nepsy-epäilyjä herännyt, mutta itseäsi epäilyttää. Päiväkodissa yleensä ne tavallisimmat nepsyjutut kyllä huomataan, koska he poikkeavat lapsijoukosta selvästi, mutta tuo sensorisen integraation häiriö on sellainen, mikä usein näkyy enemmän vanhemmille. Ja sitten siinä on vielä se, että siinä terapia pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hermosto vielä muotoutuu. Aiheesta löytyy varmasti ihan lähikirjastosta kirjojakin, itselle aikanaan nämä teokset oli suurena apuna. Niissä on ihan käytännön vinkkejä, miten tukea lapsen kehitystä.

Teoksia: A. Jean Ayres, Aistimusten aallokossa, Carol Stock Kranowitz, Tahatonta tohellusta

Sensorisen integraation häiriöt ovat yleisiä nepsylapsilla ja si-toimintaterapeutilta voidaan saada kuntoutusta nähin häiriöihin. Monella autisminkirjon ihmsellä on si-häiriö ainakain aistiherkkyyksiä. 

Eivät kuitenkaan ole yksi yhteen. Si-häiriö voi olla muuten ihan normaalilla lapsella.

Ja jos ap on tehnyt autismin kirjon nettikyselyt tuloksena ettei ole tästä kyse, eikä neuvolassa tai päiväkodissa olla asiasta huolestuttu, mutta kotiarjessa on huomattavissa aistiylihetkkyyttä, hälystä kuormittumista jne, niin kyllä voi hyvinkin olla kyse Si-häiriöstä. Siihen auttaa toimintaterapia ja vanhemmat voivat itsekin tehdä paljon lapsen auttamiseksi.

Jeps, voi olla vain SI-häiriö tai sitten ei eli en nyt pelkän nettikyselyn tai nevolan perusteella yms hylkäisi vaan olisi tärkeää selvittää voisiko kyse olla myös muusta, koska varhainen kuntoutus on tärkeää ja myös koulun aloituksen osalta olisi tärkeää tietää, mitä tukitoimia lapsi voisi tarvita.

Jos täällä jäisi vain neuvolan varaan, niin huonosti asiat menisivät nepsyasioissa. Ei siellä tunnisteta näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Pysäyttämällä, ottamalla katsekontaktin ja sanomalla selkällä, ystävällisellä ja tiukalla  äänellä esim. lopeta hyppiminen. Lapset kyllä tietävät ihan äänenpainosta, ketä totella.

Tässä oli kyse nepsylapsen haasteista, jolloin haetaan neuvoja kun ns. normaalit keinot (kuten mainitsemasi yllä) eivät auta. Näissä tapauksissa kun kyse on muustakin kuin tottelemisesta ja ketä tottelee. 

Samalla tavalla kuin niitä kasvatettiin vielä 30v sitten. Anna selkää kun tekee pahojaan. Oppii kyllä jättää tekemättä kun ei tykkää selkäsaunasta.

Nepsylapsi hoitoon ja heti.

Mitenhän aikaisempien sukupolvien nepsylapset on saatu kuriin? Kysyppä isovanhemmiltas mitä ennen tehtiin kun käyttäytyi tuhmasti.

Nykyään vaan ymmäretään eikä aseteta mitään rajoja. Turha se on enään itkeä kun lapsi pääsee teini-ikään ja rikokset alkaa kun ei ole mitään kuria ollut kotona. Poliisi sitten kurittaa ja laittaa vankilaan nepsyt joille vanhemmat ei ole asettaneet rajoja.

Laitokseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään. 

Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne).  Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat. 

Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!

Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap

Meilläkin on sosiaalinen autisminkirjolainen ja on varsinkin kotona hyvin aloitteellinen. Vuorovaikutus on kuitenkin omanlaista ja voi olla hyvinkin lähelle (liian lähelle) ja voipi jopa tuijottaa silmiin eli katsekontaktiakin on, mutta se on silti hieman erilainen ja jossain tilanteissa ei siedä lainkaan katsekontaktia - tuntuu jopa pahalta. Hyvä katsekontakti ei sulje mitenkään autisminkirjoa poisa Miten lapsi pärjää päiväkodissa? 

Suosittelisin vaatimaan lähetteen jatkotutkimuksiin (neurologia, neuropsykiatria) ei perheneuvola. Perheneuvolan vastuulla ei ole lapsen kuntoutus tai diagnosointi vaan perheen vuorovaikutuksen tukeminen tai lapsen kasvatukseen liittyvät muut haasteet (älä siis suostu perheneuvolaan). 

Neuvossasi ei ole järjen hiventä. Perheneuvola tukee vanhempia ja neuropsykiatria diagnosoi lasta. Ei ne ole toisiaan poissulkevia. Myös perheneuvolassa on lääkäreitä ja psykologeja, voivat tehdä sielläkin testejä.

Katsopas vaikka THL -sivuilta. Perheneuvolan tukee vanhemmuutta lapsen normaaliin kehitykseen liittyen, mutta niiden tehtäviin ei kuulu lapsen kuntoutus tai diagnsoiminen. Lapsi ei sieltä saa tukea tai kuntoutusta (jossain kunnissa voi olla poikkeuksia, mutta tulloin kyse ei ole perhenuvonnasta vaain se on terveydenhuollon puolella kuitenkin). Siellä keskitytään perheen vuorovaikutuksen tukemiseen ja jokainen siellä hukattu vuosi on pois lapsen kuntotuksesta. 

Onko tarkoitus kuntouttaa lasta ja hakea lapselle apua selvitä vai onko tarkoitus kuntouttaa ja tukea perhettä - molempia toki voi tehdä, mutta ensin täytyy huolehtia siitä, että lapsi saa tarvitsemansa kuntoutuksen, diagnoosit ja tuen ja jos perhe tarvitsee myös tukea niin se on asia erikseen. Näissä asioissa kun aika on kriittisen tärkeää. Mitä aiemmin kuntoutus aloitetaan, sitä enemmän lapsi siitä hyötyy. 

Suomessa tämä on iso ongelma. Nepsylapsia pyöritetään vuosia perheneuvolassa, mikä lisää kuormaa vain perheille eikä auta heitä. Lapsi hukkaa kallisarvoiset vuodet kuntoutuksen osalta ja yleensä lapsen haasteet vain kasvavat tuona aikana ja aloittaa koulun ilman riittäviä tukitoimia. Yhteiskunnalle, yksilölle ja perheelle se tulee kalliiksi kun asiat voidaan tehdä  myös paremmin. Eikö lapsi ole kuntoutuksen, tutkimuksen ja tuen arvoinen?

Jokatapauksessa, tämä meni hieman aiheen ohi, mutta pakko tähän oli vastata.

Vierailija kirjoitti:

Kurittamalla.

Ei kurittamalla. Kurilla kylläkin. On varmaan epäsuosittu mielipide, että joillekin tenaville on vaan oltava ankarampi ja tiukempi.

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän aikaisempien sukupolvien nepsylapset on saatu kuriin? Kysyppä isovanhemmiltas mitä ennen tehtiin kun käyttäytyi tuhmasti.

Nykyään vaan ymmäretään eikä aseteta mitään rajoja. Turha se on enään itkeä kun lapsi pääsee teini-ikään ja rikokset alkaa kun ei ole mitään kuria ollut kotona. Poliisi sitten kurittaa ja laittaa vankilaan nepsyt joille vanhemmat ei ole asettaneet rajoja.

Yritä jo ymmärtää. Kyse ei ole rajojen asettamisen puutteesta tai kurin puutteesta!

Ennen moni sairas joutui laitokseen jopa epileptikot. Autisminkirjolaiset sidottiin laitoksessa patteriin. Mitä voi käydä jos autisminkirjolainen saa oikeat tukea ja kuntoutusta - hänestä voi tulla omanlainen, mutta loistava ja onnelinen omassa elämässään ja luoda uutta. Onhan näitä esimerkkejä ympärillä jos vähän pitää silmiään auki.

Mitään hyvää ei saada jos kuntoutus jää väliin ja suljetaan laitokseen. Pois muiden silmistä. 

Autismi ei lähde kurilla tai rajoilla. Se ns. holtiton huono käytös ei ole holtitonta tai huonoa käytöstä vaan kyse voi olla ylikuormittumisesta ja siitä seurata kohtaus. Samoin kuin joillakin epileptinen kohtaus. Ei heitäkään syytetä siitä tai vanhempia siitä miten epileptikko kohtauksen aikana toimii. Kyse on aivojen erilaisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään. 

Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne).  Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat. 

Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!

Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap

Meilläkin on sosiaalinen autisminkirjolainen ja on varsinkin kotona hyvin aloitteellinen. Vuorovaikutus on kuitenkin omanlaista ja voi olla hyvinkin lähelle (liian lähelle) ja voipi jopa tuijottaa silmiin eli katsekontaktiakin on, mutta se on silti hieman erilainen ja jossain tilanteissa ei siedä lainkaan katsekontaktia - tuntuu jopa pahalta. Hyvä katsekontakti ei sulje mitenkään autisminkirjoa poisa Miten lapsi pärjää päiväkodissa? 

Suosittelisin vaatimaan lähetteen jatkotutkimuksiin (neurologia, neuropsykiatria) ei perheneuvola. Perheneuvolan vastuulla ei ole lapsen kuntoutus tai diagnosointi vaan perheen vuorovaikutuksen tukeminen tai lapsen kasvatukseen liittyvät muut haasteet (älä siis suostu perheneuvolaan). 

Neuvossasi ei ole järjen hiventä. Perheneuvola tukee vanhempia ja neuropsykiatria diagnosoi lasta. Ei ne ole toisiaan poissulkevia. Myös perheneuvolassa on lääkäreitä ja psykologeja, voivat tehdä sielläkin testejä.

Katsopas vaikka THL -sivuilta. Perheneuvolan tukee vanhemmuutta lapsen normaaliin kehitykseen liittyen, mutta niiden tehtäviin ei kuulu lapsen kuntoutus tai diagnsoiminen. Lapsi ei sieltä saa tukea tai kuntoutusta (jossain kunnissa voi olla poikkeuksia, mutta tulloin kyse ei ole perhenuvonnasta vaain se on terveydenhuollon puolella kuitenkin). Siellä keskitytään perheen vuorovaikutuksen tukemiseen ja jokainen siellä hukattu vuosi on pois lapsen kuntotuksesta. 

Onko tarkoitus kuntouttaa lasta ja hakea lapselle apua selvitä vai onko tarkoitus kuntouttaa ja tukea perhettä - molempia toki voi tehdä, mutta ensin täytyy huolehtia siitä, että lapsi saa tarvitsemansa kuntoutuksen, diagnoosit ja tuen ja jos perhe tarvitsee myös tukea niin se on asia erikseen. Näissä asioissa kun aika on kriittisen tärkeää. Mitä aiemmin kuntoutus aloitetaan, sitä enemmän lapsi siitä hyötyy. 

Suomessa tämä on iso ongelma. Nepsylapsia pyöritetään vuosia perheneuvolassa, mikä lisää kuormaa vain perheille eikä auta heitä. Lapsi hukkaa kallisarvoiset vuodet kuntoutuksen osalta ja yleensä lapsen haasteet vain kasvavat tuona aikana ja aloittaa koulun ilman riittäviä tukitoimia. Yhteiskunnalle, yksilölle ja perheelle se tulee kalliiksi kun asiat voidaan tehdä  myös paremmin. Eikö lapsi ole kuntoutuksen, tutkimuksen ja tuen arvoinen?

Jokatapauksessa, tämä meni hieman aiheen ohi, mutta pakko tähän oli vastata.

Mitä kuntoutusta nepsylapsi saa? Ei sellaisia ole. Lääkitystä voi saada, jos on liian häiritsevää käytöstä tai esim. nukkumisongelmia. Muuten se kuntoutus on koko perheen kuntoutusta. Pyritään löytää vanhemmille keinot käsitellä sitä poikkeavaa lastaan. Toisekseen perheneuvoloista löytyy lääkärit ja psykologit tekemään testejä nepsylapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kurittamalla.

Ei kurittamalla. Kurilla kylläkin. On varmaan epäsuosittu mielipide, että joillekin tenaville on vaan oltava ankarampi ja tiukempi.

Yleisesti olen sitä mieltä, että nykylapsilla on liian lepsua kurin osalta monesti. Voin sanoa kuitenkin tietämyksen, että kokemuksen kuin yleisen tiedon valossa, että kurilla ei nepsylapsia muuteta toimimaan haluamalla tamalla. Kurilla tai rakkaudella ei estetä autistista karkaamasta tai raapimasta. Miten helppoa se olisikaan eikä tällöin olisi edes nepyjä tai autisminkirjolaisia kun kaikki voidaan korjata vain helposti kurilla. 

Sitä minä vielä nykyään ihmettelen, miten vanhoja asenteita ja vääriä mielikuvia ihmisillä on nepsyistä. Joillekin ehkä vanhan kansan ihmisille tulee vielä mieleen, että ovat vain kurittomia ja kyse on kurin puutteesta. Maailma onneksi kehittyy ja ihmisten tietoisuus lisääntyy.

Kärsivällisyydellä, opastamalla omalla esimerkillä, selittämällä miksi asiat tehdään tietyllä tavalla - ihan kuin muidenkin lasten kanssa. Jos lapsi häiriökäyttäytyy liiallisten ärsykkeiden, heikon syömisen tai väsymyksen seurauksena, puutu näihin asioihin. Esim. ADHD ei aina muista syödä ja juoda, mistä sitten aiheutuu nälkäkiukku. Aistien kuormittaminen ja ylipäätään se että ympärillä tapahtuu paljon asioita voi kuluttaa nepsy-ihmisen jaksamista yllättävän nopeasti. Lapsella pitää olla mahdollisuus päästä omaan rauhaan jollakin itselle sopivalla tavalla. Oma kokemukseni on, että moni ADHD- ja autistilapsi pitää erityisen paljon (perustelluista) säännöistä ja niiden noudattamisesta, koska ne tuovat elämään tukea, turvaa ja rakennetta.

T: nepsy-aikuinen ja nepsy-lapsen äiti

Ei kai mitään nepsydiagnooseja tarvittais jos näistä lapsista sais kasvattamalla tehtyä normaaleja. Jos ei 9le ikinä edes nähnyt nepsylaata niin ei kannata luulla olevansa paras asiantuntija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP

Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään. 

Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne).  Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat. 

Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!

Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap

Meilläkin on sosiaalinen autisminkirjolainen ja on varsinkin kotona hyvin aloitteellinen. Vuorovaikutus on kuitenkin omanlaista ja voi olla hyvinkin lähelle (liian lähelle) ja voipi jopa tuijottaa silmiin eli katsekontaktiakin on, mutta se on silti hieman erilainen ja jossain tilanteissa ei siedä lainkaan katsekontaktia - tuntuu jopa pahalta. Hyvä katsekontakti ei sulje mitenkään autisminkirjoa poisa Miten lapsi pärjää päiväkodissa? 

Suosittelisin vaatimaan lähetteen jatkotutkimuksiin (neurologia, neuropsykiatria) ei perheneuvola. Perheneuvolan vastuulla ei ole lapsen kuntoutus tai diagnosointi vaan perheen vuorovaikutuksen tukeminen tai lapsen kasvatukseen liittyvät muut haasteet (älä siis suostu perheneuvolaan). 

Neuvossasi ei ole järjen hiventä. Perheneuvola tukee vanhempia ja neuropsykiatria diagnosoi lasta. Ei ne ole toisiaan poissulkevia. Myös perheneuvolassa on lääkäreitä ja psykologeja, voivat tehdä sielläkin testejä.

Katsopas vaikka THL -sivuilta. Perheneuvolan tukee vanhemmuutta lapsen normaaliin kehitykseen liittyen, mutta niiden tehtäviin ei kuulu lapsen kuntoutus tai diagnsoiminen. Lapsi ei sieltä saa tukea tai kuntoutusta (jossain kunnissa voi olla poikkeuksia, mutta tulloin kyse ei ole perhenuvonnasta vaain se on terveydenhuollon puolella kuitenkin). Siellä keskitytään perheen vuorovaikutuksen tukemiseen ja jokainen siellä hukattu vuosi on pois lapsen kuntotuksesta. 

Onko tarkoitus kuntouttaa lasta ja hakea lapselle apua selvitä vai onko tarkoitus kuntouttaa ja tukea perhettä - molempia toki voi tehdä, mutta ensin täytyy huolehtia siitä, että lapsi saa tarvitsemansa kuntoutuksen, diagnoosit ja tuen ja jos perhe tarvitsee myös tukea niin se on asia erikseen. Näissä asioissa kun aika on kriittisen tärkeää. Mitä aiemmin kuntoutus aloitetaan, sitä enemmän lapsi siitä hyötyy. 

Suomessa tämä on iso ongelma. Nepsylapsia pyöritetään vuosia perheneuvolassa, mikä lisää kuormaa vain perheille eikä auta heitä. Lapsi hukkaa kallisarvoiset vuodet kuntoutuksen osalta ja yleensä lapsen haasteet vain kasvavat tuona aikana ja aloittaa koulun ilman riittäviä tukitoimia. Yhteiskunnalle, yksilölle ja perheelle se tulee kalliiksi kun asiat voidaan tehdä  myös paremmin. Eikö lapsi ole kuntoutuksen, tutkimuksen ja tuen arvoinen?

Jokatapauksessa, tämä meni hieman aiheen ohi, mutta pakko tähän oli vastata.

Mitä kuntoutusta nepsylapsi saa? Ei sellaisia ole. Lääkitystä voi saada, jos on liian häiritsevää käytöstä tai esim. nukkumisongelmia. Muuten se kuntoutus on koko perheen kuntoutusta. Pyritään löytää vanhemmille keinot käsitellä sitä poikkeavaa lastaan. Toisekseen perheneuvoloista löytyy lääkärit ja psykologit tekemään testejä nepsylapsille.

Nyt kyllä täytyy sivusta sanoa että perheneuvola ei kyllä ole oikea paikka hakea apua nepsylapsen kanssa. Oikea osoite on terveydenhuolto ja siellä tarkemmin lasten neuropsykiatrinen erikoissairaanhoito. Perheneuvolasta saa apua ja neuvoja perhe, mikä sekin on joskus ihan tarpeen, mutta se lapsi ei saa sitä kautta kuntoutusta. Kelan korvaamaan kuntoutukseen tarvitaan erikoislääkärin lausunto.

Toiseksi, jos ihminen ei edes tiedä mitä kuntoutusta nepsylapsi voi saada, niin ei ehkä kannattaisi edes anonyyminä ketään neuvoa. Nepsylapset voivat saada mm. toiminta- tai musiikkiterapiaa. Nämä ovat varmaan ne yleisimmät. Lisäksi on esim ratsastusterapiaa ja muita taideterapioita. Toimintaterapiassa voi olla painotettuna jo tässä ketjussa mainittu SI-terapia, tai se voi olla kokonaan SI-terapiaa. Tai jotain muuta. Kuntoutussuunnitelma laaditaan jokaisen lapsen tarpeista lähtien. Siihen voi liittyä myös lääkitystä, mutta ei se nykyaikana ole ensisijainen hoito. Aina on oltava käytössä jokin terapiamuoto, nepsylapsia ei koskaan hoideta pelkästään lääkityksellä.