Lue keskustelun säännöt.
Millä nepsylapsen saa tottelemaan?
11.08.2022 |
Siis ihan perusasioita kuten että ketään ei raavita, karkuun ei juosta autotielle, leluja ei hakata rikki seinään jne.
Olisiko vinkkiä jostain hyvästä nettisivusta myös?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on trolli, tai sitten ei ole kyse omasta lapsesta. Ensinnäkin mistä nepsy-ongelmasta on kyse? Riippuu aivan siitä, mikä on nepsy-oireilun syy. Mikä on se ongelma? Onko lapsella Adhd, autismi, Aspergerin syndrooma vai joku muu? Ja miten tämä vaikuttaa lapsen kykyyn havannoida ympäristöään? Ja millä tavalla se vaikuttaa lapsen käytökseen? Jospa vaikka tästä lähtisit liikkeelle.
Diagnoosilla ei todellakaan ole suurta merkitystä, monesti se tarkentuu lapsilla vasta iän myötä, pienestä lapsesta on vaikea sanoa onko esim autismi vai adhd, ellei oireet ole todella selkeät eli on vaikka vaikeasti autistinen, jolloin sen huomaa yleensä melko varhain esim. lapsi ei välttämättä puhu lainkaan, merkitystä on sillä että säännöt ovat selkeät ja toiminta johdonmukaista ja todella tarvitaan aikuinen vahtimaan mitä lapsi tekee. Rutiinit arjessa on todella tärkeitä.
En kuitenkaan vähättelisi diagnoosin merkitystä, vaikka osittain samat toimenpiteet auttavat vaikka ADHD/Autisminkirjon lasta ja usein nämä ovatkin päällekäin. Joka tapauksessa esim. autisminkirjolainen voi todella tarvita omaa rauhaa syödä yksin ja ruokalan äänet ovat ylivoimaisia kestää. LIsäksi oma rauhoittuminen ilman muita lapsia voi olla äärimmäisen tärkeää. Jos tässä sitten yritetään väkisin saada lasta ruokailemaan muiden kanssa ja pakotettua kaveritoimintaan, niin voidaan mennä ojasta allikkoon.
Ennakointi ja kuvat toimivat molemmilla. Autisminkirjolainen ei kuitenkaan kestä yllätyksiä ja saa raivokohtauksen tai pahan jumin, siinä missä ADHD -henkilö voisi tykätäkin näistä.
Eli näen, että diagnoosi on todella tärkeä, niin lapselle itselleenkin kuin ympäristölle, että osataan ohjata ja tukea lasta oikealla tavalla eikä vaadita liikoja tai sellaista, mihin lapsi ei vain pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen nynnyilyn vuoks niitä ihania nepsylapsukaisia on tuolla kylillä nyt riehumassa ja paikkoja sotkemassa ja rikkomassa. Huomattu tälläkin ennen rauhallisella paikkakunnalla näiden lumihiutaleiden lisääntyminen.
Huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta.
Kova kuri monesti lisää nepsyn uhmaa. Mitä kovempi kuri, sitä hankalammin käyttäytyy.
Ei oikein nyt mene yhteen nää teoriat kun ennen ollut rauhallista kun vitsan uhalla kasvatettu ja nykyään kaikki ihan vidurallaan kun ihmetellään miten näitä nepsylapsukaisia nyt pitäisi kasvattaa.
Ja kannattaa muistaa, että nepsyt ei parane millään kuntoutuksilla tms. Niiden kanssa on vaan elettävä ja pyrittävä, että pysyvät toimintakykyisinä. Perheneuvolat vetävät Ihmeelliset vuodet -kursseja nepsyjen vanhemmille, kannattaa käydä. Saattaa löytyä keinoja, joilla tukee omaa jaksamistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on trolli, tai sitten ei ole kyse omasta lapsesta. Ensinnäkin mistä nepsy-ongelmasta on kyse? Riippuu aivan siitä, mikä on nepsy-oireilun syy. Mikä on se ongelma? Onko lapsella Adhd, autismi, Aspergerin syndrooma vai joku muu? Ja miten tämä vaikuttaa lapsen kykyyn havannoida ympäristöään? Ja millä tavalla se vaikuttaa lapsen käytökseen? Jospa vaikka tästä lähtisit liikkeelle.
Diagnoosilla ei todellakaan ole suurta merkitystä, monesti se tarkentuu lapsilla vasta iän myötä, pienestä lapsesta on vaikea sanoa onko esim autismi vai adhd, ellei oireet ole todella selkeät eli on vaikka vaikeasti autistinen, jolloin sen huomaa yleensä melko varhain esim. lapsi ei välttämättä puhu lainkaan, merkitystä on sillä että säännöt ovat selkeät ja toiminta johdonmukaista ja todella tarvitaan aikuinen vahtimaan mitä lapsi tekee. Rutiinit arjessa on todella tärkeitä.
En kuitenkaan vähättelisi diagnoosin merkitystä, vaikka osittain samat toimenpiteet auttavat vaikka ADHD/Autisminkirjon lasta ja usein nämä ovatkin päällekäin. Joka tapauksessa esim. autisminkirjolainen voi todella tarvita omaa rauhaa syödä yksin ja ruokalan äänet ovat ylivoimaisia kestää. LIsäksi oma rauhoittuminen ilman muita lapsia voi olla äärimmäisen tärkeää. Jos tässä sitten yritetään väkisin saada lasta ruokailemaan muiden kanssa ja pakotettua kaveritoimintaan, niin voidaan mennä ojasta allikkoon.
Ennakointi ja kuvat toimivat molemmilla. Autisminkirjolainen ei kuitenkaan kestä yllätyksiä ja saa raivokohtauksen tai pahan jumin, siinä missä ADHD -henkilö voisi tykätäkin näistä.
Eli näen, että diagnoosi on todella tärkeä, niin lapselle itselleenkin kuin ympäristölle, että osataan ohjata ja tukea lasta oikealla tavalla eikä vaadita liikoja tai sellaista, mihin lapsi ei vain pysty.
Pienistä lapsista ei diagnoosena saa tehtyä, käytös kun voi muuttua lapsen kasvaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen nynnyilyn vuoks niitä ihania nepsylapsukaisia on tuolla kylillä nyt riehumassa ja paikkoja sotkemassa ja rikkomassa. Huomattu tälläkin ennen rauhallisella paikkakunnalla näiden lumihiutaleiden lisääntyminen.
Huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta.
Kova kuri monesti lisää nepsyn uhmaa. Mitä kovempi kuri, sitä hankalammin käyttäytyy.
Ei oikein nyt mene yhteen nää teoriat kun ennen ollut rauhallista kun vitsan uhalla kasvatettu ja nykyään kaikki ihan vidurallaan kun ihmetellään miten näitä nepsylapsukaisia nyt pitäisi kasvattaa.
Ei, koska lapset on erilaisia. Toisia lapsia voi kasvattaa kurituksen pelolla, toisia ei. Tiedän, koska minä olin aina se lapsi, johon kuri ei tehonnut. Muistan, kuinka 4-5 vuotiaana uhmani vain nousi. Tein kiellettyjä asioita, ja tiesin saavani selkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä välttämättä sitä millään juuri nyt saa aina tottelemaan. Mutta nepsylapsetkin kasvavat ja kehittyvät, aika auttaa. Tuskin hän 10-vuotiaana ryntäilee autoteille mihin sattuu tms. Ja myös keskittymiskyky kehittyy kasvaessa.
Muutenkin, ihan normaali ei-nepsylapsikin voi olla tietyssä iässä vähän kuin koiranpenikka että mihinkään tottelemiseen ei voi luottaa vaan täytyy täysin valvoa, aina jos on vaaraa. Voi totella jos on sillä tuulella että jaksaa keskittyä ja muistaa, mutta mennä jonkun kiinnostavan jutun perässä sinne tielle myös, vaikka kuinka olisi kasvatettu.
Ei voi yleistää. Meillä kohta 9-vuotias ja todellakin saataa juosta vielä auton eteen kuormittuessaan. Irrottaa vyötkin autossa ajon aikana. Riippuu ihan siitä mitä on nepsyyden takana - onko autisminkirjoa, ADHD, Tourettea vai mitä...
Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on trolli, tai sitten ei ole kyse omasta lapsesta. Ensinnäkin mistä nepsy-ongelmasta on kyse? Riippuu aivan siitä, mikä on nepsy-oireilun syy. Mikä on se ongelma? Onko lapsella Adhd, autismi, Aspergerin syndrooma vai joku muu? Ja miten tämä vaikuttaa lapsen kykyyn havannoida ympäristöään? Ja millä tavalla se vaikuttaa lapsen käytökseen? Jospa vaikka tästä lähtisit liikkeelle.
Diagnoosilla ei todellakaan ole suurta merkitystä, monesti se tarkentuu lapsilla vasta iän myötä, pienestä lapsesta on vaikea sanoa onko esim autismi vai adhd, ellei oireet ole todella selkeät eli on vaikka vaikeasti autistinen, jolloin sen huomaa yleensä melko varhain esim. lapsi ei välttämättä puhu lainkaan, merkitystä on sillä että säännöt ovat selkeät ja toiminta johdonmukaista ja todella tarvitaan aikuinen vahtimaan mitä lapsi tekee. Rutiinit arjessa on todella tärkeitä.
No on sillä merkitystä onko esim keskittymisvaikeus vai Aspergerin syndrooma. (Toki joskus voi olla molemmat.) Tietenkään sillä diagnoosilla sinänsä ei ole merkitystä, mutta jos lapsi ei pysty keskittymään mihinkään, vaan on ns duraselpupu vertattuna lapseen, joka jää jumiin asiohin, niin onhan sun toimintatavat erilaiset niistä lapsen tarpeista riippuen. Toki rutiinit ja säännönmukaisuus on tärkeää kaikkien nepsylapsien kanssa, mutta ap kysyi keinoja miten saada lapsi tottelemaan. Hankala antaa täsmävinkkejä, jos ei tiedä mikä se ongelman syy on, mikä aiheuttaa sen että aikuisen ohjeet on hankala saada lapselle ymmärrettäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisen nynnyilyn vuoks niitä ihania nepsylapsukaisia on tuolla kylillä nyt riehumassa ja paikkoja sotkemassa ja rikkomassa. Huomattu tälläkin ennen rauhallisella paikkakunnalla näiden lumihiutaleiden lisääntyminen.
Huomaa, ettei sinulla ole mitään kokemusta.
Kova kuri monesti lisää nepsyn uhmaa. Mitä kovempi kuri, sitä hankalammin käyttäytyy.
Ei oikein nyt mene yhteen nää teoriat kun ennen ollut rauhallista kun vitsan uhalla kasvatettu ja nykyään kaikki ihan vidurallaan kun ihmetellään miten näitä nepsylapsukaisia nyt pitäisi kasvattaa.
Hetkinen. Ennen moni nepsy oli poissa silmistä - laitoksessa tai tarkkiksessa. EI heille ollut kuntoutusta eikä heidän kanssaan osattu silloin toimia lainkaan. Ei ollut ymmärrystä, mitä nykyään on enemmän.
Kurilla et muuta kenenkään aivoja toiseksi. Et muuta autistista ei autistiksi tai epileptikkoa terveeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikusiet neuvovat rajoittamaan lasta, entäs jos aikuinen opettelisi ja selvittäisi miten se oma lapsi parhaiten toimii. nepsyilla on tärkeää se, että tehdään tietyt asiat oikeaan aikaan vuorokaudesta. Korkeaenergiset jutut tiettyyn aikaan, keskittymistä vaativat toiseen jne. Aikuisen tehtävähän se on selvittää oman lapsensa käyttöohjeet eikä niin, että painostaa ja pakottaa lapsi tottelemaan aikuisen mielihaluja ja tapoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia lapsia ei pitäisi tehdä.
Tällaisia kommentoijia ei pitäisi olla
Eikä tämmöisiä ongelmia ja vanhempia, jotka eivät kykene asettamaan sääntöjä ja rajoja.
Vierailija kirjoitti:
aikusiet neuvovat rajoittamaan lasta, entäs jos aikuinen opettelisi ja selvittäisi miten se oma lapsi parhaiten toimii. nepsyilla on tärkeää se, että tehdään tietyt asiat oikeaan aikaan vuorokaudesta. Korkeaenergiset jutut tiettyyn aikaan, keskittymistä vaativat toiseen jne. Aikuisen tehtävähän se on selvittää oman lapsensa käyttöohjeet eikä niin, että painostaa ja pakottaa lapsi tottelemaan aikuisen mielihaluja ja tapoja.
Sitten tulee koulu, joka alkaa kasilta oli vireys mikä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP
Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään.
Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne). Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat.
Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia lapsia ei pitäisi tehdä.
Tällaisia kommentoijia ei pitäisi olla
Eikä tämmöisiä ongelmia ja vanhempia, jotka eivät kykene asettamaan sääntöjä ja rajoja.
Puhut nyt ihan muista ongelmista, mutta et nepsylapsen kasvatuksesta. Näillä vanhemmilla kun yleensä sattuu olemaan ennakoitua koko päiväohjelma ja vielä kuvin. Lisäksi ne säännöt ja asiat ovat hyvin selkeitä ja niitä noudatetaan, mutta ne voivat olla erilaiset kuin tavalliselle lapselle. Tietyissä asioissa on vain joustettava, koska autisminkirjolaisen aivot eivät vain kykene joustamaan. Kuinka monella muulla perheellä on tarkat kellonajat milloin syödää? Harvalla nykyään, mutta päivästruktuuri onkin nepsyille tärkeää. Diagnooseja ei anneta siksi, että lapsi elää ilman sääntöjä ja rajoja!
Milloin ymmärrys nepsyasioista lisääntyy tarpeeksi, että loppuu tällainen nolokin sivusta huutelu. AIna on ollut näitä, jotka tietää asioista paremmin, vaikka heillä ei olisi mitään kokemusta tai osaamista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Jankuttamalla
Aina uudelleen
Tämä. Edelleen vaikka ADD 17v. Jankkaamista, muistuttamista.
Tosin oon vähentänyt sitä. Melkonen stressi tulee, kun joutuu jatkuvaa "vahtia" isoo ihmistä.
Joten tietoisesti en tee sitä enää niin paljon. Pakko alkaa pärjää ite.
Jos meinaa yksin joskus asua.
Rahankäyttö on ainaki meillä ihan holtitonta. Yhtään ei osata sitä käyttää, vaan tuhkataan kaikki (tai siis hyvinhän se osaa käyttää)
Siisteys. Ei tuu mitää. Vaikka jankkaisin viikon, että siivoo huonees ni ei tapahdu. Tavarat jää siihen missä ollaan ym ym. Rasittavaa.
Myös tavarat häviää. Tsup.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP
Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään.
Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne). Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat.Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!
Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP
Ap, googletapa sensorisen integraation häiriö. Jos siis ei varsinaisesti ole esim päiväkodissa mitään nepsy-epäilyjä herännyt, mutta itseäsi epäilyttää. Päiväkodissa yleensä ne tavallisimmat nepsyjutut kyllä huomataan, koska he poikkeavat lapsijoukosta selvästi, mutta tuo sensorisen integraation häiriö on sellainen, mikä usein näkyy enemmän vanhemmille. Ja sitten siinä on vielä se, että siinä terapia pitäisi aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, kun hermosto vielä muotoutuu. Aiheesta löytyy varmasti ihan lähikirjastosta kirjojakin, itselle aikanaan nämä teokset oli suurena apuna. Niissä on ihan käytännön vinkkejä, miten tukea lapsen kehitystä.
Teoksia: A. Jean Ayres, Aistimusten aallokossa, Carol Stock Kranowitz, Tahatonta tohellusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on vasta neljä eikä ole mitään diagnoosia, ei edes varsinaisia epäilyjä. Mutta on piirteitä aistiyliherkkyydestä ja siitä että ylikuormittuu hälystä ja muutoksista ja menee niistä levottomaksi eli riehuu ja saattaa saada kiukkukohtauksia. On kuitenkin aika lieviä piirteitä ja uskon, että menee iän myötä ohi. Ajattelin vain, että lasta tukeakseni voisin kokeilla myös nepsylapsille tarkoitettuja keinoja, jos ne toimisi tehokkaammin kuin ns. perus kasvatusohjeet. AP
Yleensä kun autisminkirjoa diagnosoidaan mietitään juuri lapsen käytöstä 4-5- vuotiaana eli juuri nyt. En siksi usko, että mitenkään "kasvaa pois" vaan noiden asioiden kanssa on opittava elämään.
Meilläkin kuormittui hälystä ja muutoksista ja meni levottomaksi, karkaili kaupasta ulos tielle, riehuu ja sai ja saa voimakkaita raivokohtauksia. On ja oli aistiherkkyyksia ja myös aliherkkyyksiä sekä aistimushakuisuutta (nuoleskelu jne). Lisäksi sosiaaliset tilanteet kuormittavat.Se mikä meillä auttoi oli kuvakortein ennakointi (ks. papunet). NÄytät vaikka aamulla kuvia, missä on järjestyksessä aamutoimet ja sitten kuva jos lähdette kauppaan. Ennakointi on tärkeää!
Olen tehnyt netissä olevia autismioirekyselyjä ja niissä aina tulee vastaus että ei autismista viitteitä. Ja lapsi on vuorovaikutuksessa aloitteellinen ja hyvin läsnä, katsekontaktikin varsin normaali. Ap
Meilläkin on sosiaalinen autisminkirjolainen ja on varsinkin kotona hyvin aloitteellinen. Vuorovaikutus on kuitenkin omanlaista ja voi olla hyvinkin lähelle (liian lähelle) ja voipi jopa tuijottaa silmiin eli katsekontaktiakin on, mutta se on silti hieman erilainen ja jossain tilanteissa ei siedä lainkaan katsekontaktia - tuntuu jopa pahalta. Hyvä katsekontakti ei sulje mitenkään autisminkirjoa poisa Miten lapsi pärjää päiväkodissa?
Suosittelisin vaatimaan lähetteen jatkotutkimuksiin (neurologia, neuropsykiatria) ei perheneuvola. Perheneuvolan vastuulla ei ole lapsen kuntoutus tai diagnosointi vaan perheen vuorovaikutuksen tukeminen tai lapsen kasvatukseen liittyvät muut haasteet (älä siis suostu perheneuvolaan).
Komppaan ylläolevia, toistot ja jämäkät säännöt joista ei poiketa, ennenkuin lapsi kykenee ymmärtämään syyn poikkeamalle.
Ja ihan fyysistä rajoittamista. Kädestä kiinni vaaranpaikoissa, kaupasta kannetaan pois vaikka 6v jos ei käyttäydy, tabletti otetaan väkisin pois kun sovittu aika on loppu. Tähän löytyy aina jeesustelijoita jotka ovat erimieltä, mutta heilläkin mieli muuttuu kun joutuu itse tällaisen lapsen kanssa toimimaan. Toki aina puheella ensin yritetään.
Kuvatuki auttaa myös. Siirtymiin kuvat ja sosiaaliset tarinat uusiin tilanteisiin. Näitä voi tehdä esim. Papunetin kuvatyökalulla. Sivustolta viitottu rakkaus löytyy valmista materiaalia. Kuvien käyttöä osa karsastaa koska kuulostaa työläältä, mutta alun jälkeen maksaa vaivan takaisin! Osalle lapsista aukea aivan uusi maailma, kun kuvien avulla ymmärtää asian paljon paremmin.
Ja sitten pitkää pinnaa ja jaksamista, sitä tarvitsette, mutta kyllä se siitä!