Lue keskustelun säännöt.
Oliko teidänkin lapsuuskodeissa tapana raivosiivota?
09.08.2022 |
Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Kerran edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa aikaisin aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen.
Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa, vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt. Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.
Kommentit (150)
Eikö raivosiivoajia ja oikeassa olijoita stressaa se riitely yhtään? Minua alkoi stressata jo tämä keskustelu, ja tässä ei edes kuule sitä vihaista äänensävyä ja tavaroiden paiskomista 😅 0-100 stressiasteikolla se että joku tekee jotain "väärässä" järjestyksessä tai tavalla, on 0 ja riitely ja huutaminen on 95, likainen koti on ehkä 50.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli. Joskin ennalta sopimattomana päivänä. Saatoin tulla koulusta kotiin ja äiti oli päättänyt että on siivouspäivä. Ja oli vihainen kun asioita x, y, z ei oltu tehty.
Aivan jäätävää se huutaminen. Ja juuri tuota että kaikki haukuttiin mikä vaan mieleen juolahti. Edelleen äiti raivosiivoaa. Ja raivoremontoi.
Paitsi että äidin ainoa kontribuutio on kaikissa asioissa se huutaminen. Ei äiti imuroi, ei pyyhi pölyjä, ei siirrä tavaroita. Näön vuoksi juoksee kyllä rätti kädessä, mutta se juoksukin on vain siksi että varmasti ehtii huutaa kaikille tarpeeksi. Lopuksi heittäytyy sohvalle aivan marttyyrina. Ja näin se oli silloin lapsuudessanikin.
Meilläkin arvaamaton marttyyri-raivotar.
Ja asiat piti tehdä tietyllä tavalla, koska "niin kuuluu tehdä". Eli kun aina on tehty joulusiivous tiettyyn kaavaan, niin se on sit aina pakko...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Lapsiperheessä pitää lasten syödä ja nukkua. Objektiivisesti.
Miksi ne vieraat keittiössä olisi?
Nukkuminen onnistuu myös silloin kun lakanat ovat sängyssä yhden ylimääräisen päivän.
En ole koskaan ollut suomalaisessa kodissa jossa ruokailuhuone on keittiöstä erillään.
Lapsilla pitää olla puhdas vuode.
Minä en ole koskaan ollut kyläpaikassa jossa vieraita olisi syötetty keittiössä. Aina on ollut ruokailutila olohuoneessa/aulassa tai ruokasali.
"Lapsilla pitää". Niin, tämä on sinun mielipiteesi. Oletko ihan oikeasti kykenemätön näkemään että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä?
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut. Olen oppinut raivosiivous-sanan täältä palstalta. En ole vieläkään ihan varma, mitä se tarkoittaa: perusteellista ja intohimoista siivoamista, raivon kanavoimista siivoukseen, vai nimenomaan siivousasioihin liittyvää vihaisuutta (joka lienee ainakin tämän ketjun yleisin tulkinta). Meillä siivottiin ihan neutraaleissa tunnetiloissa.
Voi varmaan tarkoittaa kaikkea noita.
Voihan se olla joskus positiivistakin, jos sen avulla saa purettua jotain. Kunhan vaan ei muut körsi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Lapsiperheessä pitää lasten syödä ja nukkua. Objektiivisesti.
Miksi ne vieraat keittiössä olisi?
Nukkuminen onnistuu myös silloin kun lakanat ovat sängyssä yhden ylimääräisen päivän.
En ole koskaan ollut suomalaisessa kodissa jossa ruokailuhuone on keittiöstä erillään.
Lapsilla pitää olla puhdas vuode.
Minä en ole koskaan ollut kyläpaikassa jossa vieraita olisi syötetty keittiössä. Aina on ollut ruokailutila olohuoneessa/aulassa tai ruokasali.
"Lapsilla pitää". Niin, tämä on sinun mielipiteesi. Oletko ihan oikeasti kykenemätön näkemään että ihmisillä on erilaisia mielipiteitä?
Ei se ole minun mielipiteeni vaan lapsiperheille esitetty objektiivinen vaatimus. Lapsilla pitää olla ruokaa, hoivaa, vaatteita, puhdas sänky jne.
Tahra keittiön kaapissa ei ole ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No yllättyikö äiti iloisesti kun olitte valmiiksi siivonneet?
Jotain perää on tuossa raivosiivouksessa, vanhempi veli oli niin ahdistunut, että taas naiset pahalla päällä että kielsi siivoamasta.
Joo tunnistan ilmiön! Äiti oli aina vihainen kun siivosi ja komenteli tuolloin meitä muita. Onneksi en ole perinyt tätä ominaisuutta. Mieheni kyllä on, omalta äidiltään! Muutoin ihan mukava mies muuttuu vittumaiseksi nalkuttajaksi ja komentelijaksi aina kun siivotaan. Ihme juttu. Siis yrittää minuakin aina käskyttää olemaan pikku apulaisena hänelle, vaikka itselläni olisi juuri joku oma siivoushomma tekeillä. En ole koskaan kuulevinanikaan kun menee komenteluksi. Jos pyytäisi nätisti, niin voisin ehkä ollakin avuksi kun täytyisi nostaa joku roska lattialta imurinsa tieltä pois. Ihan kuin ei itse saisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli säntillinen kerran viikossa siivoaja, lattiatkinnpesi varmaan 2 krt kuussa. Minä yritin pitää omassa kodissa samaa meininkiä, mutta sitten kun kodin koko vaihtui 350m2, totesin, että ihan turhaa koka kolkkaa siivota kahden viikon välein (imurointi+lattioiden pesu+pölyt+3 vessaa: siivous kestää noin 4 h, enkä todellakaan jaksa töiden jälkeen vetää noin kamalaa siivous urakkaa!).
Ratkaisu:
Siivoan milloin siivoan. Eli eteistä, keittiötä, olohuonetta imuroin ehkä kerran kahteen viikkoon (rikkaimurilla sitten välissä pikaisesti). Loput tilat imuroin kerran kuussa tai joskus jopa harvemmin. Onhan tietenkin epäsiistimpää, mutta en aio ottaa kodin siisteyttä hyvyyteni mittariksi enkä elämän tehtäväkseni. Jos joku perheestäni tarvitsee siistimpää, siivottoon itse.Oma tupa, oma lupa.
Mutta siis tätä ihmettelen. Sulla on puolikkaan kartanon siivoaminen 4h urakka. Sitten mun raivosiivoajaäiti puunaa ja pakottaa muunkin perheen puunaamaan koko 120 neliön taloa ihan aamusta iltaan joka ikinen viikko. Miksi? Mitä sotkua sinne muka joka viikko niin paljon tulee?
Pakkomielle.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut. Itse "raivosiivoan" huonoina päivinä. Käytän huonon energian siivoamiseen ja olen ajatellut, että sitä se raivosiivoaminen tarkoittaa. Lapsilta voin silloin pyytää jotain roskapussin vientiä tms. mut en huuda tai raivoa heille, kuten en muutenkaan ikinä.
Ihanaa , olet valjastanut raivosiivouksen hyviksien puolelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiukan alkoi naurattaa vaikka aihe tietysti vakava, muistan ylirasittuneen anopin, joka pitkän työpäivän jälkeen vielä leipoi. Ja tappeli lapsenlapsen kanssa, siitäkin sanominen: mitä sä tappelet, vaikka muksu ärsytti tahallaan.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki tuo kaapin oven pyyhkiminen. Siitä tuli mieleen raivosiivoamiseen taipuvainen energinen äitini ja hänen umpirauhallinen siskonsa.
Tehtävänä oli saada tavarat pakattua muuttoautoon, joka tulisi pian. Äiti pakkasi supertehokkaasti. Siskonsa istui lattialla tuntitolkulla ja kävi läpi jotain yhtä paperilaatikkoa.
Arvaatte varmaan kumpi sai enemmän aikaan.
Mun äitini on kanssa ollut energinen raivotar. Onnistui kyllä hommissaan usein myös rikkomaan paljon tavaroita raivossaan ja energiassaan. Jokunen muuttokin on mennyt "tehokkaan energisesti " tavaroita paiskoen ... Ei se kovin hyvä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, mutta äitini oli aiemmin pakkomielteinen siivooja. Joka päivä piti touhuta. Lepo oli hänestä turhaa.
Joo, pakkomielteen tunnistan äidissäni. Jotenkin levoton sielu.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ja siskoillani on se käsitys, että mitä enemmän pidät melua ja juokset ympäriinsä, sitä ahkerampi olet. Siivous pitää tehdä tomerasti, ja tavaroiden paiskominen, kiireinen kävely ja tiuskiminen kuvastavat tomeruutta. Jos toimitat asioita hiljaa ja leppoisasti, niin sitä ei lasketa tekemiseksi ollenkaan. Kerran mökille mentäessä minä kannoin ruuat autosta ja laitoin kuivatavarat paikoilleen, siskoni laittoi jääkaappitavaroita paikoilleen kunnes tiuskaisi, miksi minä teen aina kaiken, nyt minä kyllä istun sohvalle!
Toinen erikoisuus on se että ahkera tekee sen mikä "kuuluu" tehdä, laiska ei huomioi sitä miten asiat "kuuluu" tehdä. Minä olen meidän perheen "laiska", kerran kun ruokatiskin yhteydessä pyyhin jääkaapin ovea koska siinä oli tahra, siskoni totesi että tuo Marjatta se aina siivoaa ihan omituisia paikkoja.
TÄMÄ!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hitto, että mua alkoi naurattamaan jo otsikon nähdessäni. Tiesin heti mistä on kyse :D
Meillä todellakin raivosiivottiin. Oikeastaan, meillä tehtiin kaikki raivolla. Olen nyt vasta aikuisena käsittänyt kuinka epäterve perhedynamiikka meillä oli. Miesystävällä on kaksi kouluikäistä lasta ja kun he ovat luonamme, teemme niin arkiset askareet kuin erityisemmätkin jutut yhdessä hyvällä hengellä. Lapsia ei auteta läksyissä huutamalla, kotityöt suunnitellaan, jaetaan ja tehdään yhdessä sovussa jne.
Tämä!
Äiti herätti huudattamalla imuria korvan vieressä ja repimällä lakanan ja pussilakanan pois ja kauhistelemalla että miten nukun niin myöhään kun hän on jo siivonnut puolet talosta. Jos suutuin tuollaisesta herätyksestä, olin kiittämätön ja patalaiska kauhukakara.
Kaikkien muiden lapset ilmeisesti heräsivät vaistonvaraisesti viikonloppuisin klo 8 ja alkoivat siivoamaan.
Ei raivosiivonnut, siivosi tasaisesti eikä koskaan ollut mitään erityistä siivouspäivää. Jouluna sitten pesi lattiat ja hiukan puunasi enemmän, mutta ei mitään hurjaa.
Itse saatiin siivota omat huoneet leluista yms ja joskus pyyhittiin pölyjä tai muuta ja äiti oli mielissään, ei haukkunut tai nimitellyt. Ymmärrän miten onnekas olin kun tätä ketjua luin.. D:
Vihaan muuten edelleen joulua. Ennen joulua tuo hulluus vain yltyi.
Ihmetytti siihen aikaan kun olin lapsi kuinka loppujen lopuksi keveistä töistä saatiin aikaan semmoinen haloo. Kun aikuisina piti vielä tehdä kotityöt palkkatyön lisäksi.
Meillä oli raivopäiviä vähän väliä, kun äidillä oli epävakaa persoonallisuushäiriö.
Lapsilla pitää olla puhdas vuode.
Minä en ole koskaan ollut kyläpaikassa jossa vieraita olisi syötetty keittiössä. Aina on ollut ruokailutila olohuoneessa/aulassa tai ruokasali.