Lue keskustelun säännöt.
Oliko teidänkin lapsuuskodeissa tapana raivosiivota?
09.08.2022 |
Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Kerran edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa aikaisin aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen.
Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa, vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt. Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Hyvä esimerkki tuo kaapin oven pyyhkiminen. Siitä tuli mieleen raivosiivoamiseen taipuvainen energinen äitini ja hänen umpirauhallinen siskonsa.
Tehtävänä oli saada tavarat pakattua muuttoautoon, joka tulisi pian. Äiti pakkasi supertehokkaasti. Siskonsa istui lattialla tuntitolkulla ja kävi läpi jotain yhtä paperilaatikkoa.
Arvaatte varmaan kumpi sai enemmän aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Vierailija kirjoitti:
Hyvä esimerkki tuo kaapin oven pyyhkiminen. Siitä tuli mieleen raivosiivoamiseen taipuvainen energinen äitini ja hänen umpirauhallinen siskonsa.
Tehtävänä oli saada tavarat pakattua muuttoautoon, joka tulisi pian. Äiti pakkasi supertehokkaasti. Siskonsa istui lattialla tuntitolkulla ja kävi läpi jotain yhtä paperilaatikkoa.
Arvaatte varmaan kumpi sai enemmän aikaan.
Voit olla tehokas raivoamattakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Vierailija kirjoitti:
Kesällä me lapset pestiin matot Kotasaaressa, jouluksi vahattiin fiikuksen lehdet. En muista lapsuudesta mitään siivousta. Tavaraa oli niin vähän, ettei sotkuja ollut. Tosi jännä avaus. Nyt vasta ymmärrän, etten tiedä lapsuus kodin siivouksesta yhtikäs mitään.
Ei meilläkään sotkuja ollut,normaalin siisti koti.
Äiti teki etenkin jouluista hirveän siivousspektaakkelin jolloin raivosiivous tarkoitti jokaikistä nurkkaa,laatikkoa, kirjaa ja komeroa katosta lattiaan. Niin että aattona kaikki oltiin kypsiä ja kiukkuisia. Tehokkaasti äiti osasi syyllistää ja vaatia . Kotoa lähdettyä olen tasan sillälailla siivonnut ja joulukin viettänyt kun hyvälle tuntuu, inhoan sanaa pakko pakko . Oma lastani en sillälailla pakota,syyllistä ja tee siivouksesta mitään raivoasiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli vain raivosiivousta, kerran viikossa perjantaina. Mistään normaalista siistimisestä ei ollut havaintoa. Mekin lapsina pelkäsimme perjantaita. Emme saaneet todellakaan mennä silloin leikkimään tai muuta, kaikkien piti olla paikalla ottamassa se tilanne vastaan. Mitään emme osanneet tehdä oikein - jos yritti imuroida, se tempaistiin hetkessä kädessä vihaisesti ilmoittaen että "ei tuosta näytä mitään tulevan, pakko sekin on minun tehdä!"
Omat huoneet piti siivota, tai "raivata", niin kuin sanottiin. En osannut lapsena siivota muuten kuin työntämällä tavarat kaappiin. Sitten vihainen vanhempi tuli tarkastamaan, kiskaisi kaapin oven auki ja tavarat vyöryivät alas, ja sitten taas huudettiin.
Lokakuusta jouluun oli pahinta, silloin raivosiivouksen tunnelma oli päällä jatkuvasti. Omin päin siivous ei ollut hyväksyttävää sekään, aina meni väärin. Muistan kun joskus yritin järjestää huonettani lapsena ja äiti ilmestyi heti ovelle: "Näenkö väärin, SIIVOATKO sinä? Tästä pitäisi oikein valokuva ottaa, niin on harvinaista." Kyllä hävetti, tajusin että olin tehnyt jotain todella noloa.
Opin pitämään siivouksesta vasta yksin asuessani. Vähitellen opin senkin, että kaikkia sotkuja esim. hellalle ei kannata jättää jämähtämään paikoilleen ja imuria voi käyttää myös keskellä viikkoa, jolloin se ns. viikkosiivous onkin aika helppo. Ja jos huomaa johonkin kertyneen pölyä, on oikeasti aika nopeaa siinä parissa minuutissa pyyhkiä se paikka puhtaaksi sen sijaan että kerää senkin henkiseksi painolastiksi odottamaan seuraavaa suursiivouspäivää.
Ja nyt kun on lapsia, kaikille omille leluille on sovittu omat paikat omissa huoneissa. Vanhempani ovat hirveän hämmästyneitä, kun lapseni leikittyään keräävät tavarat laatikkoon ja nostavat takaisin hyllyyn omalle paikalleen. "Onpas siistejä lapsia! Ei kyllä ole äitiinsä tulleet." Itse asiassa ovat. Heitä vain on tuettu ja kannustettu ja annettu mahdollisuus hallita omaa ympäristöään.
Luulen, että siitä tuossa vanhempieni raivosiivouksessa oli myös kyse. He ovat agraariyhteiskunnasta keskiluokkaan siirtyneitä ison maatalon lapsia, joilla ei ole ollut mitään käsitystä että miten modernia kotia kannattaisi hoitaa. Niin sitä sitten hoidettiin kuten vanhaa pirttiä kantovesiaikaan.
Just tyypillistä. Tuollaista se oli. Mun on ollut tosi vaikea ottaa siivousta neutraalisti.
Kärsin muutenkin stressin aiheuttamista sairauksista. Tuollaista kun ollut lapsesta saakka.
Onneksi nyt osaan ottaa tasaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ja siskoillani on se käsitys, että mitä enemmän pidät melua ja juokset ympäriinsä, sitä ahkerampi olet. Siivous pitää tehdä tomerasti, ja tavaroiden paiskominen, kiireinen kävely ja tiuskiminen kuvastavat tomeruutta. Jos toimitat asioita hiljaa ja leppoisasti, niin sitä ei lasketa tekemiseksi ollenkaan. Kerran mökille mentäessä minä kannoin ruuat autosta ja laitoin kuivatavarat paikoilleen, siskoni laittoi jääkaappitavaroita paikoilleen kunnes tiuskaisi, miksi minä teen aina kaiken, nyt minä kyllä istun sohvalle!
Toinen erikoisuus on se että ahkera tekee sen mikä "kuuluu" tehdä, laiska ei huomioi sitä miten asiat "kuuluu" tehdä. Minä olen meidän perheen "laiska", kerran kun ruokatiskin yhteydessä pyyhin jääkaapin ovea koska siinä oli tahra, siskoni totesi että tuo Marjatta se aina siivoaa ihan omituisia paikkoja.
Vaimollani ilmenee jossain määrin tuota raivosiivousta jos on juhlat tai vieraita tulossa. Minäkin voisin imuroida, mutta se siitä tulee huutoa kun teen sen väärin. Minä nimittäin imuroidessani siirtelen huonekaluja että saan siivottua myös nurkat ja sohvantaustat. No sitten mulle huudetaan että ihan turhaa sieltä imuroida kun kukaan ei katso että nyt on kiire-kiire, vaikka siis kello on lauantaina 11 ja vieraat on tulossa kl 18. Imuroin sitten ne sohvanaluset kun vaimo on pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Irvokasta kyllä, minä olen taipuvainen raivosiivoamaan mutta lapsuudenperheessäni sitä ei tehnyt kukaan :D Ei minkäännäköistä hajua mistä olen sen ominaisuuden keksinyt. En kuitenkaan huuda, raivoa tai hauku ja käytökselleni on altistunut vain aikuisia ihmisiä. En koe stressaavani joulusta mutta kaiketi siihen jotain tunteita liittyy kun siisteys tuntuu niin tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
Jouluisin oli perinteinen raivosiivoaminen. Ihme ettei lattialistat menneet klommoille isän imuroidessa, kun suulake liikkui niin vauhdilla että jytinä vaan kuului kun se kolisi pitkin seiniä.
Äidillä taas oli enemmänkin raivokokkaaminen kun piti laatikot sun muut imeltää silmät itkusta tuhruisena "kun isä vaatii" (ei vaatinut mutta saipahan uhriutua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Lapsiperheessä pitää lasten syödä ja nukkua. Objektiivisesti.
Miksi ne vieraat keittiössä olisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ja siskoillani on se käsitys, että mitä enemmän pidät melua ja juokset ympäriinsä, sitä ahkerampi olet. Siivous pitää tehdä tomerasti, ja tavaroiden paiskominen, kiireinen kävely ja tiuskiminen kuvastavat tomeruutta. Jos toimitat asioita hiljaa ja leppoisasti, niin sitä ei lasketa tekemiseksi ollenkaan. Kerran mökille mentäessä minä kannoin ruuat autosta ja laitoin kuivatavarat paikoilleen, siskoni laittoi jääkaappitavaroita paikoilleen kunnes tiuskaisi, miksi minä teen aina kaiken, nyt minä kyllä istun sohvalle!
Toinen erikoisuus on se että ahkera tekee sen mikä "kuuluu" tehdä, laiska ei huomioi sitä miten asiat "kuuluu" tehdä. Minä olen meidän perheen "laiska", kerran kun ruokatiskin yhteydessä pyyhin jääkaapin ovea koska siinä oli tahra, siskoni totesi että tuo Marjatta se aina siivoaa ihan omituisia paikkoja.
Vaimollani ilmenee jossain määrin tuota raivosiivousta jos on juhlat tai vieraita tulossa. Minäkin voisin imuroida, mutta se siitä tulee huutoa kun teen sen väärin. Minä nimittäin imuroidessani siirtelen huonekaluja että saan siivottua myös nurkat ja sohvantaustat. No sitten mulle huudetaan että ihan turhaa sieltä imuroida kun kukaan ei katso että nyt on kiire-kiire, vaikka siis kello on lauantaina 11 ja vieraat on tulossa kl 18. Imuroin sitten ne sohvanaluset kun vaimo on pois kotoa.
Juuri tuota en ymmärrä, että huudetaan kun toinen ei tee oman mielipiteen mukaan. Hänen mielestä siivotaan vain vieraita varten, sinusta imurointiin kuuluu myös sohvantaukset. Molemmat ihan valideja perusteluja. Ethän sinä yritä pakottaa häntä mihinkään, mikä oikeus hänellä on huutaa ja yrittää pakottaa sinua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ja siskoillani on se käsitys, että mitä enemmän pidät melua ja juokset ympäriinsä, sitä ahkerampi olet. Siivous pitää tehdä tomerasti, ja tavaroiden paiskominen, kiireinen kävely ja tiuskiminen kuvastavat tomeruutta. Jos toimitat asioita hiljaa ja leppoisasti, niin sitä ei lasketa tekemiseksi ollenkaan. Kerran mökille mentäessä minä kannoin ruuat autosta ja laitoin kuivatavarat paikoilleen, siskoni laittoi jääkaappitavaroita paikoilleen kunnes tiuskaisi, miksi minä teen aina kaiken, nyt minä kyllä istun sohvalle!
Toinen erikoisuus on se että ahkera tekee sen mikä "kuuluu" tehdä, laiska ei huomioi sitä miten asiat "kuuluu" tehdä. Minä olen meidän perheen "laiska", kerran kun ruokatiskin yhteydessä pyyhin jääkaapin ovea koska siinä oli tahra, siskoni totesi että tuo Marjatta se aina siivoaa ihan omituisia paikkoja.
Vaimollani ilmenee jossain määrin tuota raivosiivousta jos on juhlat tai vieraita tulossa. Minäkin voisin imuroida, mutta se siitä tulee huutoa kun teen sen väärin. Minä nimittäin imuroidessani siirtelen huonekaluja että saan siivottua myös nurkat ja sohvantaustat. No sitten mulle huudetaan että ihan turhaa sieltä imuroida kun kukaan ei katso että nyt on kiire-kiire, vaikka siis kello on lauantaina 11 ja vieraat on tulossa kl 18. Imuroin sitten ne sohvanaluset kun vaimo on pois kotoa.
Juuri tuota en ymmärrä, että huudetaan kun toinen ei tee oman mielipiteen mukaan. Hänen mielestä siivotaan vain vieraita varten, sinusta imurointiin kuuluu myös sohvantaukset. Molemmat ihan valideja perusteluja. Ethän sinä yritä pakottaa häntä mihinkään, mikä oikeus hänellä on huutaa ja yrittää pakottaa sinua?
Tehtävää lienee ollut muutakin kuin siirrellä kaikki tavarat pois paikoiltaan ja imuroida tuntitolkulla.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Lapsiperheessä pitää lasten syödä ja nukkua. Objektiivisesti.
Miksi ne vieraat keittiössä olisi?
Nukkuminen onnistuu myös silloin kun lakanat ovat sängyssä yhden ylimääräisen päivän.
En ole koskaan ollut suomalaisessa kodissa jossa ruokailuhuone on keittiöstä erillään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni ja siskoillani on se käsitys, että mitä enemmän pidät melua ja juokset ympäriinsä, sitä ahkerampi olet. Siivous pitää tehdä tomerasti, ja tavaroiden paiskominen, kiireinen kävely ja tiuskiminen kuvastavat tomeruutta. Jos toimitat asioita hiljaa ja leppoisasti, niin sitä ei lasketa tekemiseksi ollenkaan. Kerran mökille mentäessä minä kannoin ruuat autosta ja laitoin kuivatavarat paikoilleen, siskoni laittoi jääkaappitavaroita paikoilleen kunnes tiuskaisi, miksi minä teen aina kaiken, nyt minä kyllä istun sohvalle!
Toinen erikoisuus on se että ahkera tekee sen mikä "kuuluu" tehdä, laiska ei huomioi sitä miten asiat "kuuluu" tehdä. Minä olen meidän perheen "laiska", kerran kun ruokatiskin yhteydessä pyyhin jääkaapin ovea koska siinä oli tahra, siskoni totesi että tuo Marjatta se aina siivoaa ihan omituisia paikkoja.
Vaimollani ilmenee jossain määrin tuota raivosiivousta jos on juhlat tai vieraita tulossa. Minäkin voisin imuroida, mutta se siitä tulee huutoa kun teen sen väärin. Minä nimittäin imuroidessani siirtelen huonekaluja että saan siivottua myös nurkat ja sohvantaustat. No sitten mulle huudetaan että ihan turhaa sieltä imuroida kun kukaan ei katso että nyt on kiire-kiire, vaikka siis kello on lauantaina 11 ja vieraat on tulossa kl 18. Imuroin sitten ne sohvanaluset kun vaimo on pois kotoa.
Juuri tuota en ymmärrä, että huudetaan kun toinen ei tee oman mielipiteen mukaan. Hänen mielestä siivotaan vain vieraita varten, sinusta imurointiin kuuluu myös sohvantaukset. Molemmat ihan valideja perusteluja. Ethän sinä yritä pakottaa häntä mihinkään, mikä oikeus hänellä on huutaa ja yrittää pakottaa sinua?
Tehtävää lienee ollut muutakin kuin siirrellä kaikki tavarat pois paikoiltaan ja imuroida tuntitolkulla.
Eri
Kirjoittajahan sanoi että aikaa oli 11-18. Ja ei se tavaroiden siirtely tuo kuin kymmenen minuuttia lisää aikaa, sitäpaitsi kuinka iso talo pitää olla että sen imurointiin menee seitsemän tuntia?
Lapsuudenkodissa ei raivosiivottu, mutta valitettavasti nyt omassa kodissa raivosiivotaan sillä vihaan siivoamista ja puoliso ja lapset voisivat elää vaikka millaisessa sikolätissä.