Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko teidänkin lapsuuskodeissa tapana raivosiivota?
09.08.2022 |
Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Kerran edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa aikaisin aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen.
Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa, vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt. Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.
Kommentit (150)
Tunnistan ilmiön. Olen ensimmäiseltä ammatiltani laitoshuoltaja, siis ammattisiivooja. Yksi oppi ammattikouluajoilta on päässä yli kahdenkymmenen vuoden takaa: "kotona pitää olla niin siistiä, että pysyy terveenä ja viihtyy." Mattojen tamppaaminen tuomittiin jo tuolloin kuituja vahingoittavana.
Olen ilolla noudattanut näitä saamiani oppeja perhe-elämässä ja vielä nyt sen jälkeenkin. Siivous ei ole koskaan ollut kirosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ehkä ihan tuollaista, mutta muistan myös siivoukseen liittyneen ikävää tunnelmaa ja riitelyä. Erityisesti joulu- ym pyhien ja juhlien valmisteluun. Siinä määrin että osasin angstata etukäteen. Lisäksi muistan että lapsena tuntui jo etukäteen rasittavalta kun äiti listasi mitä kaikkea sitten pitää tehdä - sai kuulostamaan suurelta urakalta.
Omien lasten kanssa haluan aivan erityisesti välttää juhlien ja pyhien valmisteluun liittyvän ikävän tunnelman, haluan tunnelman olevan iloisen odottava, ei riitaisa ja kireä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten, mutta äiti oli jostain syystä sitä mieltä, että ennen joulua koko koti oli siivottava todella huolellisesti niin, että koko koko piti pestä ja putsata huolellisesti lattiasta kattoon asti kellarista vinttiin asti niin että joka ikinen nurkka, kaappi ja komero piti pestä huolellisesti. Se tiesi usean päivän raivokasta siivoamista ja jostain syystä äiti ei edes huolinut apua vaan isä ja me lapset olimme koko ajan tiellä, minkä takia hän sitten raivosi meille siitä, että emmekö me todellakaan osaa pysyä poissa jaloista ja miksi me lapsetkin koko ajan sotkemme paikkoja sitä mukaa kun äiti siivoaa. Olisi siis pitänyt olla hiljaa ja liikkumatta jossain poissa silmistä eikä edes leluihin olisi saanut koskea tai vaikka jotain kirjaa lukea ilman, että äiti oli raivoamassa, että pitääkö niitä tavaroita todellakin olla koko ajan levittämässä. Sitten kaikki ruoat piti tehdä alusta asti itse, siis myös sellaisia ruokia joista kukaan ei oikeasti pitänyt, muita joita piti silti olla, koska ne kuuluivat jouluun. Esim. jotain lanttulaatikkoa tai rosolia oli pakko olla, koska ne nyt vain sattuvat kuulumaan jouluruokaan, vaikka äiti ei edes itse pitänyt niistä, mutta silti niitä oli pakko olla. Lahjojakin piti olla jokaiselle lapselle valtavat määrät ja äiti sitten paketoi niitä ilmeisesti vielä yölläkin, kun me lapset olimme jo nukkumassa. Ei siis riitänyt, että olisi ollut vaikka 3-5 vähän isompaa ja kalliimpaa lahjaa jokaiselle, vaan lähinnä jotain halpaa krääsää ja noin 12-15 pakettia jokaiselle lapselle ja meitä oli sentään 7. Kaikki piti tehdä ja yksin tehdä, apua ei huolittu mutta sitten jaksettiin uhriutua ja valittaa kuinka hirveä työ muutaman päivän takia oli vaikka joulu olisi ollut ihan hyvä, vaikka esim. vaatekomeroita ei olisi pesty huolella, hopeaesineitä ei olisi kiillotettu, ruokana ei olisi ollut valtavaa määrä ruokia ja lahjoja ei olisi ollut valtavaa röykkiötä kuusen alla.
Ollaanko me sisaruksia? Meillä oli juuri tuollaista. Ja joululahjoja myöden.
Olisin miljoona kertaa mieluummin ottanut pari toivottua pakettia, kuin tuhat pakettia krääsää, jota ei sinne entisten joukkoon saanut enää mahtumaan, mutta joka piti säilyttää silti maailman tuhoon asti. Ihan toivotonta pitää sellaista huonetta siistinä. Ja kun äiti on raivosiivoaja en ymmärrä miksi sitä turhaa roinaa piti hänen tieten tahtoen hankkia.
Mä taidan olla teidän kolmas sisarus. Mulle periytyi jouluraivo, joka eräänä jouluna kulminoitui lopulliseen joulu-burnouttiin. Itkin hysteerisenä ja mies sai rauhoitella Siitä eteenpäin sovittiin että mies tekee joulusiivoukset. Muutenkin joulunviettoa ollaan järkeistetty: ei ikkunoiden eikä komeroiden pesua, ei turhia ruokia joita syödään todella vähän, jne..
Mua vieläkin kalvaa yksi joulu kun jouluraivosin ja pilasin koko joulun. No ehkä lapset siitä tokeni, mutta itseäni edelleen harmittaa. En ole sen jälkeen ottanut joulua niin vakavasti. Ollaan keskenään kotona niin, mitä sitten jos jonkun pyykit on narulla, ruuista on vain ne mitä halutaan ja ihan kaikki ei ole suoraan katalogista.
Jouluraivoajan lapsena voin kertoa, että ei valitettavasti ikinä unohdu ne raivokohtaukset. Vielä lähes nelikymppisenä palaa joka joulu mieleen äidin sekoilut ja itkut.
Musta vanhempien joulupsykoositappelut tekivät kokonaan jouluttoman. Omakin lapseni on jouluton aikuinen, se on vain samanlainen pyhä kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut. Äitini oli ja on ihan tervepäinen.
Meillä molemmat vanhemmat osallistuivat siivoukseen ja kotona oli tasaisen siistiä. Ei siellä tarvittu mitään dramaattisia suursiivouksia. Minun nykyinen asuntonikin on erittäin siistissä kunnossa ja tavarat löytyvät oikeilta paikoilta. Ei ole mennyt vanhempien esimerkki hukkaan ja osaan laittaa ruokaa siinä missä isänikin.
:D ei raivosiivoamiseen tarvita mitään sotkua. Se on vain joidenkin ihmisten aivan käsittämätön tapa päteä/olla tärkeä/uhriutua tms. Mikä muuten sun mielestä selittää että monen kotiäiti raivosiivosi. Minunkin.
Kotiäitinä, jonka kaikki lapset on jo pois vaipoista, on runsaasti aikaa ylläpitää siisteyttä sillä aikaa kun muu perhe on poissa. Meilläkin äiti raivosiivosi, vaikka oli päivät pitkät yksin kotona. Mutta silti se oli joka lauantai pakko aloittaa. Ma-pe ei millään pystynyt. Oli pakko odottaa että muu perhe on "tiellä sotkemassa"
Meidänkään äiti ei voinut siivota arkena. Pakko oli käyttää lauantai siihen meuhkaamiseen.
Varsinkin pahimman psykoosin aikana äiti pesi vessoja non stoppina ja tuuletti tammikuun pakkasilla pitäen parvekkeen ovea koko ajan auki. Ei ne käämpän vallanneet näkymättömät avaruusoliot edes sillä lähteneet. Äiti lähti ambulanssilla ja poliisin saattamana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti oli säntillinen kerran viikossa siivoaja, lattiatkinnpesi varmaan 2 krt kuussa. Minä yritin pitää omassa kodissa samaa meininkiä, mutta sitten kun kodin koko vaihtui 350m2, totesin, että ihan turhaa koka kolkkaa siivota kahden viikon välein (imurointi+lattioiden pesu+pölyt+3 vessaa: siivous kestää noin 4 h, enkä todellakaan jaksa töiden jälkeen vetää noin kamalaa siivous urakkaa!).
Ratkaisu:
Siivoan milloin siivoan. Eli eteistä, keittiötä, olohuonetta imuroin ehkä kerran kahteen viikkoon (rikkaimurilla sitten välissä pikaisesti). Loput tilat imuroin kerran kuussa tai joskus jopa harvemmin. Onhan tietenkin epäsiistimpää, mutta en aio ottaa kodin siisteyttä hyvyyteni mittariksi enkä elämän tehtäväkseni. Jos joku perheestäni tarvitsee siistimpää, siivottoon itse.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti oli säntillinen kerran viikossa siivoaja, lattiatkinnpesi varmaan 2 krt kuussa. Minä yritin pitää omassa kodissa samaa meininkiä, mutta sitten kun kodin koko vaihtui 350m2, totesin, että ihan turhaa koka kolkkaa siivota kahden viikon välein (imurointi+lattioiden pesu+pölyt+3 vessaa: siivous kestää noin 4 h, enkä todellakaan jaksa töiden jälkeen vetää noin kamalaa siivous urakkaa!).
Ratkaisu:
Siivoan milloin siivoan. Eli eteistä, keittiötä, olohuonetta imuroin ehkä kerran kahteen viikkoon (rikkaimurilla sitten välissä pikaisesti). Loput tilat imuroin kerran kuussa tai joskus jopa harvemmin. Onhan tietenkin epäsiistimpää, mutta en aio ottaa kodin siisteyttä hyvyyteni mittariksi enkä elämän tehtäväkseni. Jos joku perheestäni tarvitsee siistimpää, siivottoon itse.
Oma tupa, oma lupa.
Mutta siis tätä ihmettelen. Sulla on puolikkaan kartanon siivoaminen 4h urakka. Sitten mun raivosiivoajaäiti puunaa ja pakottaa muunkin perheen puunaamaan koko 120 neliön taloa ihan aamusta iltaan joka ikinen viikko. Miksi? Mitä sotkua sinne muka joka viikko niin paljon tulee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä!!! Kun kasvoin aikuiseksi niin en ole ikinä pystynyt siivoamaan niin, että joku muu on läsnä. Siivoan aina vain silloin, kun olen yksin kotona. Isäni haukkuminen oli se karmein siinä
Jos saan lapsia niin yksi asia mistä en tule ikinä huutamaan niille on siivous.
Meillä raivottiin, paljonkin, mutta ei ikinä siivouksen yhteydessä. Isä siivosi aina perjantaisin, matot oli ulkona kun tulin koulusta ja isä imuroi alakertaa. Suorastaan ihmeen rauhallisesti hoitui tämä viikkorutiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ollut. Itse "raivosiivoan" huonoina päivinä. Käytän huonon energian siivoamiseen ja olen ajatellut, että sitä se raivosiivoaminen tarkoittaa. Lapsilta voin silloin pyytää jotain roskapussin vientiä tms. mut en huuda tai raivoa heille, kuten en muutenkaan ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kyllä siivoaa jos joku raivoaa. Mutta itku silmässä ja peloissaan.
Voi ei tää kolahti. Oon itse lapsena siivonnut tosi monta kertaa itkien, kun isä raivosi vieressä. Pliis älkää tehkö tätä lapsille, kannustakaa niitä siivoamaan positiivisessa ilmapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo. Aikuisena meni yli 10 vuotta, että pystyin pitämään siivoamisesta, pitämään yllä rutiineja ja arvostamaan siistiä kotia. Sitä ennen raivosiivosin kerran 3 kk, kun en osannut siivota normaalisti ja siivoamisen aloittamiseen liittyi vaikeita tunteita.
Kesällä me lapset pestiin matot Kotasaaressa, jouluksi vahattiin fiikuksen lehdet. En muista lapsuudesta mitään siivousta. Tavaraa oli niin vähän, ettei sotkuja ollut. Tosi jännä avaus. Nyt vasta ymmärrän, etten tiedä lapsuus kodin siivouksesta yhtikäs mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan. Äitini periaate oli, että siisteys ei pysy siivoten vaan pitäen. Tämä pätee myös omassa nykyisessä kodissani.
Ei ollut, kuulostaa häriintyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Aikuisena meni yli 10 vuotta, että pystyin pitämään siivoamisesta, pitämään yllä rutiineja ja arvostamaan siistiä kotia. Sitä ennen raivosiivosin kerran 3 kk, kun en osannut siivota normaalisti ja siivoamisen aloittamiseen liittyi vaikeita tunteita.
Mulla sama. Ei se raivosiivoaminen opeta edes siivoamaan normaalisti. Siitä ei ole kerrassaan mitään hyötyä.
No ei, meillä oli lauantai yleensä siivouspäivä ja silloin myös leivottiin. Oli ihanaa sitten kun koti tuoksui yhtä aikaa vastasiivotulta ja tuoreelta pullalta. Siivoupäivä oli leppoisaa yhteistä touhuilua
Ihan kummallista elämää. Meillä lauantaisin tehdään yhdessä mukavia asioita, ulkoillaan ja harrastetaan. Välillä kutsutaan ruokavieraita. Siivotaan viikolla vähän kerrallaan. Nykyisin käy siivooja kahdesti kuussa, loput tehdään itse.
Liittyykö tämä sosiaaliluokkaan?
N55, lapsuudenkoti ylemmän keskiluokan virkamiesperhe Helsingistä
Melko keskenkasvuista raivota lapsille / muulle perheelle yhtään mistään, jos nyt ei juuri ole joku hengenvaarallinen tilanne päällä.
Kyllä aikuisen pitäisi osata kanavoida agressionsa rakentavammin.
En pystyisi kunnioittamaan moista pidäkkeetöntä vauhkoajaa pätkääkään.
Alue: Aihe vapaa
Jos ne on sellaisia kuin mun äiti niin tuskin. Lauma akkoja rätit kourassa juoksee 8h toistensa perässä säksättämässä. 8h jälkeen tiskit on ehkä tiskikoneessa, muuta ei ole tapahtunut.