Oliko teidänkin lapsuuskodeissa tapana raivosiivota?
Itse muistan kuinka lapsena veljen kanssa pelkäsimme siivouspäiviä, oli täysi painajainen herätä imurin ääneen koska tiedettiin että seuraavat tunnit tulee olemaan täyttä psykoottista huutoa. Kerran edellisenä päivänä arveltiin että äiti suunnitteli seuraavaa päivää siivouspäiväksi, herättiin veljen kanssa aikaisin aamulla pyyhkimään räteillä lattioita ja pyyhkimään pölyjä yms, "äiti varmaan yllättyy iloisesti kun ei tarvikaan siivota kun tehtiin jo kaikki" että olisi edes vähän vähemmän vihainen.
Huuto raivosiivoamisessa ei liittynyt pelkkään siivoamiseen vaan äiti jaksoi imuri kädessä hiukset pystyssä haukkua isän, minut ja veljeni joka ikistä yksityiskohtaa myöten kaikella tapaa niin ettei ääntä enää lähtenyt, heitteli tavaroita ympäriinsä jos joku ei mennyt niinkuin hän haluaa, vaikka kukaan ei tehnyt mitään väärää, teki vain esim toisessa järjestyksessä kuin hän olisi itse tehnyt. Me siivosimme yhdessä kaikki, äiti ei siis tehnyt yhtään enempää kuin meistä kukaan muukaan, paitsi määräsi kuka tekee mitäkin.
Kommentit (150)
Joo ja siis joulusiivous oli pahin! Kesti monta päivää ja äiti oli koko ajan vihainen. Ihan hullua. Meillä siivotaan nyt ihan nätisti ja rauhassa. Laitetaan biisit soimaan olkkariin täysille, niin on mukava touhuilla ja nähdä kun tulee siistiä ja puhdasta.
Meillä raivosiivous aloitettiin perjantai-iltapäivällä. Kaverit odottivat innolla viikonloppua, minä en. Kun äitin auto kaartoi pihaan niin alettiin imuroimaan ja kantamaan petivaatteita ulos, vaikka räntäsateessa. Lauantaiaamulla klo 7 meni imuri päälle ja äiti ryntäsi huoneeseemme, avasi ikkunat ja huusi, että nyt ylös, nyt siivotaan! Isä lähti aina pakoon tätä lauantaisiivousta, esim. "käymään pankissa" tai "tankkaamassa autoa". Minä ja veljet kannettiin kaikki matot ulos ja tampattiin niitä samalla kun äiti imuroi ja pesi koko talon. Sisälle ei saanut mennä ennenkuin äiti antoi luvan joskus 2 tunnin päästä. Sitten syötiin ja sen jälkeen siivottiin taas kun oltiin sotkettu syömällä.
Lauantai-iltana äiti nukahti sohvalle kello 20 ja sunnuntaina itki sitä, että taas meni koko viikonloppu siivotessa.
Vihaan nykyään siivousta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset kyllä siivoaa jos joku raivoaa. Mutta itku silmässä ja peloissaan.
Voi ei tää kolahti. Oon itse lapsena siivonnut tosi monta kertaa itkien, kun isä raivosi vieressä. Pliis älkää tehkö tätä lapsille, kannustakaa niitä siivoamaan positiivisessa ilmapiirissä.
Sama täällä. Siivous on pakkopullaa, ja ahdistavaa, ja ikävää vielä nelikymppisenä. Meillä ei kukaan raivosiivonnut, mutta isä kyllä raivosi siivoamisesta. Jos oli jo valmiiksi pahalla tuulella jostakin, marssi oikein tarkoituksella lasten huoneisiin yläkertaan raivoamaan. Johonkin se pahantuulisuus piti purkaa niin kohteena oli sitten lapset ja lasten huoneiden siisteys. Siivoaminen ei ollut koskaan kivaa, se tehtiin aina itku kurkussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kesällä me lapset pestiin matot Kotasaaressa, jouluksi vahattiin fiikuksen lehdet. En muista lapsuudesta mitään siivousta. Tavaraa oli niin vähän, ettei sotkuja ollut. Tosi jännä avaus. Nyt vasta ymmärrän, etten tiedä lapsuus kodin siivouksesta yhtikäs mitään.
Ei meilläkään sotkuja ollut,normaalin siisti koti.
Äiti teki etenkin jouluista hirveän siivousspektaakkelin jolloin raivosiivous tarkoitti jokaikistä nurkkaa,laatikkoa, kirjaa ja komeroa katosta lattiaan. Niin että aattona kaikki oltiin kypsiä ja kiukkuisia. Tehokkaasti äiti osasi syyllistää ja vaatia . Kotoa lähdettyä olen tasan sillälailla siivonnut ja joulukin viettänyt kun hyvälle tuntuu, inhoan sanaa pakko pakko . Oma lastani en sillälailla pakota,syyllistä ja tee siivouksesta mitään raivoasiaa.
Herranen aika mitä muistoja aukesi sanasta kirja siivoamisen yhteydessä. Meillähän tosiaan piti jokainen kirja kirjahyllystä ottaa pois, pyyhkiä hylly (ei siellä mitään ollut kuin etureunassa, kun ne kirjat täyttivät hyllyn), ja tämän jälkeen huolellisesti pyyhkiä kirjojen päältä pölyt yksitellen, ja asetella ne takaisin.
Omassa kodissani vedän kirjojen päältä pölyhuiskalla, ja kirjojen edestä myös. Sitten jos jostain syystä täytyy kirjahylly tyhjentää, samalla sitten silloin pyyhkii sen kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
"Raivosiivous" -no jo on taas semanttisnerot liikenteessä. Kyllä meilläkin maalla kerran viikkoon vietiin matot ulos ja luututtiin plus muut, mutta eipä tuosta "raivoa" saanut irti millään. Päinvastoin, muutaman siivoustunnin jälkeen oltiin kuin ellun kanat, äiti mukaan lukien. Maalla nyt joka päivälle riitti jotain puuhaa (ehkä sunnuntai poislukien) joten en tiedä, mitä ne teidän kaupunkilaiskakaroiden "raivosiivoushommat" oli. Ehkä sitä, että piti nousta lauantaina ennen puoltapäivää vuoteesta?
Niin, kaupungissahan vain oltiin ja möllötettiin päivät pitkät. Ihanan katkeran ihmisen puhetta!
Olin uusperheen se ns. jämälapsi, ja minun tehtävänäni oli kaikki siivous ja tiskaus. Suorastaan säälitti kun aikanaan ovet paukkuen muutin aikuistuttuani pois - meinaan semmoinen työsarka jäi jälkeeni.
Nykyisin vihaan kaikenlaista siivousta enemmän kuin syöpää, enkä tässä yhtään edes liioittele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivotessa pitää osata priorisoida. Mikään ei ole rasittavampaa kaaoksessa kuin se että joku alkaa lajitella keräyspapereita tai pyyhkiä oven päällisiä kun pitäisi tehdä jotain oleellista.
Kaaoksessa? 😄
Niin. Siinä vaiheessa kun pitäisi tiskata/pyykätä/imuroida/vaihtaa lakanat/järjestää ja joku alkaa näpertää jotain olematonta.
Mitä kaaosta siinä on, kun tavarat laitetaan paikoilleen ja pinnat puhdistetaan? Miksi tuo kaikki pitää tehdä kaaottisesti kaikkien yhdellä kertaa?
Änkynkänkynvänkyn.
Työt pitää osata priorisoida. Ensin isot ja tärkeät.
Lakanoiden vaihtaminen on huomattavasti vähemmän tärkeää kuin kasa papereita valinnassa ruokapöydän kattauksen päälle.
Huomaatko, ihmisillä on erilaisia tärkeysjärjestyksiä? Ei sinulla ole oikeutta huutaa sen takia että jollain on erilaisia tapoja kuin sinulla.
Ne paperit pitää nostaa pois siitä pöydästä mutta ei alkaa tutkia niitä tuntitolkulla.
Iso - pieni.
Lakanat pitää vaihtaa ennen kuin aletaan hinkata yksitellen tahroja kaappien ovista.
Iso - pieni.
Hahmotatko?
En. Lakanoiden vaihtaminen on pieni ja turha homma jonka voi tehdä kun on aikaa, tahrat kaapinovessa on asia joka ärsyttää joka kerta kun sen näkee, ja jonka myös vieraat näkevät.
Edelleen, minulla on eri mielipide siitä mikä on tärkeää ja mikä on iso homma. Minä en huuda sinulle jos sinä haluat vaihtaa lakanat ensin. Oletko sinä sitä mieltä että sinun mielipiteesi on objektiivinen ja sinä saat huutaa minulle jos minun mielipiteeni on eri?
Lapsiperheessä pitää lasten syödä ja nukkua. Objektiivisesti.
Miksi ne vieraat keittiössä olisi?
Nukkuminen onnistuu myös silloin kun lakanat ovat sängyssä yhden ylimääräisen päivän.
En ole koskaan ollut suomalaisessa kodissa jossa ruokailuhuone on keittiöstä erillään.
Lapsilla pitää olla puhdas vuode.
Minä en ole koskaan ollut kyläpaikassa jossa vieraita olisi syötetty keittiössä. Aina on ollut ruokailutila olohuoneessa/aulassa tai ruokasali.
Ooh, taidat olla ihan aatelinen ja seurustelet vain toisten siniveristen kanssa. Et ilmeisesti ole koskaan käynyt yhdenkään tavisihmisen kodissa.
Ei raivosiivottu koskaan. ihan tavallisesti siivottiin. Tosin pari kertaa vuodessa oli suursiivous, silloin kotiin tuli äidin avuksi siivooja. Aina oli koti kyllä siistinä.
En tiennyt tämän olevan ilmiö.
Mieheni on raivosiivoaja ja mietin eroa, niin monta mukavaa päivää mennyt hukkaan tämän takia.
Tää on muuten jännä. Itselläkin käytössä kaikenlaiset pölyhuiskat, painepesurit, saunapesurit, robotti-imuri, kärcherin ikkunanpesin ym, mutta tunnen kauheaa huonoa omaatuntoa käyttäessäni näitä. Pitäisi vaan hampaat irvessä kontata lattioita märän rätin ja sangon kanssa (juu, meillä ei käytetty ees moppia), juuriharjalla hangata matot ym. Kun helpommalla ei saisi päästä missään. Vaikka meillä ei edes raivosiivottu, mutta piti tehdä hommat kunnolla. Apuvälineet ei ole kunnolla tekemistä.