Taitoluistelua harrastavien lasten vanhemmat, kysymys!

Meillä useampi lapsi harrastanut taitoluistelua ja jääkiekkoa. Jääkiekko on paljon edullisempi laji! Lisäksi voi hakea tukia liiton kautta maksuihin. Joillain seuroilla voi olla myös tukirahoja. Varusteita saa käytettynä. Korona-ajan treenikaudet oli hyvin edullisia kun treenattiin ulkona. Turnauksiin saattaa nuorempana mennä vain yksi peliryhmä, ei koko joukkue. Ne maksaa, jotka pelaa. Ja joukkuelajeissa voidaan myös kerätä rahaa talkootöillä jne. Kyydeistä halleille on selvitty kyytirinkien avulla, julkisella liikenteellä, polkupyörillä, omalla autolla ja välillä sukulaisten kyydillä. Kun kyydit jakaa esin kyytiringissä, ei itse tarvi olla kuskina aina. 4 perhettä, 4 harkkaa/vk = jokainen perhe kuskaa kerran viikossa.

Itse säästän mistä muusta tahansa, mutta näistä lasten harrastuksista en. Hienoja kokemuksia ja taitoja saa elämään. Teini-ikäkin on mennyt superhelposti jo kahdella vanhimmalla. Ei tarvi notkua missään, ja kaveritkin on urheilullisia ja tavoitteellisia nuoria. Samalla kun lapset treenaa, jää itsellekin aikaa käydä lenkillä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoluistelu on kyllä ihan hoopo laji. Lapset kyllä innostuvat muistakin lajeista ihan yhtä lailla kuin tuosta taitoluistelusta. Vanhemmat ovat itse päättäneet viedä heidät kyseisen harrastuksen pariin jo hyvin pienenä ja antaneet niin pienen päättää, että taitoluistelusta tulee nyt tämä rakkain harrastus. Myös jostain toisesta lajista olisi tullut ihan yhtä rakas, jos lasta vietäisiin kokeilemaan muutakin ja suhtauduttaisiin niihin myönteisesti.

Kuitenkin osa näistä pienten lasten taitoluistelua harrastavista vanhemmista vie lapsia samanaikaisesti myös telinevoimisteluun ajatuksella "jos ei paikka aukea taitoluistelijana niin telinevoimistelijana se paikka on helpompi saada". Pidetään elämäkin tärkeämpänä, että lapseni on taitoluistelija tai toisena vaihtoehtona telinevoimistelija. En kyllä ymmärrä yhtään, kuin olisi jokin uskonto osalle vanhemmista.

Lisäksi lehdissäkin ollut paljon juttua näistä lasta vahingoittavista valmennustyyleistä nimenomaan taitoluistelun ja muodostelmaluistelun puolella. Ja jos jokin päätyy lehteen niin jokainen tietää, että siellä on enemmänkin ongelmia, jotka eivät vain ole päässeet päivänvaloon. Ei hälytyskellot soi, vaan jokin ihme maagisuus vain vetää sairaan ilmapiirin perää ja lisäksi ollaan valmiina uhraamaan omat lapset.

Niistä valmentajista tuli haloo nimenomaan siksi, että tuo ei ole normaalia lajin parissa. Siitä kohistiin lajien sisälläkin kun näitä paljastuksia alkoi tulla.

Olen itse luistellut ja voimistellut vuosia. Ei mua ole ikinä kukaan väkisin vääntänyt mihinkään eikä henkisesti pahoinpidellyt. Eikä ollut tuttujanikaan, joita on melkein kaikissa Suomen seuroissa. Paitsi sitten niitä, jotka tämän yhden valmentajan kanssa olivat.

Lapsuuden kavereitani pakotettiin treenaamaan, vaikka oli vähän flunssainen. Siinä sitten toinen sai alkavan sydänlihastulehduksen ja luistelu loppui siihen. En nyt sanoisi terveeksi tuotakaan.

T. 17

Tuppukylän jalkapallojoukkue, harjoitukset 4 kertaa viikossa ja pelit viikonloppuisin. Kyseessä harrasteryhmä. Harrastus loppui lapsen omasta toiveesta tuohon harjoitusmäärän nostoon. Aikaisempi 2 krt viikossa oli vielä ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoluistelu on kyllä ihan hoopo laji. Lapset kyllä innostuvat muistakin lajeista ihan yhtä lailla kuin tuosta taitoluistelusta. Vanhemmat ovat itse päättäneet viedä heidät kyseisen harrastuksen pariin jo hyvin pienenä ja antaneet niin pienen päättää, että taitoluistelusta tulee nyt tämä rakkain harrastus. Myös jostain toisesta lajista olisi tullut ihan yhtä rakas, jos lasta vietäisiin kokeilemaan muutakin ja suhtauduttaisiin niihin myönteisesti.

Kuitenkin osa näistä pienten lasten taitoluistelua harrastavista vanhemmista vie lapsia samanaikaisesti myös telinevoimisteluun ajatuksella "jos ei paikka aukea taitoluistelijana niin telinevoimistelijana se paikka on helpompi saada". Pidetään elämäkin tärkeämpänä, että lapseni on taitoluistelija tai toisena vaihtoehtona telinevoimistelija. En kyllä ymmärrä yhtään, kuin olisi jokin uskonto osalle vanhemmista.

Lisäksi lehdissäkin ollut paljon juttua näistä lasta vahingoittavista valmennustyyleistä nimenomaan taitoluistelun ja muodostelmaluistelun puolella. Ja jos jokin päätyy lehteen niin jokainen tietää, että siellä on enemmänkin ongelmia, jotka eivät vain ole päässeet päivänvaloon. Ei hälytyskellot soi, vaan jokin ihme maagisuus vain vetää sairaan ilmapiirin perää ja lisäksi ollaan valmiina uhraamaan omat lapset.

Niistä valmentajista tuli haloo nimenomaan siksi, että tuo ei ole normaalia lajin parissa. Siitä kohistiin lajien sisälläkin kun näitä paljastuksia alkoi tulla.

Olen itse luistellut ja voimistellut vuosia. Ei mua ole ikinä kukaan väkisin vääntänyt mihinkään eikä henkisesti pahoinpidellyt. Eikä ollut tuttujanikaan, joita on melkein kaikissa Suomen seuroissa. Paitsi sitten niitä, jotka tämän yhden valmentajan kanssa olivat.

Minä taas olen kuullut paljonkin ikävistä kokemuksista näiden lehtijuttujen jälkeen ihmisiltä, jotka ovat lapsuuden harrastaneet taitoluistelua. Myös tutuilta, joiden lapset harrastavat tai harrastivat.

Kiira Korpikin tuo esiin lajin älyttömyyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä useampi lapsi harrastanut taitoluistelua ja jääkiekkoa. Jääkiekko on paljon edullisempi laji! Lisäksi voi hakea tukia liiton kautta maksuihin. Joillain seuroilla voi olla myös tukirahoja. Varusteita saa käytettynä. Korona-ajan treenikaudet oli hyvin edullisia kun treenattiin ulkona. Turnauksiin saattaa nuorempana mennä vain yksi peliryhmä, ei koko joukkue. Ne maksaa, jotka pelaa. Ja joukkuelajeissa voidaan myös kerätä rahaa talkootöillä jne. Kyydeistä halleille on selvitty kyytirinkien avulla, julkisella liikenteellä, polkupyörillä, omalla autolla ja välillä sukulaisten kyydillä. Kun kyydit jakaa esin kyytiringissä, ei itse tarvi olla kuskina aina. 4 perhettä, 4 harkkaa/vk = jokainen perhe kuskaa kerran viikossa.

Itse säästän mistä muusta tahansa, mutta näistä lasten harrastuksista en. Hienoja kokemuksia ja taitoja saa elämään. Teini-ikäkin on mennyt superhelposti jo kahdella vanhimmalla. Ei tarvi notkua missään, ja kaveritkin on urheilullisia ja tavoitteellisia nuoria. Samalla kun lapset treenaa, jää itsellekin aikaa käydä lenkillä jne.

Näin itsekin koen. Lisäksi maksan ihan mielelläni siitä, että tiedän missä lapseni viikonloppuisin on ja mitä tekee. Jos on ilman lupaa pois harjoituksista (eli huijaa) niin valmentaja ilmoittaa kotiin ettei lasta näy tai kuulu. Näin on sovittu.

Ja monet harjoitusongelmat on järjestelykysymys. Meilläkin oli kimppakyydit käytössä pieninä. Se tarkoitti sitä, että ne jotka pystyi heitti noihin vaikeisiin arkivuoroihin ja vastaavasti sitten ne jotka eivät saaneet töistä helposti joustoa, hoitivat nuo viikonloput.

Ja suurin murhe mielestäni ovat törkeän kalliit vaatteet ja varusteet. Miksi pitää ostaa esim 600e puku? Ja nyt kaksi. Eikö voi ottaa ihan peruspukua ja ommella itse niitä paljetteja tai liimata strasseja?

Ja miksi seuravaatteetkin pitää tilata joltain ompelijalta ja miksi niitä pitää olla aivan miljoona? Valmiiksi kalliista lajista tehdään vielä kalliimpi tieten tahtoen.

Vierailija kirjoitti:

Musta ap:lla hyva hetki miettia ja pohtia mihin omat resurssit (aika ja raha riittaa) lasten harrastuksen kanssa. Parempi nyt kuin sitten 4-5 vuoden kuluttua jolloin harrastus olisi jo huomattavasti pidemmalla ja sen lopettaminen ei olisi ehka niin yksinkertaista. Kylla se on musta vanhempien paatos mita lapset voi harrastaa ja sitten pitaa tilalle yrittaa kehitella paremmin perheen kuvioihin sopivaa tekemista. Itse olen omilta lapsilta jattanyt luistelun ja jaakiekon pois alakoulun ekojen vuosien aikana. Totesin vaan etta meidan perheen aikaresurssit ei taivu siihen etta lapsia kuskattaisiin lukuisia kertoja viikossa hallille, jonne ei mitaan mahdollisuuksia julkisilla olisi koskaan kulkea. Poika toisinaan viela kaihoten kertoo kuinka "hanen ei annettu jaakiekkoa pelata kuin pari vuotta" mutta eipa tuo nyt siita mitaan traumoja ole saanut ja muita harrastuksia on ihan riittavasti.  Tytto kisaa toisessa urheilulajissa ja harrastaa sita useita kertoja viikossa, mutta huomattavasti lahempana kotia. 

Nuo harrastukset loppuvat lopulta monilta siihen, että tippuu ns. kilparyhmästä ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitoluistelu on kyllä ihan hoopo laji. Lapset kyllä innostuvat muistakin lajeista ihan yhtä lailla kuin tuosta taitoluistelusta. Vanhemmat ovat itse päättäneet viedä heidät kyseisen harrastuksen pariin jo hyvin pienenä ja antaneet niin pienen päättää, että taitoluistelusta tulee nyt tämä rakkain harrastus. Myös jostain toisesta lajista olisi tullut ihan yhtä rakas, jos lasta vietäisiin kokeilemaan muutakin ja suhtauduttaisiin niihin myönteisesti.

Kuitenkin osa näistä pienten lasten taitoluistelua harrastavista vanhemmista vie lapsia samanaikaisesti myös telinevoimisteluun ajatuksella "jos ei paikka aukea taitoluistelijana niin telinevoimistelijana se paikka on helpompi saada". Pidetään elämäkin tärkeämpänä, että lapseni on taitoluistelija tai toisena vaihtoehtona telinevoimistelija. En kyllä ymmärrä yhtään, kuin olisi jokin uskonto osalle vanhemmista.

Lisäksi lehdissäkin ollut paljon juttua näistä lasta vahingoittavista valmennustyyleistä nimenomaan taitoluistelun ja muodostelmaluistelun puolella. Ja jos jokin päätyy lehteen niin jokainen tietää, että siellä on enemmänkin ongelmia, jotka eivät vain ole päässeet päivänvaloon. Ei hälytyskellot soi, vaan jokin ihme maagisuus vain vetää sairaan ilmapiirin perää ja lisäksi ollaan valmiina uhraamaan omat lapset.

Niistä valmentajista tuli haloo nimenomaan siksi, että tuo ei ole normaalia lajin parissa. Siitä kohistiin lajien sisälläkin kun näitä paljastuksia alkoi tulla.

Olen itse luistellut ja voimistellut vuosia. Ei mua ole ikinä kukaan väkisin vääntänyt mihinkään eikä henkisesti pahoinpidellyt. Eikä ollut tuttujanikaan, joita on melkein kaikissa Suomen seuroissa. Paitsi sitten niitä, jotka tämän yhden valmentajan kanssa olivat.

Minä taas olen kuullut paljonkin ikävistä kokemuksista näiden lehtijuttujen jälkeen ihmisiltä, jotka ovat lapsuuden harrastaneet taitoluistelua. Myös tutuilta, joiden lapset harrastavat tai harrastivat.

Kiira Korpikin tuo esiin lajin älyttömyyksiä.

Pitää täsmentää että puhuin muodostelmapuolelta. Yksäreihin en laittaisi, koska ne ultrakalliiit venäläisvalmentajat on kaistapäisiä.

Minusta tuntuu, että todella monessa lajissa harjoitusmäärät nousee todella aikaisin. Ennen se oli lähinnä juuri nämä luistelut ja voimistelut. Nykyisin monessa muussakin lajissa pitäisi olla alakouluikäisenä valmis panostamaan vain yhteen lajiin ja treenaamaan lähes joka päovä.

Minäkin puhun muodostelman puolesta. Lajissa saa olla normaalipainoinen. Ikinä ei ole syömisiin puututtu tms. Normaali ruokavalio saanut olla, eväisiin kannustettu, kisamatkoilla katsotaan että jokainen syö ja ruoat tilataan matkoille valmiiksi tiettyyn aikaan. Ravintoluentoja urheilijan ruokailusta on ollut saatavilla.

Harjoituksissa vanhemmat saavat olla katsomossa, joten treenitilanne on hyvin läpinäkyvä.

Yksinluistelu on hyvä pohja muodostelmaan. Lajina ovat hyvin erilaiset.

Ap - jos tytöt vaihtavat, kannattaa vaihtaa aikaisin. Monella teininä vaihtavalla menee koko kausikin opetellessa. On ihan eri asia luistella yksin, kuin 16 tyttöä tahdilleen yhtä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu, että todella monessa lajissa harjoitusmäärät nousee todella aikaisin. Ennen se oli lähinnä juuri nämä luistelut ja voimistelut. Nykyisin monessa muussakin lajissa pitäisi olla alakouluikäisenä valmis panostamaan vain yhteen lajiin ja treenaamaan lähes joka päovä.

Mikä on todella outoa. Harva tavoittelee harrastuksestaan ammattia tai edes haluaa siitä ammattia. Liikaa treenaavat lapset vaarantavat jo oman fysiikkansa tai aikuisethan sen vaaraantaa. Tulee jopa rasitusmurtumia tai kasvu hidastuu.

Mikä ongelma niissä treeneissä ja treenimäärissä on niin kauan kun lapsi itse sinne tahtoo?

Hei AP. Täällä pikkikaupungissa yhtä paljon treenejä ja samanhintaista, mutta esim. aamujäät vapaaehtoisia (ja lisämaksullisia) ja muutenkin harkoista saa kyllä olla pois, koska ei näihin kilparyhmiin niin suurta tunkua täällä ole. Harjoitukset täälläkin iltapäivällä, mutta meillä lapset voi jo ekaluokasta lähtien kulkea vaikka pyörällä hallille.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin puhun muodostelman puolesta. Lajissa saa olla normaalipainoinen. Ikinä ei ole syömisiin puututtu tms. Normaali ruokavalio saanut olla, eväisiin kannustettu, kisamatkoilla katsotaan että jokainen syö ja ruoat tilataan matkoille valmiiksi tiettyyn aikaan. Ravintoluentoja urheilijan ruokailusta on ollut saatavilla.

Harjoituksissa vanhemmat saavat olla katsomossa, joten treenitilanne on hyvin läpinäkyvä.

Yksinluistelu on hyvä pohja muodostelmaan. Lajina ovat hyvin erilaiset.

Ap - jos tytöt vaihtavat, kannattaa vaihtaa aikaisin. Monella teininä vaihtavalla menee koko kausikin opetellessa. On ihan eri asia luistella yksin, kuin 16 tyttöä tahdilleen yhtä aikaa.

Muodostelman puolesta täälläkin. Meillä on teineillä ihan pakollisena osana ohjelmaa ravintoterapia, jossa painotetaan sitä kunnolla syömisen merkitystä. Ei ole mitään herkkukieltoja tai ulkonäköön puuttumista. Lapset käy myös fyssarilla tarkistuttamassa alaselän, polvet ja nilkat parin vuoden välein.

Treenejä saa seurata. Lisäksi yksi vanhemmista on jäänlaidalla kiertävällä vuorolla, eli jokaisesta perheestä on tultava kerran kaudessa treenejä seuraamaan. Valmentajien ja perheiden välillä on todella hyvä vuorovaikutus ja puhutaan muutakin kuin luisteluasiaa ym. Siis paljon paremmin saadaan juteltua lapsen asioista, kuin esim koulun kanssa.

Ihanan lajin olette valinneet! Jos lapset menee innoissaan treeneihin ja vanhemmat pystyvät kuskaamaan ja maksamaan niin en näe tuossa ongelmaa. Kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota. Mainitsemasi treenimäärät ovat täysin normaalit.

-onko lapseni rohkea ja vähän "rämäpää" ? Sellaisille laji sopii. Vähänkin aremmat alkavat helposti pelkäämään hyppyjä kun vauhti ja hypyn korkeus kasvavat merkittävästi iän myötä ja kyllä, kaatuminen sattuu.

-panostakaa lapsenne terveyteen. Oheislenkkarit tosi laadukkaat ja vaihdatte ne uusiin puolen vuoden välein että kimmoisuus säilyy. Onhan jalat tutkittu? Kunnon pronaatiopohjalliset tms. Tärkeät! Osteopaatti voisi katsoa liikeradat jne. Lapsesi täytyy elää ruumiillaan vielä 50vuotiaana. Rasitusvammat ovat hyvin yleisiä. Nykytiedon valossa lapsella pitäisi olla kaksi perättäistä vapaapäivää viikossa että palautuu lajiharjoittelusta, tätä ei käytännössä pystytä toteuttamaan juuri missään.

-käsi sydämellä katsoisin onko lapsellani hyvät mahdollisuudet menestyä lajin parissa. Molemmat spagaatit menee 7-vuotiaalla ja akseli? Piruetti pyörii hyvällä totaatiolla? Nauttii esiintymisistä ja kisoista? Ruumiinrakenne? Onko ryhmässään vahva? Totuushan on että ryhmissä roikotetaan paljon lapsia jotka osallistuvat maksuihin vaikka valmentaja näkisi että ominaisuudet eivät yllä huipulle.

-tarkkailisin hyvin herkällä korvalla lapsen uupumisoireita, itkuisuus, pääkipu..

-sukupuolien välinen tasa-arvo ei toteudu luistelussa. Ihan SM-mitsleille on päässyt viime vuosina poikia jotka ovat aloittaneet luisteluloulussa yli 10-vuotiaana.

-on mahdollista myös harrastaa kevyemmin taitoluistelua. Pk-seudulla on paljon hyviä seuroja, valinnanvaraa riittää. Sopisiko joku harrastusryhmä jossa kilpaillaan aluetasolla? Tällaisissa ryhmissä treenataan noin 4 kertaa viikossa?

-muodostelmaluistelu on myös yksi vaihtoehto jota helposti katsotaan yksäripuolella kieroon. Olen läheltä seurannut kuinka tervehenkistä meno on ja kuinka joukkue on lapselle kuin perhe ja kaupan päälle saa hyvät tiimitaidot työelämää varten. Hyvä yksäri pääsee helposti vahvaksi joukkueen jäseneksi.

Kuulostaa tutulta! Onko kyseessä kenties Helsingin Luistelijat? Itse ilmoitin naiivina lapset HL:n luistelukouluun tajuamatta, mihin koko perhe samalla sitouduttiin.

Kun treenimäärät alkoivat olla 5-6 kertaa viikossa neljällä eri jäähallilla 8-vuotiaalla, niin puhalsin pelin poikki. Myös hinta oli yksi syy: perusmaksuihin meni 400 euroa kuussa. Meillä on muitakin lapsia, enkä koskaan tajunnut ajatusta luisteluperheestä. Siis että yhden harrastus määrittelee koko perhettä ja koko perheen tekemistä. Logistisesti oli mahdotonta yhdellä autolla hoitaa noita treenejä eikä tuon ikäistä tosiaan halua laittaa julkisilla kulkemaan pitkin kaupunkia.

Päätös ei ollut helppo, koska lapsi piti harrastuksestaan ja saatiin puolison kanssa ihan riitakin tästä aikaiseksi. Päätös oli ensisijaisesti itsekäs, siinä hän on ihan oikeassa edelleen. Mutta kun nyt katson tytärtäni, niin tajuan, että fyysisesti noin rankka, ulkonäköön ja yksilöön keskittyvä harrastus olisi todennäköisesti ollut hänelle pitkällä tähtäimellä tosi huono valinta, koska lapsi on muutenkin kova suorittamaan ja stressaamaan. Nyt harrastaa joukkuelajia, ja vaikka siinäkin treenimäärät ja pelit 12-vuotiaalla lähes estää muut harrastukset, niin huomattavasti rennompi meno ja myös maksut ihan toista luokkaa.

Sitä kyllä jaksan ihmetellä, että miten näille harrastuksille ei saada tehtyä mitään, vaikka kilpaurheilun korostamisesta puhutaan koko ajan? Ja vaikka hyvin tiedetään, että valtaosa ns. huippu-urheilijoista on harrastanut montaa lajia, ei keskittynyt yhteen. Sitä paitsi: kuinka moni todella haluaa itsestään tai lapsestaan huippu-urheilijaa tai urheilusta ammattia lapselleen? Itse ajattelen että harrastus on ensisijaisesti järkevää ja terveellistä tekemistä ja ajanviettoa lapselle. Sen sijaan että esim. istuisi kaikki illat koneella.

Vierailija kirjoitti:

Ihanan lajin olette valinneet! Jos lapset menee innoissaan treeneihin ja vanhemmat pystyvät kuskaamaan ja maksamaan niin en näe tuossa ongelmaa. Kiinnittäisin seuraaviin asioihin huomiota. Mainitsemasi treenimäärät ovat täysin normaalit.

-onko lapseni rohkea ja vähän "rämäpää" ? Sellaisille laji sopii. Vähänkin aremmat alkavat helposti pelkäämään hyppyjä kun vauhti ja hypyn korkeus kasvavat merkittävästi iän myötä ja kyllä, kaatuminen sattuu.

-panostakaa lapsenne terveyteen. Oheislenkkarit tosi laadukkaat ja vaihdatte ne uusiin puolen vuoden välein että kimmoisuus säilyy. Onhan jalat tutkittu? Kunnon pronaatiopohjalliset tms. Tärkeät! Osteopaatti voisi katsoa liikeradat jne. Lapsesi täytyy elää ruumiillaan vielä 50vuotiaana. Rasitusvammat ovat hyvin yleisiä. Nykytiedon valossa lapsella pitäisi olla kaksi perättäistä vapaapäivää viikossa että palautuu lajiharjoittelusta, tätä ei käytännössä pystytä toteuttamaan juuri missään.

-käsi sydämellä katsoisin onko lapsellani hyvät mahdollisuudet menestyä lajin parissa. Molemmat spagaatit menee 7-vuotiaalla ja akseli? Piruetti pyörii hyvällä totaatiolla? Nauttii esiintymisistä ja kisoista? Ruumiinrakenne? Onko ryhmässään vahva? Totuushan on että ryhmissä roikotetaan paljon lapsia jotka osallistuvat maksuihin vaikka valmentaja näkisi että ominaisuudet eivät yllä huipulle.

-tarkkailisin hyvin herkällä korvalla lapsen uupumisoireita, itkuisuus, pääkipu..

-sukupuolien välinen tasa-arvo ei toteudu luistelussa. Ihan SM-mitsleille on päässyt viime vuosina poikia jotka ovat aloittaneet luisteluloulussa yli 10-vuotiaana.

-on mahdollista myös harrastaa kevyemmin taitoluistelua. Pk-seudulla on paljon hyviä seuroja, valinnanvaraa riittää. Sopisiko joku harrastusryhmä jossa kilpaillaan aluetasolla? Tällaisissa ryhmissä treenataan noin 4 kertaa viikossa?

-muodostelmaluistelu on myös yksi vaihtoehto jota helposti katsotaan yksäripuolella kieroon. Olen läheltä seurannut kuinka tervehenkistä meno on ja kuinka joukkue on lapselle kuin perhe ja kaupan päälle saa hyvät tiimitaidot työelämää varten. Hyvä yksäri pääsee helposti vahvaksi joukkueen jäseneksi.

Yksärin siirtymä ei ole kivuton mutta mahdollinen. Muodostelmassa on yksäripuolta kivampi ilmapiiri. Yksäreissä syntyy helposti nokkimisjärjestyksiä. Muokkaa siellä katsotaan kieroon. Kuten meidän seurassa ystävällisesti sanotaan: huonot menee muokkaan (mikä ei pidä paikkaansa). Mutta tuo lause kertoo ehkä kaiken oleellisen siitä yksäripuolen ilmapiiristä.

Lapsen harrastuksen tarkoitus ei ole lakkauttaa vanhempien omaa elämää. Ilmanko on väsynyttä ja uupunutta porukkaa. Tiedättekö, että ne jotka tähän sotkuun pystyvät eivät tee normaalia työaikaa. Vaan heidän peruspalkkansa on niin kova, että vanhemmille riittää käydä töissä esim 2-3 päivää viikossa (kuten lääkärit ). Sitte normi palkkaiset/työssäkäyvät yrittävät pysyä samalla lasten harrastuskertamäärällä "pinnalla".

Vierailija kirjoitti:

Lapseni haluaisi harrastaa taitoluistelua, mutta tiedän, ettei meillä olisi resursseja. En voi viedä luistelukouluun, ettei innostuisi liikaa. Kun tarpeeksi pitkään keplottelee niin kouluikäisenä ei enää pääse niihin tosissaan treenaavien ryhmiin. Sama homma vanhemman pojan jääkiekkounelmien kanssa nyt ei hupsista olekaan enää alkeisryhmiä 10-vuotiaille. Tunnen piston sydämessä, mutta en halua puhua pienille lapsille harrastusten hinnoista.

Meillä taas olisi ihan hyvin varaa noihin, mutta en hemmetissä ala kuskaamaan kolmea lasta kakskyt-kolkyt kertaa viikossa treeneihin ja takaisin, itselläkinhän tulisi työviikon verran ihan ihme haahuilua tuoksi aikaa. Ihmettelen yhdenkin kaverin intoa viedä 8 v tyttöä 4-5 kertaa voimistelutreeneihin joka viikko toiselle paikkakunnalle ja hullunlailla pyrkiä siihen, että se on tytölle mahdollista äidin vuorotyön ohella... tai no, hänen tapauksessaan sen tavallaan ymmärrän, että ainokaiseen satsataan sata lasissa (miettimättä mitään muita järkeviä vaihtoehtoja...) kun on itse hyvin rikkinäisestä perheestä eikä missään tuettu. Kuitenkin mielestäni esim. tanssi ja itsepuolustus ovat järkevämpiä harrastuksia. Ei tarvitse kilpailla niin paljon ja sitä voi harjoitella aikalailla missä vain milloin vain kunhan on jonkin verran tilaa, joten tanssisalissa tms. ei tarvitse käytännössä asua äidin tai isin odottaessa. Myös musiikki- ja kuvataideharrastukset hyviä, niihinkin voi hurahtaa ja harrastaa vaikka kaiken vapaa-aikansa ja muullekin elämälle riittää vielä paukkuja. Luistelun suhteen oikeasti riittäisi, että lapsi oppii ok hyvin luistelemaan, ei tarvitse alkaa elää kilpatason taitoluistelijan elämää kun suurin osa noistakaan lapsista ei merkittävästi menesty ja voisi nauttia ihan jostain muustakin vastaavasta harrastuksesta ja saada niiden kautta ystäviä, mitä voisi nähdä välillä peräti harrastuksen ulkopuolellakin kun aikaa siihen olisi paremmin. Kaikista ei tule Korpia tai Lepistöjä kuitenkaan ja noistakin toisella vaikuttaa olleen vähän vaikeuksia sopeutua luistelu-uran jälkeiseen elämään, joten hullua että niin monen lapsen koko elämä on luistelua, mitä sillä tahdotaan näyttää? Joku J-käyrä se varmasti pätee harrastusten hyödyissä ja haitoissakin ja luulen, että hervottomimmissa harrastusperheissä ja -piireissä ne haitat menee hyötyjen ohi melkein kaikilla.

Ymmärrän sinua ap. Minusta tuo määrä treenejä ei ole oikein tervettä. Tuon ikäisen lapsen pitäisi saada nauttia liikunnasta monipuolisesti. Esim 2h jäätreeni, sitten voimistelua, jos tykkää juuri kaikista tempuista, uimahyppyjä, uintia, jotain pallopeliä. Eikä siis noin pienelle ole hyväksi, että joka päivä on jotain. Toki jos joku treeni onkin vaikka jäähippaa tai jotain leikkiä, missä oikeesti lapsi saa hymyn huulille ja saa olla lapsi. 

Tuo koneisto on todella vaativa ja se ei kunnioita ihmisyyttä eikä lapsuutta. Oma menossa ekalle ja hän harrastaa uimahyppyjä, jääkiekkoa ja käy taidekerhossa. Muu aika nautitaan leikkimisestä, yhdessä olosta ja liikunnasta perheen kanssa. 

Teidän tilanteessa kannattaa todella miettiä, minkä kestätte, minkä kestää kukkaro ja jääkö lapsi jostain paitsi harrastamalla lähes ammattimaisesti luistelua?

Itse olen ajatellut, että alakoululaiselle on hyvä ajanviete tuo muodostelmaluistelu. Koulu päättyy ihan alaluokilla klo12-13 ja vanhempien työt klo 17-20 päivästä riippuen. Mikäs sen parempi kun tiedän et kolmena arkipäivänä lapsi on hallilla 13.30-16.30. Olisiko koulun pihalla toimiva iltapäiväkerho kehittävämpi, yhdessä 85 muun lapsen kanssa?