Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka "nalkuttaa" nätisti?
08.08.2022 |
Mieheni on mahtava tyyppi, mutta jokaisella meillä on ne huonotkin puolensa. Miehessä se on se, että samoista asioista pitää mainita satoja ellei tuhansia kertoja ja silti mikään ei muutu. Itse olen rasittava nalkuttaja. Ei siis mikään hyvä combo.
Viimeksi tänään ajauduimme taas riitaan javtaad samoista vanhoista asioista. Pyysin miestäni syöttämään lapselle keittämäni iltapuuron samalla kun itse vein koiran. Joo joo, kuului vastaus. Muistutin vielä kauniisti, että olin vähän myöhässä puuron keittämisen kanssa, joten vauva alkaa olla yliväsynyt, joten hänet olisi hyvä syöttää ripeästi, että ehtii kahdeksaksi sänkyyn (kuten joka ilta). Joo joo, kuului vastaus. Tulin koiralenkiltä 20 minuuttia myöhemmin, niin mies hassuttelee vauvan kanssa, puuro vielä syömättä ja kello jo oikeasti tosi paljon. Vauva nuokkui puoliunessa. Ärsytti, joten taas kerran ajauduin nalkuttamaan. "Mähän sanoin/taasko teillä kestää/etkö sä ymmärrä/en minä huvikseni pyytänyt". Ja taas mies suuttuu, kun arvostelen ja kritisoin.
Olen tähän ihan loppu. Välillä yritän antaa asioiden olla, mutta etenkin lapseen liittyvissä asioissa on toai vaikeaa, kun se lapsi on se "kärsijä". Milloin on joo joo vaihdan vaipan kohta, milloin "oho ups unohdin aurinkorasvan 2627459302 kerran". Ja jos mainitsenkin asioista, niin riita on taattu.
Millä ihmeen kauniilla tavalla saisin taottus miehelle järkeä, ilman että hän ottaisi asiat kritiikkinä? Tiedän ja tiedostan, etten myöskään puhu hänelle kovin nätisti kun aina vaan valitan, mutta en voi vaan joka kerta antaa olla enkä puuttua. Eikä tämä koske vaan vauvaa. Samalla tavalla hän unohtelee syöttää koiraa tai ei pyyhi rapasen koiran tassuja rankkasateen jälkeen vaan päästää sen suoraan sohvalle. Asioita, joista olen pyytänyt nätisti 100 kertaa. Sitten sanonut 100 kertaa. Sitten nalkuttanut 100 kertaa. Ja mitään ei tapahdu, muuta kun että mies suuttuu.
Olen niin poikki tähän riitelyyn.
Kommentit (108)
Miksi sille vauvalle pitäisi puuroa syöttää ennen nukkumaan menoa, nukkuu vaan levottomasti kun verensokeri huipussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minulle tuottaisi iloa, jos tämä ja tämä tulis hoidetuks"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Eikö susta ole erikoista että tunnistat ongelman itsessäsi ja ratkaisusi on että joku toinen tekee jotain eri tavalla? Ootko ihan täysvaltainen aikuinen ihminen ja jos niin mikä ihme saa sinut ulkoistamaan itsesi omasta ongelmastasi? Mulla ei ole oikeaa sanaa tähän mutta ekana tulee mieleen että on vähän sairasta.
Aloittaja en ole minä, joten yritin lähinnä auttaa häntä, enkä korjata omia tekemisiäni. Mitä lapsiin tulee, itse olin vauvavaiheessa täysillä mukana ja kannoin vähintään oman korteni kekoon. En vaimon vuoksi vaan sen lapsen vuoksi.
Jos vielä tästä aiheesta jatketaan, nalkuttamisessa (ainakin minun vaimoni versiossa) minusta harmillisin piirre on syyllisten etsimisen tarve. Siinä puhetavassa lähdetään aina syyllinen edellä: 'kuka teki väärin' on tärkeämpi kuin 'mikä on pielessä', puhumattakaan 'miten se korjataan'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Eikö susta ole erikoista että tunnistat ongelman itsessäsi ja ratkaisusi on että joku toinen tekee jotain eri tavalla? Ootko ihan täysvaltainen aikuinen ihminen ja jos niin mikä ihme saa sinut ulkoistamaan itsesi omasta ongelmastasi? Mulla ei ole oikeaa sanaa tähän mutta ekana tulee mieleen että on vähän sairasta.
Aloittaja en ole minä, joten yritin lähinnä auttaa häntä, enkä korjata omia tekemisiäni. Mitä lapsiin tulee, itse olin vauvavaiheessa täysillä mukana ja kannoin vähintään oman korteni kekoon. En vaimon vuoksi vaan sen lapsen vuoksi.
Jos vielä tästä aiheesta jatketaan, nalkuttamisessa (ainakin minun vaimoni versiossa) minusta harmillisin piirre on syyllisten etsimisen tarve. Siinä puhetavassa lähdetään aina syyllinen edellä: 'kuka teki väärin' on tärkeämpi kuin 'mikä on pielessä', puhumattakaan 'miten se korjataan'.
Ihme silkkihansikkailla pitäisi kohdella, vaikka olet sijaillut. Olet varmaan niitä, joille parisuhteessa omat mokat ovat yhteisiä virheitä, joihin syytä löytyy aina puolisosta, kun vaan sitkeästi puolison vikoja esiin kaivaa (tosin sitten ei toimi vastavuoroisesti toisin päin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Eikö susta ole erikoista että tunnistat ongelman itsessäsi ja ratkaisusi on että joku toinen tekee jotain eri tavalla? Ootko ihan täysvaltainen aikuinen ihminen ja jos niin mikä ihme saa sinut ulkoistamaan itsesi omasta ongelmastasi? Mulla ei ole oikeaa sanaa tähän mutta ekana tulee mieleen että on vähän sairasta.
Aloittaja en ole minä, joten yritin lähinnä auttaa häntä, enkä korjata omia tekemisiäni. Mitä lapsiin tulee, itse olin vauvavaiheessa täysillä mukana ja kannoin vähintään oman korteni kekoon. En vaimon vuoksi vaan sen lapsen vuoksi.
Jos vielä tästä aiheesta jatketaan, nalkuttamisessa (ainakin minun vaimoni versiossa) minusta harmillisin piirre on syyllisten etsimisen tarve. Siinä puhetavassa lähdetään aina syyllinen edellä: 'kuka teki väärin' on tärkeämpi kuin 'mikä on pielessä', puhumattakaan 'miten se korjataan'.
Ihme silkkihansikkailla pitäisi kohdella, vaikka olet sijaillut. Olet varmaan niitä, joille parisuhteessa omat mokat ovat yhteisiä virheitä, joihin syytä löytyy aina puolisosta, kun vaan sitkeästi puolison vikoja esiin kaivaa (tosin sitten ei toimi vastavuoroisesti toisin päin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan mies on näitä mieslapsia, joita tuntuu valitettavasti piisaavan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Eikö susta ole erikoista että tunnistat ongelman itsessäsi ja ratkaisusi on että joku toinen tekee jotain eri tavalla? Ootko ihan täysvaltainen aikuinen ihminen ja jos niin mikä ihme saa sinut ulkoistamaan itsesi omasta ongelmastasi? Mulla ei ole oikeaa sanaa tähän mutta ekana tulee mieleen että on vähän sairasta.
Aloittaja en ole minä, joten yritin lähinnä auttaa häntä, enkä korjata omia tekemisiäni. Mitä lapsiin tulee, itse olin vauvavaiheessa täysillä mukana ja kannoin vähintään oman korteni kekoon. En vaimon vuoksi vaan sen lapsen vuoksi.
Jos vielä tästä aiheesta jatketaan, nalkuttamisessa (ainakin minun vaimoni versiossa) minusta harmillisin piirre on syyllisten etsimisen tarve. Siinä puhetavassa lähdetään aina syyllinen edellä: 'kuka teki väärin' on tärkeämpi kuin 'mikä on pielessä', puhumattakaan 'miten se korjataan'.
Ihme silkkihansikkailla pitäisi kohdella, vaikka olet sijaillut. Olet varmaan niitä, joille parisuhteessa omat mokat ovat yhteisiä virheitä, joihin syytä löytyy aina puolisosta, kun vaan sitkeästi puolison vikoja esiin kaivaa (tosin sitten ei toimi vastavuoroisesti toisin päin).
Jos vaikkapa ovi on jäänyt auki ja koira karkaamassa ajotielle, on ehdottomasti tärkeämpää ryhtyä estämään vahingot kuin selvittää kuka jätti oven auki.
Alue: Aihe vapaa
Jos pyyntöä ei kuunnella, käske. Jos käsky ei mene jakeluun, tee itse. Seuraavaksi voit jutella kuinka turha mies on, kun kaikki pitää itse tehdä ja pitäisiköhän makkarihommatkin ulkoistaa tehtäväksi sellaisen kanssa, joka huomioi myös muita.