Kuinka "nalkuttaa" nätisti?

Eih, taas yksi miesvauva joka haluaa hassutella läpi elämän ja tehdä vaan kivoja juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt suoraan ja rauhallisesti: sinä lupasit, että syötät puuron kun olin ulkona. Miksi et tehnyt sitä.

Tai kertoa suoraan tunteesi: minusta tuntuu pahalta, kun lupaat jotain, etkä kuitenkaan tee.

Toisaalta jossain määrin pitää persoona huomioida. Meitä on myös impulsiivisempia ja suurpiirteisempiä ihmisiä, joilta ne tassujen pyyhkimiset oikeasti unohtuu. Silloin oikeasti tuntuu pahalta se ainainen haukkuminen.

Tämä oli hyvä kommentti, sillä mieheni tosiaan on hyvin suurpiirteinen ja voihan se tosiaan olla, ettei unohtele asoita tahallaan. Yritän pitää mielessä😅 Ehkä tässä on enemmän se ongelma, ett kun samoista asioista (aikataulujen kiinnipitämisestä, lasten syöttämisestä, koiran sotkuisuudesta jne jne) on jo sanonut vuosikausia melkein päivittäin, niin tulee itsellekin jo sellainen näkymätön olo, että eikö hän oikeasti välitä tai kuuntele ollenkaan? Siksi etenkin lapsen syntymän myötä ja sen tuoman väsymyksen takia oma pinnakin alkaa olla niin kireällä, etten kerta kaikkiaan jaksa aina pyytää ja keskustella nätisti samasta asiasta.

Ap

Pistä mies koiran kanssa ulos ja syötä vauva itse.

Vierailija kirjoitti:

Pistä mies koiran kanssa ulos ja syötä vauva itse.

Voisi muuten toimiakin, mutta esim tänään mies pyysi että veisin, jotta hän ehtisi hengailla vauvan kanssa kun oli töiden jälkeen käynyt salilla.

Ap

Jatkaisin nalkuttamista ja viettäisin myös paljon aikaa erillään. Jättäisin myös sen aiheuttamat sotkut siivoamatta.

Vierailija kirjoitti:

Siis miksi Sinun tapasi hoitaa lasta, tai koiraa on oikea?

Minun mielestäni miehesi vaikuttaa hyvältä tyypiltä, joka hoitaa vauvaa ja ulkoiluttaa koiraa.

Nalkuttavissa naisissa on se ikävä puoli, että ensin menee seksihalut ja myöhemmin kokonaan kunnioitus.

Varsinkin jos se koetaan täysin tarpeettomaksi.  

Voisitko reflektoida asiota hieman, miettiä miehesi kannalta  asiota. Olisiko siinä jotain hyvää, opittavaa?

😅 Lapsi kärsii eikä mikään hoidu, kunnioitus miestä kohtaan ja seksihalut sen myötä todella menevät monella. Sinutkin jätettiin ja nyt trollaat vauvapalstalla illat

Yllättävän moni täällä kommentoi, että apn pitäisi _edelleen_ vaan jaksaa paijata päähän, kysellä nätisti ja pysyä rauhallisena. Selkeästi se ei ole toiminut, niin missä vaiheessa strategiaa saa muuttaa? Koska on mielestänne hyväksyttävää, että nainen suuttuu ja vaatii parempaa kohtelua? Vai pitääkö naisten vaan ikuisesti nöyristellä ja pyytää kiltisti, vaikla toinen viis veisaa.

Kysy siltä mieheltä, miksi hän vihaa sinua ja lastaan.

Omasta puolestani voin vastata että minusta voi lähteä automaattivastaus "joo joo" jos vaimo pyytää tekemään jotain jostain syystä. Se on täysin eri asia rekisteröikö aivoni mitään koko asiasta ja millä tarkkuudella. Ihan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa että koko tarkkaavaisuuteni on vain ja ainoastaan siinä asiassa mistä puhutaan eikä luottaa aivojeni puhekeskuksen tuottamaan automaattivastaukseen.

Ja vaikka tämä vaihe oliskin tehty kunnolla, niin silti nuo aivon pirulaiset pyrkii keskittymään kaikkeen kiinnostavaan ja helposti unohtuu se mitä piti tehdä. Onneksi nämä on yleensä enää tasoa en-muistanut-laittaa-kahvia kun on saanut itseään jo vähän koulittua.

Mun mies tekee tätä myös. Siis sanon jotain ja hän sanoo joojoo eikä edes kuunnellut mitä sanoin.

Käsken toistaa mitä sanoin, niin joko joutuu keskittymään siihen kuuntelemiseen tai myöntää että on kuullut. Toimii ainakin meillä. Joskin edelleen ne on ne samat asiat mistä pitää sanoa esim älä laita kuumia kahvikuppeja sisäkkäin kun ne tulee tiskikoneesta. En jaksa niistä enään edes sanoa muuta, kuin että taas on kupit jumissa prkl.

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin vastata että minusta voi lähteä automaattivastaus "joo joo" jos vaimo pyytää tekemään jotain jostain syystä. Se on täysin eri asia rekisteröikö aivoni mitään koko asiasta ja millä tarkkuudella. Ihan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa että koko tarkkaavaisuuteni on vain ja ainoastaan siinä asiassa mistä puhutaan eikä luottaa aivojeni puhekeskuksen tuottamaan automaattivastaukseen.

Ja vaikka tämä vaihe oliskin tehty kunnolla, niin silti nuo aivon pirulaiset pyrkii keskittymään kaikkeen kiinnostavaan ja helposti unohtuu se mitä piti tehdä. Onneksi nämä on yleensä enää tasoa en-muistanut-laittaa-kahvia kun on saanut itseään jo vähän koulittua.

Tässä kokeilun arvoinen vinkki😁 Kiitos! Ehkä siihen sanomiseen keskittyminen antaisi myös minulle sen hetken ajan tsemppiä sanoa nätisti😅

Ap

Meillä on oma sohva ja sänky molemmilla miehen kanssa. Koira ei pääse minun sohvalleni tai sängylleni, oleilee miehen vastaavilla. Minua ei siis niinkään kiinnosta, ovatko kurassa vai ei, mutta miestä kiinnostaa. Suosittelen tätä ap. Mies oleilkoon kurassa, jos haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on oma sohva ja sänky molemmilla miehen kanssa. Koira ei pääse minun sohvalleni tai sängylleni, oleilee miehen vastaavilla. Minua ei siis niinkään kiinnosta, ovatko kurassa vai ei, mutta miestä kiinnostaa. Suosittelen tätä ap. Mies oleilkoon kurassa, jos haluaa.

Oikeasti tämä. Miehen pitää kokea syy- ja seuraussuhteet. Samasta syystä, jos mies hoitaa vauvan iltasyötön, hänen pitää hoitaa nukkumaanlaittokin. Tulee motivaatiota toimia fiksummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin vastata että minusta voi lähteä automaattivastaus "joo joo" jos vaimo pyytää tekemään jotain jostain syystä. Se on täysin eri asia rekisteröikö aivoni mitään koko asiasta ja millä tarkkuudella. Ihan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa että koko tarkkaavaisuuteni on vain ja ainoastaan siinä asiassa mistä puhutaan eikä luottaa aivojeni puhekeskuksen tuottamaan automaattivastaukseen.

Ja vaikka tämä vaihe oliskin tehty kunnolla, niin silti nuo aivon pirulaiset pyrkii keskittymään kaikkeen kiinnostavaan ja helposti unohtuu se mitä piti tehdä. Onneksi nämä on yleensä enää tasoa en-muistanut-laittaa-kahvia kun on saanut itseään jo vähän koulittua.

Tässä kokeilun arvoinen vinkki😁 Kiitos! Ehkä siihen sanomiseen keskittyminen antaisi myös minulle sen hetken ajan tsemppiä sanoa nätisti😅

Ap

Taidat kärsiä aikamoisesta ylikiltteydestä.

Tossa kai on kyse jo aika paljon siitä, että sä joudut ylipäätään olemaan se joka näkee ja tulkitsee lapsen väsymyksen ja kommunikoi sen miehelle. Lähdet koiran kanssa lenkille ja annat selkeät ohjeet, mutta todnäk mietit jo siellä lenkillä että ei se varmaan mennyt niin kuin piti? Sitten tuut takas ja näät, että just niinkuin pelkäsit.

Tässä on aika iso ongelma se että et pysty pudottamaan itse hanskoja yhtään kun et voi luottaa mieheesi. Yksittäisenä asiana ihan mitätön, mutta toistuvana ihan hemmetin väsyttävä ja epäreilu. 

Sano että arvostat ihan hemmetisti sitä että se haluaa hassutella lapselle jne. Mutta toivoisit että sä voisit rentoutua joskus ees siellä koiran kanssa lenkillä. Ettei koko ajan pidä skannata ympäristöä että mikä on nyt menossa eri tavalla kun hän on luvannut, että sen vois estää. Ei lupauksen tulisi toimia niin.

Sano miehelle että sanoo ihan suoraan, että en syötä sitä puuroa niin nopeasti että saan lapsen nukkumaan toivotussa aikataulussa. Sori. Koska sillon tapahtuu vaan ja ainoastaan se, että asia hoidetaan sun ja lapsen näkökulmasta huonosti. Ei niin, että asia hoidetaan huonosti JA mies puhuu yhtä ja tekee toista ja sen esiintuominen on sulle vielä yksi lisästressi koska mies suuttuu siitä. Että tuot esiin miten hän toimii.

Tämän sanomisella ja vaatimisella mies tajuaa että ei oo kyse siitä (olettaisin, että ei niin paljon) että mies tekee asioita väärin, vaan että mies lupaa ja sanoo mitä sattuu ja sitten kokee oikeutenaan suuttua sinulle kun niin tekee. Sano että haluat siitä eroon ja haluat että mies sanoo silloin kun ei aio tehdä mitä kysyt. Ja jos ei siihen pysty niin onko hän aikuinen mies ensinkään?

Kun minä, nainen, sanon jostain asiasta, vaikka nätisti, niin minä nalkutan. Kun mies sanoo samasta asiasta, niin hän puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Omasta puolestani voin vastata että minusta voi lähteä automaattivastaus "joo joo" jos vaimo pyytää tekemään jotain jostain syystä. Se on täysin eri asia rekisteröikö aivoni mitään koko asiasta ja millä tarkkuudella. Ihan ensimmäiseksi kannattaa varmistaa että koko tarkkaavaisuuteni on vain ja ainoastaan siinä asiassa mistä puhutaan eikä luottaa aivojeni puhekeskuksen tuottamaan automaattivastaukseen.

Ja vaikka tämä vaihe oliskin tehty kunnolla, niin silti nuo aivon pirulaiset pyrkii keskittymään kaikkeen kiinnostavaan ja helposti unohtuu se mitä piti tehdä. Onneksi nämä on yleensä enää tasoa en-muistanut-laittaa-kahvia kun on saanut itseään jo vähän koulittua.

Miksi sä olet jonkun ihmisen kanssa jota kunnioitat niin vähän että et edes kuuntele mitä hän sinulle sanoo? Ootko koskaan miettinyt miltä toi susta tuntuis jos osat kääntyisi toiste päin? 

Olisi tosi kiva olla sun vaimo kun en ilmeisesti kuuluisi elämäsi niihin "kiinnostaviin" asioihin mihin aivot keskittyy.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies tekee tätä myös. Siis sanon jotain ja hän sanoo joojoo eikä edes kuunnellut mitä sanoin.

Käsken toistaa mitä sanoin, niin joko joutuu keskittymään siihen kuuntelemiseen tai myöntää että on kuullut. Toimii ainakin meillä. Joskin edelleen ne on ne samat asiat mistä pitää sanoa esim älä laita kuumia kahvikuppeja sisäkkäin kun ne tulee tiskikoneesta. En jaksa niistä enään edes sanoa muuta, kuin että taas on kupit jumissa prkl.

Teen tätä samaa mutta on kyllä tehokas seksintappaja kun kokee väkisinkin elävänsä jonkun k-vammasen tai vajaaälyisen kanssa.

Onko jotain asioita joiden pitää olla just eikä melkein miehen mielestä? Järjestyksessä, siivouksessa, ruuassa.. ihan missä vaan? Ala tekemään ne systemaattisesti päin helvattia. Ja sit sanot että joo joo. Jos hän ei välitä että joku on sulle tärkeetä niin miksi sä välittäisit?

Itselläni on kolme jo aikuista lasta. Minusta näyttää että aloittajan perheessä on asiat tosi hyvin. Kaksi vanhempaa, mies hoitaa vauvaa ja koiraa ja huolehtii kunnostaan salilla.

Aloittajalla on nyt liian pieni elämä ja ahtaat kuviot. Ihan jees laittaa lapsi nukkumaan klo 20 joka ilta mutta näkisin että tärkeämpää on perheenjäsenten hyvät ja rakastavat suhteet. Antaisinkin aloittajalle ohjeeksi hassutella miehensä kanssa vähintään varttitunnin kahdesti päivässä. Vaadi itseltäsi ja mieheltäsi vähemmän ja lisää elämään kivoja juttuja, hymyä, juhlia, rentoutta.

Sen lisäksi on toki hyvä jakaa vastuita ja sitten antaa toisen hoitaa hommansa rauhassa. Vauva ei varmuudella mene rikki siitä jos iltapuuro myöhästyy. Mutta aloittajan perhe kärsii ihan turhaan jos äiti ei nyt hellitä.

Jos mies päästää koiran kuratassuilla sohvalle niin mies varmaan putsaa sohvan.

Kaikkea hyvää elämäänne.