Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka "nalkuttaa" nätisti?
08.08.2022 |
Mieheni on mahtava tyyppi, mutta jokaisella meillä on ne huonotkin puolensa. Miehessä se on se, että samoista asioista pitää mainita satoja ellei tuhansia kertoja ja silti mikään ei muutu. Itse olen rasittava nalkuttaja. Ei siis mikään hyvä combo.
Viimeksi tänään ajauduimme taas riitaan javtaad samoista vanhoista asioista. Pyysin miestäni syöttämään lapselle keittämäni iltapuuron samalla kun itse vein koiran. Joo joo, kuului vastaus. Muistutin vielä kauniisti, että olin vähän myöhässä puuron keittämisen kanssa, joten vauva alkaa olla yliväsynyt, joten hänet olisi hyvä syöttää ripeästi, että ehtii kahdeksaksi sänkyyn (kuten joka ilta). Joo joo, kuului vastaus. Tulin koiralenkiltä 20 minuuttia myöhemmin, niin mies hassuttelee vauvan kanssa, puuro vielä syömättä ja kello jo oikeasti tosi paljon. Vauva nuokkui puoliunessa. Ärsytti, joten taas kerran ajauduin nalkuttamaan. "Mähän sanoin/taasko teillä kestää/etkö sä ymmärrä/en minä huvikseni pyytänyt". Ja taas mies suuttuu, kun arvostelen ja kritisoin.
Olen tähän ihan loppu. Välillä yritän antaa asioiden olla, mutta etenkin lapseen liittyvissä asioissa on toai vaikeaa, kun se lapsi on se "kärsijä". Milloin on joo joo vaihdan vaipan kohta, milloin "oho ups unohdin aurinkorasvan 2627459302 kerran". Ja jos mainitsenkin asioista, niin riita on taattu.
Millä ihmeen kauniilla tavalla saisin taottus miehelle järkeä, ilman että hän ottaisi asiat kritiikkinä? Tiedän ja tiedostan, etten myöskään puhu hänelle kovin nätisti kun aina vaan valitan, mutta en voi vaan joka kerta antaa olla enkä puuttua. Eikä tämä koske vaan vauvaa. Samalla tavalla hän unohtelee syöttää koiraa tai ei pyyhi rapasen koiran tassuja rankkasateen jälkeen vaan päästää sen suoraan sohvalle. Asioita, joista olen pyytänyt nätisti 100 kertaa. Sitten sanonut 100 kertaa. Sitten nalkuttanut 100 kertaa. Ja mitään ei tapahdu, muuta kun että mies suuttuu.
Olen niin poikki tähän riitelyyn.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna, nätisti nalkutus ei toimi. On oltava sen verran ilkeä kpää, että uskoo. Sinulla on oikeus loukata miestä, koska mies loukkaa sinua sillä ettei arvosta sinua pätkääkään. Jossain vaiheessa tyhmempikin ukko tajuaa, että jos ei tee oma-aloitteisesti asioita, seuraa kiljuntaa ja haukkumista. Ala-arvoista käytöstä, mutta muu ei auta.
Totta, mutta mies ei ymmärrä, miten loukkaa kumppaniaan. Tässä eka solmu. Siksi ei ymmärrä kostotoimenpidettäkään. Ihmettelee vain, miksi vaimo on niin vmäinen. Mitään ei saavuteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna, nätisti nalkutus ei toimi. On oltava sen verran ilkeä kpää, että uskoo. Sinulla on oikeus loukata miestä, koska mies loukkaa sinua sillä ettei arvosta sinua pätkääkään. Jossain vaiheessa tyhmempikin ukko tajuaa, että jos ei tee oma-aloitteisesti asioita, seuraa kiljuntaa ja haukkumista. Ala-arvoista käytöstä, mutta muu ei auta.
Kuulostat siltä, että sinulla on mahdollisesti epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen pahoillani mahdollisen miehesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa kai on kyse jo aika paljon siitä, että sä joudut ylipäätään olemaan se joka näkee ja tulkitsee lapsen väsymyksen ja kommunikoi sen miehelle. Lähdet koiran kanssa lenkille ja annat selkeät ohjeet, mutta todnäk mietit jo siellä lenkillä että ei se varmaan mennyt niin kuin piti? Sitten tuut takas ja näät, että just niinkuin pelkäsit.
Tässä on aika iso ongelma se että et pysty pudottamaan itse hanskoja yhtään kun et voi luottaa mieheesi. Yksittäisenä asiana ihan mitätön, mutta toistuvana ihan hemmetin väsyttävä ja epäreilu.
Sano että arvostat ihan hemmetisti sitä että se haluaa hassutella lapselle jne. Mutta toivoisit että sä voisit rentoutua joskus ees siellä koiran kanssa lenkillä. Ettei koko ajan pidä skannata ympäristöä että mikä on nyt menossa eri tavalla kun hän on luvannut, että sen vois estää. Ei lupauksen tulisi toimia niin.
Sano miehelle että sanoo ihan suoraan, että en syötä sitä puuroa niin nopeasti että saan lapsen nukkumaan toivotussa aikataulussa. Sori. Koska sillon tapahtuu vaan ja ainoastaan se, että asia hoidetaan sun ja lapsen näkökulmasta huonosti. Ei niin, että asia hoidetaan huonosti JA mies puhuu yhtä ja tekee toista ja sen esiintuominen on sulle vielä yksi lisästressi koska mies suuttuu siitä. Että tuot esiin miten hän toimii.
Tämän sanomisella ja vaatimisella mies tajuaa että ei oo kyse siitä (olettaisin, että ei niin paljon) että mies tekee asioita väärin, vaan että mies lupaa ja sanoo mitä sattuu ja sitten kokee oikeutenaan suuttua sinulle kun niin tekee. Sano että haluat siitä eroon ja haluat että mies sanoo silloin kun ei aio tehdä mitä kysyt. Ja jos ei siihen pysty niin onko hän aikuinen mies ensinkään?
Tämä on silmiä avaava kommentti, kiitos. Tuo on juuri se, mikä suututtaa itseä eniten. Että sanotaan joo joo, mutta mikään ei muutu. Silloin se joo joo voisi yhtä hyvin olla "ole hiljaa, ei kiinnosta". Sillä tavalla taidan sen ottaakin. Sitten kun taas kerran huomaan, että joo joosta huolimatta mitään ei tapahdu, niin tuntuu taas siltä, että se on vaan ollut sanonta, jolla mies yrittää minut hiljentää oikeasti kuuntelematta ja toivoo vain minun häipyvän tilanteesta. Mainitsin tästä eilen miehelle, niin hänen kommenttinsa oli että hän ymmärtää kyllä toiveeni, mutta haluaisi kuitenkin tehdä omalla tavalla. Eli oikeassa olit, ei hän edes aikonut muuttaa tilanteessa mitään, kunhan hokee joo joota saadakseen minut hiljaiseksi. Se loukkaa tosi pahasti.
Homman ydin on nyt siinä, että mies kokee etten luota kun kritisoin hänen kasvatustapoja. Ja itse koen, ettei mies kunnioita, kun ei edes kuuntele miksi jotkut asiat on minulle tärkeitä hoitaa tietyllä tavalla. Etenkin sellaisina päivinä, jolloin itse hoidan vauvaa aamusta iltaan yksin miehen ollessa töissä toivoisin että hän kuuntelisi minua vähän herkemmin näissä asioissa, koska tosiasia on että minä olen silloin se, joka tietää miten päikkärit meni ja kuinka on syöty ja onko kiukkua luvassa. Tuntuu, ettei hän arvosta sitä kaikkea mitä itse teen yksin vauvan kanssa.
Ap
No voisitko harkita että kertoisit miehellesi että nyt otetaan tää yksi kerros pois tästä ongelmasta. Hänen pitää voida luottaa suhun sen verran että uskaltaa aikuisena ihmisenä sanoa, että ei aio toimia kuten neuvoit.
Tässä on nimittäin, ihan kokemuksena, se taika että mies joutuu tämän jälkeen ihan oikeasti reflektoimaan, että miksi se vauva ei oltu syötetty vaikka mies oli niin luvannut ja saanut myös vapauden olla lupaamatta. Koska aika usein mies oikeastaan myös turhautuu siihen omaan käytökseen ja kyvyttömyyteen ja silloin on helppo projisoida vaimoon: sinä määräät etkä anna mun ite. Silloin miehen ei tarvitse kohdata sitä omaa riittämättömyyttään jota tuntee.
Me ollaan aika paljon tällaisen toimintatavan muutoksen jälkeen keskusteltu miehen niistä omista turhaumista ja siitä että hän haluisi olla erilainen ihminen koska näkee olevansa vaikka hyvä ja ajatteleva puoliso. Se muutos tulee siitä että joutui katsomaan silmiin itseään ja toteamaan se ero ihanneminän ja todellisen minän välillä. Ja että sille voi ja pitää tehdä jotain eikä heijastaa turhaumia puolisoon ja keksiä miten ne on sen syytä.
Eli, erota tämä kerro siitä ongelmasta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna, nätisti nalkutus ei toimi. On oltava sen verran ilkeä kpää, että uskoo. Sinulla on oikeus loukata miestä, koska mies loukkaa sinua sillä ettei arvosta sinua pätkääkään. Jossain vaiheessa tyhmempikin ukko tajuaa, että jos ei tee oma-aloitteisesti asioita, seuraa kiljuntaa ja haukkumista. Ala-arvoista käytöstä, mutta muu ei auta.
Totta, mutta mies ei ymmärrä, miten loukkaa kumppaniaan. Tässä eka solmu. Siksi ei ymmärrä kostotoimenpidettäkään. Ihmettelee vain, miksi vaimo on niin vmäinen. Mitään ei saavuteta.
Juurikin näin. Mitään ei ole koskaan saavutettu kostamalla, muuta kun pahaa mieltä. Ihan jo Romeosta ja Juliasta pitäisi tuo oppia😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa kai on kyse jo aika paljon siitä, että sä joudut ylipäätään olemaan se joka näkee ja tulkitsee lapsen väsymyksen ja kommunikoi sen miehelle. Lähdet koiran kanssa lenkille ja annat selkeät ohjeet, mutta todnäk mietit jo siellä lenkillä että ei se varmaan mennyt niin kuin piti? Sitten tuut takas ja näät, että just niinkuin pelkäsit.
Tässä on aika iso ongelma se että et pysty pudottamaan itse hanskoja yhtään kun et voi luottaa mieheesi. Yksittäisenä asiana ihan mitätön, mutta toistuvana ihan hemmetin väsyttävä ja epäreilu.
Sano että arvostat ihan hemmetisti sitä että se haluaa hassutella lapselle jne. Mutta toivoisit että sä voisit rentoutua joskus ees siellä koiran kanssa lenkillä. Ettei koko ajan pidä skannata ympäristöä että mikä on nyt menossa eri tavalla kun hän on luvannut, että sen vois estää. Ei lupauksen tulisi toimia niin.
Sano miehelle että sanoo ihan suoraan, että en syötä sitä puuroa niin nopeasti että saan lapsen nukkumaan toivotussa aikataulussa. Sori. Koska sillon tapahtuu vaan ja ainoastaan se, että asia hoidetaan sun ja lapsen näkökulmasta huonosti. Ei niin, että asia hoidetaan huonosti JA mies puhuu yhtä ja tekee toista ja sen esiintuominen on sulle vielä yksi lisästressi koska mies suuttuu siitä. Että tuot esiin miten hän toimii.
Tämän sanomisella ja vaatimisella mies tajuaa että ei oo kyse siitä (olettaisin, että ei niin paljon) että mies tekee asioita väärin, vaan että mies lupaa ja sanoo mitä sattuu ja sitten kokee oikeutenaan suuttua sinulle kun niin tekee. Sano että haluat siitä eroon ja haluat että mies sanoo silloin kun ei aio tehdä mitä kysyt. Ja jos ei siihen pysty niin onko hän aikuinen mies ensinkään?
Tämä on silmiä avaava kommentti, kiitos. Tuo on juuri se, mikä suututtaa itseä eniten. Että sanotaan joo joo, mutta mikään ei muutu. Silloin se joo joo voisi yhtä hyvin olla "ole hiljaa, ei kiinnosta". Sillä tavalla taidan sen ottaakin. Sitten kun taas kerran huomaan, että joo joosta huolimatta mitään ei tapahdu, niin tuntuu taas siltä, että se on vaan ollut sanonta, jolla mies yrittää minut hiljentää oikeasti kuuntelematta ja toivoo vain minun häipyvän tilanteesta. Mainitsin tästä eilen miehelle, niin hänen kommenttinsa oli että hän ymmärtää kyllä toiveeni, mutta haluaisi kuitenkin tehdä omalla tavalla. Eli oikeassa olit, ei hän edes aikonut muuttaa tilanteessa mitään, kunhan hokee joo joota saadakseen minut hiljaiseksi. Se loukkaa tosi pahasti.
Homman ydin on nyt siinä, että mies kokee etten luota kun kritisoin hänen kasvatustapoja. Ja itse koen, ettei mies kunnioita, kun ei edes kuuntele miksi jotkut asiat on minulle tärkeitä hoitaa tietyllä tavalla. Etenkin sellaisina päivinä, jolloin itse hoidan vauvaa aamusta iltaan yksin miehen ollessa töissä toivoisin että hän kuuntelisi minua vähän herkemmin näissä asioissa, koska tosiasia on että minä olen silloin se, joka tietää miten päikkärit meni ja kuinka on syöty ja onko kiukkua luvassa. Tuntuu, ettei hän arvosta sitä kaikkea mitä itse teen yksin vauvan kanssa.
Ap
No voisitko harkita että kertoisit miehellesi että nyt otetaan tää yksi kerros pois tästä ongelmasta. Hänen pitää voida luottaa suhun sen verran että uskaltaa aikuisena ihmisenä sanoa, että ei aio toimia kuten neuvoit.
Tässä on nimittäin, ihan kokemuksena, se taika että mies joutuu tämän jälkeen ihan oikeasti reflektoimaan, että miksi se vauva ei oltu syötetty vaikka mies oli niin luvannut ja saanut myös vapauden olla lupaamatta. Koska aika usein mies oikeastaan myös turhautuu siihen omaan käytökseen ja kyvyttömyyteen ja silloin on helppo projisoida vaimoon: sinä määräät etkä anna mun ite. Silloin miehen ei tarvitse kohdata sitä omaa riittämättömyyttään jota tuntee.
Me ollaan aika paljon tällaisen toimintatavan muutoksen jälkeen keskusteltu miehen niistä omista turhaumista ja siitä että hän haluisi olla erilainen ihminen koska näkee olevansa vaikka hyvä ja ajatteleva puoliso. Se muutos tulee siitä että joutui katsomaan silmiin itseään ja toteamaan se ero ihanneminän ja todellisen minän välillä. Ja että sille voi ja pitää tehdä jotain eikä heijastaa turhaumia puolisoon ja keksiä miten ne on sen syytä.
Eli, erota tämä kerro siitä ongelmasta kokonaan.
Hienosti ilmaistu! Olemme paljon jutelleet siitä, millainen vanhempi mies haluaa olla ja millainen ei (omien vanhempiensa kaltainen). Hän vaatii itseltään ihan hirveästi, joten varmasti nalkutus vaan vahvistaa sitä omakuvaa, ettei hän ole hyvä vanhempi tai paras vanhempi. Ja vaikka kuinka kannustan ja kiittelen kaikesta hyvästä mitä hän tekee, niin hän takertuu näihin harvoihin asioihin joista aina joudun sanomaan. Lähdenkin työstämään asiaa näillä vinkeilläsi ja juttelen kunnolla miehen kanssa asiasta😊
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tossa kai on kyse jo aika paljon siitä, että sä joudut ylipäätään olemaan se joka näkee ja tulkitsee lapsen väsymyksen ja kommunikoi sen miehelle. Lähdet koiran kanssa lenkille ja annat selkeät ohjeet, mutta todnäk mietit jo siellä lenkillä että ei se varmaan mennyt niin kuin piti? Sitten tuut takas ja näät, että just niinkuin pelkäsit.
Tässä on aika iso ongelma se että et pysty pudottamaan itse hanskoja yhtään kun et voi luottaa mieheesi. Yksittäisenä asiana ihan mitätön, mutta toistuvana ihan hemmetin väsyttävä ja epäreilu.
Sano että arvostat ihan hemmetisti sitä että se haluaa hassutella lapselle jne. Mutta toivoisit että sä voisit rentoutua joskus ees siellä koiran kanssa lenkillä. Ettei koko ajan pidä skannata ympäristöä että mikä on nyt menossa eri tavalla kun hän on luvannut, että sen vois estää. Ei lupauksen tulisi toimia niin.
Sano miehelle että sanoo ihan suoraan, että en syötä sitä puuroa niin nopeasti että saan lapsen nukkumaan toivotussa aikataulussa. Sori. Koska sillon tapahtuu vaan ja ainoastaan se, että asia hoidetaan sun ja lapsen näkökulmasta huonosti. Ei niin, että asia hoidetaan huonosti JA mies puhuu yhtä ja tekee toista ja sen esiintuominen on sulle vielä yksi lisästressi koska mies suuttuu siitä. Että tuot esiin miten hän toimii.
Tämän sanomisella ja vaatimisella mies tajuaa että ei oo kyse siitä (olettaisin, että ei niin paljon) että mies tekee asioita väärin, vaan että mies lupaa ja sanoo mitä sattuu ja sitten kokee oikeutenaan suuttua sinulle kun niin tekee. Sano että haluat siitä eroon ja haluat että mies sanoo silloin kun ei aio tehdä mitä kysyt. Ja jos ei siihen pysty niin onko hän aikuinen mies ensinkään?
Tämä on silmiä avaava kommentti, kiitos. Tuo on juuri se, mikä suututtaa itseä eniten. Että sanotaan joo joo, mutta mikään ei muutu. Silloin se joo joo voisi yhtä hyvin olla "ole hiljaa, ei kiinnosta". Sillä tavalla taidan sen ottaakin. Sitten kun taas kerran huomaan, että joo joosta huolimatta mitään ei tapahdu, niin tuntuu taas siltä, että se on vaan ollut sanonta, jolla mies yrittää minut hiljentää oikeasti kuuntelematta ja toivoo vain minun häipyvän tilanteesta. Mainitsin tästä eilen miehelle, niin hänen kommenttinsa oli että hän ymmärtää kyllä toiveeni, mutta haluaisi kuitenkin tehdä omalla tavalla. Eli oikeassa olit, ei hän edes aikonut muuttaa tilanteessa mitään, kunhan hokee joo joota saadakseen minut hiljaiseksi. Se loukkaa tosi pahasti.
Homman ydin on nyt siinä, että mies kokee etten luota kun kritisoin hänen kasvatustapoja. Ja itse koen, ettei mies kunnioita, kun ei edes kuuntele miksi jotkut asiat on minulle tärkeitä hoitaa tietyllä tavalla. Etenkin sellaisina päivinä, jolloin itse hoidan vauvaa aamusta iltaan yksin miehen ollessa töissä toivoisin että hän kuuntelisi minua vähän herkemmin näissä asioissa, koska tosiasia on että minä olen silloin se, joka tietää miten päikkärit meni ja kuinka on syöty ja onko kiukkua luvassa. Tuntuu, ettei hän arvosta sitä kaikkea mitä itse teen yksin vauvan kanssa.
Ap
No voisitko harkita että kertoisit miehellesi että nyt otetaan tää yksi kerros pois tästä ongelmasta. Hänen pitää voida luottaa suhun sen verran että uskaltaa aikuisena ihmisenä sanoa, että ei aio toimia kuten neuvoit.
Tässä on nimittäin, ihan kokemuksena, se taika että mies joutuu tämän jälkeen ihan oikeasti reflektoimaan, että miksi se vauva ei oltu syötetty vaikka mies oli niin luvannut ja saanut myös vapauden olla lupaamatta. Koska aika usein mies oikeastaan myös turhautuu siihen omaan käytökseen ja kyvyttömyyteen ja silloin on helppo projisoida vaimoon: sinä määräät etkä anna mun ite. Silloin miehen ei tarvitse kohdata sitä omaa riittämättömyyttään jota tuntee.
Me ollaan aika paljon tällaisen toimintatavan muutoksen jälkeen keskusteltu miehen niistä omista turhaumista ja siitä että hän haluisi olla erilainen ihminen koska näkee olevansa vaikka hyvä ja ajatteleva puoliso. Se muutos tulee siitä että joutui katsomaan silmiin itseään ja toteamaan se ero ihanneminän ja todellisen minän välillä. Ja että sille voi ja pitää tehdä jotain eikä heijastaa turhaumia puolisoon ja keksiä miten ne on sen syytä.
Eli, erota tämä kerro siitä ongelmasta kokonaan.
Hienosti ilmaistu! Olemme paljon jutelleet siitä, millainen vanhempi mies haluaa olla ja millainen ei (omien vanhempiensa kaltainen). Hän vaatii itseltään ihan hirveästi, joten varmasti nalkutus vaan vahvistaa sitä omakuvaa, ettei hän ole hyvä vanhempi tai paras vanhempi. Ja vaikka kuinka kannustan ja kiittelen kaikesta hyvästä mitä hän tekee, niin hän takertuu näihin harvoihin asioihin joista aina joudun sanomaan. Lähdenkin työstämään asiaa näillä vinkeilläsi ja juttelen kunnolla miehen kanssa asiasta😊
Ap
Toivottavasti saatte aikaan hyvää keskustelua! Ei varmasti ole mikään kaikkea ratkaiseva hopealuoti mutta luulen että on aina hyödyksi jos johonkin asemasotamaiseen ongelmaan pystyy ottamaan ihan eri näkökulman koska silloin uusi näkökulma yleensä antaa mahdollisuuden keskusteluyhteyden palauttamiseen ja siihen että jotain itselleenkin tiedostamattomia tunteita saa esiin ja käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi moni kommentoi täällä ihan ihme kostojuttuja. Päästä kuranen koira miehen sänkyyn, tee sitä ja tätä jäynää, jos joku asia on miehelle tärkeää, mene ja pilaa se niin se tajuu miltä tuntuu jne. Ihme alakoulumeininkiä ja kiusantekoa. Ei aikuiset ihmiset sillä tavalla ratko kiistoja. Paitsi itänaapurimme. En yhtään ihmettele että erotilastot huutaa hoosiannaa jos ihmisten konflinktinratkaisukyky on luokkaa kiusaa sitä miestä kunnes se tajuu tai itkee ja tajuu.
Eihän kyse ole kostosta, vaan siitä, että mies oppii tekojen seuraukset ja toivottavasti ymmärtää, miksi tietyt asiat on vaan järkevämpi toimintatapa. Jos ap nukuttaa yliväsyneen vauvan ja siivoaa koiran sohvalle jättämät kurat, ainoa asia minkä mies asiasta muistaa on se, että taas vaimo nalkutti vaikka kaikki meni ihan hyvin. Helpointa on, että hän ap:n tapaan arjessa opettelee järkevät toimintatavat niin, että niistä ei tarvitse nalkuttaa. Esimerkiksi yliväsyneen lapsen tapauksessa ap on asiasta sanonut, sen jälkeen mies voi itse päättää miten hoitaa lapsen iltatoimet ja nukuttamisen. Eikä niin, että hän saa kivat leikkihetkensä ja ap hoitaa yliväsyneen lapsen siitä eteenpäin.
Lisäkysymys ap:lle: kai mies tuon lenkin jälkeen sitten oikeasti itse syötti lapsen niin kuin lupasi, vai otitko tilanteen haltuun kotiin palattuasi?
Kyllä, syötti lapsen ja nukutti, toki myöhässä, jonka takia nukuttamiseen meni tunti kun vauva oli yliväsynyt ja meni ihan kierroksilla. Teki mieli sanoa, että mitä minä sanoin, mutta en halunnut eskaloida riitaa, joten katsoin elokuvaa eri kerroksessa ja pihisin itsekseni.
Ap
Siinä tapauksessa ehkä asiassa voi hieman ottaa takapakkia: oli miehen tehtävä hoitaa asia, sinä toimitit hänelle tarvittavat taustatiedot (vauva väsynyt) ja hän teki niinkuin parhaaksi näki kärsien itse seuraukset. Vauvan kehitykseen/turvallisuuteen ei yksi hieman huonommin mennyt ilta vaikuta, joten toisinaan ehkä pitää antaa miehen tehdä "omalla tavallaan" niin kauan kunhan itse vastaa kokonaisuudesta loppuun asti?
Kunhan vastaava muutamaan kertaan tapahtuu, niin ehkä mieskin tajuaa, että yliväsynyttä vauvaa ei ole kiva nukuttaa? Oletus on, että mies kuitenkin on normaalilla järjellä ja ajattelukyvyllä varustettu, joten eiköhän hän itsekin tajunnut, että nyt oli ilta hieman hankala. Ei välttämättä vain halua/jaksa asiaa sinulle myöntää ja toisaalta "mitä minä sanoin" nalkutus ei tuollaisessa tilanteessa asiaa edistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama ongelma. Tähän suhteeseen en kyllä lapsia hanki, koska aina toi sama joojoo ja tekee samat virheet tai jättää tekemättä.
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen melkein tuollainen mies. Olen melko varma, että ongelma on juuri siinä 'joo joo'-vaiheessa. Viesti ei siis mennyt perille alun perinkään kun ajatus harhaili muissa jutuissa. Panosta siis siihen kohtaan viestinnässä ja varmista, että mussukalla lamppu syttyy. Ota vaikka ukkoa poskista kiinni, kerro asiasi ja katso silmiin - näkyykö pieni kipinä? Voila! Puuro löytää tiensä kersan käkättimeen.
Eikö susta ole erikoista että tunnistat ongelman itsessäsi ja ratkaisusi on että joku toinen tekee jotain eri tavalla? Ootko ihan täysvaltainen aikuinen ihminen ja jos niin mikä ihme saa sinut ulkoistamaan itsesi omasta ongelmastasi? Mulla ei ole oikeaa sanaa tähän mutta ekana tulee mieleen että on vähän sairasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin sen huomaa
naiset eivät osaa puhua
tai neuvoa kun pitää kysyä
apuja nalkutukseen. 🤭Surullisen totta naiset eivät osaa kuin nalkuttaa ja valittaa. Voisivat joskus itse tehdä asioita.
Hys. Hys nyt.
Ei saa noin sanoa tai naiset suuttuu.
Eihän naiset koskaan nalkuta tai valita tai suutu turhasta.
He ovat täydellisiä ja vertaansa vailla olevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyhyesti sanottuna, nätisti nalkutus ei toimi. On oltava sen verran ilkeä kpää, että uskoo. Sinulla on oikeus loukata miestä, koska mies loukkaa sinua sillä ettei arvosta sinua pätkääkään. Jossain vaiheessa tyhmempikin ukko tajuaa, että jos ei tee oma-aloitteisesti asioita, seuraa kiljuntaa ja haukkumista. Ala-arvoista käytöstä, mutta muu ei auta.
Kuulostat siltä, että sinulla on mahdollisesti epävakaa persoonallisuushäiriö. Olen pahoillani mahdollisen miehesi puolesta.
Ap:n mies on lusmu, joka ei ota vastuuta hommistaan. Eikä näytä ymmärtänvän, että lapsi kärsii näistä... joo joo teen teen ei ku en teekään hommista.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kolme jo aikuista lasta. Minusta näyttää että aloittajan perheessä on asiat tosi hyvin. Kaksi vanhempaa, mies hoitaa vauvaa ja koiraa ja huolehtii kunnostaan salilla.
Aloittajalla on nyt liian pieni elämä ja ahtaat kuviot. Ihan jees laittaa lapsi nukkumaan klo 20 joka ilta mutta näkisin että tärkeämpää on perheenjäsenten hyvät ja rakastavat suhteet. Antaisinkin aloittajalle ohjeeksi hassutella miehensä kanssa vähintään varttitunnin kahdesti päivässä. Vaadi itseltäsi ja mieheltäsi vähemmän ja lisää elämään kivoja juttuja, hymyä, juhlia, rentoutta.
Sen lisäksi on toki hyvä jakaa vastuita ja sitten antaa toisen hoitaa hommansa rauhassa. Vauva ei varmuudella mene rikki siitä jos iltapuuro myöhästyy. Mutta aloittajan perhe kärsii ihan turhaan jos äiti ei nyt hellitä.
Jos mies päästää koiran kuratassuilla sohvalle niin mies varmaan putsaa sohvan.
Kaikkea hyvää elämäänne.Kuten tuossa aiemmin sanoin, en minä sekuntikellon kanssa aikatauluja kyttää, vaan tilanteen mukaan. Hassuttelu on tosi hyvä juttu, mutta ei niin hyvä, että voisin hyvällä omatunnolla antaa vauvani nukahtaa ruokapöytään syömättä iltapuuroa vain hassuttelun vuoksi. Tästä on kyse - että mies ei näe kokonaistilannetta, mutta ei myöskään kuuntele kun minä siitä huomautan. Jos vauva on nukahtamaisillaan, niin ei aikuinen ihminen silloin voi ajatella, että epistä, minä halusin vielä hassutella, vaan silloin mennään vauvan ehdoilla. Tämä tässä painaakin, kun tuntuu, että joudun vahtimaan miestäni ja sitten hän suuttuu kun huomautan omasta mielestäni täysin itsestäänselvistä asioista.
Mainitsin jo myös aiemmissa kommenteissa, että miehellä on täysin vapaat kädet hoitaa vauvaa ihan millä tavalla haluaa esimerkiksi nyt lomansa aikana. Joten en ole sellainen kontrolloiva äiti, joka koko ajan kritisoisi miestä. Enemmänkin tässä on se, että harvoista asioista joutuu huomauttamaan, mutta niistä joutuukin sitten huomauttamaan satoja kertoja.
Ap
Ei se vauva väsymykseen kuole.
Eri mutta ei se joo väsymykseen tai nälkään kuole, mutta onko se kuitenkaan syy antaa miehen jättää lapsensa syömättä ja pitää sitä väkisin hereillä jotta saa hassutella?
On ainakin joskus.
Oletko sinä vajaaälyinen trolli mies?
Ihanko oikeasti aggressiivis-hysteeriset nalkuttajamammat luulevat täällä, että vauva menee pilalle vähän vähemmän nukkumisesta tai jos syömäajat joskus poikkeavat? :D
Ei ihmisen pidä aina nukkua kun väsyttää, tai syödä, kun nälättää. Ja minkä kesä kastelee sen Dry-vodka kuivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole olemassakaan nätisti nalkuttamista vaikka kuinka naiset omaa toimintaansa puolustaa
Mulla oli miehen kanssa sama ongelma. Se kärjistyi siinä, kun sanoin kerran miehelle, etten voi luottaa hänen sanaansa. En voi myöskään luottaa mieheen. Hän saattoi vaikka sanoa vievänsä vanhaa tavaraa kaatopaikalle, ja mulla meni se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, koska tiesin että ei se vie mitään. Puhuu vain.
Tuossa vaiheessa myös etäännyin hänestä. Sitten mies taisi tajuta, että olin tosissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko miehellä mitään selitystä siihen että miksi ei sitten suostu näitä asioita tekemään? Luulisi aikuisen miehen pystyvän kommunikoimaan omia toiveitaan ja mielipiteitään eikä vaan hokea joo joo ja jättää tekemättä...
Hän sanoo useimmiten, että oli kyllä juuri tekemässä mutta haluaa tehdä omalla tavallaan, eli rennosti. Tai sitten vastaa, että ups unohti taas (esim niistä koiran tassuista).
Esimerkiksi tästä illasta hän sanoi, ettei halua lapsen tuntevan kiirettä ja että heillä olisi mieluummin hauskaa. Ymmärrän tuon kyllä, mutta kun vanhempana olo ei aina ole vain hauskanpitoa. Kyllä sitä voi hassutella vaikka siinä puuropöydässä samalla kun syöttää. Ja yritin itsekin selittä, että ei minua haittaisi ilta-aikataulusta lipsuminen jos lapsi olisi hyvällä tuulella, mutta kun vielä erikseen sanoin, ett hän on jo yliväsynyt ja nukahtamaisillaan. Tuntuu pahalta, että mies olettaa minun nalkuttavan vain huvin vuoksi tai kiusallani. Totta kai haluaisin mieluummin hauskutella heidän kanssaan, mutta se hauskuttelu loppuu tasan siihen kun lapsi nukahtaa syliin ilman iltapuuroa ja vaipanvaihtoa jne.
Ap
Vähän ohi aiheen, mutta miten ihmeessä lapsi pysyy hyvällä tuulella yliväsyneenä? Meillä ainakin alkaisi kiukuttelu eikä toivoakaan että vain nuokkuisi puurolautasen edessä varsinkin jos ja kun on alle vuoden ikäisestä kysymys.
Kannattaa jättää ihan kokonaan pois omasta kielenkäytöstä sellaiset ilmaisut kuten: mikset sinä koskaan, etkö sinä nyt tajua, etkö taaskaan ole, etkö pysty/ymmärrä/mikä tässä nyt on niin vaikeaa, että sinä et....
Kaikki syyttävät, käskevät, vähättelevät ja kielteiset sinä-muodossa olevat asiat. Siis vaikka joku asia ärsyttäisi älyttömän paljon, niin aina yrittää kääntää sen niin, että "minusta tuntuu, minä koen, olemme yhdessä sopineet, minulle tulisi hyvä mieli jos..."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin sen huomaa
naiset eivät osaa puhua
tai neuvoa kun pitää kysyä
apuja nalkutukseen. 🤭Surullisen totta naiset eivät osaa kuin nalkuttaa ja valittaa. Voisivat joskus itse tehdä asioita.
Sarkasmi on vahvaa sinussa, poikaseni.
Alue: Aihe vapaa
Menee toki. Kannattaa mieheksi alfa tai sigma, niin ei todennäköisesti mene ainakaan kunnioitus, vaikka sigma voi olla oman tien kulkijana haasteellinen.