Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin maanviljelijän kanssa. Ystäväni käy töissä kaupungissa, ei osallistu tilan hommiin. Miehen vanhemmat rakensivat pienen talon järven rantaan n.5 kilometrin päähän.

Koska ystäväni ei omista tilasta mitään, pitää hän huolen, ettei myöskään käytä rahojaan talon remontteihin. Hänen oma asuntonsa on vuokrattuna ja hänellä on myös kesämökki.

Aika tarkkana saa olla ettei elämät sekoitu. Maksaako hän asumisestaan siellä tilalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Varsin yleisiä ovat olleet ongelmat kontrolloivien appivanhempien kanssa.

On myös niitä, jotka antavat tilaa nuorelleparille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Riippuu ihan niistä appivanhemmista.

Ja myös teistä ja varsinkin miehestäsi.

Oletko nyt siis hyökkäämässä naimisiin tutustumatta ollenkaan puolisoosi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin maanviljelijän kanssa. Ystäväni käy töissä kaupungissa, ei osallistu tilan hommiin. Miehen vanhemmat rakensivat pienen talon järven rantaan n.5 kilometrin päähän.

Koska ystäväni ei omista tilasta mitään, pitää hän huolen, ettei myöskään käytä rahojaan talon remontteihin. Hänen oma asuntonsa on vuokrattuna ja hänellä on myös kesämökki.

Aika tarkkana saa olla ettei elämät sekoitu. Maksaako hän asumisestaan siellä tilalla?

Tarkkaan en tietenkään tiedä, mutta ymmärtääkseni heillä

on joku taloustili, josta maksetaan juoksevia kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Maatiloilla tuskin on kiireaikaa läpi vuoden.

Kannattaa selvittää tarkkaan mikä on oma osuus tilan työpanoksesta pitemmässä juoksussa,jotta ei tule erimielisyyttä alkuhuuman jälkeen.

Kyllähän appivanhemmista voi tulla todella iso riesa, jos asuvat samassa pihapiirissä. Siellä syömässä käyminen on pienimpiä asioita siinä sopassa. Meillä tosin anoppi on hyvin erikoinen persoona, jolle oli pakko panna kunnolla rajat, ottaa avaimet pois jne. Se oli suurin uhka meidän liitolle, että tuossa asui. Ja ennen kun kukaan ehtii huutelemaan, että otithan ilmaista lastenhoitoapua, niin en ottanut, kun ei voinut. Asiasta käytiin perheneuvolassa asti ja suositeltiin, ettei ilman valvontaa anneta hoitoon. Sen verran oli monenlaista, erikoista juttua mukana, että lapsi oirehti.

Kyllä niistä tilan töistäkin tahtoo sanomista tulla, jos nuori polvi ei pidä puoltansa. Senkin jouduimme kieltämään kokonaan. Mutta jos et itse tee tilan töitä, niin se tuskin on ongelma. 

Appivanhempia on tietysti oikein mukavia ja normaalejakin, meillä oli sellainen persoona vastassa, ettei hän ole kenenkään kanssa pärjännyt. Ei ole yhtään ainoaa ystävää jne. hänellä, riitaa vain. Mutta vaikka appivanhemmat olisivat kuinka mukavia, niin olet epäilyksinesi ihan oikeilla jäljillä eli varmistaudu onko "mamman poika" ja asu tilalla jonkun aikaa, millaista touhu arjessa on. Oma mies oli asunut tilan ulkopuolella nuoresta asti opintojen takia eli ei siis koko elämäänsä vanhempien kanssa. Voi todella olla, että mies ei ole irtaantunut vanhemmistaan normaalilla tavalla, jos ei koskaan ole asunut heistä erossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

No ei mene. Hyvin se naine voi ajaa traktoria ja korjata koneita 16 tuntia päivässä ja mies tekee ruuat. Ihan jokaisen oman osaamisen mukaan mennään. Hyvin voi maatilalta nainenkin lähteä aamulla klo 2 lumenauraukseen ja mies jää kotiin nukkumaan. Ei ole sukupuolikysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Maatiloilla tuskin on kiireaikaa läpi vuoden.

Aika monella tilalla on. Harva viljatilallinen ei käy muualla töissä ja semmoisessa 120 lypsävässä ja 120 pään nuorkarjassa on kiirettä aina, myös jouluaattona.

Appivanhemmat ilmeisesti vielä jaksavaisessa kunnossa. Ap:lle äkkiä pulla uuniin niin saat kaiken avun anopilta, ei tarvitse sitten myöhemmin valittaa kuinka yksin pitää vauva hoitaa eikä anoppiakaan enää reumoineen kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Jos appivanhemmat on hankalia tai kontrolloivia niin tuo on vaikeaa. Varmasti ärsyttää ainakin alkuun, jos pyörivät siinä pihamaalla päivät ja tulevat käymään kysymättä. Teet vaan miehelle omat rajat selväksi ja käsket tehdä ne selväksi vanhemmilleen tai et lähde tuohon ollenkaan. Ei kuitenkaan kannata alkaa emännöimään liian voimakkaasti. Meillä oli/on uusioperhe, eli äiti otti uuden miehen, jolla maatila, jonka pihapiiriin rakennettu aiemmalle sukupolvelle talo. Joka päivä tulivat piipahtamaan, mutta siihen tottui ja se kuului jo päivän rutiineihin. Minulle se mummu oli tosi kiva teininä, täyteltiin ristikoita ja juotiin kahvia joka päivä. Auttoivat siis meidän lasten kanssa. Se perhe kuuluu siihen settiin ihan eri tavalla, mutta ehkä voit ottaa sen rikkautena. Ei ne kaikki anopit ja appiukot ole hirviöitä.

Luin vasta nyt muut viestit (nro 47 kirjoittaja). Se kannattaa tosiaan varmistaa, ettei ole tehty jotain hirviösyytinkisopimusta. Meillä se oli tehty eli maksoimme vielä tuon elämän pahimman riesan elättämisen melkein 30 vuotta. Itsellämme isot lainat päällä.

Meillä maatila on liikeyritys, ei puuhapaja. Mies omistaa tilan yksin, minä käyn muualla töissä enkä osallistu mihinkään tilan töihin. Tai no joo, jos lehmät karkaavat laitumelta, menen avuksi, mutta muuten tila on miehen, ei minun. Talostakaan en omista mitään, mutta aikanaan sovittiin, että eipä tarvitse osallistua sen kuluihinkaan. Tämäkin on toiminut hyvin.

Koska olen muualla töissä, olen voinut hankkia pari sijoitusasuntoa ja omaa metsää, jossa käyn harrastusluonteisesti hoitotöissä. Kesämökkikin löytyy, se on vuokrattu serkulleni.

Maatilan rahat ovat omia rahojaan, eivät kuulu minulle eikä miehelle kuulu se, paljonko tienaan. Yhteistä rahaa on kotitalouden pyörittäminen eli käytännössä muutamia satasia kuukaudessa, perheen menot maksetaan puoliksi.

Olen kotoisin maalta, tehnyt aikani tilan töitä ja tiedän, mitä se on. Tiedän senkin, että eipä ole pakko olla mukana, parisuhde säilyy ihan hyvänä, vaikka mies käy äidillään päivällä syömässä, kun minä olen muualla töissä ja lapset on päivähoidossa. Hullunahan itseäni pitäisin, jos kieltäisin mieheltä kunnon lounaan siksi, että sen laittaa äitinsä. Eikä siitä makseta mitään, vastavuoroisesti mies huolehtii pihatyöt ja lumenluonnit, räystäskourujen putsaamiset ja terassinsuojauksen tms.

Jos ei ole valmis sijoittamaan puolta miljoonaa maatilaosuuteen ja tekemään tilalla töitä, niin kannattaa katsella asiaa ihan toisesta kulmasta. Se on puolison työpaikka, mutta harva meistä lähtee sairastuneen rekkakuskipuolisonsa puolesta ajoon, miksi ihmeessä maatilalla pitäisi korvata toinen, jos ei itse omista tilaa ja tee siellä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Maatiloilla tuskin on kiireaikaa läpi vuoden.

Riippuu tilasta. Joulun ja pääsiäisen väli vähän rauhallisempaa. Eikä ole edes elukoita. Töissä siis veljen tilalla.

Lomittajana olen nähnyt maajusseilla jos jonkinlaista tyyliä elää. Jotkut elää tiiviimmin edellisten polvien kanssa, mutta ihan yhtä usein vanhempiin otetaan etäisyyttä kun oma perhe alkaa muodostua. Vaikka otetaankin sitä etäisyyttä, silti vanhempi polvi auttelee nimenomaan siellä maatalouden puolella. Kotitaloudenkin puolella jos se miniälle ja pojalle sopii.

Joskus se vanhempi polvi, sukupolvenvaihdoksen jälkeen, muuttaa pois tilan läheisyydestä. Joskus rakentavat uuden talon tilan läheisyyteen ja poika saa vanhan talon. Tai sitten poika rakentaa itselleen talon ja vanhukset jäävät vanhaan. Ja on niitäkin tapauksia, joissa sekä vanha, että nuori polvi asuvat saman katon alla, mutta luulisin että tämä on se kaikkein luonteen lujuutta vaativin vaihtoehto puolin ja toisin.

Asutaan samassa pihapiirissä ja alussa anoppi oli suunnilleen kyttäämässä keittiössä vieressä mitä laitan pojalleen ruuaksi. Lisänä tuli kommentointi ettei poika nyt tuollaisesta tykkää tai ei sitä tuolla tavoin pidä tehdä. Ja se järkytys kun poikansa laittoi joskus ruokaa. Miniä haukuttiin myöhemmin miten laiska ettei viitsi edes miehelle ruokaa laittaa.  Vuoden verran tuollaista ja sen jälkeen kokoonnuttiin yhteisen pöydän ääreen jossa sovittiin pelimerkit uusiksi. Anopille hirveä järkytys sekin kun poikansa sanoi ettei meidän taloudessa asiat tehdään kuten me haluamme ja siihen ei sovi puuttua tai vahdata. 

Siihen kannattaa varautua että ne vanhemmat ovat mukana aivan niin hyvässä ja pahassa. Edelleenkin aina välillä anopilta tahtoo unohtua kun touhottaa auttamaan mutta appi nykyisin käy noukkimassa takaisin ja huomauttaa että nuoremmat pyytävät kyllä apua jos tarvitsevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.

Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?

Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap

En usko, että sinulla on vaativa työ. Jos olisi, osasit käsitellä asian itse, etkä näin typeriä kirjoittelisi. Jos suhde olisi totta ja jatkuisi pitemmälle, nuo asiat pitää puhua puolison kanssa, eikä loukata häntä juoruilemalla pascapalstalla.

Provohan tämä taas kerran on.

Miksi ap olettaa, että mies ei ole koskaan poistunut kodistaan? Meillä alle 50v maanviljelijät ovat koulutetuin ammattiryhmä (suhteessa siihen, mitä periaatteessa vaaditaan) eli AMK-tutkinto on sääntö eikä poikkeus.

Varoituksen sana muutenkin: maanviljelijällä saattaa olla ihan toimivat välit vaikka kavereihin! Ei vain appivanhemmat ole uhka, myös ystävät saattavat ilmestyä pihaan ja mennä vaikka pellolle auttamaan.

Meillä toimii hyvin. Minä olen tilan ulkopuolella töissä, appivanhemmat auttavat sekä tilan töissä, että lastenhoidossa. Päivällä ruuan mies syö vanhemmillaan, helpottaa huomattavasti.

Nykyään molemmat lapset ovat koulussa (olin pitkään kotona kun lapset olivat pieniä, tein etätöitä, kun kävin toimistolla mummo oli lapsenlikkana), on helppo tulla kotiin kun mummulla on välipala valmiina. Mummu myös kuskaa jos sataa tai on kova pakkanen, kouluun on reilu kilometri.

Jos minulla on pitkiä päiviä mummu on usein tehnyt meille ruuan ja salaatin valmiiksi ja mies ja lapset syö kotona, että mummu ja pappakin saavat olla joskus kahdestaan.

Me kunnioitamme toisiamme ja tiedän, että anoppini ja appeni arvostavat minua ja kunnioittavat uraani, joka on tilan ulkopuolella.

Minä olen suunnattoman kiitollinen avusta ja tiedän, etten olisi pystynyt yhdistämään uraa ja lapsia (lapset ovat tärkeämmät kuin urani) ilman heidän apuaan.

Ja rakastamani mies saa tehdä sitä mitä haluaa, hän on maanviljelijä sielultaan ja se on ihanaa.