Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta nyt muut viestit (nro 47 kirjoittaja). Se kannattaa tosiaan varmistaa, ettei ole tehty jotain hirviösyytinkisopimusta. Meillä se oli tehty eli maksoimme vielä tuon elämän pahimman riesan elättämisen melkein 30 vuotta. Itsellämme isot lainat päällä.

Ilman syytinkiä teillä ei olisi ollut varaa siihen tilaan.

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Meillä anoppi ei meinannut tajuta, että hän ei asu enää tilalla. Saattoi tulla ominpäin siivoamaan ja halusi omia vauvan, koska hänenkin lapset oli mummo hoitanut.

Eli puhu miehen kanssa. Kerro rajasi. Esim. Mä en tajunnut, että appiukko tulee 4 kertaa päivässä katsomaan vauvaa. Oli vaikea vetää myöhemmin rajat kun alkuun yritin olla kohtelias.

Kysy mieheltä meinaako hän jatkaa samalla tyylillä tulevaisuudessakin vai syökö hän perheen kanssa kotona. Eli oletko sinä ja mahdolliset lapset tärkeämpiä kuin vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.

Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?

Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap

Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.

Joo en mitenkään vähättele. Pidän tärkeänä työnä ja kun aloitettiin tapailu, tietysti kiinnostuin ihmisestä myös siksi, mitä tekee (ja sitä arvostan). Mutta en tiedä pystynkö elämään niin, että olisin naimisissa tilan ja appivanhempien kanssa. 😔Ap

Tilan kanssa sinä väistämättä joutuisit naimisiin, mutta et appivanhempien kanssa. Eräitten kanssa kyllä pärjää hyvin, mutta oikeasti vaatii miniältä aika kovaa luonnetta. Ei voi aina olla mieliksi miehen suvulle vaan on otettava joskus se riski, että heidän kanssaan ei enää olla puheväleissä. Tämä siis muistutuksena siitä, että se on myös miehen sisarusten koti, jos hänellä sellaisia on .

Itse käyn myös tilan ulkipuolella töissä, mutta kyllä eläintilalla joudut vain venymään. Jos lomittaja sairastuu oma loma peruuntuu, et pääse harrastukseen jos mies ei tulekaan hoitamaan lapsia sovitusti, jos lehmä sairastuu... Näissä tilanteissa lähellä olevista isovanhemmista saattaa olla apua.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Kerrotko nämä typerät perinteet?

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Sen takia ne viljelijät on niitä yksinäisiä peräkammarin poikia.

Me käydään miehen kanssa molemmat tilan ulkopuolella töissä. Mies tekee töiden jälkeen tilan töitä ja kyllä mulle jää koko kodinhoito ja ruuanlaitto, siksi että mulla on siihen enemmän aikaa.. Itse teen tilan töistä vain kirjanpidon. Mutta jos miehellä on kotieläintila, niin kyllä sulle jää ruuanlaitto, sulla kun on enemmän sitä aikaa. Ei voi olettaa että koko vapaa-aika oleskellaan. Eihän se päde missään lapsiperheessäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni meni naimisiin maanviljelijän kanssa. Ystäväni käy töissä kaupungissa, ei osallistu tilan hommiin. Miehen vanhemmat rakensivat pienen talon järven rantaan n.5 kilometrin päähän.

Koska ystäväni ei omista tilasta mitään, pitää hän huolen, ettei myöskään käytä rahojaan talon remontteihin. Hänen oma asuntonsa on vuokrattuna ja hänellä on myös kesämökki.

Joo nuo tilat kyllä pysyy testamentin ehdoilla miehen suvussa eikä erossa tai kuolemassa harhaudu emännän suuntaan. Rahat kannattaa pitää erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Toki tilalla on aina kaikkea muutakin pikkuhommaa ja korjattavaa ja koneiden huoltoa.

Aloittajalle sellainen vinkki, että kierrä kaukaa tuo mies ja hänen maatilansa appivanhempineen. Helpommalla pääset niin. Maatila tulee olemaan miehelle aina se ykkönen, sinä ja sinun tarpeet ja halut tulee kaukana perässä jos ollenkaan. Ellet pysty tätä hyväksymään, niin etsi puoliso ja elämänkumppani, joka ei ole viljelijä. Viljelijät ovat täysin kiinni töissään ja tiloissaan. Siinä on pienin ongelma se, että mies käy syömässä äitinsä luona. Tämän kerron ihan omasta kokemuksesta ja kaikella ystävällisyydellä. Älä pilaa omaa elämääsi sotkeutumalla tuohon jos et pysty sopeutumaan elämiseen maatilan ehdoilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Vierailija kirjoitti:

Me käydään miehen kanssa molemmat tilan ulkopuolella töissä. Mies tekee töiden jälkeen tilan töitä ja kyllä mulle jää koko kodinhoito ja ruuanlaitto, siksi että mulla on siihen enemmän aikaa.. Itse teen tilan töistä vain kirjanpidon. Mutta jos miehellä on kotieläintila, niin kyllä sulle jää ruuanlaitto, sulla kun on enemmän sitä aikaa. Ei voi olettaa että koko vapaa-aika oleskellaan. Eihän se päde missään lapsiperheessäkään.

Ap:, lla ei ihan hirveesti vapaa-aikaa ollut...

Olen itse kotoisin maanviljelijäperheestä (tai oikeastaan tilallisten suvuista). Maalla asuminen ja maatilan pitäminen ovat kaksi aivan eri asiaa. Ajattelen niin, että se maatila on työpaikka ja kokonaisuus, joka siirtyy suvussa sukupolvelta toiselle. Tilaa pitää yllä aina joku isäntä ja/tai emäntä aina muutaman vuosikymmenen kerrallaan. Ne vanhemmat ja sisarukset väistyy siitä. Tila ja maat pysyy. Ajattelen näin, koska tähän minä olen kasvanut. Muutin pois lukion jälkeen ja vanhempani möivät tilan veljelleni ja hänen puolisolleen, joilla oli alan koulutus. Vanhempani asuvat noin puolen kilometrin päässä tilalta ja auttoivat todella paljon lastenhoidossa veljen lasten ollessa pieniä. Nyt vanhempani ovat jo iäkkäitä ja ongelmana alkaa olla se, että heidän olisi kannattanut jo silloin kuusikymppisinä muuttaa lähelle palveluja, jotta myös ilman ajokorttia pärjää arjessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Sen takia ne viljelijät on niitä yksinäisiä peräkammarin poikia.

Aika vähän tuntuu olevan yksinäisiä. Naapurissa on kolmekymppinen poikamies, jolla tuntuu olevan vientiä enemmän kuin monella kaupunkilaisella. Peräkamareissa asustaa kaupunkilaisia, joilla ei ole edes työpaikkaa saati osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Lomittajana olen nähnyt maajusseilla jos jonkinlaista tyyliä elää. Jotkut elää tiiviimmin edellisten polvien kanssa, mutta ihan yhtä usein vanhempiin otetaan etäisyyttä kun oma perhe alkaa muodostua. Vaikka otetaankin sitä etäisyyttä, silti vanhempi polvi auttelee nimenomaan siellä maatalouden puolella. Kotitaloudenkin puolella jos se miniälle ja pojalle sopii.

Joskus se vanhempi polvi, sukupolvenvaihdoksen jälkeen, muuttaa pois tilan läheisyydestä. Joskus rakentavat uuden talon tilan läheisyyteen ja poika saa vanhan talon. Tai sitten poika rakentaa itselleen talon ja vanhukset jäävät vanhaan. Ja on niitäkin tapauksia, joissa sekä vanha, että nuori polvi asuvat saman katon alla, mutta luulisin että tämä on se kaikkein luonteen lujuutta vaativin vaihtoehto puolin ja toisin.

Miten lomittaja voi nähdä kaiken tuon? Meillä lomittaja on navetassa, tekee työnsä eikä välttämättä kohtaa meistä ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Ok, jos nainen omistaa tilasta osana. Jos käy töissä, kotityöt puoliksi. Eihän isäntäkään vaimonsa palkkatöissä jeesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse maatilalta kotoisin ja tuo kiireen ja pitkien päivien valittelu ärsyttää. Ärsyttää siksi, että jos maalaistaloissa luovuttaisiin typeristä perinteistä ja alettaisiin tehdä suunnitelmallisesti töitä, niin tuon oletetun kiireen ja työnmäärän saisi rajattua kyllä ihan järkeväksi esim työn tehokkuutta kasvattamalla. Näin varmasti jo toimitaan monella tilalla, mutta nuo valittajat on sitten jotain muuta porukkaa

Voisitko nimetä esim. 5 sellaista vanhaa perinnettä, joista luopumalla kiire häviää esim. 120 lypsävän maitotilalla.

Perinteisistä työtavoista voi luopua ostamalla kahden miljoonan robotit lypsämiseen ja muutaman sadantuhannen rehuntekovälineet puhumattakaan puimurista ja nykyaikaisesta navetasta.

maksat vaan velkoja loppuelämäsi.

ohis ;D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Sen takia ne viljelijät on niitä yksinäisiä peräkammarin poikia.

Aika vähän tuntuu olevan yksinäisiä. Naapurissa on kolmekymppinen poikamies, jolla tuntuu olevan vientiä enemmän kuin monella kaupunkilaisella. Peräkamareissa asustaa kaupunkilaisia, joilla ei ole edes työpaikkaa saati osaamista.

Ei mun kokemuksella.