Lue keskustelun säännöt.
Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet
07.08.2022 |
Olen tapaillut nyt 1/2 vuotta miestä, jolla on maatila. Muuten mukava mies ja viihdyn hänen seurassaan, mutta hänen suhde vanhempiinsa on oudon tiivis. Asuvat samassa pihapiirissä, käy usein vanhemmillaan syömässä, isä tekee edelleen tilan töitä ym ym.
En tiedä. Mä oon muuttanut jo 16-vuotiaana lukion takia kaupunkiin (kasvoin maalla, mutta en maatilalla) ja itsenäistynyt... hirmu oudolta tuntuu noin tiivis suhde. Jotenkaan en osaa nähdä miestä aikuisena.
Väistänkö luodin jos nyt lähden... Vai onko tuo elämä jonkun mielestä normaalia aikuiselle?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.
Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?
Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap
Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.
Joo en mitenkään vähättele. Pidän tärkeänä työnä ja kun aloitettiin tapailu, tietysti kiinnostuin ihmisestä myös siksi, mitä tekee (ja sitä arvostan). Mutta en tiedä pystynkö elämään niin, että olisin naimisissa tilan ja appivanhempien kanssa. 😔Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.
Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?
Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap
Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.
Joo en mitenkään vähättele. Pidän tärkeänä työnä ja kun aloitettiin tapailu, tietysti kiinnostuin ihmisestä myös siksi, mitä tekee (ja sitä arvostan). Mutta en tiedä pystynkö elämään niin, että olisin naimisissa tilan ja appivanhempien kanssa. 😔Ap
Kun sulla on oma työ, kannattaa heti vetää selkeä raja ettet vapaapäivinäsi "auttele" tilan töissä, ei ole sun velvollisuus (toki poikkeustilanteet ok). Voihan sitä seurustella ihan rauhassa niin että pidät oman asunnon, mieskin varmaan talviaikaan ehtii välillä sinne? :)
Avoimin mielin, ne appiskokelaat voi olla ihan mukavia? Onko anoppi hyvä kokki?
Kyllä se maatilalla on normaalia, sillä se on edellisen sukupolven elämäntyö. Vaikka siitä jäisi eläkkeelle, ollaan silti tiiviisti mukana, usein kuolemaan saakka.
Harva poikamies muutenkaan ryhtyy laittamaan itse itselleen ruokaa, jos jossakin on tarjolla jonkun muun valmistama ateria.
Minä kieltäydyin aikanaan emännänpaikasta, mutta siihen oli syynä se isäntäkokelas eikä vanhempi pari, joka kyllä arvosti minua enemmän kuin omaa poikaansa. Myöhemmässä elämänvaiheessa päädyin maatilalle asumaan, mutta en emännäksi, vaikka sen isännällä olikin aivan omaa maataloutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Silloinkun tarttet saat lastenhoitoapua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.
Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?
Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap
Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.
Joo en mitenkään vähättele. Pidän tärkeänä työnä ja kun aloitettiin tapailu, tietysti kiinnostuin ihmisestä myös siksi, mitä tekee (ja sitä arvostan). Mutta en tiedä pystynkö elämään niin, että olisin naimisissa tilan ja appivanhempien kanssa. 😔Ap
Tilan kanssa sinä väistämättä joutuisit naimisiin, mutta et appivanhempien kanssa. Eräitten kanssa kyllä pärjää hyvin, mutta oikeasti vaatii miniältä aika kovaa luonnetta. Ei voi aina olla mieliksi miehen suvulle vaan on otettava joskus se riski, että heidän kanssaan ei enää olla puheväleissä. Tämä siis muistutuksena siitä, että se on myös miehen sisarusten koti, jos hänellä sellaisia on .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Silloinkun tarttet saat lastenhoitoapua
... ja sinä voit joutua huolehtimaan vanhenevista tai vielä pahempaa, dementoituvista appivanhemmista, omien lastesi kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo on hankalia kuvioita. Maatilalla kyllä on niin paljon työtä, että vanhasta parista on apua, etenkin poikamiehelle! Mutta kun kuvioihin tulee emäntä... ei oikein ole tätä päivää tuo samassa pihassa asuminen. Olen tullut maatilalle emännäksi 7 vuotta sitten, ja oli ihan selvää että appivanhemmat muuttavat kirkonkylään. Oma elämä pitää olla, ei kaksi emäntää mahdu samaan paikkaan touhumaan.
Oletko sinä siis tilalla myös töissä eli saatteko elannon molemmat siitä?
Mulla on vaativa työ, paljon työmatkoja, jatkuvaa opiskelua jne. Mitenkään en pystyisi auttamaan tilan töissä. Eikä mun kanssa voisi tulla valmiiseen pöytään syömään kuten nyt menee äidilleen. Ap
Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.
Joo en mitenkään vähättele. Pidän tärkeänä työnä ja kun aloitettiin tapailu, tietysti kiinnostuin ihmisestä myös siksi, mitä tekee (ja sitä arvostan). Mutta en tiedä pystynkö elämään niin, että olisin naimisissa tilan ja appivanhempien kanssa. 😔Ap
Vai oletko sinä naimisissa oman työsi kanssa ja mies omansa.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Silloinkun tarttet saat lastenhoitoapua
... ja sinä voit joutua huolehtimaan vanhenevista tai vielä pahempaa, dementoituvista appivanhemmista, omien lastesi kustannuksella.
Nykyään ei tehdä syytinkisopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin täällä Savossa sellaiset eläkkeelle jääneet maanviljelijät, joilla lapsi jatkaa tilanpitoa, muuttavat yleensä kirkolle tai lähikaupunkiin. En tiedä enää yhtään sellaista maatilaa, jossa asuisi monta sukupolvea samassa pihapiirissä. Ei se silti estä auttamista tarvittaessa.
Ajattele että minä ja miehenikään ollaan läheisiä mieheni vanhempien kanssa. Nähdään viikossa 4-5 kertaa. Syödään toistemme luona ja saatetaan soitellakkin päivittäin ihan muutenvaan. On tämä kamalaa kun perheen sisällä on hyvät välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Silloinkun tarttet saat lastenhoitoapua
... ja sinä voit joutua huolehtimaan vanhenevista tai vielä pahempaa, dementoituvista appivanhemmista, omien lastesi kustannuksella.
Nykyään ei tehdä syytinkisopimuksia.
Kyllä niitäkin hulluja vielä kuka sellaisen tekee. Toisaalta voi olla pakko jos haluaa jatkaa eikä luopuvat anna periksi, tosin sillon pitää olla melko kannattava tila että kannattaa tehdä moinen kiusa itselleen.
Ystäväni meni naimisiin maanviljelijän kanssa. Ystäväni käy töissä kaupungissa, ei osallistu tilan hommiin. Miehen vanhemmat rakensivat pienen talon järven rantaan n.5 kilometrin päähän.
Koska ystäväni ei omista tilasta mitään, pitää hän huolen, ettei myöskään käytä rahojaan talon remontteihin. Hänen oma asuntonsa on vuokrattuna ja hänellä on myös kesämökki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).
Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.
Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.
Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.
Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap
Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?
Mitään nopeita päätöksiä ei vielä kannata tehdä, siis mm. yhteenmuuttoa.
Sanoit miesystäväsi asuvan samassa pihapiirissä kuin vanhemmat, kuitenkin eri rakennuksessa?
Useimmat tuntemani maatalousyrittäjät tekevät pakostakin pitkiä päiviä, joten vanhempien oleminen lisätyövoimana helpottaa varmasti.
Kuvailemasi miehen ja hänen vanhempiensa suhde on ihan normaalia ja yhdessä ruokailu ymmärrettävä käytäntö.
Ihan kivaa oli, että anoppi aikoinaan syötti meidät ja miehen sisarukset perheineen. Töissä auteltiin, kun he vielä olivat isäntä ja emäntä. Samassa pihapiirissä ei asuttu.
Meilläkin minä laita ruuat ja isäntä pitää autot ja kiinteistöt kunnossa. Hän on jo eläkkeellä, meillä molemmilla oli omat ansiotyöt. Maatalous ei tuota välttis mitään. Varaudu siihen.
Naapurin suur-maatilalla on joka päivä vähintään lounas ja kahvitauot isovanhempien talolla. Siellä ne syö isovanhemmat, lapsensa ja lapsenlapsetkin ja päälle vielä ulkomainen työvoima. Noin 15-20hlö siis ruokapöydän ääressä lähes joka päivä viljelykauden ajan. Melko kova työ myös siis vanhalla emännällä, on toki +80v:nä vielä melko vetreässä kunnossa.
Ihan normaali meno maatilalla, mutta minulle ei kyllä noin tiivis yhteisö sopisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).
Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.
Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.
Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.
Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap
Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?
Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Ei tuollaisten ahdistujien kannata ajatellakkaan mitään maanviljelijän elämää.
Juu olen tässä tilalla töissä. Vaativa työ tämäkin on ja ei minulla päivisin mitään luppoaikaa ole laittaa kolmen ruokalajin ateriaa :D lämmitetään edellisen illan jämiä tai eineksiä.