Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luin vasta nyt muut viestit (nro 47 kirjoittaja). Se kannattaa tosiaan varmistaa, ettei ole tehty jotain hirviösyytinkisopimusta. Meillä se oli tehty eli maksoimme vielä tuon elämän pahimman riesan elättämisen melkein 30 vuotta. Itsellämme isot lainat päällä.

Ilman syytinkiä teillä ei olisi ollut varaa siihen tilaan.

Ilman syytinkiä ei olisi tullut tilakauppaa meidän tapauksessa. On sitä tullut kaduttua riittävästi, etten nyt enää ala. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Ok, jos nainen omistaa tilasta osana. Jos käy töissä, kotityöt puoliksi. Eihän isäntäkään vaimonsa palkkatöissä jeesi?

Näillä on se ajatus että nainen tekee palkkatyötä ja hoitaa kodin, mies saa keskittyä tilaansa ja hydrauliikan syvimpään olemukseen ja olla täysi vapaa-matkustaja kaikessa muussa.

Riippuu tilasta ja ihmisestä. Meillä appivanhemmat muutti keskustaan kun tulin tilalle. Mies osallistuu kotitöihin, ei toki puoliksi kun ei kaikkea hallitse. Mutta en minäkään kaikkiin kodin ulkotöihin kuten autoihin ym puutu kun en asioita hallitse. Meillä mies on mm. laittanut aina lapset kouluun aamuisin ja ottanut pienet iltapäivällä vastaan koulusta kun itse olen noina aikoina töissä. Arjen sujuminen on järjestelykysymys jos tahtoa ja joustoa molemmin puolin riittää. Yhdessä 20v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomittajana olen nähnyt maajusseilla jos jonkinlaista tyyliä elää. Jotkut elää tiiviimmin edellisten polvien kanssa, mutta ihan yhtä usein vanhempiin otetaan etäisyyttä kun oma perhe alkaa muodostua. Vaikka otetaankin sitä etäisyyttä, silti vanhempi polvi auttelee nimenomaan siellä maatalouden puolella. Kotitaloudenkin puolella jos se miniälle ja pojalle sopii.

Joskus se vanhempi polvi, sukupolvenvaihdoksen jälkeen, muuttaa pois tilan läheisyydestä. Joskus rakentavat uuden talon tilan läheisyyteen ja poika saa vanhan talon. Tai sitten poika rakentaa itselleen talon ja vanhukset jäävät vanhaan. Ja on niitäkin tapauksia, joissa sekä vanha, että nuori polvi asuvat saman katon alla, mutta luulisin että tämä on se kaikkein luonteen lujuutta vaativin vaihtoehto puolin ja toisin.

Miten lomittaja voi nähdä kaiken tuon? Meillä lomittaja on navetassa, tekee työnsä eikä välttämättä kohtaa meistä ketään.

No kuule ihan niin, että joko isäntäväki tulee avautumaan (mikä on ihan helvetin ärsyttävää, kun haluaisi vaan hoitaa ne työt eikä joutua terapoimaan ketään), isäntäväki kutsuu sisään kahville (myös ärsyttävää kun haluaisi vaan töiden jälkeen päästä kotiin oman perheen luo) tai huomaa että nyt joku entinen lomitettava, eli vanha tuttu isäntäpariskunta onkin muuttanut naapuriin tai johonkin tänne keskustaan. Tai sitten tavataan baarissa, kaupassa, markkinoilla tai harrastuksissa.

Jos olen yksin lomittamassa, saattaa vanha isäntä tai emäntä tulla sanomaan, että jos on asiaa niin heidät löytää tuosta päästä taloa tai tuosta talosta tuolla tai kirjoittavat puhelinnumeron mistä tavoittaa.

Usein nämä tilalliset ja entiset tilalliset ovat hyvin sosiaalisia ja avoimia ja kertovat pyytämättä sukuhistoriaa, tilan historiaa ja muita juttuja.

Sitten on niitä tilallisia, joista ei meinaa edes työohjeita saada ulos, kokevat lomittajan olevan välttämätön paha, jolle ei voi päivää sanoa tai puhelimeen ei vastata. Lomita siinä sitten, kun et tiedä mitä tehdä, mistä aloittaa, missä järjestyksessä just täällä pitää asiat tehdä, mikä on lypsyjärjestys, onko erilleen lypsettäviä, paljonko ja mitä maitoa vasikoille...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.

Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?

Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap

Puolison ja varsinkin lasten myötä esimerkiksi ne ruokailut siirtyvät enemmän omaan talouteen. Ja jos se ei ole itsestäänselvää muutenkin, niin aina voidaan sopia että ulko-ovelta alkaa molemmilla yksityinen tila, eikä tulla kutsumatta ja koputtamatta. Eri sukupolvien työskentely yhdessä on perheyrityksissä normaali tilanne, ei sitä kannata ihmetellä. 

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Eikös tuossa kävisi luonnostaan niin, että kaikki edelleen söisi yhdessä, mutta jatkossa joku nuorempi laittaisi sen ruuan. Ehkä miniå

Epäreilua, että kun ruuanlaittaja ei jaksa, niin hylätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Eikös tuossa kävisi luonnostaan niin, että kaikki edelleen söisi yhdessä, mutta jatkossa joku nuorempi laittaisi sen ruuan. Ehkä miniå

Epäreilua, että kun ruuanlaittaja ei jaksa, niin hylätään.

No huh. Miniä vaan piiaksi hoitamaan ruoka koko suvulle pöytään.

Kyllä voi keskustella asioista sen oman miehensä kanssa. Maanviljelijät ovat ihan ihmisiä hekin ja hämmästyttävän monet myös nykyajassa kiinni. Sen lisäksi myös varmasti löytyy noita perinteitä, joita perheessä ja tilalla on noudatettu, jotta arki pyörii. Tuntematta Ap:n jengiä henk. koht. ehdotan, että puhut miehesi kanssa miten saisitte elämänne rullaamaan mieluisalla tavalla. Hän varmaan kommentoi, minkä verran on joustovaroja. Jos ei ole joustovaroja, voi tulla vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Ok, jos nainen omistaa tilasta osana. Jos käy töissä, kotityöt puoliksi. Eihän isäntäkään vaimonsa palkkatöissä jeesi?

Näillä on se ajatus että nainen tekee palkkatyötä ja hoitaa kodin, mies saa keskittyä tilaansa ja hydrauliikan syvimpään olemukseen ja olla täysi vapaa-matkustaja kaikessa muussa.

No jos aloituksessa miehellä on se maatila, niin miksi ihmeessä nainen jäisi hoitamaan tilaa ja mies menisi muualle töihin? Aika absurdi ajatus.

Mikä se täysi vapaamatkustaja kaikessa muussa sitten olisi? Tuskin mies vaatisi naista kotia hoitamaan, koti pärjää hoidottakin, jos siellä ei edes ole ketään päivällä. Puutarha ja kasvmaa taas eivät ole maataloutta tai kodinhoitoa, ne ovat ihan vapaaehtoista hupaa.

Meillä mies ja lapsi syövät päivällä vanhempiensa kanssa kun minä olen töissä. Lapsi on siis päivähoidossa anopilla. Vapaapäivinäni ruokaillaan kotona omalla porukalla.

Rajoissa oli hakemista silloin, kun muutin tilalle, mutta onnistuttiin siinä ilman riitoja. Vanhukset eivät käy meidän puolella kuin kutsuttuna, paitsi kylppäriremonttinsa ajan suihkussa ja pyykillä. Appivanhemmilla on sellainen vieraanvarainen avoimien ovien kulttuuri, mihin en ole vieläkään tottunut, mutta he eivät koskaan ole yrittäneet ulottaa sitä meidän huusholliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Ok, jos nainen omistaa tilasta osana. Jos käy töissä, kotityöt puoliksi. Eihän isäntäkään vaimonsa palkkatöissä jeesi?

Näillä on se ajatus että nainen tekee palkkatyötä ja hoitaa kodin, mies saa keskittyä tilaansa ja hydrauliikan syvimpään olemukseen ja olla täysi vapaa-matkustaja kaikessa muussa.

No jos aloituksessa miehellä on se maatila, niin miksi ihmeessä nainen jäisi hoitamaan tilaa ja mies menisi muualle töihin? Aika absurdi ajatus.

Mikä se täysi vapaamatkustaja kaikessa muussa sitten olisi? Tuskin mies vaatisi naista kotia hoitamaan, koti pärjää hoidottakin, jos siellä ei edes ole ketään päivällä. Puutarha ja kasvmaa taas eivät ole maataloutta tai kodinhoitoa, ne ovat ihan vapaaehtoista hupaa.

Jos talouteen kuuluu iäkkäät appivannhemmat ja heihin sidoksissa oleva aikuinen poika,en ihmettelisi, jos miniää, myös siihen palkkatyötä tekevään, kohdistuisi odotuksia, että hoitaa ns. naisten työt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Maatiloilla tuskin on kiireaikaa läpi vuoden.

Aika monella tilalla on. Harva viljatilallinen ei käy muualla töissä ja semmoisessa 120 lypsävässä ja 120 pään nuorkarjassa on kiirettä aina, myös jouluaattona.

Miehen kotitilalla eivät vanhemmat käyneet muualla töissä. Peltoa oli noin 30 ha ja aluksi lehmiä 10 kpl, joista luovuttiin jo 80-luvulla. Tällä hetkellä maat ovat vuokrattuina muille. Perheen lapset ovat opiskelleet itselleen ammatit, jotka eivät liity millään tavoin maatalouteen.

Tilan kiireaika näytti ajoittuvan kylvöön ja sadonkorjuuseen. Aikoinaan eläintenhoito toki sitoi tiiviisti kiinni maatilaan.

Suurtiloilla kaikki on toisin, mutta Suomessa on vielä paljon pieniä maatiloja.

-ohis

Maaniviljelijöidöiden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Eikös tuossa kävisi luonnostaan niin, että kaikki edelleen söisi yhdessä, mutta jatkossa joku nuorempi laittaisi sen ruuan. Ehkä miniå

Epäreilua, että kun ruuanlaittaja ei jaksa, niin hylätään.

No huh. Miniä vaan piiaksi hoitamaan ruoka koko suvulle pöytään.

Miten niin? Jos yhdellä maatilalla vanhaemäntä tekee kaikille ruuat, niin ei se tarkoita, että hammaslääkäriminiän pitää jättää työnsä ja ryhtyä kokiksi, kun vanhaemäntä ei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Eikös tuossa kävisi luonnostaan niin, että kaikki edelleen söisi yhdessä, mutta jatkossa joku nuorempi laittaisi sen ruuan. Ehkä miniå

Epäreilua, että kun ruuanlaittaja ei jaksa, niin hylätään.

No huh. Miniä vaan piiaksi hoitamaan ruoka koko suvulle pöytään.

Miten niin? Jos yhdellä maatilalla vanhaemäntä tekee kaikille ruuat, niin ei se tarkoita, että hammaslääkäriminiän pitää jättää työnsä ja ryhtyä kokiksi, kun vanhaemäntä ei jaksa.

Ironian taju?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Meneekö se edelleen tuolla tavoin sukupuolen mukaan, että nainen tekee ruokaa? Ap

Mitäs luulet kun toinen on töissä klo 5.00-23.00. kiireaikaan?

Ei kannata liioitella. Nyt ei ole vielä kiirettä, kun puimisen alkuun on vielä pari viikkoa. Ei se kiireaika montaa päivää kestä. Siihen voi varautua tekemällä ruuat pakkaseen. Ja kyllä se maanviljelijäkin joutaa pastansa keittämään, muutama minuutti.

Syötkö mieluummin pelkkää pastaa vai sittenkin menet valmiiseen ruokapöytään, jossa on salaatit, pääruuat ja kahvitkin kohta valmiina? Ihan järkeväähän se on, että koska äiti tekee itselleen ja isälle ruuat, niin samalla se aikuinen poikakin käy pellolta siellä syömässä.

Äiti, äiti ja äiti. Millä vuosisadalla te elätte vai ootteko siellä maalla niin muinaisia, että pidätte tuota roolijakoa normaalina vuonna 2022????

Harva 70v emäntä osaa korjata työkoneet tai edes hitsata, sen sijaan moni tuonikäinen isäntä on tottunut koneet huoltamaan. Siksi siellä äiti tekee ruuat ja ennättää hoitamaan vasikat, kun vanhaisäntä on poikansa kanssa peltotöissä tai korjaa koneita. Kyse ei ole sukupuolesta, kyse on osaamisesta. Ja sama tuntuu jatkuvan nuoremmilla, ihmeen harva 30v nainen taitaa hydrauliikan syvimmän olemuksen.

Ok, jos nainen omistaa tilasta osana. Jos käy töissä, kotityöt puoliksi. Eihän isäntäkään vaimonsa palkkatöissä jeesi?

Näillä on se ajatus että nainen tekee palkkatyötä ja hoitaa kodin, mies saa keskittyä tilaansa ja hydrauliikan syvimpään olemukseen ja olla täysi vapaa-matkustaja kaikessa muussa.

No jos aloituksessa miehellä on se maatila, niin miksi ihmeessä nainen jäisi hoitamaan tilaa ja mies menisi muualle töihin? Aika absurdi ajatus.

Mikä se täysi vapaamatkustaja kaikessa muussa sitten olisi? Tuskin mies vaatisi naista kotia hoitamaan, koti pärjää hoidottakin, jos siellä ei edes ole ketään päivällä. Puutarha ja kasvmaa taas eivät ole maataloutta tai kodinhoitoa, ne ovat ihan vapaaehtoista hupaa.

Jos talouteen kuuluu iäkkäät appivannhemmat ja heihin sidoksissa oleva aikuinen poika,en ihmettelisi, jos miniää, myös siihen palkkatyötä tekevään, kohdistuisi odotuksia, että hoitaa ns. naisten työt.

Niin, tuo on sinun oma ajatuksesi. Naistentöitä on pyykinpesu (koneella), tiskaaminen (koneella) ja tietty siivous (kodissa, josta mies on pois 16h/vrk), mutta tietty nuokin tehtävät on naiselle liikaa nykymaailmassa. Aika monella on navetalla työvaatteille pyykkikone, pahvimukit on keksitty ja kun mies ymmärtää valvoa poikimiset jne. navetalla, niin pysyy mukavasti sivussa poissa sotkemasta sitä miniälle rakasta kotia, jossa hänellä on kaikki oikeudet, mutta ei velvollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen polvi käy usein auttelemassa, vointinsa mukaan (Meillä ei enää käy, kun kunto heikentynyt).

Meillä on ollut eri ruokataloudet; itse halusin niin, ja ajattelen, se toimivaa ja yleisempää niin.

Tiedän kuitenkin yhden maatilan, jossa nk. vanha emäntä tekee ruuan kahdelle sukupolvelle. Itse en tykkäisi. Heillä se on kai toiminut tähän asti. Ja toisaalta on niin, ettei se heilläkään jatku enää tulevaisuudessa, sillä ruuanlaittajan kunto ei enää salli sitä/hän on sairastunut vakavasti.

Itse kuitenkin sanon, että eri ruokataloudet on yleisempi tapa. Jopa niissä taloissa, joissa kumpikin sukupolvi asuu saman katon alla, esim kumpikin omassa päädyssään.

Eikös tuossa kävisi luonnostaan niin, että kaikki edelleen söisi yhdessä, mutta jatkossa joku nuorempi laittaisi sen ruuan. Ehkä miniå

Epäreilua, että kun ruuanlaittaja ei jaksa, niin hylätään.

No huh. Miniä vaan piiaksi hoitamaan ruoka koko suvulle pöytään.

Miten niin? Jos yhdellä maatilalla vanhaemäntä tekee kaikille ruuat, niin ei se tarkoita, että hammaslääkäriminiän pitää jättää työnsä ja ryhtyä kokiksi, kun vanhaemäntä ei jaksa.

Ironian taju?

Sarkasmia!

Maalaistaloon ei kannata lähteä miniäksi, jos ei pärjää itsensä kanssa. Harvoin ne appivanhemmat siinä riesana ovat ja ainakin minä olen ollut iloinen, että rakastamani mies saa joka päivä kesken työpäivän lämpimän aterian, vaikka minä olen muualla töissä ja miehellä on paljon töitä. Jotenkin sitä ajattelee niin, että ei se ole minulta pois, vaikka puolisolla on hyvä olla, mutta toki on toisenlaisiakin ajattelutapoja.

Maalla ei kannata yrittää omistaa puolisoaan, koska mustasukkaisena sitä on kohta navetan nurkalla kyttäämässä anopin lisäksi seminologia ja keinosiementäjää eikä se sorkkahoitajakaan vaaraton taida olla. Naapuri käy hakemassa traktoria lainaan ja jää hetkeksi juttelemaan - haloo, miehellä on mukavaa muidenkin kuin minun kanssani.

Ap, mitä jos puhuisit sen ehkä tulevan miehen kanssa,

196av-mammat on niin katkeraa ja ennakkoluuloista porukkaa ettei täältä vastauksia saa.

Luulevat että maalla mennään vielä hevosvetoisella.

Vierailija kirjoitti:

Maalaistaloon ei kannata lähteä miniäksi, jos ei pärjää itsensä kanssa. Harvoin ne appivanhemmat siinä riesana ovat ja ainakin minä olen ollut iloinen, että rakastamani mies saa joka päivä kesken työpäivän lämpimän aterian, vaikka minä olen muualla töissä ja miehellä on paljon töitä. Jotenkin sitä ajattelee niin, että ei se ole minulta pois, vaikka puolisolla on hyvä olla, mutta toki on toisenlaisiakin ajattelutapoja.

Maalla ei kannata yrittää omistaa puolisoaan, koska mustasukkaisena sitä on kohta navetan nurkalla kyttäämässä anopin lisäksi seminologia ja keinosiementäjää eikä se sorkkahoitajakaan vaaraton taida olla. Naapuri käy hakemassa traktoria lainaan ja jää hetkeksi juttelemaan - haloo, miehellä on mukavaa muidenkin kuin minun kanssani.

Tämä niin totta.