Lue keskustelun säännöt.
Maaniviljelijöidöiden perhesuhteet
07.08.2022 |
Olen tapaillut nyt 1/2 vuotta miestä, jolla on maatila. Muuten mukava mies ja viihdyn hänen seurassaan, mutta hänen suhde vanhempiinsa on oudon tiivis. Asuvat samassa pihapiirissä, käy usein vanhemmillaan syömässä, isä tekee edelleen tilan töitä ym ym.
En tiedä. Mä oon muuttanut jo 16-vuotiaana lukion takia kaupunkiin (kasvoin maalla, mutta en maatilalla) ja itsenäistynyt... hirmu oudolta tuntuu noin tiivis suhde. Jotenkaan en osaa nähdä miestä aikuisena.
Väistänkö luodin jos nyt lähden... Vai onko tuo elämä jonkun mielestä normaalia aikuiselle?
Kommentit (299)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.
Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.
Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.
Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.
Koska vanha isäntä ja emäntä on perhe, johon aikuisen pojan ei kuulu enää kuulua.
Vai pitäisikö työssä käyvän miniän mennä työkaverilleen lounaalle , kun työkaverin mies on hoitovapaalla ja tekee vaimolleen ruuan? Samalla kertaahan siinä useampi syö!
Oikeastiko sinun 18v lapsesi ei tule enää samaan ruokapöytään kanssasi, koska hän on nyt aikuinen eli ei voi enää kuulua perheeseesi eikä syödä kanssasi?
Kyllä miniä voi mennä työkaverilleen lounaalle, jos siitä on yhdessä sovittu ja se on kaikille OK. Tai vaihtoehtoisesti miniä kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että nyt opitaan olemaan yksin ja ilmoittaa, että ei, aikuinen ei syö muiden kuin oman puolison ja alaikäisten lastensa kanssa, joten en missään nimessä tule teille syömään, vaikka asutte työpaikan yläkerrassa.
Tiedän perheen, jossa 19v poika tuo joskus jopa tyttöystävänsä vanhemmilleen syömään, tämä tosin kaupungissa. Harmi, että he eivät tiedä, että tuollaista ei tule sallia.
Mä nyt ajattelin niitä 30-50 vuotiaita, joille samassa pihapiirissä asuva äitee tekee ruokaa päivittäin...
Olisiko äidin lounaspöytään meneminen okei, jos mies asuisi muualla ja kävisi vain töissä tilalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Onneksi ne miehet ovat yleensä sitä mieltä, että koti on yhteinen vaikka nainen ei tulisikaan miljoona takataskussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.
Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.
Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.
Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.
Koska vanha isäntä ja emäntä on perhe, johon aikuisen pojan ei kuulu enää kuulua.
Vai pitäisikö työssä käyvän miniän mennä työkaverilleen lounaalle , kun työkaverin mies on hoitovapaalla ja tekee vaimolleen ruuan? Samalla kertaahan siinä useampi syö!
Oikeastiko sinun 18v lapsesi ei tule enää samaan ruokapöytään kanssasi, koska hän on nyt aikuinen eli ei voi enää kuulua perheeseesi eikä syödä kanssasi?
Kyllä miniä voi mennä työkaverilleen lounaalle, jos siitä on yhdessä sovittu ja se on kaikille OK. Tai vaihtoehtoisesti miniä kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että nyt opitaan olemaan yksin ja ilmoittaa, että ei, aikuinen ei syö muiden kuin oman puolison ja alaikäisten lastensa kanssa, joten en missään nimessä tule teille syömään, vaikka asutte työpaikan yläkerrassa.
Tiedän perheen, jossa 19v poika tuo joskus jopa tyttöystävänsä vanhemmilleen syömään, tämä tosin kaupungissa. Harmi, että he eivät tiedä, että tuollaista ei tule sallia.
Mä nyt ajattelin niitä 30-50 vuotiaita, joille samassa pihapiirissä asuva äitee tekee ruokaa päivittäin...
Olisiko äidin lounaspöytään meneminen okei, jos mies asuisi muualla ja kävisi vain töissä tilalla?
Okei olisi, että mies asuisi tilalla ja vanhemnat omassa kodissaan. Jos vanhemmat auttaisivat tilalla, mies tarjoaisi vanhemmilleen ruuat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Aikuisen miehen kotiko on yhteinen vanhempien kanssa?
Ei tuossa niin sanottu. Se vanhempienkaan tarjoama ruoka ei ole ilmaista. Miksi täällä muuten kirjoittavat ihmiset, jotka eivät selkeästikään maatilalla asu. Meille tuo kiireessä välillä anoppi ruoat, vaihdossa saa marjoja ja hirvenlihaa välillä ostamme ruokakassin anopille. Mutta joku sen kaiken maksaa täällä maallakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.
Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.
Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.
Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.
Koska vanha isäntä ja emäntä on perhe, johon aikuisen pojan ei kuulu enää kuulua.
Vai pitäisikö työssä käyvän miniän mennä työkaverilleen lounaalle , kun työkaverin mies on hoitovapaalla ja tekee vaimolleen ruuan? Samalla kertaahan siinä useampi syö!
Oikeastiko sinun 18v lapsesi ei tule enää samaan ruokapöytään kanssasi, koska hän on nyt aikuinen eli ei voi enää kuulua perheeseesi eikä syödä kanssasi?
Kyllä miniä voi mennä työkaverilleen lounaalle, jos siitä on yhdessä sovittu ja se on kaikille OK. Tai vaihtoehtoisesti miniä kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että nyt opitaan olemaan yksin ja ilmoittaa, että ei, aikuinen ei syö muiden kuin oman puolison ja alaikäisten lastensa kanssa, joten en missään nimessä tule teille syömään, vaikka asutte työpaikan yläkerrassa.
Tiedän perheen, jossa 19v poika tuo joskus jopa tyttöystävänsä vanhemmilleen syömään, tämä tosin kaupungissa. Harmi, että he eivät tiedä, että tuollaista ei tule sallia.
Mä nyt ajattelin niitä 30-50 vuotiaita, joille samassa pihapiirissä asuva äitee tekee ruokaa päivittäin...
Olisiko äidin lounaspöytään meneminen okei, jos mies asuisi muualla ja kävisi vain töissä tilalla?
Okei olisi, että mies asuisi tilalla ja vanhemnat omassa kodissaan. Jos vanhemmat auttaisivat tilalla, mies tarjoaisi vanhemmilleen ruuat.
Eli se joka on eläkkeellä tulee sen työssäkäyvän pöytään. Työt keskeytetään, että tehdään ruoat eläkeläisille. Teetkö sinäkin kesken työpäivän vanhemmillesi ruoat? Maalla nyt vaan on semmoista, että vanhempi polvi haluaa usein auttaa nuoriaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Aikuisen miehen kotiko on yhteinen vanhempien kanssa?
Ei tuossa niin sanottu. Se vanhempienkaan tarjoama ruoka ei ole ilmaista. Miksi täällä muuten kirjoittavat ihmiset, jotka eivät selkeästikään maatilalla asu. Meille tuo kiireessä välillä anoppi ruoat, vaihdossa saa marjoja ja hirvenlihaa välillä ostamme ruokakassin anopille. Mutta joku sen kaiken maksaa täällä maallakin.
Minä olen asunut. Anoppi ja appi odotti odotti, että minä teen heille ja miehelleni ruuat vapaa-ajallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko kommentoida ruuanlaittoon että meillä miehet tekee ruuan, on tehneet jo monta sukupolvea vaikka maanviljelijöitä olemme.
Se on hieno asia. Mäkin tunnen viljelijän, joka laittaa ruuat ja hoiti lapset kotona vaimon tehdessä uraa.
Mutta on poikkeus, enemmän tunnen peräkammarinpoikia, jotka marssii pellolta valmiiseen pöytään.
Kerropa nyt, mikä ihmeen järki siinä on, että samassa pihapiirissä samalta pellolta kotiinsa menevä vanhaisäntä voi syödä vaimon laittaman ruuan ja lähteä samantien töihin, mutta isäntä ei voi mennä samaan ruokapöytään, hänen tulee mennä kotiinsa, ottaa einesannos, lämmittää se ja lähteä töihin. Jo pelkästään sähkönsäästön kannalta olisi fiksumpaa mennä yhteiseen ruokapöytään, mutta se ei käy, koska miehen pitää syödä yksin, jos elää yksin.
Koska vanha isäntä ja emäntä on perhe, johon aikuisen pojan ei kuulu enää kuulua.
Vai pitäisikö työssä käyvän miniän mennä työkaverilleen lounaalle , kun työkaverin mies on hoitovapaalla ja tekee vaimolleen ruuan? Samalla kertaahan siinä useampi syö!
Oikeastiko sinun 18v lapsesi ei tule enää samaan ruokapöytään kanssasi, koska hän on nyt aikuinen eli ei voi enää kuulua perheeseesi eikä syödä kanssasi?
Kyllä miniä voi mennä työkaverilleen lounaalle, jos siitä on yhdessä sovittu ja se on kaikille OK. Tai vaihtoehtoisesti miniä kasvaa aikuiseksi ja ymmärtää, että nyt opitaan olemaan yksin ja ilmoittaa, että ei, aikuinen ei syö muiden kuin oman puolison ja alaikäisten lastensa kanssa, joten en missään nimessä tule teille syömään, vaikka asutte työpaikan yläkerrassa.
Tiedän perheen, jossa 19v poika tuo joskus jopa tyttöystävänsä vanhemmilleen syömään, tämä tosin kaupungissa. Harmi, että he eivät tiedä, että tuollaista ei tule sallia.
Mä nyt ajattelin niitä 30-50 vuotiaita, joille samassa pihapiirissä asuva äitee tekee ruokaa päivittäin...
Olisiko äidin lounaspöytään meneminen okei, jos mies asuisi muualla ja kävisi vain töissä tilalla?
Okei olisi, että mies asuisi tilalla ja vanhemnat omassa kodissaan. Jos vanhemmat auttaisivat tilalla, mies tarjoaisi vanhemmilleen ruuat.
Eli se joka on eläkkeellä tulee sen työssäkäyvän pöytään. Työt keskeytetään, että tehdään ruoat eläkeläisille. Teetkö sinäkin kesken työpäivän vanhemmillesi ruoat? Maalla nyt vaan on semmoista, että vanhempi polvi haluaa usein auttaa nuoriaan.
Tekee valmiiksi ja lämmittää mikrossa. Niin muutkin työssäkäyvät ihmiset tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Onneksi ne miehet ovat yleensä sitä mieltä, että koti on yhteinen vaikka nainen ei tulisikaan miljoona takataskussa.
Mutta onko heillä vaimoa, joka ajattelee itse näin "En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?"
Vierailija kirjoitti:
Tuossa ruokailussa kun poika käy vanhemmillaan syömässä, niin siinä samalla puhutaan tilan asioista ja päivän töistä,
on niin kuin business maailmassa nämä lounaat joiden aikana puhutaan työasioita.Mutta jos tuossa yhtälössä yhtään mikään tökkii, niin ei pidä missään nimessä muuttaa tällaiselle monen sukupolven maatilalle.
Entisenä maatalouslomittajana katselin tätä elämäntapaa kymmenillä ja kymmenillä tiloilla,
ja ainakin suomalaiset saa siitä riitaisan ja ahdistavankin. Ei tietysti joka perheessä.Hyviä puolia on tietty paljonkin, esim. jos on pieniä lapsia, niin äiti pääsee helposti piipahtamaan yksin vaikka kauppaan, tai käymään vaikka jossain harrastuksessa kun on niitä lapsenvahteja pihapiirissä, jota monet äidit usein kaipaavat että "pääsis edes kaupassa käymään yksin".
Jos on hyvät henkilösuhteet niin tuohan voi olla aivan ihanne elämäntapa.
Meillä lomittaja ei tiedä, kuka tekee ruuat ja kenen kodissa kukakin syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Ja sitten on niitä, jotka muuttavat omaan taloon, laittavat sinne kasvimaansa, pitävät pienen metsäpalstan omistuksessaan ja hommaavat mökkitraktorin omiin tarpeisiinsa. Nämä on usein niitä, jotka tulevat miniänkin kanssa toimeen. Ja joiden pojat yleensäkin löytävät elämänkumppanin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Ja sitten on niitä, jotka muuttavat omaan taloon, laittavat sinne kasvimaansa, pitävät pienen metsäpalstan omistuksessaan ja hommaavat mökkitraktorin omiin tarpeisiinsa. Nämä on usein niitä, jotka tulevat miniänkin kanssa toimeen. Ja joiden pojat yleensäkin löytävät elämänkumppanin.
Heillä luultavasti ei ole sitä "ongelmaa", että aikuinen poika käy syömässä heidän luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emäntä, miniänä olin minäkin aikanaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesystävä on normaali viljelijä. Sinä olet outolintu jonka pitää yrittää sopeutua tai lähteä. Noin siis toimii monet viljelijät.
Miten tuossa systeemissä sitten eletään, kun perustetaan oma perhe ja saadan lapsia? Saako siinä yhtään rauhaa appivanhemmilta?
Jotenkin tuntuu ahdistavalta ajatus. Ap
Kyllä molemmille, sekä nuorelleparille että vanhemmille on omat makuuhuoneet yleensä olleet.
Sopeudu, tai häivy. Ei siellä minäminä miniät pärjää. Monelle se tila on vähintään yhtä tärkeä, kuin se vaimo,ei sen kanssa voi kilpailla
Viljelijät on siis minä, minä ja minun tila-miehiä.
Siiinä on sukupolvien työ jota kunnoitetaan ja halutaan jättää perillisille paremmassa kunnossa kun on itse saatu. Se " velvoittaa" uutta isäntää Se miniä ei useinkaan tuo taloon muuta kuin itsensä ,mutta olisi vaatimuksia esittämässä
Normaaleissa parisuhteissa tarvitseekin tuoda vain itsensä. Ei nykynaista tietenkään kiinnousta tulla työjuhdaksi ja tuottamaan jälkeläisiä teidän tilallenne. Ei se ole houkuttava asema, joten jatkakaa vain sukuanne keskenänne, kukaan ei tule miniäksenne vaatimaan mitään, kun normaalin elämänkin voi elää.
Ei maatilalle enää etsitä emäntää tekemään töitä, koska se on turhan kallis diili. Sitä etsitään itsenäistä naista (joskus miestä), joka elättää itse itsensä, hyväksyy toisen työn vaatimukset ja ymmärtää sen, että jos ei ole siitä tilasta ja talosta euroakaan maksanut, niin ei ole sananvaltaa omistajan asioihin. Parisuhde pidetään erossa tilasta, silloin onnistutaan, mutta jos muualta tullut olettaa pelkän papin aamenen ansiosta olevansa maatalouden tosiosaaja, ollaan ongelmissa.
Toki moni miniä haluaa napsia parhaat puolet elämäntavastaan eli isosta pihasta ja puutarhasta, kätevistä koneista jne., mutta ei kukaan oleta, että miniä päivätyönsä lisäksi äestää tai ajaa viljaa. Moni tekee niin, koska se on vaihtelua elämään, mutta yhä useampi katselee sillä aikaa Netflixiä, kun isäntä on peltotöissä. Ja hyvä niin!
En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?
Saathan sinä tuonkin omaksi, jos maksat puolet tilasta. Jostain syystä kovin harva nainen tulee tilalle miljoona takataskussa ja suostuu siihen, että tila omistetaan yhdessä. Tässäkin ketjussa ollaan sitä mieltä, että omaisuuden tulee olla yhteistä, vaikka nainen ei tekisi mitään sen ansaitakseen. Maksa puolet, tee töistä puolet ja jos jaksat, niin hoida omaa pihaasi haluamallasi tavalla.
Onneksi ne miehet ovat yleensä sitä mieltä, että koti on yhteinen vaikka nainen ei tulisikaan miljoona takataskussa.
Mutta onko heillä vaimoa, joka ajattelee itse näin "En minä viitsisi hoitaa vierasta pihaa enkä puutarhaa, kun omankin voi hankkia. Oikeastiko pidät parhaana puolena sitä, että saa laittaa ja hoitaa jotain, mikä ei ole omaa?"
Ei tietenkään. Jos koti on myös vaimon, tietysti hän huolehtii siitä osaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Et kyllä tiedä nyt asioista. Tervetuloa maatilalle ja näet miten homma toimii. Mieheni korjaa appivanhempien taloa, tekee lumityöt, laittaa perunan, nostaa perunan sieltä, tekee niille klapit, puut saavat meidän metsästä. Näin muutaman asian mainitakseni. Jos anoppi tekee meille kiireen keskellä silloin tällöin ruokaa tai auttavat tilanteissa, tulee se heille halvemmaksi kuin tilata vieraalta. Mistä luulet, ettei mitään makseta takaisin? Vaihdannaistalous toisiamme auttamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Ja sitten on niitä, jotka muuttavat omaan taloon, laittavat sinne kasvimaansa, pitävät pienen metsäpalstan omistuksessaan ja hommaavat mökkitraktorin omiin tarpeisiinsa. Nämä on usein niitä, jotka tulevat miniänkin kanssa toimeen. Ja joiden pojat yleensäkin löytävät elämänkumppanin.
Heillä luultavasti ei ole sitä "ongelmaa", että aikuinen poika käy syömässä heidän luonaan.
Mitähän se aikuinen poika tekee vanhempiensa auttamiseksi, oletko tätä miettinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Ja sitten on niitä, jotka muuttavat omaan taloon, laittavat sinne kasvimaansa, pitävät pienen metsäpalstan omistuksessaan ja hommaavat mökkitraktorin omiin tarpeisiinsa. Nämä on usein niitä, jotka tulevat miniänkin kanssa toimeen. Ja joiden pojat yleensäkin löytävät elämänkumppanin.
Heillä luultavasti ei ole sitä "ongelmaa", että aikuinen poika käy syömässä heidän luonaan.
Aivan. Tuo ratkaisu on se, joka aiheuttaa vähiten ongelmia pojalle, vanhemmille ja miniälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Vastineeksi ne vanhemmat luultavasti hyödyntävät edelleen tilan mailla olevia kasvimaita ja marjapensaita, saavat ilmaiset polttopuut, käyttävät tilan työkaluja ja varastotiloja jne.
Ja sitten on niitä, jotka muuttavat omaan taloon, laittavat sinne kasvimaansa, pitävät pienen metsäpalstan omistuksessaan ja hommaavat mökkitraktorin omiin tarpeisiinsa. Nämä on usein niitä, jotka tulevat miniänkin kanssa toimeen. Ja joiden pojat yleensäkin löytävät elämänkumppanin.
Heillä luultavasti ei ole sitä "ongelmaa", että aikuinen poika käy syömässä heidän luonaan.
Mitähän se aikuinen poika tekee vanhempiensa auttamiseksi, oletko tätä miettinyt?
Paljon ja aivan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun miehellä ei ole vaimoa, niin varmaan luonnollista, että on kiinteämpi suhde vanhempiin siinä vaiheessa (nuo syömiset ja muut). Sitten kun tosissaan rupeatte yhteen ja perhettä perustamaan, niin mietitte sitä ennen, miten asutaan, työt jne. säännöt. Anoppeja ja appeja löytyy citymiehiltäkin. Osa niistä on mitä ihanimpia ja osa suoraan manalan majoilta. Ei siis ole suoraan vaikutusta, vaikka mies on maalta, millaiset appivanhemmat lotossa saat. Hyvällä tuurilla hyvät, huonolla tuurilla paskat.
Kyllähän ihmisillä yleensä on se itsenäisen elämisen jakso ennen parisuhdetta.
Se on vaikea toteuttaa av-mamman hyväksymällä tyylillä, kun asutaan naapureina ja tehdään töitä yhdessä, mutta ei se tarkoita etteikö mies olisi silti itsenäinen.
Jos ei omaa ruokatalouttaan hoida, on epäitsenäinen. Se just on yksi aikuisen perustaito, että ruokansa huolehtii.
Eli työpaikkalounasta ei saa olla, pitää olla eväät mukana? Moniko kaupungissa ajattelee niin, että olenpa epäitsenäinen, kun käyn lounaalla läheisessä ruokalassa?
Työpaikkalounaasta maksetaan.
Kotona tehdystä ruoastako ei makseta?
Sluibailijat ei maksa. Ne ostaa tilan, mut isä auttaa pellolla ja äiti laittaa ruuan. Ja tulevan vaimonkin pitäisi jatkaa tilanomistajan tukemista.
Et kyllä tiedä nyt asioista. Tervetuloa maatilalle ja näet miten homma toimii. Mieheni korjaa appivanhempien taloa, tekee lumityöt, laittaa perunan, nostaa perunan sieltä, tekee niille klapit, puut saavat meidän metsästä. Näin muutaman asian mainitakseni. Jos anoppi tekee meille kiireen keskellä silloin tällöin ruokaa tai auttavat tilanteissa, tulee se heille halvemmaksi kuin tilata vieraalta. Mistä luulet, ettei mitään makseta takaisin? Vaihdannaistalous toisiamme auttamalla.
Kuulostaa kamalalta, että mies on noin sidottu vanhempiensa auttamiseen.
Aikuisen miehen kotiko on yhteinen vanhempien kanssa?