Suomen vahvin nainen 2018 Annika Karhu sanoo, että naisvaltaisilla aloilla on henkilökemia ongelmia, OLETKO SAMAA MIELTÄ?

Olen ollut naisvaltaisilla alalla. Toimitusjohtaja oli mies, mutta ei pyörittänyt käytännön asioita. Esimiehet ja työhönopastajat naisia. Vanhemmat työntekijät kyttäsivät ja arvostelivat nuorempia. Oli paljon kuppikuntia. Esimies leperteli toisille, jotkut otti inhokikseen. Mies esimiehet ovat olleet tämän työpaikan jälkeen paljon asiallisempia.

Riittää kun lukee näitä aihe vapaan keskusteluja. Ei sellaista asiaa ole, josta ei riitaa saada aikaan. Ja heti ensimmäisenä henkilökohtaisuuksiin ja oman arvon nostamiseen pätemällä!

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Mites sit sukuriidat? Miksi nekin on useimmiten naisten välisiä? Miksi anopin ja miniän tai kälyjen välinen suhde on usein paljon hankalampi kuin appivanhempien ja vävyn. Tai lankojen?

Miksi naisparit eroavat useimmiten?

Naiset kykenevät kyllä ryhmätyöhön, mutta kyllä sosiaalisia ongelmia naisten välillä on ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Mites sit sukuriidat? Miksi nekin on useimmiten naisten välisiä?

Ööh no ei tosiaan ole? Kyllä meidän suvussa miehet on ne, jotka aloittavat riidat. Eivät myöskään kykene sopimaan niitä vaan katkaisevat välit lopullisesti.

Allu se taas naiseNA ja niin mietteliääNÄ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Mites sit sukuriidat? Miksi nekin on useimmiten naisten välisiä?

Ööh no ei tosiaan ole? Kyllä meidän suvussa miehet on ne, jotka aloittavat riidat. Eivät myöskään kykene sopimaan niitä vaan katkaisevat välit lopullisesti.

Ok, no luepa vaan hetki tätä palstaa, niin huomaat. Kaikki mitä toinen tekee tulkitaan vihamielisesti. Ei voi anoppi tehdä koskaan mitään oikein. Tai kuuntele kavereitasi. Entä omat välit? Kaikki kunnossa äitin/siskojen/anopin/miniän/kälyjen kansssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Mites sit sukuriidat? Miksi nekin on useimmiten naisten välisiä?

Ööh no ei tosiaan ole? Kyllä meidän suvussa miehet on ne, jotka aloittavat riidat. Eivät myöskään kykene sopimaan niitä vaan katkaisevat välit lopullisesti.

Ok, no luepa vaan hetki tätä palstaa, niin huomaat. Kaikki mitä toinen tekee tulkitaan vihamielisesti. Ei voi anoppi tehdä koskaan mitään oikein. Tai kuuntele kavereitasi. Entä omat välit? Kaikki kunnossa äitin/siskojen/anopin/miniän/kälyjen kansssa?

Ja kaikki kunnossa = et puhu paskaa selän takanakaan, etkä ajattele heistä pahaa. Et kieroile, etkä näpäyttele tms

Allun kannattaa mennä sitten miesten alalle töihin, ei voisi paremmin päivät kulua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asiantuntevasti tullaan kertomaan että näin se on, ja kokemus on vain naisvaltaiselta alalta.

On se kuulkaa miesvaltaisellakin.

Työilmapiirin myrkyttää (tutkitusti!) byrokratia ja huonot vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Nämä toistuvat kaikissa hierarkkisissa työpaikoissa, kunta ja valtio oikein malliesimerkkinä. Olen ollut julkisella sekä mies- että naisvaltaisilla aloilla ja molemmissa on samaa pskanpuhumista ja jonkun sorsimista. Suoranaista kiusaamistakin. Työpaikka ja mm johtamiskulttuuri vaikuttaa paljon, paljon enemmän kuin sukupuoli.

Surullista, että naisoletetut itsekin pitävät yllä myyttiä oman sukupuolensa kyvyttömyydestä ryhmätyöhön. Miehet ei omaa sukupuoltaan samoin mollaa vaikka ihan samat ongelmat on miesvaltaisissakin paikoissa.

Mites sit sukuriidat? Miksi nekin on useimmiten naisten välisiä?

Ööh no ei tosiaan ole? Kyllä meidän suvussa miehet on ne, jotka aloittavat riidat. Eivät myöskään kykene sopimaan niitä vaan katkaisevat välit lopullisesti.

Ok, no luepa vaan hetki tätä palstaa, niin huomaat. Kaikki mitä toinen tekee tulkitaan vihamielisesti. Ei voi anoppi tehdä koskaan mitään oikein. Tai kuuntele kavereitasi. Entä omat välit? Kaikki kunnossa äitin/siskojen/anopin/miniän/kälyjen kansssa?

Ja kaikki kunnossa = et puhu paskaa selän takanakaan, etkä ajattele heistä pahaa. Et kieroile, etkä näpäyttele tms

Kyllä, kaikki kunnossa. Kiitos kysymästä.

Allu valittaa mutkan kautta sitä, ettei rollaukset onnaa. Naiset pistää 6 - 0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu kun jatkuvasti saa lukea aloituksia naisten kokemasta työpaikkakiusaamisesta, kuppikunnista, huonosta johtamisesta ja nyt kun asia esitetään näin että juuri naisvaltaisella aloilla on näitä ongelmia, niin yhtäkkiä nämä samat naiset kirjoittaa täällä että ei pidä paikkaansa ja kääntävät asiaa, niin että miesvaltaisilla aloilla on enemmän tätä.

Miehet ei pidä draamasta pääosin, se on fakta.

Siksi ei juoruta töissä ja jos kaveri tekee virheen siitä sanotaan kaverille suoraan, ei esimiehelle.

Eli annetaan kaverin itse korjata virhe viemättä sitä ylempiin portaisiin ja puhutteluihin.

Ei ne varmaan ole samoja naisia. Itse olen työpaikassa, jossa enemmistö on naisia ja ilmapiiri on hyvä, eikä ketään kiusata. Miesten kiusaamista ei yleensä edes havaita, koska se on läppää, joka pitää vain kestää.

Vastaiskohan kaikki sun kollegat samalla tavalla... Sinähän et välttämättä sitä näe mitä muiden välillä tapahtuu. Ne pienenpienet eleet...

No niinpä, sinä taidat olla niitä pienien eleiden etsijiä, olen aika lähellä eläkeikää ja pääasiallisen työurani olen tehnyt naisten joukossa, usein tällaisissa ketjuissa ihmettelen olenko niin h.. tin tyhmä kun en ole nähnyt tuollaista juuri naisten joukossa, v. mäisiä ihmisiä on naisissa ja miehissä. Padkoja työyhteisöjä on myös miesaloilla.

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä. Jatkuvaa draamaa, silloinkin kun kaikki on hyvin töiden puolesta.

Parin viikon kokeilujaksolla sairaalassa voin suoradtaan pahoin ilmapiirin vuoksi. Tiesin, että tähän hommaan en jää. Eräskin jopa itki pukuhuoneessa, että hän on nyt noiden hampaissa. Ikinä missään en ole niin ahdistunutta oloa nähnyt. Ha, ja niiden pitäisi tietää jo koulutuksenkin perusteella psyykestäkin jotain.

En haluaisi olla samaa mieltä, mutta pakko olla. Vaihdoin vajaa vuosi sitten yrityksen sisällä naistiimistä vahvasti miesvaltaiseen tiimiin, ja ai että olen ollut onnellinen. Miehet ovat hyvällä tavalla niin yksinkertaisia ja kepeitä, että hommat hoidetaan, heitetään vitsiä ja viihdytään ja se siinä. Naisten kanssa oli aina kaikenlaista draamaa ja kieroilua. Eipä ole muuten kertaakaan tullut näiltä uusilta miespuolisilta kollegoilta Teams-viestiä, joka alkaa sanoilla "en sais kertoa tätä, mutta".

Itsekin tempautuu helposti mukaan siihen kuiskutteluun ja asioissa vellomiseen, vaikka se onkin lopulta hirveän kuluttavaa ja päällimmäiseksi jää vain ajatus siitä, että mitähän minusta sitten puhutaan, kun poistun huoneesta.

Vierailija kirjoitti:

En haluaisi olla samaa mieltä, mutta pakko olla. Vaihdoin vajaa vuosi sitten yrityksen sisällä naistiimistä vahvasti miesvaltaiseen tiimiin, ja ai että olen ollut onnellinen. Miehet ovat hyvällä tavalla niin yksinkertaisia ja kepeitä, että hommat hoidetaan, heitetään vitsiä ja viihdytään ja se siinä. Naisten kanssa oli aina kaikenlaista draamaa ja kieroilua. Eipä ole muuten kertaakaan tullut näiltä uusilta miespuolisilta kollegoilta Teams-viestiä, joka alkaa sanoilla "en sais kertoa tätä, mutta".

Itsekin tempautuu helposti mukaan siihen kuiskutteluun ja asioissa vellomiseen, vaikka se onkin lopulta hirveän kuluttavaa ja päällimmäiseksi jää vain ajatus siitä, että mitähän minusta sitten puhutaan, kun poistun huoneesta.

En haluaisi sanoa tätä, mutta...

"mitähän minusta sitten puhutaan, kun poistun huoneesta..."

Ehkä sulla on oikeastikin nyt hyvä ja terve työyhteisö (mihin vaikuttaa moni muukin asia kuin sukupuoli) ja se on todella hieno asia se, mutta miehet sinänsä osaavat kyllä aivan hyvin aloittaa jaskanpauhannan kun joku poistuu paikalta. Niin nähty.

Ja huom. mulla ei ole mitään erityistä intohimoa suolata miehiä eikä mitään periaatteellista syytä jankuttaa vastaan "kyllä ne miehetkin", mutta pakkohan näihin täysin yksisilmäisesti ylistäviin kommentteihin on jotakin realismia vastata.

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri netflixistä erästä stand up -koomikkoa, joka otti esityksessään kantaa siihen, että naisurheilijat saavat vähemmän palkkaa kuin miehet.

Hän totesi osuvasti, että naisia ei yksinkertaisesti kiinnosta mennä katsomaan kuinka joukkueellinen naisia yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja voittaa tekemällä toisistaan parempia pelaajia. Naiset katsovat mieluummin Kardashian ja Despetate Housewife tyylisiä ohjelmia, jossa naiset yrittävät kaikkensa kampittaa toisiaan. Tästä johtuen Kardashianit tienaavat miljoonia ja esimerkiksi naisjalkapalloilijat pelaavat tyhjille katsomoille.

Kehtaan väittää että kommentin ja koko ketjun asiana oleva tilanteen laita ei johdu luonnosta vaan sosialisaatiosta. Asiat voisivat olla ihan toisin. Esim pojat laitetaan lapsena joukkuepelejä harrastamaan ihan eri määrissä kuin tytöt, ja tytöille taas tuputetaan viimeistään yläasteiässä miten naiset vaan draamailee ja on toisilleen susia ja muut tytöt on ihan tyhmiä jne. Kyllä miehetkin osaa pistää kunnon draaman pystyyn ja se on nähty monet kerrat, ja toisaalta naisetkin ovat nopeasti toistensa tukena kun huomaavat toisen naisen vaaran paikassa.

Mitä jos ei ruokittaisi tällaisia sukupuolistereotypioita enää?

Ja kun täällä on näitä "olen ainoa nainen työpaikallani ja täällä on niin hyvä meininki!" kommentteja, niin... Kuvittelisin että meininki siinä miesporukassa voi muuttua aika tavalla kun nainen poistuu huoneesta. Hyvä jos teitä kohdellaan kivasti työpaikoillanne. Miehiltä olen taas kuullut aika ikäviä tarinoita siitä, millaista draamaa miesporukoissa pahimmillaan on. Yhden naisen kokemus ei ole koko totuus miesvaltaisista työpaikoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisena miesten alalla on helppoa, koska on aina se erityinen. Naisvaltaisella alalla sitä on vain yksi monista.

Miesten aloilla naiseen suhtaudutaan ensisijaisesti naisena, vasta sitten työntekijänä. Silloin on koko ajan eri tavalla kohdeltu kuin miehet. Miesten aloilla naisilla on oma erityinen identiteettinsä, johon kuuluu se oletus, että naisten aloilla ollaan jotenkin alempiarvoisia.

Kyllä-miesvaltaisilla aloilla nainen on erityinen-erityisen tyhjänpäiväinen ja ylitsekäveltävä, erityisesti, jos hän on älykkäämpi ja osaavampi kuin työpaikkansa miehet.

Olen nainen ja töissä miesvaltaisella alalla. Täällä kauheimmat esimiehet ovat olleet naisia molemmat. He ilmeisesti kokivat nuoren, pätevän, korkeammin koulutetun ja rohkea naisen uhkana ja kohtelu oli todella ikävää. Molemmat olivat vielä itse lapsettomia ja nuorien äitien syrjintä oli törkeää! Muuten ilmapiiri kivaa, mutta näitä epävarmoja naisia jos sattuu organisaatioon, niin meno on melkein kuin naisvaltaisilla alilla. (Jos nuori nainen oli vielä hoikka, urheilullinen ja ok-näköinen, niin voihan v i d d u).

Vierailija kirjoitti:

Ihan täyttä höpönlöpöä. Ja pick me -naiset komppaa. 🙄 samanlaisia mulkkuja ja selkäänpuukottajia ja juoruämmiä ne miehetkin osaa olla kuin naisetkin. Miehillä vielä korostuu väkivallan uhka työyhteisössä keskenään, olen ihan itse omin korvin kuullut sitä järkyttävää uhkailua ja huutoa. Itseäni alkoi pelottaa aidosti.

Tämä. Miesten selkäänpuukottamiset ovat vain tervettä kilpailua ja jos nainen tekee saman miehelle niin on hankala työntekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsoin juuri netflixistä erästä stand up -koomikkoa, joka otti esityksessään kantaa siihen, että naisurheilijat saavat vähemmän palkkaa kuin miehet.

Hän totesi osuvasti, että naisia ei yksinkertaisesti kiinnosta mennä katsomaan kuinka joukkueellinen naisia yrittää puhaltaa yhteen hiileen ja voittaa tekemällä toisistaan parempia pelaajia. Naiset katsovat mieluummin Kardashian ja Despetate Housewife tyylisiä ohjelmia, jossa naiset yrittävät kaikkensa kampittaa toisiaan. Tästä johtuen Kardashianit tienaavat miljoonia ja esimerkiksi naisjalkapalloilijat pelaavat tyhjille katsomoille.

Kehtaan väittää että kommentin ja koko ketjun asiana oleva tilanteen laita ei johdu luonnosta vaan sosialisaatiosta. Asiat voisivat olla ihan toisin. Esim pojat laitetaan lapsena joukkuepelejä harrastamaan ihan eri määrissä kuin tytöt, ja tytöille taas tuputetaan viimeistään yläasteiässä miten naiset vaan draamailee ja on toisilleen susia ja muut tytöt on ihan tyhmiä jne. Kyllä miehetkin osaa pistää kunnon draaman pystyyn ja se on nähty monet kerrat, ja toisaalta naisetkin ovat nopeasti toistensa tukena kun huomaavat toisen naisen vaaran paikassa.

Mitä jos ei ruokittaisi tällaisia sukupuolistereotypioita enää?

Tämä. Jo ala-asteella aloitetaan tytöt eivät osaa matikkaa -mantra.

Niin totta. Itsellä miehenä kokemusta muutamasta naisvoittoisesta työyhteisöstä. Ilmapiiri on todella ahdistavaa ja aina pitää olla jokin konflikti käynnissä...