Se tunne kun toisessa kaupungissa asuva ystävä ilmoittaa tulevansa kylään, ilahdut ja odotat koko päivän kunnes klo 21 tulee viesti " Mä tuunkin huomenna"
Ei tee mieli kykkiä taas koko päivää sisällä odottamassa, lähden asioille ja siinähän sitten ihmettelee oven takana. En kyllä usko että tulee. Ei ollut eka kerta, kun teki tämän tempun.
Kommentit (22)
Tuohon viestiin vastataan, että et tule.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toi tunne syntyy kun ei osaa kysyä koska on tulossa.
Kysyin kyllä, laitoin monta viestiä ja vastaukset oli tyyliä "Käyn ekaksi mummilla/kummilla/kaupassa, en osaa sanoa aikaa" ja lopulta sitten kun ilmoitin että käyn muuten kohta nukkumaan niin käännsi takkinsa kokonaan että tuleekin tänään. Ap
Tietenki vastaat huomenna ettet ole kotona.
Oikea ystävä ajattelee myös toista ystävänä ja hänen parastaan. Nyt sillä sinun kaverilla ei kiinnostanut yhtään jouduitko päivän odottaan
Eniten ärsyttää kun toinen itse hehkuttaa miten ihana on nähdä kun ei ole vuoteen nähty ja miten haluaa nähdä uuden asuntoni, sitten ei kuitenkaan kiinnosta. p
Monet oharit tehty minulle samalta kaverilta. Viimeinen kerta oli, kun odotin koko päivän ja illalla tuli viesti "Oi unohdin sinut" ja perään itkuemoiji. En vastannut viestiin mitään. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä. Tuosta pari vuotta aikaa.
Tajusin, että olin varakaveri, jonka luo tultiin ja jolle soitettiin, jos muuta ei ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Toi tunne syntyy kun ei osaa kysyä koska on tulossa.
Kysyin kyllä, laitoin monta viestiä ja vastaukset oli tyyliä "Käyn ekaksi mummilla/kummilla/kaupassa, en osaa sanoa aikaa" ja lopulta sitten kun ilmoitin että käyn muuten kohta nukkumaan niin käännsi takkinsa kokonaan että tuleekin tänään. Ap
Mä olisin vastannut (jos siis olisi muuta tekemistä), että menen paikkaan x, ilmoita, jos olet tulossa niin sovitaan aika, jolloin olen kotona. Ja tehnyt mitä huvittaa.
Se tunne kun tuo on lähisukulaisesi ja se tekee tuota vähän väliä.
Vastaisin suoraan, että odotin eilen koko päivän, nyt ei käy.
Vierailija kirjoitti:
Se tunne kun tuo on lähisukulaisesi ja se tekee tuota vähän väliä.
Mitäs jos kerran ei olisi kotona sovittuun aikaan. Sitten jos tulisikin, niin sanoisi että ai, kun et yleensä tule sovittuun aikaan niin en osannut odottaa. Ja sit tekee yhtä monta oharia kun sekin.
Mulla oli paras ystävä joka teki tätä kans jatkuvasti. Kerran otin vapaapäivän erikseen että tavataan, niin oli sitten mennyt toisen ystävän kanssa ja unohtanut mut täysin. Suutuin ihan huolella. Monesti pyyti muita, mulle tuntemattomia kavereita mukaan eikä paljon sitten juteltu, kun en halua asioitani kaikille levitellä. Muitakin ikäviä juttuja tapahtui, ja on nyt entinen ystävä.
Ensinnäkään en odottaisi aikuista ihmistä koko päivää. Annas kun arvaan, tää tekee samanlaisia ohareita joka käänteessä. Itsellä oli tollanen kaveri, aina iso itku kun on niin ikävä eikä koskaan nähdä blaablaablaa. Sovittiin tapaaminen eikä ne koskaan toteutuneet kun aina oli jotain tärkeämpää tai hauskempaa. Opin minäkin, kahdesta kerrasta. Nykyään annan itkeä ja volista ja olen innolla hihkumassa miten pitää nähä ja tehdä tilannepäivitystä yms. Tottahan tiedän, ettei tapaamista koskaan tule eli vaikka päivi olisi lyöty lukkoon en pidä sitä vapaana
Vierailija kirjoitti:
Monet oharit tehty minulle samalta kaverilta. Viimeinen kerta oli, kun odotin koko päivän ja illalla tuli viesti "Oi unohdin sinut" ja perään itkuemoiji. En vastannut viestiin mitään. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä. Tuosta pari vuotta aikaa.
Tajusin, että olin varakaveri, jonka luo tultiin ja jolle soitettiin, jos muuta ei ollut.
Sama kokemus täälläkin, kaverini tykkäilee instakuvistani mutta jos pitää tulla käymään niin peruu tai siirtää menoja. Anteeksi vain, mutta jos insta on paljon tärkeämpi niin ei tarvitse tulla ollenkaan. En ole tarvinnut kyseistä kaveria mihinkään jos elämä pyörii instan ympärillä, raaka totuus mutta...
Näille vastataan OK ja sitten unohdetaan koko juttu, tehdään sitä, mitä oletti muutenkin tekevänsä. Jos kaveri soittaa, niin tälle voi sanoa että ai sä olet mun oven takana ja mä olen nyt shoppailemassa, mutta tavataan sitten joku toinen päivä.
Ei kannata rytmittää omaa elämäänsä hasardin kaverin menojen mukaan.
Entäs kun odotat syntymäpäiviksi ja järjestät ne synttärit parhaine ruokineen ja kaveri ilmoittaakin tekstarilla. Ajattelin että jospa mennääkin vaan kahville jonnekin. Tuntia ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet oharit tehty minulle samalta kaverilta. Viimeinen kerta oli, kun odotin koko päivän ja illalla tuli viesti "Oi unohdin sinut" ja perään itkuemoiji. En vastannut viestiin mitään. Sen jälkeen ei mitään yhteyttä. Tuosta pari vuotta aikaa.
Tajusin, että olin varakaveri, jonka luo tultiin ja jolle soitettiin, jos muuta ei ollut.
Sama kokemus täälläkin, kaverini tykkäilee instakuvistani mutta jos pitää tulla käymään niin peruu tai siirtää menoja. Anteeksi vain, mutta jos insta on paljon tärkeämpi niin ei tarvitse tulla ollenkaan. En ole tarvinnut kyseistä kaveria mihinkään jos elämä pyörii instan ympärillä, raaka totuus mutta...
Hassua on myös sekin, kaverini on muka niin huolissaan musta ja ei tajua että öö mulla voisi olla muuta tekemistä. Siis vau voi olla muutakin elämää kun roikkua instassa 🤔
Me kutsuttuin tuttavapariskunta kerran kylään. Sovittiin että klo 20 tulevat, he ilmoittivat itse ajan kun kysyin että koska sopisi kun tekivät just samoja temppuja,
Laitettiin vähän tarjoiluja, vähän ruokaa vähän juotavaa, klo 20 oli tarjoilut pöydässä.
Klo 21:30 saadaan sms että kestää vielä kun otettiin jälkiruokaa ja tarjoilija sanoi että hetken kestää.
Mä olin ihan että ööööööööö.. mitä?
lähempänä klo 22 olivat meillä sit viimein, asuvat maaseudulla ja me kaupungissa. Halusivat kuulemma mennä ravintolaan kun niin harvoin lähtevät kahdestaan kaupunkiin.
Terkut vaan T & P, teitä ei ole tullut ikävä.
Toisinkin voi käydä. Whatspp-keskustelu serkun kanssa:
S: Ei olla nähty, aattelin tulla tänään käymään. Oothan kotona.
M:En ole kotona.
S:Voitko jättää avaimet johonkin että saan ne.
M: En jätä.
S:¤¤##&//%%/%%%&
M:/&%##"&//&%%/&/
jne
Sitten illalla kun olen tekemässä iltaplaa kl 23, naapuri soittaa. "Tuolla on joku sun kaveri eikä se pääse sisälle"
Katson parvekkeelta. Siellä serkku murjottaa muutaman kassin ja ison pahvilaatikon kanssa.
Jotain serkusta kertoo se että naapuri majoitti sen!
Ja tuli parin päivän päästä valittaa kun serkku oli alkanut sekoileen, varastanut ja sulkenut naapurin ulos asunnostaan. Oli muka mun vika. S-paatti stana
Vierailija kirjoitti:
Me kutsuttuin tuttavapariskunta kerran kylään. Sovittiin että klo 20 tulevat, he ilmoittivat itse ajan kun kysyin että koska sopisi kun tekivät just samoja temppuja,
Laitettiin vähän tarjoiluja, vähän ruokaa vähän juotavaa, klo 20 oli tarjoilut pöydässä.
Klo 21:30 saadaan sms että kestää vielä kun otettiin jälkiruokaa ja tarjoilija sanoi että hetken kestää.
Mä olin ihan että ööööööööö.. mitä?
lähempänä klo 22 olivat meillä sit viimein, asuvat maaseudulla ja me kaupungissa. Halusivat kuulemma mennä ravintolaan kun niin harvoin lähtevät kahdestaan kaupunkiin.
Terkut vaan T & P, teitä ei ole tullut ikävä.
Aika tökeröä tosiaan tulla noin myöhään ja odotuttaa toisia tarjoilujen kera.
Mun ystävä sanoi tulevansa klo 16 ja 18 välillä.
Tiesin, että tulee mieluummin myöhässä kuin ajoissa, niin tein sapuskat klo 18:ksi.
Joskus klo 21 jälkeen soitti, että sori, on venynyt muissa riennoissa (ei työasioita, vaan vapaa-aikaa).
Jäi sillä erää vierailu tekemättä. Mutta edelleen ollaan yhteyksissä...
Joo. Toi tunne syntyy kun ei osaa kysyä koska on tulossa.