Hoitajaopiskelija ei osannut mitatat verenpainetta näyttökokeessa ja sai hylätyn. Opettaja irtisanottiin

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä oikein että opettaja saa korvauksena. Mutta voidaan kysyä, onko nykyaikana tarpeen osata käyttää kivikautisia työvälineitä, joita opiskelija tuskin enää edes näkee työelämässä.

Käsittääkseni jokaisen lääkärin vastaanotolla on  noita mielestäsi kivikautisia välineitä, joita myös käytetään. Sähköinen verenpainemittari ei esim paljasta läppävikaa, jos se läppä vielä jotenkin toimii.

Vierailija kirjoitti:

Vähän sivusta siis, mutta joku kuitenkin hymähtää että hoitajat ovat tyhmiä saappaita.

Siis tyhmiä ja ahneita saappaita - osaavampaa porukkaa vaikka Filippiineiltä ja Thaikuista näiden kiristäjien tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmisethän mittaa kotonaankin verenpainetta ja sykettä, pistää insuliineja ja antikoagulaattipistoksia, arvioi kipulääkkeen tarvetta ja ottaa sitä purkista ja laittaa jopa vieläpä haavaan laastarin! Eikö hoitajalta enää saa edellyttää näitä rakettitieteen vaatimia toimenpideosaamisia?

Mittaavat aitomaattimittarilla, mutta eivät aneroidi.

Onko oikeuden päätös lainvoimainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tai mihin käytetään manuaalista verenpainemittaria? Voiko joku selittää.

Verenpaineen mittaukseen sitä käytetään, aina ei automaatti mittarilla saada mittattua potilaan paineta esim flimmeri potilaat ja siksi on hyvä osata myös se manuaali mittarin käyttö.

Manuaaliset toimivat myös kenttäolosuhteissa ja sellaiseen tilanteeseen on hyvä varautua.

Onko verisuonen sisälle asetettavan verenpaineanturit käsitelty hoitajien kurssituksissa?

entä kriisitilanteen sähkökatko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä oikein että opettaja saa korvauksena. Mutta voidaan kysyä, onko nykyaikana tarpeen osata käyttää kivikautisia työvälineitä, joita opiskelija tuskin enää edes näkee työelämässä.

Käsittääkseni jokaisen lääkärin vastaanotolla on  noita mielestäsi kivikautisia välineitä, joita myös käytetään. Sähköinen verenpainemittari ei esim paljasta läppävikaa, jos se läppä vielä jotenkin toimii.

Kyse oli hoitajaopiskelijasta eikä erikoislääkäristä. 

entä kriisitilanteen sähkökatko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä oikein että opettaja saa korvauksena. Mutta voidaan kysyä, onko nykyaikana tarpeen osata käyttää kivikautisia työvälineitä, joita opiskelija tuskin enää edes näkee työelämässä.

Käsittääkseni jokaisen lääkärin vastaanotolla on  noita mielestäsi kivikautisia välineitä, joita myös käytetään. Sähköinen verenpainemittari ei esim paljasta läppävikaa, jos se läppä vielä jotenkin toimii.

Varmaan jossain museossa on laskutikkujakin mutta ei se sitä tarkoita että yksikään nuorempi insinööri osaisi sellaista käyttää siltä varalta että sähköt menee ja patterit loppuu eli laskin ei toimikaan. 

Palaan itse insinöörialoille, kun se on itselleni tutumpaa. Samat ongelmat sielläkin. Työni kautta olen tutustunut yhteen sähkötarkastuksia tekevään tyyppiin. Kuulemma nykyään tarkastuksia halutaan tyypeiltä, jotka tekevät ne suurpiirteisesti. Asentajat oikovat suunnitelmia ja suunnitelijoissakin on monenlaista tekijää. Suunnittelijoita ei joissain kohteissa kutsuta työmaakokouksiin kahdesta syystä: halutaan säästää heidän tuntihinnoissa ja pelätään, että he löytävät virheet. Niitä siis pidetään ilmoittamatta suunnittelijoille. Osa hommista pistetään harjoittelijoille suoraan, eikä töitä tarkisteta ja valvota. Itse olen käynyt läpi yhden suunnitelman ja aloittelijan hyvin yksinkertaisia virheitä löytyi - joko koulussa ei ole kuunneltu tai opetettu ja työssä ei ole ohjattu ja tarkastettu. Ihan siis peruskurssin asioita oli tehti väärin ja ne näki heti paljaalla silmällä, missä oli menty vikaan. 

Eli suomeksi: Tekniikan alan hommia ei suunnitella kunnolla, niitä ei valvota ja tarkastukset tehdään hyvin suurpiirteisesti.  

No tuo on matalin taito mitä sairaanhoitajan pitää osata. Jos vastaan tulee eteisvärinäpotilas, niin muuten et saa RR arvoa mitattua, kun ainoastaan manuaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä oikein että opettaja saa korvauksena. Mutta voidaan kysyä, onko nykyaikana tarpeen osata käyttää kivikautisia työvälineitä, joita opiskelija tuskin enää edes näkee työelämässä.

Mutta mitäs sitten jos eteen tulee se kivikautinen työväline jota pitäisi osata käyttää..? Hoitaja nostaa kädet pystyyn että en osaa käyttää?

Joka ikisessä paikassa on digitaaliset mittarit. Manuaaliset on jäänteitä, sellaista joutuu käyttämään ehkä jos digitaalisesta olisi patterit menneet. Mikä on aika epätodennäköistä että sekään huomaamatta olisi tapahtunut... 

Jos on flimmeri niin manuaalilla mitataan. Digimittarit eivät silloin näytä luotettavaa. Manuaalimittarilla verenpaineen mittaus kuuluu olennaisesti osaamiseen, ihan jo elimistön fysiologisen toiminnan ymmärtämiseksi. Joskus mietin että valittaakohan lääkäriopiskelijat näin paljon toimenpiteiden tekemisestä ja opiskelusta?

Mikä on tämän opiskelijan ihonväri?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas niin monia kotirouvia, peräkamarinpoikia, putkimiehiä ja siivoojia jotka tietää hoitoalasta kaiken, niin että eikun pojat ja tytöt persettä pyyhkimään. Voin itse luopua hoitajanhommista vaikka ihan heti. Hienoa, hoitajapula on ratkaistu.

Kannattaa varmaan huomioida, että ei ole kysymys mistään rakettittueteestä.

Kerronpa esimerkin sh-oppilaan aikaansaannosesta verikokeiden ottamisesta kyynärtaipeen laskimosta. Valitti, että suonta ei tahdo löytyä. Lopputuloksena oli valtavat verenpurkautumat kummassskin kyynärtaipeessa. Hoitajat, jotka tätä tekevät työkseen löytävät suonen helposti eikä ole mitään verenpurkautumia. Onko opetus ollut jotenkin vajavaista?

Verikokeen ottaminen voi olla oikeasti vaikeaa jos suonet ovat "piilossa". Se voi olla vaikeaa jopa kokeneelta hoitajalta, eikä sitä opi sillä että kerran kokeilee koulussa. Minulta on yritetty ottaa näytettä toisesta kädestä, jossa suoni on huonompi, ei saanut labrahoitaja otettua. Toisesta kädestä taas sai ihan helposti. Joskus potilaalla on niin hankalat suonet, että usea hoitaja joutuu yrittämään.

Minun lapseltani saa otettua vain jalkapöydän verisuonesta. Hän on jo oppinut riisumaan kenkänsä ja tarjoamaan jalkaa kun halutaan ottaa verikoe. Osa hölmistyy ja osa ei.

Minulla puolestaan ovat sellaiset suonet, joita labrassa kehutaan unelmasuoniksi. On se hyvä, että on jossain lajissa onnistunut geenilotossa. Harva vain tajuaa katsella ja ilkeää kehua suoniani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmisethän mittaa kotonaankin verenpainetta ja sykettä, pistää insuliineja ja antikoagulaattipistoksia, arvioi kipulääkkeen tarvetta ja ottaa sitä purkista ja laittaa jopa vieläpä haavaan laastarin! Eikö hoitajalta enää saa edellyttää näitä rakettitieteen vaatimia toimenpideosaamisia?

No enpä ole koskaan nähnyt että asiakas mittaisi kotonaan verenpaineet manuaalisesti.

Eli otat käteesi stetarit ja mekaanisen mittarin ja sykettä kuulostelemalla mittaat paineet. Idea ei siinä sinäsä ole vaikea kun sen opettelee, mutta potilaasta riippuen verenpaine on haastavampi mitata manuaalilla tarkasti, koska syke voi kuulua huonosti (esim. kovin ylipainoinen henkilö) tai olla epäsäännöllinen.

Yksi sana: ammattitaito. Paineet mittaillaan kotona näillä jokapojan Omroneilla, mutta ammattitaitoon kuuluu osata muutakin kuin nämä mittaukset. Nämä kotikäyttöön tarkoitetut mittarit eivät lisäksi anna luotettavaa tulosta eteisvärinä taustaisissa tilanteista ja ovat muutenkin herkkiä erilaisille ympäristöartefaktoille, joten mittaustulos on lähinnä suuntaa antava.

Niin? Tottakai taito kehittyy työtä myöden.

Mutta aloituksessa puhuttiin opiskelijasta, ei opiskelijalla vielä ole ammattitaitoa, sen varsinaisessa merkityksessä. Hän vasta opettelee, joskus voi jotain reputtaakkin, sit on opiskeltava uusiksi. Ja aina kokeissa/näytöissä saa yrittää uudestaan ainakin kahdesti, jopa kolmesti. Ei kerrottu reputtiko opiskelija kaikki kerrat.

Uutisen keissiin liittynee monta eri tekijää, kun on mennyt tuohon pisteeseen.

Hei

Ko opiskelija ei ollut osallistunut opetukseen, jossa asia opetettiin. Eiköhän tuo ole opiskelijan oma valinta, mutta turha sitten ihmetellä, jos ei pääse näytöistä läpi. Tämä on lisääntynyt, opiskelijat valittavat paljon, ja ihmettelevät kun eivät saa kiitettävää arvosanaa, kuvittelevat osaavansa,vaikka eivät oikeasti osaa. Osalla heistä ei ole realistista käsitystä omista taidoistaan ja osaamisestaan. Tämä kohtuu varmasti siitä, että kriittistä palautetta ei ilmeisesti saa koukuissa, alkaen peruskoulu, enää antaa. Työpaikkaohjaajana olen nähnyt tämän.

Itse sain opiskelijana huonon arvosanan työstäni ja kysyin opettajalta, että kuinka olisin voinut parantaa työtäni etten jatkossa saisi yhtä huonoa arvosanaa. Opettaja ei kertonut yhtään parannusehdotusta, kiitti yhteydenpidosta ja toivotti kivaa jatkoa. Olin äimistynyt, koska todellakin halusin oppia tekemään työni paremmin.

Vierailija kirjoitti:

entä kriisitilanteen sähkökatko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä oikein että opettaja saa korvauksena. Mutta voidaan kysyä, onko nykyaikana tarpeen osata käyttää kivikautisia työvälineitä, joita opiskelija tuskin enää edes näkee työelämässä.

Käsittääkseni jokaisen lääkärin vastaanotolla on  noita mielestäsi kivikautisia välineitä, joita myös käytetään. Sähköinen verenpainemittari ei esim paljasta läppävikaa, jos se läppä vielä jotenkin toimii.

Varmaan jossain museossa on laskutikkujakin mutta ei se sitä tarkoita että yksikään nuorempi insinööri osaisi sellaista käyttää siltä varalta että sähköt menee ja patterit loppuu eli laskin ei toimikaan. 

No sittenhän ei ollenkaan voi enää laskea(ko)?

Hoitajista puolet pois ja lopuille tuplapalkka ratkaisee monta ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeuden päätös lainvoimainen?

On. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeuden päätös lainvoimainen?

On. Hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa.

Eli homma on loppuun käsitelty. Täällä purnataan turhaa. Kannattaa purnaajien mennä itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis ihmisethän mittaa kotonaankin verenpainetta ja sykettä, pistää insuliineja ja antikoagulaattipistoksia, arvioi kipulääkkeen tarvetta ja ottaa sitä purkista ja laittaa jopa vieläpä haavaan laastarin! Eikö hoitajalta enää saa edellyttää näitä rakettitieteen vaatimia toimenpideosaamisia?

Tuossa näyutössä on käytetty manuaalista mittaria ja sen käyttö on eri asia (=vaikeampaa) kuin automaattimittarin käyttö.  Mutta silti opettaja on ihan oikein tehnyt näytön hylätessään, jos tehtävänä on ollut verenpaineen mittaaminen manuaalisella mittarilla ja se ei ole onnistunut.

Monet ammatit vaativat vaikeiden asioiden osaamista. Sellaista se on. Haluammeko lääkäreitä, sähkömiehiä tai ihan vaan täysperärekkakuskeja, jotka hallitsevat vain ne helpot jutut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on taas niin monia kotirouvia, peräkamarinpoikia, putkimiehiä ja siivoojia jotka tietää hoitoalasta kaiken, niin että eikun pojat ja tytöt persettä pyyhkimään. Voin itse luopua hoitajanhommista vaikka ihan heti. Hienoa, hoitajapula on ratkaistu.

Kannattaa varmaan huomioida, että ei ole kysymys mistään rakettittueteestä.

Kerronpa esimerkin sh-oppilaan aikaansaannosesta verikokeiden ottamisesta kyynärtaipeen laskimosta. Valitti, että suonta ei tahdo löytyä. Lopputuloksena oli valtavat verenpurkautumat kummassskin kyynärtaipeessa. Hoitajat, jotka tätä tekevät työkseen löytävät suonen helposti eikä ole mitään verenpurkautumia. Onko opetus ollut jotenkin vajavaista?

Verikokeen ottaminen voi olla oikeasti vaikeaa jos suonet ovat "piilossa". Se voi olla vaikeaa jopa kokeneelta hoitajalta, eikä sitä opi sillä että kerran kokeilee koulussa. Minulta on yritetty ottaa näytettä toisesta kädestä, jossa suoni on huonompi, ei saanut labrahoitaja otettua. Toisesta kädestä taas sai ihan helposti. Joskus potilaalla on niin hankalat suonet, että usea hoitaja joutuu yrittämään.

Minun lapseltani saa otettua vain jalkapöydän verisuonesta. Hän on jo oppinut riisumaan kenkänsä ja tarjoamaan jalkaa kun halutaan ottaa verikoe. Osa hölmistyy ja osa ei.

Minulla puolestaan ovat sellaiset suonet, joita labrassa kehutaan unelmasuoniksi. On se hyvä, että on jossain lajissa onnistunut geenilotossa. Harva vain tajuaa katsella ja ilkeää kehua suoniani.

Minun lapselle on laitettu tippa kaulan suoneen. Mitä pienempi lapsi sitä vaikeampaa sekä tipan, että verikokeiden ottaminen on, mutta ammattilaisen pitää silti kyetä siihen.