HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan

Aina on niin helppo unohtaa, että jos suuren ikäluokan lapsi halusi muutakin koulutusta kuin pelkän kansakoulun, niin kaikesta piti maksaa. Ja muuten, jo kansakoulussa ainakin tyttöjen piti hankkia itse käsityötarvikkeet. Yhtenä vuonna saimme lapaslangat ja tyynynpäälliskankaan. Puuroa ja velliä saimme, mutta maito ja voileivät piti tuoda kotoa.

Mutta oppikoulussa piti maksaa kaikesta alkaen ihan kynästä ja kumista. Vihkot piti olla tietynlaisia ja päällystää tietynvärisellä paperilla. Oli onni, jos oli vähän vanhempia sisaruksia, sillä heiltä sai periä oppikirjat, joita ei siihen aikaan vaihdeltu samalla tavalla kuin nyt. Ei ollut maksutonta kouluruokailua. Meidän koulussa ei ollut joka vuosi edes tarjolla maksullistakaan ruokaa. Oppilaat jaettiin kahteen luokkaan siten, että lähellä asuvat sijoitettiin toiseen luokkaan ja kortteerissa olevat toiseen. Lähellä asuvilla on pitkä ruokatunti, koska oletettiin kaikkien menevän kotiin syömään. Rinnakkaisluokalla oli lyhyt ruokatunti, koska he kulkivat eväiden kanssa.

Koulukyytejä ei ollut, vaan jo 10-11-vuotiaatkin asuivat kortteerissa ja hoitelivat taloutensa, miten parhaiten osasivat. Viikonloppuna ehtivät käväistä kotona hakemassa puhtaita vaatteita ja ruokaa. Käväistä siksi, että lauantaikin oli koulupäivä, ja monelta suunnalta oli tultava jo sunnuntai-iltana takaisin. Lukukausimaksu oli maksettava syksyllä koulun alkaessa ja tammikuussa kevätlukukauden alussa. Se kasettiin koulun kanslistille, ei suinkaan pankkiin. Jos perheestä oli useampia lapsia, sai sisarusalennusta. Vähävaraisten perheiden lapset saivat myös anomuksesta alennusta ja joskus jopa vapautuksen lukukausimaksusta.

Ainakaan meidän koululla ei ollut omia konsepteja edes ylioppilaskokeita varten, vaan jokainen abiturientti toi nivaskan konseptia koululle. Kaikki eivät jatkaneet lukiossa, vaan osa hakeutui suoraan työelämään ja osa pyrki ammattikouluun, joka ei myöskään ollut ilmainen. Ja kotipaikkakunnalta oli siinä vaiheessa lähdettävä kaupunkiin kouluun. Samoin lähtivät ylioppilaat.

Kun aloitin opinnot yliopistossa, ei vielä ollut valtion takaamaa opintolainaa, mutta koska olin onnistunut saamaan rahaa säästöön kesätöistä ja yo-lahjoina, niin en hakenut kallista pankkilainaa, vaan pyrin tulemaan toimeen mahdollisimman pitkään omilla rahoillani. Vanhemmat lupasivat tukea taloudellisesti, kun omat rahat oli syöty.

Toisesta vuodesta lähtien sain sitten valtion tukemaa opintolainaa. Vuotuinen summa oli nykyiseen verrattuna mitätön, mutta sillä tuli toimeen nätisti eläen. Lainasta tarvitsi maksaa vain oma osuus koroista, mutta valmistumisen jälkeen korko kasvoi ja joka ikinen velkapenni ja -markka oli maksettava takaisin. Jos sai töitä, niin se ei ollut ongelma, mutta kaikille ei silloinkaan töitä löytynyt. Ei minullekaan, vaan lähdin muutamaksi vuodeksi Ruotsiin suunnilleen koulutustani vastaavaan työhön. Virka oli väliaikainen ja palkka kehno.

Eli varsinkin me korkeakoulutetut suuren ikäluokan edustajat olimme jo aika vanhoja, ennen kuin saatoimme alkaa kerätä säästöön rahaa. Kun opintolaina oli maksettu, moni uskalsi vasta silloin ottaa asuntolainaa, joka 90-luvun laman aikaan muuttui tuhottoman kalliiksi rahaksi, kun korko huiteli yli kymmenessä prosentissa. Ei paljon nautiskeltu! Pitkään tuntui, että oli vain tuulen huuhtoma paljas takapuoli. Ja vanhemmat, vähäisellä koulutuksella, eivät todellakaan käärineet suuria omaisuuksia jätettäväksi lapsilleen, vaikka aina niin väitetään. Ne vähät perinnöt, jotka olen saanut, tulivat lähisukulaisilta, mutta ei vanhemmilta. Voisin oikeastaan väittää, että nyt vasta eläkkeellä voin nautiskella. Summa ei päätä huimaa, mutta riittää, taas kerran nätisti eläen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.

Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐

Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?

Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.

No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.

Niin, mikä sukupolvi aloitti ja jatkaa ylikulutusta? 

Ihmiskunta käyttää nykyisin 50 % enemmän luonnonvaroja kuin 30 vuotta sitten.

https://www.ekofokus.com/2010/08/maailman-ylikulutuspaiva-aikaistui.html

https://www.overshootday.org/newsroom/past-earth-overshoot-days/

nyt kun kaikilla on kaikkea, mikään ei silti riitä

paksukaiset räjähtävät ennen eläkeikää

No jos ylikulutus sattui 30v sitten, niin ei ainakaan milleniaalit, jotka olivat tuolloin pieniä lapsia tai eivät vielä syntyneet. Ei kai sormi osoita siihen suuntaan, missä kerta kaikkiaan kieltäydytään kierrättämisestä, autoista luopumisista, ajellaan joka matka Mersulla ja suunnitellaan talvea espanjan lämmössä?

Jospa katsoisit käyrää ihan ajatuksella, ja kommentoisit vasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.

Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐

Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?

Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.

No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.

Niinpä. Vanhemmat ei yhtään tajua, että jos heillä olisi ollut wolt, he olisivat sitä käyttäneet. Jos olisi ollut nettikaupat he olisivat käyttäneet niitäkin. Aivan turha hurskastella sellaisilla asioilla, mitä omassa nuoruudessa ei oltu keksitty.

Ja kyllä mielelläni edelleen eläisin aikaa ennen älypuhelimia ja vempeleitä. Mutta kun se ei tässä maailmanajassa ole enää mahdollista. Maailma on muuttunut.

Mitä hurskastelua se nyt on? Maailma on yksinkertaisesti muuttunut. Mutta 99.9% nykypäivän ihmisistä ei todellakaan menisi vapaaehtoisesti takaisin 80-luvun elämäntapaan, joten vaikeahan sitäkin on ymmärtää, miten menneiden sukupolvien elämää voi kadehtia, jos sitä ei itselle huolisi.

Ja sellainen tarkennus vielä, että ne olisivat toki woltteja sun muita käyttäneet, joilla olisi ollut niihin varaa. Monista sellaisista asioista ja palveluista on tullut vuosikymmenten aikana arkisia, jotka olivat kyllä aikanaan saatavilla, mutta vain harvoilla oli niihin varaa.

Jo pelkästään vaatteiden ostaminen on räjähtänyt käsiin, ja toki vaatteiden laatu on laskenut kuin lehmän häntä samalla kun niitä myydään yhä enemmän ja yhä halvemmalla. Planeetallamme ei tietysti ole tällaiseen varaa. Mutta valtava ylikulutus on nimenomaan parin viimeisen vuosikymmenen kasvava ongelma, mikä on sikäli nurinkurinen ajatus, kun valitetaan siitä, että menneillä sukupolvilla oli elämä vauraampaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi elämän kevät. 

Kaikilla on se käsitys, että 60-luvulta 90-luvun lamaan asti tekivät hampaat irvessä töitä ja säästivät, ja sillä tavalla tapellen ja hampaat irvessä töitä tehden saavuttivat kaiken, mitä ovat saaneet.

Näin ei ole. 

Esimerkiksi tätini ja hänen miehensä. Kumpikaan ei käynyt kouluja, vaan työskenteli tavallisissa duunariammateissa. Mies oli kuorma-autonkuljettaja, täti myyjä. Molemmat saivat pienet perinnöt. Siitä huolimatta he pystyivät rakennuttamaan UUDEN omakotitalon noin 30-vuotiaina. Lainat maksoivat alle 10 vuodessa inflaation ansiosta. Mies jäi varhennetulle varhaiseläkkeelle (tjsp) 55-vuotiaana, erittäin hyväkuntoisena ja virkeänä. Täti jäi noin 60-vuotiaana.

Kuinka moni myyjä - autonkuljettaja -pariskunta tänä päivänä pystyisi rakennuttamaan UUDEN omakotitalon omilla palkoillaan? Vaikka tekisi kuinka paljon töitä? Niin, sitähän minäkin. Tai jäämään vastaavin ehdoin eläkkeelle.

höpön pöpön pöppö. Nykynuoret ovat laiskoja, joita ei työnteko kiinnosta. Some ja netti kiinnostavat enemmän. Suuret ikäluokat ovat tehneet kovasti töitä ja nostaneet tämän maan sodan jälkeisestä kurjuudesta, jotta nämä nykykermaperseet voisivat mankua kelasta "ilmaista" rahaa ja nauttia vanhemman sukupolven työn tuloksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aiemmassa viestissä jollakin oli hyvä pointti, että lehtien säästövinkit ovat kuin paluu 80-luvulle. Itse asiassa korjaisin sitä: ne ovat useimmiten paluu 2000-luvun alkuun. Ihmisten elämäntyyli on muuttunut ihan valtavasti jo pelkästään viimeisen 20 vuoden aikana.

Sekin on hyvä pointti, että nykypäivänä kadehditaan sellaisia menneiden vuosikymmenien omistusasuntoja, joita kadehtijat itse eivät välttämättä huolisi edes ilmaiseksi.

Jotkut asiat olivat ennen helpompia ja ennen paremmin. Mutta on myös valtavat määrät mukavuuksia ja elämäntapamuutoksia, joista on tullut "välttämättömiä" ja joille olemme tulleet sokeiksi. Siksi on mielestäni hedelmätöntä verrata nykypäivään sitä, mitä edelliset sukupolvet ovat kenties saaneet helpommin ja halvemmalla kuin nykyään. Joidenkin asioiden arvo nousee vuosien aikana, joidenkin laskee. Prioriteetit ovat erilaiset.

Kenelläkään ei 80-luvulla ollut älypuhelimia, nyt sellainen pitää olla koko perheellä. Itse puhelimet (ja niiden uusiminen parin vuoden välein) maksavat ja liittymät maksavat. Niihinkin menevän rahan VOISI laittaa säästöön tai sijoituksiin, mutta olisiko elämä ilman älypuhelimia niihin tottuneiden kantilta hyvää elämää? Ja tuo nyt on vain yksi pieni esimerkki lukemattomien joukossa.

En käyttäisi teknologisia vimpaimia esimerkkinä elintasosta tai luksuksesta. Sulla voi olla giga tallennustilaa pilvipalvelussa ja suoritin ikivanhassa halpiskoneessa, joka olisi käynyt supertietokoneesta 80-luvulla, mutta siitä huolimatta rahaa ei riitä kuun lopussa ruokaan, tai hädintuskin vuokraan. Eikä sitä suoritinta syödä eikä sitä myymällä saa edes yhtä mäkkärin hampparia.

En minäkään. Puhelin on pakko olla. Netti on pakko olla. Ei nykyisin saa hoidettua asioita muuten. Ja ne on oltava lapsillakin jo melko pienestä pitäen, koska niitä käytetään koulussa esimerkiksi. Niin tyhmää kun se onkin.

Ihan sama kuin kysyisi miksi 1922 joku viljelijä käytti rahansa hevoseen, kun se on kallis. No siksi kun oli pakko.

Ette te nyt oikein ymmärrä, mitä ajan takaa. Ei kukaan sano, että nuo asiat kuten nettiyhteys ovat nykypäivänä turhaa luksusta, jonka voisi karsia pois niin hups vaan olisi rahaa ostaa omistusasunto. Mutta ne ovat kuitenkin yksi sellainen rahareikä enemmän, joita aiemmilla sukupolvilla ei ollut.

Olen itse nelikymppinen ihminen enkä todellakaan mikään hyvin toimeentuleva, mutta olen viime kuukausina yrittänyt paremmin seurata mihin rahani menevät, ja.... no, meneehän siitä iso osa kaikenlaiseen ns. turhaan. On myös kaikenlaista sellaista, jota ilman elämä olisi melkoisen karua.

Pointti on, että menneillä sukupolvilla oli vähemmän rahareikiä, mutta vastaavasti arkielämä myös monella tavalla karumpaa, tyhjempää ja vaivaalloisempaa.

Näin se maailma kehittyy, minkäs sille voi. Tekee vain vaikeammaksi verrata suoraan elämää silloin vs. elämää nyt.

Tämä on täysin totta. Ja huonoa kehitystä. Ei kaikkea tarvitse eikä kannata tunkea sinne puhelimeen ja nettiin. Jos miettii pelkästään miten paljon ongelmia siitä on, että käteistä ei käytetä. Ihan jatkuvasti takkuaa milloin minkäkin pankin palvelut. Ennen riitti, että oli vähän säästöpossussa huonon päivän varalle.

Enkä sanoisi että ns virikkeetön elämä olisi pelkästään huonosta. Sellainen mahdollisuus nostaa luuri ylös ja rauhoittua vain kotiin olisi hyvä olla vieläkin. Eikä ihmiset 60 tai 70-luvuilla toimeettomia iltaisin olleet. Luettiin, neulottiin yms. Sellaista rauhallista, mitä varten ihmiset nykyisin raivaa kalenteriin tilaa.

Työt ei myöskään keskivertotyypillä tunkeneet kotiin, koska paperit olivat töissä. Silloin et "nopeasti kurkkaa sähköpostia tms".

Kaiken kaikkiaan netti ja älypuhelin ovat tuoneet ihmisen elämään enemmän vaivaa kuin hyötyä.

Paitsi yhtä ihmettelen kyllä. Miten ihmeessä ihmiset kävi kaupassa, kun sekin oli auki vain toimistotyöaikaan. Se on mennyt paremmaksi, että kauppaan pääsee sentään silloin kun sopii mennä.

AP unohti kiihkoissaan, että harva nuori saa nykyään kesäksi töitä. Suuret ikäluokat ovat saaneet nauttia työelämästä kylläkseen.

Ovat muka joutuneet tekemään töitä.

Päinvastoin. Ovat SAANEET tehdä töitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

Tämä on juuri se, mitä suurten ikäluokkien "nauttimisella" tarkoitetaan. He saivat kaiken hyvin helposti, ja rakensivat samalla maata joukkovoimalla mieleisekseen ja takasivat hyvät edut ja eläkkeet itselleen. Niin opiskelemaan kuin töihin pääsi tosiaan enemmän tai vähemmän ilmoittautumalla. Vaikkei opiskellutkaan, töitä riitti. Inflaatio söi velat, ja varallisuutta saattoi kerryttää helposti. Nyt he nauttivat eläkettä, jota yhteiskunnalla ei ole enää suunnitellulla tavalla vara maksaa, kun myöhemmät sukupolvet ovat pienempiä. Jättävät toki isot perinnöt lapsilleen.

Totta kai jokainen sukupolvi rakentaa mieleisekseen. Joukkovoima on aina ollut köyhän ainoa ase. Todella lyhytnäköistä järjenvähyyttä väheksyä noita ratkaisuja, jotka ovat kantaneet ja kantavat yhä nykypäivään.

Lapsellista verrata mennyttä nykyisyyteen kokemattoman nostalgialla. Valta ja avaimet ovat nykyenemmistön käsissä. Kun ei kyvyt riitä, syytetään nykyratkaisuista menneitä sukupolvia :o

Ne työt joihin ennen pääsi muka ilmoittautumalla, eivät kelpaa kuin muualta tulleille.

Ja tulevat eläkeläiset, päinvastoin kuin provosoidaan, tulevat saamaan aina edellisiä polvia paremmat eläkkeet.

Mutta ehkäpä se toivomasi inflaatio, tai peräti maailmanlaajuinen lama, tulee syömään velkasi. Pääset sitten samalla tavoin kerryttämään varallisuuttasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.

Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.

Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.

Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐

Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?

Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.

No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.

Niinpä. Vanhemmat ei yhtään tajua, että jos heillä olisi ollut wolt, he olisivat sitä käyttäneet. Jos olisi ollut nettikaupat he olisivat käyttäneet niitäkin. Aivan turha hurskastella sellaisilla asioilla, mitä omassa nuoruudessa ei oltu keksitty.

Ja kyllä mielelläni edelleen eläisin aikaa ennen älypuhelimia ja vempeleitä. Mutta kun se ei tässä maailmanajassa ole enää mahdollista. Maailma on muuttunut.

Mitä hurskastelua se nyt on? Maailma on yksinkertaisesti muuttunut. Mutta 99.9% nykypäivän ihmisistä ei todellakaan menisi vapaaehtoisesti takaisin 80-luvun elämäntapaan, joten vaikeahan sitäkin on ymmärtää, miten menneiden sukupolvien elämää voi kadehtia, jos sitä ei itselle huolisi.

Ja sellainen tarkennus vielä, että ne olisivat toki woltteja sun muita käyttäneet, joilla olisi ollut niihin varaa. Monista sellaisista asioista ja palveluista on tullut vuosikymmenten aikana arkisia, jotka olivat kyllä aikanaan saatavilla, mutta vain harvoilla oli niihin varaa.

Jo pelkästään vaatteiden ostaminen on räjähtänyt käsiin, ja toki vaatteiden laatu on laskenut kuin lehmän häntä samalla kun niitä myydään yhä enemmän ja yhä halvemmalla. Planeetallamme ei tietysti ole tällaiseen varaa. Mutta valtava ylikulutus on nimenomaan parin viimeisen vuosikymmenen kasvava ongelma, mikä on sikäli nurinkurinen ajatus, kun valitetaan siitä, että menneillä sukupolvilla oli elämä vauraampaa.

Musta tuntuu että tuotteiden laadun lasku on nimenomaan aiheuttanut tuota kulutusta eikä toisinpäin. Olemme mieheni kanssa 30v. Olleet yhdessä 12v ja sinä aikana meillä on ollut 3 pesukonetta. Ensimmäinen oli 70-luvun lousku. Saimme sen isovanhemmiltani. Se oli hyvä kone. Oli meillä 7v. Sitten se päästi viimeiset savut ilmoille. Sen jälkeen uusi kone alkoi temppuilla 3v kohdalla ja hajosi lopullisesti viime vuonna. Nyt on taas uusi ja saa jännätä kauanko kestää.

Mulla on myös äidin vanhoja vaatteita. Levikset kestää pesusta toiseen vuodesta toiseen. Kaupasta nyt ostetut hajoaa 6kk aikana. Harmittaa ettei äidillä ole toisia leviksiä, mitkä voisin ottaa.

Ja sama juttu joka asiassa. Tavaraa ei tehdä kestämään. Vaatteet varsinkin on ihan kertakäyttöisiä. Ja siksi suhteessa todella kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Tätä voisi käyttää esimerkkinä siinä asenteessa, josta nuorempi sukupolvi yrittää kommunikoida. Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.

Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.

Tämä on juuri se, mitä suurten ikäluokkien "nauttimisella" tarkoitetaan. He saivat kaiken hyvin helposti, ja rakensivat samalla maata joukkovoimalla mieleisekseen ja takasivat hyvät edut ja eläkkeet itselleen. Niin opiskelemaan kuin töihin pääsi tosiaan enemmän tai vähemmän ilmoittautumalla. Vaikkei opiskellutkaan, töitä riitti. Inflaatio söi velat, ja varallisuutta saattoi kerryttää helposti. Nyt he nauttivat eläkettä, jota yhteiskunnalla ei ole enää suunnitellulla tavalla vara maksaa, kun myöhemmät sukupolvet ovat pienempiä. Jättävät toki isot perinnöt lapsilleen.

Totta kai jokainen sukupolvi rakentaa mieleisekseen. Joukkovoima on aina ollut köyhän ainoa ase. Todella lyhytnäköistä järjenvähyyttä väheksyä noita ratkaisuja, jotka ovat kantaneet ja kantavat yhä nykypäivään.

Lapsellista verrata mennyttä nykyisyyteen kokemattoman nostalgialla. Valta ja avaimet ovat nykyenemmistön käsissä. Kun ei kyvyt riitä, syytetään nykyratkaisuista menneitä sukupolvia :o

Ne työt joihin ennen pääsi muka ilmoittautumalla, eivät kelpaa kuin muualta tulleille.

Ja tulevat eläkeläiset, päinvastoin kuin provosoidaan, tulevat saamaan aina edellisiä polvia paremmat eläkkeet.

Mutta ehkäpä se toivomasi inflaatio, tai peräti maailmanlaajuinen lama, tulee syömään velkasi. Pääset sitten samalla tavoin kerryttämään varallisuuttasi.

Tiedätkö. Mulla on nyt elämä siinä pisteessä, että ihan sama. Menee miten menee. En enää haaveile. En saa kuitenkaan sitä omaa kotia. Tai ainakin siihen lyödään joku kateusvero heti kun sen saa. Maapallo tuhoutuu joten sama se saako lapsia vai ei. Kaikki on oikeastaan ihan sama. Edessä on pelkkää kurjuutta. Jos ei korjaa sota tai kulkutaudit niin sitten se on oravanpyörää niin kauan kuin henki pihisee. Toivottavasti ei enää kauaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 prosenttia heistä jotka s.1947 joutui lähtemään Ruotsiin töihin .

Ruotsissa ei ole töitä. Eikä Australiassa. Eikä missään muuallakaan mihin kielivalikoiman puolesta voisi muuttaa. Kas kun tämä ilmiö on sama kaikissa länsimaissa.

Saksassa ja Norjassa on ja ei läheskään jokainen työnhakija ko maissa osaa kieltä, mutta haluaa tehdä töitä.

Itse olin Ruotsissa töissä 69-71 ja ihan keskikoulu ruotsilla pärjäsi hyvin.

Jokainen kuulema osaa nykyään englantia ja sillä pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Tätä voisi käyttää esimerkkinä siinä asenteessa, josta nuorempi sukupolvi yrittää kommunikoida. Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan...

Tämä. Meiltä penää kunnioitusta sukupolvi joka joka vaiheessa on irvimässä ja kampittamassa. Me opimme edellisiltä sukupolvilta kyllä. Lähinnä toimimaan täysin eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta tämä aika kaipaisi enemmän, ahneutta ja itsekkyyttä vähemmän.

Keinoja estää kansan kiihtyvä kahtiajako varallisuuden mukaan olisi esimerkiksi:

1. Ns miljonäärivero. Eli kun reaalivarallisuutesi (asunto, osakkeet, tili säästöt, muut kiinteistöt yms) arvo ylittää 1 miljoonaa euroa, maksat vuosittain pienen lisäveron

2. Perintöverotuksen porrastaminen ja kiristäminen isoimmissa perinnöissä. Tämä on se, mikä lopulta eniten kasvattaa kansan pitkän aikavälin varallisuuseroja ja kasvattaa sellaista varallisuutta, minkä eteen henkilö ei itse ole tehnyt yhtään mitään. Perintöverotus voitaisiin porrastaa (per perinnön saaja) esimerkiksi niin, että alle 50teur perinnöstä ei makseta veroja, 50-100 teur perinnöistä vero 5%, 100-500teur perinnöistä vero 15%, 500-1000 teur perinnöistä vero 25%, yli miljoonan perinnöistä vero 50%.

Mielestäni on lähinnä irvokasta, että meillä on sukuja, joissa on satoja vuosia sitten (monesti kyseenalaisesti, eli ns saatu kuninkaalta kiinteistöjä, maita ja metsiä yms) tehty omaisuus, jota sijoitustoiminnalla vuosi vuodelta kasvatetaan. Kukaan suvusta ei välttämättä ole tehnyt mitään varsinaista työtä tämän alkuperäisen pääoman kasvattamiseksi (sijoittamista lukuunottamatta) vuosikymmeniin-tai satoihin, silti omaisuus paisuu kuin pullataikina vuosi vuodelta.

3. Suurien maa-ja metsäomaisuuksien (+50ha) nykyistä kovempi kiinteistövero. Rikkaathan sijoittavat paljon rahojaan metsiin / vuokra peltoihin.

4. Julkisen sektorin yläpään (+7000/kk) palkkojen leikkaus kautta linjan - 25%. Tämä merkitsisi esimerkiksi 10 000/kk palkan tippumista 7500/kk palkaksi.

5. Pääomatulojen verotuksen nykyistä voimaakkampi porrastaminen. Valtaosa pääomatuloja saavista saa niitä 1000-20 000/vuosi. Pääomatuloverotus voisi pysyä nykytasolla tuohon rajaan (20 000) saakka, mutta sitä isompia pääomatuloja verotettaisiin nykyistä ankarammin.

Sosialistin ratkaisu on tehdä kaikista yhtä köyhiä.

Ja sitä nämä limanuljaskat kutsuvat oikeudenmukaisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Tätä voisi käyttää esimerkkinä siinä asenteessa, josta nuorempi sukupolvi yrittää kommunikoida. Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan...

ja mun täti + yks kylän setä sai kaiken ihan ilmatteeks aikoinaan, mitään tekemättä

ja kummin kaima haukku sotaveteraaneja

ja naapurin muija vanhempiaan

semmosii ne suuret ikäluokat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

Oliko isä ministeri.

Laajasta tuttavapiiristäni pari kävi Kanarialla 80- luvulla ja vasta 90-2000-luvuilla kellään oli varaa kaulomatkoille.

Useimmilla keskiasteen tutkinto/korkeakoulututkinto.

Ilmeisesti olemme jotain slummiköyhällistöä.

Asuntolainoja kaikki maksoivat lähes 50- vuotiaiksi. Ei autojakaan ollut jokaisella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Tätä voisi käyttää esimerkkinä siinä asenteessa, josta nuorempi sukupolvi yrittää kommunikoida. Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan...

Tämä. Meiltä penää kunnioitusta sukupolvi joka joka vaiheessa on irvimässä ja kampittamassa. Me opimme edellisiltä sukupolvilta kyllä. Lähinnä toimimaan täysin eri tavalla.

Eli kunnioitatte ja arvostatte edellisiä sukupolvia päinvastoin kuin he? Nuo vanhempansa hylänneet ja sotaveteraaneja halveksineet ikäpolvet.................

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Turha kadehtia sodan aikainen ja sodanjälkeinen sukupolvi raivasi teidänkin, milloin mistäkin asiasta mielensä pahoittavat ja masentuivat, tulevan polun tähän kaikkea ja kaikkia holhoavaan yhteiskuntaan, jota ette edes osaa arvostaa. Mulle kaikki heti -ajatus ei kanna pitkälle, mikä teidän nyt vaan pitää kestää. (Tuon lauseen varmaan tunnistattekin!) Jos olisitte vähänkin kunnioittaneet ja edes vähän oppineet edellisiltä sukupolvilta, tilanne olisi siedettävämpi. Seuraava kysymys?

Tätä voisi käyttää esimerkkinä siinä asenteessa, josta nuorempi sukupolvi yrittää kommunikoida. Sä et tiedä mitään, isäs joutunut ei sotimaan...

Tämä. Meiltä penää kunnioitusta sukupolvi joka joka vaiheessa on irvimässä ja kampittamassa. Me opimme edellisiltä sukupolvilta kyllä. Lähinnä toimimaan täysin eri tavalla.

Eli kunnioitatte ja arvostatte edellisiä sukupolvia päinvastoin kuin he? Nuo vanhempansa hylänneet ja sotaveteraaneja halveksineet ikäpolvet.................

En ole koskaan kuullut milleniaalin väheksyvän veteraaneja tai muita sota-aikaan asioita hoitaneita. En myöskään ole kuullut kuin naljailua gen x:n olkatoppauksista ja permiksistä. Enkä gen z:n mollaamista. Toki kiusaajia kukaan ei siedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Popsikaa nyt vaan säännöllisesti ne pillerinne, että kestätte tilanteen. Sitä kylvää, mitä niittää puolin ja toisin. Sorry, boomeritkaan ei voi, eikä halua enää auttaa teitä kiittämättömiä narisijoita. Joten, olkaapa hyvä, ohjakset ovat nyt teillä, antakaa mennä. Onhan teillä hyvä boomereita halveksiva johto apunanne.

Ehdotan takautuvaa eläkemaksua boomereiden poskettomien eläkkeiden maksamiseksi. Pidätetään nykyeläkkeistä. Ai ei sovi vai?

Kyllä sopiu lapsilulta, mutta sinun verosi nousevat, kun minunnpitää mennä toimeentuloluukulle.

T.mummeli bruttoeläke 1000 e

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuret ikäluokat eli 1945-1949 syntyneet eli nuoruuden ja kasvatti perheet 60-70-luvulla ja kyllähän sillon oli köyhempää ku nykyään.

Ei ollut taulutelkkareita, tietokoneita, niin paljoa ulkomaanmatkoja jne.

Kyllä me reissattiin Italian rantakohteissa ja vanhemmat Rivieralla ihan yhtälailla. Isä pääsi lukion papereilla yliopistoon ja valmistui parissa vuodessa ekonomiksi - ei ollut alempia ja ylempiä tutkintoja. Vastavalmistuneena nimitettiin johtajaksi pankkiin ja sai hulppean työsuhdeasunnon Helsingin keskustasta. Ehkä maalla oli toisenlaista.

Meillä matkustettiin kasarilla myös noin viisi kertaa vuodessa. Intia, Bali, Meksiko, Etelä-Afrikka ja perus kanariat tuli koettua jo silloin vain isän käydessä töissä.

Oliko isä ministeri.

Laajasta tuttavapiiristäni pari kävi Kanarialla 80- luvulla ja vasta 90-2000-luvuilla kellään oli varaa kaulomatkoille.

Useimmilla keskiasteen tutkinto/korkeakoulututkinto.

Ilmeisesti olemme jotain slummiköyhällistöä.

Asuntolainoja kaikki maksoivat lähes 50- vuotiaiksi. Ei autojakaan ollut jokaisella.

Googleta sanalla Keihäsmatkat, ja saat mm. Wikipedian artikkelin, jossa kerrotaan, että:

Keihäsmatkat toimivat vuosina 1965 - 1974 ja tuona aikana lähes 100 000 suomalaista matkusti Espanjan ja Kanarian lämpöön vuosittain. Kyseessä oli vain yksi matkatoimisto.

Tuohon aikaan myös idänmatkailu kukoisti. Sotsin aurinkorannoilla käytiin vuosittain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Popsikaa nyt vaan säännöllisesti ne pillerinne, että kestätte tilanteen. Sitä kylvää, mitä niittää puolin ja toisin. Sorry, boomeritkaan ei voi, eikä halua enää auttaa teitä kiittämättömiä narisijoita. Joten, olkaapa hyvä, ohjakset ovat nyt teillä, antakaa mennä. Onhan teillä hyvä boomereita halveksiva johto apunanne.

Ehdotan takautuvaa eläkemaksua boomereiden poskettomien eläkkeiden maksamiseksi. Pidätetään nykyeläkkeistä. Ai ei sovi vai?

Kyllä sopiu lapsilulta, mutta sinun verosi nousevat, kun minunnpitää mennä toimeentuloluukulle.

T.mummeli bruttoeläke 1000 e

Mummolulta. Ei se raha säästyy sitten eläkemaksuissa ja elämään tulee taas iloa kun ei välttämättä tarvitse mennä loppuelämäänsä töihin, vaan se loppuu joskus.