Lue keskustelun säännöt.
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan
05.08.2022 |
HS jutussa sanotaan, että suuret ikäluokat ovat ovat päässeet nauttimaan. Tämä on väärä asenne. Ikäänkuin ns suuret ikäluokat ja vähän sen jälkeenkin syntyneet olisivat vain löhöilleet sikarit hampaissa ja konjakkia siemaillen katselleet vierestä, kun omaisuus kasvaa itsestään. Totuus on se, että sen omaisuuden eteen on tehty lujasti töitä. Kaikki tietävät, että into työhön on laskemaan päin ja nuorten arvot ovat erilaiset. Harva nuori nykyään painaa esim koko kesäloman töitä ja tämähän aivan viime uutisten mukaan selittää osaltaan sairaaloiden sijaispulaa. https://www.hs.fi/talous/art-2000008972636.html
Kommentit (989)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.
Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.
Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.
Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐
Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?
Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.
No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienipalkkaisia olivat vanhemmat 60-80-luvuilla. Yhteiselo aloitettu tyyliin kaks lautasta ja kaks lusikkaa. Rakensivat yhdessä ensin pienen kesämökin (puutarhavajasta nykyään kävisi), möivät sen. Sitten rakensivat vähän isomman, luovasti erikoisen näköisen mökin, heti kävi kaupaksi. Sitten rakensivatkin Suomen halvimman ok-talon, meni kuin kuumille kiville kaupaksi. Jaksamista ja yrittämistä se elämä vaatii. Terv. laiska jälkeläinen
Myös vahemmat sopivat mitä kukin tuo myyjäisiin Wilmalla, jos luokalla on myyjäiset.
Wilmassa on koulun tiedotteet ja ilmoitetaan lapset poissaolot. Vanhemmalla on oma Wilma. Koulu ei jaa nykyään paperi tiedotteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset ovat kateellisia vanhuksille. Todella outoa. Mitä jos keskittyisitte omaan elämäänne jatkuvan vertailun sijaan?
Eläkeikä takaisin 63/65-vuoteen ja eläkemaksut max. 5% palkasta, kuten oli suurten ikäluokkien aikana, niin nurinat loppuvat. On vaan sellainen tunne, että tuon jälkeen alkaa nurina suurissa ikäluokissa...
Tässäpä ehdotus. Mutta sitten tosiaan alkaa kauhea parku kun eläkkeet tippuu.
Mutta kun elämä on niin vaikeaaaa!!
huom! typo
Eläkeläiset elävät ihan rauhallista elämäänsä vaatimattomasti pienillä eläkkeillään. Suuria eläkkeitä nauttiva harvalukuinen joukko on täysin vaiti ;)
Ainoat räyhääjät ja valittajat ovat näitä keski-ikäisiä, perinnöttömäksi jääviä, katkeria ja kateellisia "osattomia".
Nuoret ovat vielä hämmentyneitä mille kannalle asettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä seurasin vierestä, kun vanhemmat rakensivat omakotitalon. Ostivat nk.rakennuspuut pystyyn, kaatoivat, karsivat ja vuokrasivat sahan, jolla sahattiin laudat. Kaikki tehtiin itse, muurari kävi ja sähkömies, mutta kaikki muu itse. Me lapset oltiin illat ja viikonloput rakennuksella mukana. Ja sama juttu oli koko kadunpätkällä. Into oli kova, vuokratonteille rakennettiin. Puhun 1970-luvun alkuvuosista.
Nyt talo on myynnissä hp.78.000. Pikkukaupunki. Ei ole kyselijöitä näkynyt.
Työikäisiä on vähemmän kuin eläkeläisiä eikä 2400 brutto tuloilla saa asuntolainaa ilman säästöjä. Asuntolainaa ei saa myöskään palkkatukitöillä, osa-aikatöillä, nolla-sopimuksilla, työkokeiluilla eikä kuntouttavalla työtoiminnalla.
Juurikin luen tilastokeskuksen tilastoja.
Väestörakenne 2021:
0-14 v. 15,4%
15-64 v. 61,6%
65-84 v. 20,2%
85- v. 2,8%
joten kyllä niitä työikäisiä on enemmän kuin (vanhuus)eläkeläisiä.
Se mikä on huolestuttavaa on lasten pienevä määrä. Siispä, jos haluatte että jatkossakin löytyy niitä työikäisiä, niin tehkää niitä lapsia nyt. Sitä ei oikein vanhemmat ikäluokat teidän puolestanne voi tehdä.
Autatteko sitten niiden lasten kanssa, kun palkat ei riitä ja samaan aikaan pitää olla sekä töissä että lapsen kanssa kotona?
Kyllä mä tekisin mielelläni vielä pari lisää, mutta ei ole varaa. Ei meidän nykyiseen asuntoon mahdu eikä kyllä pystyttäisi lisäsuita enää ruokkimaan. Töissäkään ei hyvällä katsota jos aikoo lomailla. Ei edes lyhyttä lomaa, koska sitten on vaikea löytää sijaista.
Tarvitaan lisää joustoa työelämään ja ihan konkreettista tukea, että työssäkäyvä pystyy hankkimaan suurperheen.
Ei mahdu asuntoon?
Suurten ikäluokkien nuoruudessa mahtui kaksioonkin monta lasta. Kerrossänkyjä kun laittaa 2 kpl vierekkäin, niin siinä on pedit neljälle lapselle. Hyvin mahtuu.Työpaikoilla ei hirveästi joustoja tunnettu 70-luvulla. Mutta onneksi vanhemmilla oli aina sellainen mahdollisuus, että voi pyytää apua naapurin teiniltä tai mummolta. Hätätilanteessa kävi vähän nuorempikin lapsenlikka. Itse hoidin naapurin lapsia iltaisin kun olin 1. luokalla koulussa. En minä oikein osannut, mutta kyllä he hengissä selvisivät.
Niin. Noin meillä nukkuu jo kolme lasta. Ei sinne pieneen huoneeseen sovi enää enempää sänkyjä ja pöytiä.
Ja mummoilta ei mitään säännöllistä apua saa eikä lapsia saa jättää yksin minkään ekaluokkalaisen kanssa. Se on heitteillejättö se. Tämä juuri pitää teidän vanhempien ymmärtää että kaikki tuollainen naapurin likka - toiminta on nykysin kiellettyä. Ihan syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa viestissä jollakin oli hyvä pointti, että lehtien säästövinkit ovat kuin paluu 80-luvulle. Itse asiassa korjaisin sitä: ne ovat useimmiten paluu 2000-luvun alkuun. Ihmisten elämäntyyli on muuttunut ihan valtavasti jo pelkästään viimeisen 20 vuoden aikana.
Sekin on hyvä pointti, että nykypäivänä kadehditaan sellaisia menneiden vuosikymmenien omistusasuntoja, joita kadehtijat itse eivät välttämättä huolisi edes ilmaiseksi.
Jotkut asiat olivat ennen helpompia ja ennen paremmin. Mutta on myös valtavat määrät mukavuuksia ja elämäntapamuutoksia, joista on tullut "välttämättömiä" ja joille olemme tulleet sokeiksi. Siksi on mielestäni hedelmätöntä verrata nykypäivään sitä, mitä edelliset sukupolvet ovat kenties saaneet helpommin ja halvemmalla kuin nykyään. Joidenkin asioiden arvo nousee vuosien aikana, joidenkin laskee. Prioriteetit ovat erilaiset.
Kenelläkään ei 80-luvulla ollut älypuhelimia, nyt sellainen pitää olla koko perheellä. Itse puhelimet (ja niiden uusiminen parin vuoden välein) maksavat ja liittymät maksavat. Niihinkin menevän rahan VOISI laittaa säästöön tai sijoituksiin, mutta olisiko elämä ilman älypuhelimia niihin tottuneiden kantilta hyvää elämää? Ja tuo nyt on vain yksi pieni esimerkki lukemattomien joukossa.
En käyttäisi teknologisia vimpaimia esimerkkinä elintasosta tai luksuksesta. Sulla voi olla giga tallennustilaa pilvipalvelussa ja suoritin ikivanhassa halpiskoneessa, joka olisi käynyt supertietokoneesta 80-luvulla, mutta siitä huolimatta rahaa ei riitä kuun lopussa ruokaan, tai hädintuskin vuokraan. Eikä sitä suoritinta syödä eikä sitä myymällä saa edes yhtä mäkkärin hampparia.
Kuka sitä luksukseksi on sanonutkaan? Vaan siitä on tullut sellainen osa elintasoa, jolle olemme sokeita. Totta kai on kyse elintasosta, niin on juoksevassa vedessäkin, vedettävässä sisävessassa ja pyykinpesukoneessa, vaikka suurin osa meistä ei osaisi kuvitella arkea ilman noita asioita.
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani, molemmat suuria ikäluokkia, ovat ihan rehellisesti myöntäneet että eivät kestäisi nykyajan työelämässä ja ovat onnellisia kun saivat elää aikana, jolloin töitä oli kaikille ja elämä leppoisampaa. Osa ei taas tätä myönnä millään vaan kirkuvat hautaan saakka miten kovan koulun käyneitä muka ovat. Vaikka tosiasia on, että suuret ikäluokat on historian suurimman talousnousun kokenut sukupolvi ja todelliset kovan koulun käyneet ovat heidän vanhempansa (joita muistavat haukkua vielä kuoleman jälkeenkin, sen minkä nuorempien haukkumiselta ehtivät).
Tää on niin totta, mun vanhemmat, varsinkin se naispuolinen, haukkui niitä omia sodankäyneitä vanhempiaan ihan törkeällä tavalla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta,
vaikka isänsä oli monta vuotta rintamalla ja äitinsä kotona pienten lasten kanssa, ja lehmät navetassa hoidettavana 365pv vuodessa,
ja elämä ollut aivan hirveää,
mutta tämä lellitty prinsessa vaan soitti suutaan koko ikänsä, oli kotiäitinä kunnes joskus päälle 40v. meni töihin n. 6h päivillä ja oli kanssa saanut perinnöt ja mökit järvenrannalta, ja päälle parikymppisenä ostivat oman talon.
Ja se oli päässy koko elämänsä niin helpolla, että ei tajunnu mistään mitään, eikä mitään ymmärrystä mitä on elää esim. elättämällä itse itsensä ja huolehtia yksin vuokrista ja laskuista ja tehdä niitä töitäkin paljon että saa kaikki maksettua.
Hän kun ei ollu asunut itsenäisenä päivääkään elämästään.
Melkoisen omaisuuden muija omisti niillä työtunneilla mitä ehti tehdä (muutama vuosi vajaata päivää) ennen kun jäi 56v. eläkkeelle lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä ihmiset ovat kateellisia vanhuksille. Todella outoa. Mitä jos keskittyisitte omaan elämäänne jatkuvan vertailun sijaan?
Eläkeikä takaisin 63/65-vuoteen ja eläkemaksut max. 5% palkasta, kuten oli suurten ikäluokkien aikana, niin nurinat loppuvat. On vaan sellainen tunne, että tuon jälkeen alkaa nurina suurissa ikäluokissa...
Tässäpä ehdotus. Mutta sitten tosiaan alkaa kauhea parku kun eläkkeet tippuu.
Mutta kun elämä on niin vaikeaaaa!!
huom! typo
Eläkeläiset elävät ihan rauhallista elämäänsä vaatimattomasti pienillä eläkkeillään. Suuria eläkkeitä nauttiva harvalukuinen joukko on täysin vaiti ;)
Ainoat räyhääjät ja valittajat ovat näitä keski-ikäisiä, perinnöttömäksi jääviä, katkeria ja kateellisia "osattomia".
Nuoret ovat vielä hämmentyneitä mille kannalle asettua.
Eläkkeitä maksetaan 33 mijardia, joista rahastosta 5 miljardia, 25 miljardia nyt työssäkäyvien palkoista ja 3 miljardia verorahoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani, molemmat suuria ikäluokkia, ovat ihan rehellisesti myöntäneet että eivät kestäisi nykyajan työelämässä ja ovat onnellisia kun saivat elää aikana, jolloin töitä oli kaikille ja elämä leppoisampaa. Osa ei taas tätä myönnä millään vaan kirkuvat hautaan saakka miten kovan koulun käyneitä muka ovat. Vaikka tosiasia on, että suuret ikäluokat on historian suurimman talousnousun kokenut sukupolvi ja todelliset kovan koulun käyneet ovat heidän vanhempansa (joita muistavat haukkua vielä kuoleman jälkeenkin, sen minkä nuorempien haukkumiselta ehtivät).
Tää on niin totta, mun vanhemmat, varsinkin se naispuolinen, haukkui niitä omia sodankäyneitä vanhempiaan ihan törkeällä tavalla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta,
vaikka isänsä oli monta vuotta rintamalla ja äitinsä kotona pienten lasten kanssa, ja lehmät navetassa hoidettavana 365pv vuodessa,
ja elämä ollut aivan hirveää,mutta tämä lellitty prinsessa vaan soitti suutaan koko ikänsä, oli kotiäitinä kunnes joskus päälle 40v. meni töihin n. 6h päivillä ja oli kanssa saanut perinnöt ja mökit järvenrannalta, ja päälle parikymppisenä ostivat oman talon.
Ja se oli päässy koko elämänsä niin helpolla, että ei tajunnu mistään mitään, eikä mitään ymmärrystä mitä on elää esim. elättämällä itse itsensä ja huolehtia yksin vuokrista ja laskuista ja tehdä niitä töitäkin paljon että saa kaikki maksettua.
Hän kun ei ollu asunut itsenäisenä päivääkään elämästään.Melkoisen omaisuuden muija omisti niillä työtunneilla mitä ehti tehdä (muutama vuosi vajaata päivää) ennen kun jäi 56v. eläkkeelle lopullisesti.
Tutun kuuloista. Kerran erehdyin ihmettelemään miten ihmeessä mummo selvisi evakkoon 5 lapsen kanssa, niin äiti alkoi rähistä ulisijasukupolvesta. Ihan niinkuin nyt puhuvat meistä. Omista lapsistaan.
Jatkuvasti laskee mitä ilman hän on jäänyt, eikä yhtään näe sitä että sai jo nuorena paljon. Ja meille lapsille valittaa kun meillä ei nyt ole niitä omistusasuntoja, mökkejä ja sijoituksia. Tyhmiä kun ollaan, kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuriin ikäluokkiin kuuluvat vanhempani saivat isot omaisuudet omilta vanhemmiltaan, metsää, maita ja mökkirantaa. Kävivät pelkän ammattikoulun, joka tuolloin kesti 6 kk - 1 v.
Olen paljon köyhempi, vaikka minulla on yliopistokoulutus.
Tämä on juuri se, mitä suurten ikäluokkien "nauttimisella" tarkoitetaan. He saivat kaiken hyvin helposti, ja rakensivat samalla maata joukkovoimalla mieleisekseen ja takasivat hyvät edut ja eläkkeet itselleen. Niin opiskelemaan kuin töihin pääsi tosiaan enemmän tai vähemmän ilmoittautumalla. Vaikkei opiskellutkaan, töitä riitti. Inflaatio söi velat, ja varallisuutta saattoi kerryttää helposti. Nyt he nauttivat eläkettä, jota yhteiskunnalla ei ole enää suunnitellulla tavalla vara maksaa, kun myöhemmät sukupolvet ovat pienempiä. Jättävät toki isot perinnöt lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.
Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.
Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.
Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐
Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?
Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.
No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.
Niinpä. Vanhemmat ei yhtään tajua, että jos heillä olisi ollut wolt, he olisivat sitä käyttäneet. Jos olisi ollut nettikaupat he olisivat käyttäneet niitäkin. Aivan turha hurskastella sellaisilla asioilla, mitä omassa nuoruudessa ei oltu keksitty.
Ja kyllä mielelläni edelleen eläisin aikaa ennen älypuhelimia ja vempeleitä. Mutta kun se ei tässä maailmanajassa ole enää mahdollista. Maailma on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista asentaa konelle Teams, jos jäät työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, ennen rakennettiin yhteiskuntaa ilma yhteiskunnan tukia, nyky ihmiset haluaa vaan elää toisten rahoilla, mistä niitä sitten riittääkin, mutta ei niillä rahoilla taloja ostella eikä ole tarkoituskaan. Nuoret johtajat ja äänestäjät hinkuu lisävelkaa, lisätukia ja lisäveroja ja maksuja,ei ole maailma sama kuin ennen. Niin makaa kuin petaa. Boomerit- käyttäkää raatamalla hankitut varanne elinaikananne, perinnöksi tai valtiolle niitä ei kannata lahjoittaa. Tälläkin palstalla joka päivä valitetaan mummoista, äideistä ja tädeistä kuinka ovat rasittavia, ei nuoria enää kannata palkita perinnöillä.
Käyttäkää pois. Teidän ne on. Mutta asenne on kyllä sen verran ikävä, että voipi olla kurjaa elämää tiedossa vanhainkodissa.
Missä sinä ajattelit säästyväsi kurjuudelta, kun vanhenet? Ns. vanhainkoteja ei enää ole, on vain kovan rahan asumispalveluyksiköitä ja hoivakoteja, minne pääsee jos pääsee muhimaan kusisessa vaipassa toinen jalka haudassa. Sama se on sinunkin kohtalosi, jos tarpeeksi pitkään elät.
Ikävää asennetta et voi syyttää ja samaa vinkumista oman eläkkeesi maksattamisesta nuoremmilla sukupolvilla et ainakaan voi välttää.
Voi kuule. Olen 30v. En minä näe mitään eläkettä. Teen töitä hautaan asti. Kun olen vanha ei ole mitään vanhuspalveluja tai eläkejärjestelmää.
Tämä on hyvä muistaa. Ei nuoria huoleta millaista on vanhainkodissa tai eläkkeellä. Eivät he tule sellaisia asioita kokemaan. Eli turhaa uhkailua vanhoilta.
Toisaalta suurin osa vanhuksista pärjää nytkin ilman kodinhoitajia tms. eli ei kaikkien vanhuus ole liikuntakyvyttömyyttä, dementiaa ja sairauksia. Jossain oli tilasto (en nyt löytänyt sitä) että keskimäärin ennen kuolemaansa vanhukset on alle 2 kk ajan ympärivuorokautisten hoivapalveluiden piirissä. Ja kun jotkut on vuosia, niin vastapainoksi iso osa ei ole lainkaan.
Meillä omaiset hoiti mummon. Hänellä oli 10 lasta. Kodinhoitajapalvelut niin kalliita.
Jokainen kävi vuorollaan siivoamassa, tekemässä ruokaa ja kuljetti omalla vuorolla kauppaan ja lääkäriin.
Nykyään on vai 1-2 lasta eläkeläisellä.
Hoitivatko pojatkin, vai vain tyttäret ja miniät?
Äitini on isosta perheestä, mutta hän on hoitanut oman äitinsä yksin, koska hän asuu tyttäristä lähimpänä ja veljet eivät hoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.
Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.
Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.
Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐
Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?
Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.
No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.
Niin, mikä sukupolvi aloitti ja jatkaa ylikulutusta?
Ihmiskunta käyttää nykyisin 50 % enemmän luonnonvaroja kuin 30 vuotta sitten.
https://www.ekofokus.com/2010/08/maailman-ylikulutuspaiva-aikaistui.html
https://www.overshootday.org/newsroom/past-earth-overshoot-days/
nyt kun kaikilla on kaikkea, mikään ei silti riitä
paksukaiset räjähtävät ennen eläkeikää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa aiemmassa viestissä jollakin oli hyvä pointti, että lehtien säästövinkit ovat kuin paluu 80-luvulle. Itse asiassa korjaisin sitä: ne ovat useimmiten paluu 2000-luvun alkuun. Ihmisten elämäntyyli on muuttunut ihan valtavasti jo pelkästään viimeisen 20 vuoden aikana.
Sekin on hyvä pointti, että nykypäivänä kadehditaan sellaisia menneiden vuosikymmenien omistusasuntoja, joita kadehtijat itse eivät välttämättä huolisi edes ilmaiseksi.
Jotkut asiat olivat ennen helpompia ja ennen paremmin. Mutta on myös valtavat määrät mukavuuksia ja elämäntapamuutoksia, joista on tullut "välttämättömiä" ja joille olemme tulleet sokeiksi. Siksi on mielestäni hedelmätöntä verrata nykypäivään sitä, mitä edelliset sukupolvet ovat kenties saaneet helpommin ja halvemmalla kuin nykyään. Joidenkin asioiden arvo nousee vuosien aikana, joidenkin laskee. Prioriteetit ovat erilaiset.
Kenelläkään ei 80-luvulla ollut älypuhelimia, nyt sellainen pitää olla koko perheellä. Itse puhelimet (ja niiden uusiminen parin vuoden välein) maksavat ja liittymät maksavat. Niihinkin menevän rahan VOISI laittaa säästöön tai sijoituksiin, mutta olisiko elämä ilman älypuhelimia niihin tottuneiden kantilta hyvää elämää? Ja tuo nyt on vain yksi pieni esimerkki lukemattomien joukossa.
En käyttäisi teknologisia vimpaimia esimerkkinä elintasosta tai luksuksesta. Sulla voi olla giga tallennustilaa pilvipalvelussa ja suoritin ikivanhassa halpiskoneessa, joka olisi käynyt supertietokoneesta 80-luvulla, mutta siitä huolimatta rahaa ei riitä kuun lopussa ruokaan, tai hädintuskin vuokraan. Eikä sitä suoritinta syödä eikä sitä myymällä saa edes yhtä mäkkärin hampparia.
En minäkään. Puhelin on pakko olla. Netti on pakko olla. Ei nykyisin saa hoidettua asioita muuten. Ja ne on oltava lapsillakin jo melko pienestä pitäen, koska niitä käytetään koulussa esimerkiksi. Niin tyhmää kun se onkin.
Ihan sama kuin kysyisi miksi 1922 joku viljelijä käytti rahansa hevoseen, kun se on kallis. No siksi kun oli pakko.
Ette te nyt oikein ymmärrä, mitä ajan takaa. Ei kukaan sano, että nuo asiat kuten nettiyhteys ovat nykypäivänä turhaa luksusta, jonka voisi karsia pois niin hups vaan olisi rahaa ostaa omistusasunto. Mutta ne ovat kuitenkin yksi sellainen rahareikä enemmän, joita aiemmilla sukupolvilla ei ollut.
Olen itse nelikymppinen ihminen enkä todellakaan mikään hyvin toimeentuleva, mutta olen viime kuukausina yrittänyt paremmin seurata mihin rahani menevät, ja.... no, meneehän siitä iso osa kaikenlaiseen ns. turhaan. On myös kaikenlaista sellaista, jota ilman elämä olisi melkoisen karua.
Pointti on, että menneillä sukupolvilla oli vähemmän rahareikiä, mutta vastaavasti arkielämä myös monella tavalla karumpaa, tyhjempää ja vaivaalloisempaa.
Näin se maailma kehittyy, minkäs sille voi. Tekee vain vaikeammaksi verrata suoraan elämää silloin vs. elämää nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun vanhempani, molemmat suuria ikäluokkia, ovat ihan rehellisesti myöntäneet että eivät kestäisi nykyajan työelämässä ja ovat onnellisia kun saivat elää aikana, jolloin töitä oli kaikille ja elämä leppoisampaa. Osa ei taas tätä myönnä millään vaan kirkuvat hautaan saakka miten kovan koulun käyneitä muka ovat. Vaikka tosiasia on, että suuret ikäluokat on historian suurimman talousnousun kokenut sukupolvi ja todelliset kovan koulun käyneet ovat heidän vanhempansa (joita muistavat haukkua vielä kuoleman jälkeenkin, sen minkä nuorempien haukkumiselta ehtivät).
Tää on niin totta, mun vanhemmat, varsinkin se naispuolinen, haukkui niitä omia sodankäyneitä vanhempiaan ihan törkeällä tavalla kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta,
vaikka isänsä oli monta vuotta rintamalla ja äitinsä kotona pienten lasten kanssa, ja lehmät navetassa hoidettavana 365pv vuodessa,
ja elämä ollut aivan hirveää,mutta tämä lellitty prinsessa vaan soitti suutaan koko ikänsä, oli kotiäitinä kunnes joskus päälle 40v. meni töihin n. 6h päivillä ja oli kanssa saanut perinnöt ja mökit järvenrannalta, ja päälle parikymppisenä ostivat oman talon.
Ja se oli päässy koko elämänsä niin helpolla, että ei tajunnu mistään mitään, eikä mitään ymmärrystä mitä on elää esim. elättämällä itse itsensä ja huolehtia yksin vuokrista ja laskuista ja tehdä niitä töitäkin paljon että saa kaikki maksettua.
Hän kun ei ollu asunut itsenäisenä päivääkään elämästään.Melkoisen omaisuuden muija omisti niillä työtunneilla mitä ehti tehdä (muutama vuosi vajaata päivää) ennen kun jäi 56v. eläkkeelle lopullisesti.
Muija edustaa sinulle koko sukupolvea? jotenkin tosi boomerimaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juttu väittää, että nnen oli omaisuus halpaa hankkia. Mutta niin oli palkatkin. Pienestä palkasta vuosikymmeniä silti kesti sen asunnon maksaminen. Ja lainoilla oli kyllä reaalikorot. Me sotien jälkeen syntyneet emme olleet tottuneet saamaan mitään valmiina, koko kansa silloin raatoi ja jälleenrakensi. Tehtiin näköjään virhe siinä, että synnytettiin seuraava sukupolvi ja lellittiin se pilalle, jotta lapsilla olis helpompaa. Keppi unohtui.
Mitä jauhat? Mun isä maksoi meidän omakotitalon 5 vuodessa, kun äiti oli kotona hoitamassa meitä. Talo maksoi tuolloin 50000 markkaa. Nyt se myytiin 3v sitten ja siitä sai 250000e. Älä helisemässä jos et tiedä mistä puhut.
Sama meillä. Äiti kotiäitinä ja niin vaan duunari-isä pystyi ostamaan ison omakotitalon. Vuosi - 80.
Ja meillä. Rakensivat kaksi omakotitaloa, toisen 70- ja toisen 80-luvulla. Vain isä kävi töissä ja äiti oli kotiäiti. Kymmenessä vuodessa maksoivat talot pois. Onnistuuko nykyään? 🧐
Jepjep. Kuinka usein wolttasitte, reissasitte, hankitte uusia kännyjä/nettipalveluja/macbookeja? Meekkivaatteita, -laukkuja, -lenkkareita? Gore-texejä, uusia sohvia, aurinkokuivattuja tomaatteja tai pienpanimo-oluita?
Nuoret ei ymmärrä, kuinka nykyisin arkiset asiat olivat todellista luksusta aikanaan, ja elettiin paljon vaatimattomammin. Totta on, että asuntojen ja muun omaisuuden arvo on noussut, mutta ei elintasokaan ollut samalla tasolla läheskään. Nykyään halutaan kaikki heti.
No voi voi, kun siihen aikaan ei sellaisia ollut, joten kukaan ei tehnyt sellaista. Oletko jotenkin katkera? Ala wolttaamaan, sullahan on ylisuuri ansaitsematont eläke. Huomaat pian kuinka lihavaksi muutut.
Niin, mikä sukupolvi aloitti ja jatkaa ylikulutusta?
Ihmiskunta käyttää nykyisin 50 % enemmän luonnonvaroja kuin 30 vuotta sitten.
https://www.ekofokus.com/2010/08/maailman-ylikulutuspaiva-aikaistui.html
https://www.overshootday.org/newsroom/past-earth-overshoot-days/
nyt kun kaikilla on kaikkea, mikään ei silti riitä
paksukaiset räjähtävät ennen eläkeikää
No jos ylikulutus sattui 30v sitten, niin ei ainakaan milleniaalit, jotka olivat tuolloin pieniä lapsia tai eivät vielä syntyneet. Ei kai sormi osoita siihen suuntaan, missä kerta kaikkiaan kieltäydytään kierrättämisestä, autoista luopumisista, ajellaan joka matka Mersulla ja suunnitellaan talvea espanjan lämmössä?
Oikeudenmukaisuutta ja kohtuullisuutta tämä aika kaipaisi enemmän, ahneutta ja itsekkyyttä vähemmän.
Keinoja estää kansan kiihtyvä kahtiajako varallisuuden mukaan olisi esimerkiksi:
1. Ns miljonäärivero. Eli kun reaalivarallisuutesi (asunto, osakkeet, tili säästöt, muut kiinteistöt yms) arvo ylittää 1 miljoonaa euroa, maksat vuosittain pienen lisäveron
2. Perintöverotuksen porrastaminen ja kiristäminen isoimmissa perinnöissä. Tämä on se, mikä lopulta eniten kasvattaa kansan pitkän aikavälin varallisuuseroja ja kasvattaa sellaista varallisuutta, minkä eteen henkilö ei itse ole tehnyt yhtään mitään. Perintöverotus voitaisiin porrastaa (per perinnön saaja) esimerkiksi niin, että alle 50teur perinnöstä ei makseta veroja, 50-100 teur perinnöistä vero 5%, 100-500teur perinnöistä vero 15%, 500-1000 teur perinnöistä vero 25%, yli miljoonan perinnöistä vero 50%.
Mielestäni on lähinnä irvokasta, että meillä on sukuja, joissa on satoja vuosia sitten (monesti kyseenalaisesti, eli ns saatu kuninkaalta kiinteistöjä, maita ja metsiä yms) tehty omaisuus, jota sijoitustoiminnalla vuosi vuodelta kasvatetaan. Kukaan suvusta ei välttämättä ole tehnyt mitään varsinaista työtä tämän alkuperäisen pääoman kasvattamiseksi (sijoittamista lukuunottamatta) vuosikymmeniin-tai satoihin, silti omaisuus paisuu kuin pullataikina vuosi vuodelta.
3. Suurien maa-ja metsäomaisuuksien (+50ha) nykyistä kovempi kiinteistövero. Rikkaathan sijoittavat paljon rahojaan metsiin / vuokra peltoihin.
4. Julkisen sektorin yläpään (+7000/kk) palkkojen leikkaus kautta linjan - 25%. Tämä merkitsisi esimerkiksi 10 000/kk palkan tippumista 7500/kk palkaksi.
5. Pääomatulojen verotuksen nykyistä voimaakkampi porrastaminen. Valtaosa pääomatuloja saavista saa niitä 1000-20 000/vuosi. Pääomatuloverotus voisi pysyä nykytasolla tuohon rajaan (20 000) saakka, mutta sitä isompia pääomatuloja verotettaisiin nykyistä ankarammin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, mun buumerivanhemmilla on 2 autoa, tuskin edes käyttävät molempia viikoittain. Meillä 4-henkisellä lapsiperheellä on varaa vain yhteen.
Sun boomeriäidillä oli 6 vko äitiysloma. tervetuloa takaisin tuo aika!
Ja sen boomerisän palkalla oli mahdollista jäädä kotiäidiksi. Kaikki täällä haluaa tuon ajan takaisin.
Kotiäitejä pidettiin siihen aikaan miehen rahoilla loisivina hyväksikäyttäjinä ja laiskureina.
Ei mahdu asuntoon?
Suurten ikäluokkien nuoruudessa mahtui kaksioonkin monta lasta. Kerrossänkyjä kun laittaa 2 kpl vierekkäin, niin siinä on pedit neljälle lapselle. Hyvin mahtuu.
Työpaikoilla ei hirveästi joustoja tunnettu 70-luvulla. Mutta onneksi vanhemmilla oli aina sellainen mahdollisuus, että voi pyytää apua naapurin teiniltä tai mummolta. Hätätilanteessa kävi vähän nuorempikin lapsenlikka. Itse hoidin naapurin lapsia iltaisin kun olin 1. luokalla koulussa. En minä oikein osannut, mutta kyllä he hengissä selvisivät.