Huomaa kyllä muutoksen työntekijöiden asenteessa

Reiluille ollaan reiluja, mulkuille ollaan mulkkuja.

Jos joustamattomuus ihmetyttää, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä olisko kenties siellä johtoportaikon päädyssä sittenkin jotain vikaa.

Itelle ainakin tehtiin jo 2000-luvun alkupuolella hyvin selväksi, että ahkeruudesta ei täällä palkita, vaan kaikki menee lopulta puhtaasti naaman ja perseennuolemisen tason mukaisesti.

Sit voi harkita överiin jäämistä, jos on toiminimi ja voi lyödä laskua pöytään, mutta sehän ei varmastikaan kaikille sovi koska välistäveto ja kikkailu tulee vaikeaksi, ellei jopa mahdottomaksi.

Minä venyn aamuisin työpaikalle jo seitsemäksi. Kertyy hyvin saldoja ja saa lukea päivän lehdet rauhassa kahvikupposen ääressä. 

Jos esimies on sitä mieltä että työ on hänen ja kaikkien työntekijöiden henki ja elämä alkaa työnteko käydä mahdottomaksi: ei kukaan pysty joustamaan loputtomiin vaikka tarvetta olisikin. Sitten porukkaa putoaa sairaslomille kun ei enää jaksa - ja esimies paikkaa tätä puutetta edelleen teettämällä tuplavuoroja tai perummalla vapaita. Esimiehen toiminta on kummallisen näköalatonta: nähdään vain yksi ja ainoa ratkaisu eikä edes mietitä mitään  muuta. Toki extravuoroista saa hyvän korvauksen mutta kun väsyy tarpeeksi sekin muuttuu merkityksettömäksi. Kyseessä hoitoala.

Kollade det finska arbetslivet i 10 år som anställd, drog mina slutsatser och har nu 3 företag utomlands.

Vierailija kirjoitti:

Niin? Mitä työntekijät hyötyy siitä jatkuvasta venymisestä? Ihmiset tietää, että työnantajat heittää heidät pihalle heti, kun tulee vähän huonommat ajat. Nuoremmat ihmiset on eläneet koko elämänsä jossain lamassa ja kriisissä. Nähneet miten vanhempansa saaneet kenkää ja oppineet ettei mihinkään voi luottaa, Miksi siis venymään työn takia?

On kieltämättä totta että työnantaja on hyvin kärkkäästi lomauttamassa ja irtisanomassa, eikä joustamista juurikaan löydy sieltä puolen.

Siitä huolimatta minä ikämiehenä joustan työntekijänä hyvinkin pitkälle. Kyse on työmoraalista, haluan tehdä työni kunnolla ja onhan työpaikalla mukavampi olla kun kaikki puhaltavat samaan hiileen.

Helsingin palkkasotku lienee esimerkki nuorten työntekijöiden joustamattomasta asenteesta kun valtava palkanlaskija-armeija ei saa hommiansa hoidettua. Sen sijaan että joustettaisiin tekemällä edes normaalin työajan puitteissa kaikki voitava ongelmien ratkaisemiseksi, siellä ilmeisesti vaan pidetään kiinni oikeuksista, tullaan yhdeksäksi töihin, lähdetään kahdelta tai kolmelta kotiin ja pidetään huoli siitä että joka tauko vietetään vähintäänkin täysmääräisenä. Ja hanskat putoavat siihen kun työaika päättyy, ei hoideta kesken olevaa hommaa loppuun eikä ohjeisteta työhön jäävää kolleegaa tekemään se. Tältä asia näyttää ainakin ulkopuolisen tarkkailijan silmin.

Puolisoni työskentelee it-alalla, ja ymmärtääkseni kilpailutusehdot ovat sellaisia, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, tietyn määrän työkokemusta keränneet henkilöt ovat aivan älyttömän kuumaa kamaa firmoille. Siis tottakai kaikilla on noilla aloilla hyvä olla, mutta erityisesti nämä DI:t ja FM:t ovat niitä, joiden vuoksi firma tekee melkeinpä mitä vaan, kun julkisen sektorin projekteihin pitää tällaisia tekijöitä aina nimetä. Näin mulle on selitetty, en tiedä onko faktaa.

No, tämä on johtanut siihen, että puolisoni puhuu ihan luontevasti ja yhtään miettimättä, että varataan lomamatka viikolle X ja jos hän ei saa siihen lomaa, niin hän irtisanoutuu.