Kaikkein tyytymättömin elämäänsä on alle 30-vuotias nainen, ilmenee Ylen teettämässä tutkimuksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa. 

Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.

Mielestäni nykyään on kyllä vähemmän tekemistä kuin 70-luvulla. En pidä somessa olemista tekemisenä, sitähän moni tekee tunteja päivittäin. Ero nykyajan ja 70-luvun välillä on se, että silloin ihmiset tapasivat ihan fyysisesti, ei virtuaalisesti kuten nykyään. Ja se oli ihanaa. Feminismillä oli silloin mielestäni ihan oikeaa asiaa jota ajoivat, samasta työstä sama palkka ja samat oikeudet. Nykyään keskitytään aivan epäolennaisiin seksiin liittyviin asioihin. Kukaan ei ota feministejä enää vakavasti pellet pilasivat asiansa.

Aikuinen tekee omat valintansa kaikkea ei kukaan voi saada. Moni kolmekymppinen saattaa haluta kaikkea, ja kun sitä ei voi saada niin ollaan onnettomia.

Mahdollisuuksia nykyään on niin paljon,että jokainen on tavallaan velvoitettu menestymään. Tämä tuo paineita.

Olin kyllä alle 25v vielä onnellinen, kun sen ikäisenä ei tarvinnut olla vielä saavuttanut mitään. Tuntui, että sai olla rauhassa vähän hukassa, keskeneräinen, vähän lapsellinen ja isojakin virheitä tekevä ihminen, koska kaikki meni nuoruuden piikkiin. Sai kuulla vain "Kyllä se siitä, olet vielä nuori" ja itsekin ajatteli niin.

Sen lisäksi, nykyään tämä maa tai koko maailmakaan ei vaikuta enää yhtä hyvältä paikalta olla ja elää, todellisuus on iskenyt päin kasvoja. Nuorempana sitä välillä syksyisin ja talvisin halusi pois Suomesta, ilmaston takia. Nyt ihan vuodenajasta riippumatta haluaisi pois Suomesta ja toisaalta myös koko maailmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Niin no mä en sanonut, että naisia tulisi kannustaa jäämään kotiin ja miehiä uralle. Jokaisen tulisi saada vapaasti valita, mitä haluaa, eikä niitä valintoja syrjittäisi.

Mulle omien neljän lapsen hoitaminen oli hienoa ja kasvattavaa aikaa elämässäni, kotiäitinä 10 vuotta. Tajunta laajeni uusiin ulottuvuuksiin niin synnytyksissä kuin imetyksessä, kuin lasten kanssa ulkona luonnon ihmeellisyyksiä ihmetellessä jne. Opin uuden tavan olla, kiireettömän, avoimen kaikelle tapahtumiselle, ei oman suorittamisen varassa pyörivän.

Tapahtui suuri transformaatio, lasteni kanssa kommunikoiminen ja heidän lähellä eläminen antoi mulle sellaista tyydytystä, mitä palkkatyö antaan. Olen ammatiltani opettaja, ei siis uraohjus. Palkkatyötä riitti sen kymmenen kotiäitivuoden jälkeenkin ihan riittävästi.

Nykyinen ihanne on mies, edelleen, naisen pitää toimia kuin mies ollakseen "vapaa": mennä töihin varhain ja jättää lapset muiden hoitoon, dokata kuin mies, harrastaa pelkkään fyysisyyteen perustuvaa seksiä kuin useat miehet.

Sitten kun feministit rupeavat puolustamaan naisen oikeutta kasvattaa itse lapsensa, kun he ovat pieniä., voisin hyväksyä feminismiä paremmin, mutta feminisitit eivät ole koskaan puolustaneet naisen oikeutta tyydyttävän äitiyden toteuttamiseen. Äitiys on heille aina haitta ja hidaste, ja äidin hoiva on ulkoistettava mahdollisimman varhain.

Jep. Mariniakin ihannoidaan, vaikka jätti lapsensa eri paikkakunnalle tuosta noin vaan, eikä arkea hänen kanssaan juurikaan elänyt. Ilmeisesti nykyään vielä vähemmän ajallisesti. Onpa hienoa!!! Jee! Äitikin saa laiminlyödä nykyään, koska isät...

Feministit myös priorisoivat AINA aikuisen naisen lapsen edelle. Sekin on hyvä muistaa. Aina tärkein on nainen.

Mutta on täysin ok että miespoliitikot jättävät lapsena eri paikkakunnalle eivätkä elä arkea heidän kanssaan? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa. 

Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.

Meinaatko, että 70-luvulla harjoiteltiin seksiä useammin ja opittiin antamaan toiselle orgasmi? Voi olla, ja nykyäänhän ihannoidaan yhden yön suhteita, vaikka niissä on omat hankaluutensa orgasmin saannissa.

Toinen argumenttisi on minusta suoraan sanoen älytön: ajattelet, että kun olettamuksesi mukaan 70-luvulla naisen piti olla suhteessa, jossa ei halua, niin sai enemmän orgasmeja kuin nykynainen, jonka ei tarvitse. Miten nainen saa orgasmin kumppanin kanssa, jonka kanssa ei halua olla? Hmm...olemmeko koneita? Ehkä jonkintasoisen fyysisen laukeamisen, mutta monitahoinen syvällinen orgasmi, epäilen. Se vaatii rakkauttakin, tai muuta mieltymystä kumppaniin.

Lisäys vielä: 70-luvulla eroaminen oli jo yleistä, lisäksi myös avoliitot yleistyivät. Ei kenenkään tarvinnut enää olla avioliitossa, jos ei halunnut.

Ei yhdenyönsuhteita ihannoida. Suoraan sanoen sellaisia naisia hieman paheksutaan, jotka harrastavat seksiä eri miesten kanssa ja paljon. Se tosin on vain ehkä hyväksyttävämpää nykyään hakeutua tällaisiin suhteisiin kuin ennen. Mikä on hyvä, sillä jos joku sellaista haluaa, niin hyvä, että sellaista saa.

En sanonut mitään sellaista väitettä, että 70-luvulla opittiin antamaan toiselle orgasmi. Sanoin, että 70-luvulla harrastettiin enemmän seksiä, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että orgasmeja on enemmän. Että jos harrastan seksiä kerran viikossa ja saan aina silloin yhden orgasmin, mutta jos harrastankin seksiä kaksi kertaa viikossa, niin saankin kaksi orgasmia. Väitin, että nykyihmisillä voi olla muutakin tekemistä kuin harrastaa seksiä, joten orgasmeja on vähemmän.

Ja toinen väitteeni liittyy vaikkapa noihin yhdenyön suhteisiin. Vaikkakin 70-luvulla erottiin ja olis sinkkujakin, niin varmaan yleisesti oli vahvempi normi, että hakeuduttiin pysyviin monogaamisiin suhteisiin. Verrattuna siis nykypäivään. 

Voi olla myös niin, että naisten on helpompi nykyään kieltäytyä seksistä. Siitä ei ole kauaa, kun avioliitossa ei voinut tapahtua raiskausta lain mukaan.

Nämä olivat vain heittoja. Yritin vain tuoda esille, että some ei ole välttämättä ainut tai oikea seuraus vähäisiin orgasmeihin.

Näytät olettavan, että seksistä on automaattisesti seurauksena orgasmi. Näinhän ei ole. Monet naiset harrastivat ennen ja harrastavat nykyään seksiä saamatta siinä orgasmia. Etkö ole koskaan kuullut tästä? Monet myös teeskentelevät orgasminsa miehen takia. Etkö ole tosiaan törmännyt tähän informaatioon: naisen orgasmivaikeuksiin?

En väittänyt, että seksistä saa automaattisesti orgasmin. En minäkään ihan joka kerta saa. Mutta en osaa sanoa, että ovatko orgasmivaikeudet lisääntyneet sitten 70-luvun. Sekin voi olla yksi vaihtoehto. Mutta yritin tuoda esille, että syitä voi olla useita (ihan mediassakin tällaisissä uutisissa tuotu esille, enkä kaikkea omasta päästäni keksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Ehkä molemmat halusivat, että äiti on kotona. Mitäs jos se oli yhteinen toive? Jotkut parit voivat haluta jotain samaa yhdessä. Feministien on todella vaikeaa ymmärtää tällaista, kun kaikki on oikeuksien taistoa.

Ohis

Se koiranpentukin voi olla ihan tyytyväinen elämäänsä kotipihalla. Ei se poista sitä, että se on tyytyväinen vain siksi, ettei koskaan saanut mahdollisuuksia mihinkään muuhun.

Ei tämä valtavan kaukana ole Afganistanin naisten mahdollisuuksista (niiden puutteesta). Sielläkin miehet sanelevat, mikä naisille on "hyväksi".

Vierailija kirjoitti:

Sitä se on kun ei huikean hienot ja suuret suunnitelmat sitten toteudukaan. Hyvä koulutus ei takaa välttämättä hyvää työpaikkaa, jotenkin tuntuu että saman ikäiset nuoret miehet ei aseta niin kovia tavoitteita ja suhtautuu takapakkeihin rennommin. 

Ei, vaan saman ikäiset nuoret miehet saa sitä koulutustaan vastaavaa työtä. Nuoria naisis ei palkata, koska he ovat uhka, potentiaalisia raskaaksi tulijoita, ja pientenlastrn äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Uutinen sulle:

naisen orgasmiin vaikuttaa vähemmän miesten "lemmiskelytaito" ja enemmän naisen päänsisäiset kytkennät.

Jos nainen pitää itseään epäkelpona (kuten kaikki läskit pitää) niin siihen ei auta vaikka olisi kuinka taitava rakastaja.

Se on totta, ja siihen viittasinkin ulkonäköpaineissa. Jos nainen miettii seksissä, miltä tissit näyttää, orgasmia on turha odotella.

Mutta oletan myös, että miehen herkkyyteen ja tatsiin seksissä vaikuttavat myös ne mallit joita hän on nähnyt. 70-luvulla vain 40 % miehistä katsoi pornoa, ja tosiaan nykyään se 90 % 20-30-vuotiaista miehistä. (Luvut Finnsex-tutkimuksesta);

Lisäksi 70-luvun porno ei ollut niin pervoa kuin nykyajan, ei silloin pojat halunneet kuristaa partneriaan tai halunneet per se-seksiä. Porno opettaa pojat yksisuuntaisiksi ja otteissaan liian karkeiksi seksissä, se on huono asia naisen kannalta, miehisen tunneherkkyyden väheneminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Niin no mä en sanonut, että naisia tulisi kannustaa jäämään kotiin ja miehiä uralle. Jokaisen tulisi saada vapaasti valita, mitä haluaa, eikä niitä valintoja syrjittäisi.

Mulle omien neljän lapsen hoitaminen oli hienoa ja kasvattavaa aikaa elämässäni, kotiäitinä 10 vuotta. Tajunta laajeni uusiin ulottuvuuksiin niin synnytyksissä kuin imetyksessä, kuin lasten kanssa ulkona luonnon ihmeellisyyksiä ihmetellessä jne. Opin uuden tavan olla, kiireettömän, avoimen kaikelle tapahtumiselle, ei oman suorittamisen varassa pyörivän.

Tapahtui suuri transformaatio, lasteni kanssa kommunikoiminen ja heidän lähellä eläminen antoi mulle sellaista tyydytystä, mitä palkkatyö antaan. Olen ammatiltani opettaja, ei siis uraohjus. Palkkatyötä riitti sen kymmenen kotiäitivuoden jälkeenkin ihan riittävästi.

Nykyinen ihanne on mies, edelleen, naisen pitää toimia kuin mies ollakseen "vapaa": mennä töihin varhain ja jättää lapset muiden hoitoon, dokata kuin mies, harrastaa pelkkään fyysisyyteen perustuvaa seksiä kuin useat miehet.

Sitten kun feministit rupeavat puolustamaan naisen oikeutta kasvattaa itse lapsensa, kun he ovat pieniä., voisin hyväksyä feminismiä paremmin, mutta feminisitit eivät ole koskaan puolustaneet naisen oikeutta tyydyttävän äitiyden toteuttamiseen. Äitiys on heille aina haitta ja hidaste, ja äidin hoiva on ulkoistettava mahdollisimman varhain.

Jep. Mariniakin ihannoidaan, vaikka jätti lapsensa eri paikkakunnalle tuosta noin vaan, eikä arkea hänen kanssaan juurikaan elänyt. Ilmeisesti nykyään vielä vähemmän ajallisesti. Onpa hienoa!!! Jee! Äitikin saa laiminlyödä nykyään, koska isät...

Feministit myös priorisoivat AINA aikuisen naisen lapsen edelle. Sekin on hyvä muistaa. Aina tärkein on nainen.

Mutta on täysin ok että miespoliitikot jättävät lapsena eri paikkakunnalle eivätkä elä arkea heidän kanssaan? Miksi?

Ei ole.

Mutta kuka heitä onkaan nimenomaan HEHKUTTANUT miten hienoja isiä ovat?! Ei kukaan. Tuntuis naurettavalta ajatuskin. Onpa hieno isä, kun puoliso ja isovanhemmat hoitaa lapsen!!!!! Vau!! Siistii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa. 

Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.

Mielestäni nykyään on kyllä vähemmän tekemistä kuin 70-luvulla. En pidä somessa olemista tekemisenä, sitähän moni tekee tunteja päivittäin. Ero nykyajan ja 70-luvun välillä on se, että silloin ihmiset tapasivat ihan fyysisesti, ei virtuaalisesti kuten nykyään. Ja se oli ihanaa. Feminismillä oli silloin mielestäni ihan oikeaa asiaa jota ajoivat, samasta työstä sama palkka ja samat oikeudet. Nykyään keskitytään aivan epäolennaisiin seksiin liittyviin asioihin. Kukaan ei ota feministejä enää vakavasti pellet pilasivat asiansa.

Aikuinen tekee omat valintansa kaikkea ei kukaan voi saada. Moni kolmekymppinen saattaa haluta kaikkea, ja kun sitä ei voi saada niin ollaan onnettomia.

Mahdollisuuksia nykyään on niin paljon,että jokainen on tavallaan velvoitettu menestymään. Tämä tuo paineita.

Elintason nousu on kyllä tuonut enemmän mahdollisuuksia. Ihan vaikka vaan sellanen esimerkki, että tv-kanavien ja striimauspalvelujen (joita silloin ei edes ollut) määrä on moninkertainen nyt kuin 70-luvulla. Eli katsottavaa on enemmän. Ja kyllä puhelimella tai tietokoneen äärelläkin on tekemistä.

Mutta tuo on totta, että ennen oli varmasti enemmän fyysisiä kontakteja, mutta nykyään on sovellusten kautta ehkä jopa helpompaa etsiä ihan vaan seksiä.

On peloteltu jo pelkällä ilmastonmuutoksilla vuosikymmenen ajan, sitten tuli korona, sodan uhka ja pelkkää maailmanloppua tulee joka tuutista.

Mitään toivon näköaloja ei ole ollut uutisissa ollenkaan.

Elämä tulee olemaan kurjaa, näin meille uutisoidaan.

Tulevaisuudenkuvat uhkia täynnä, mitään hyvää ei ole näkyvissä.

T. N24

Kun miehet jätti puolisot kotiin lasten kanssa ja huiteli maailmalla, ja vähäisen vapaa-ajan hillui nuorempien vastakkaista sukupuolta olevien kavereiden kanssa bilettämässä, se oli halveksittavaa josta piti päästä eroon tasa-arvon nimissä.

Nyt kun nainen tekee täysin samaa, se onkin ihailtavaa tasa-arvoa.

Siinä se feminismin lyhyt oppimäärä tulikin

Siis mitkä miesten vaatimukset ovat vähäisemmät? Mihin liittyen? Ja naisten korkeammat? Mihin liittyen? Sen sijaan että heittelee tuollaisia yleistyksiä ilman tarttumapintaa, voisi jotenkin perustella oman väitteensä ja vähintäänkin tarkentaa, että mistä vaatimuksista on oikein kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Olen muu kuin kirjoittaja, mutta mielestäni näitä asioita ovat monogaaminen, perinteinen parisuhde, ja nojaaminen konservatiivisiin parisuhteen rooleihin: mies hankkii elannon, nainen hoitaa lapsia ja kotia. Naistenlehtien mukaan tämä on suurin piirtein epämiellyttävin asia maailmassa, että mies hankkii elannon perheelle. Sen sijaan halutaan polyamoriaa ja yritetään laitella miehiä erilaisiin rooleihin: yksi maksaa elatusmaksuja ja toinen huolehtii seksuaalisuudesta. Tällaisia lehtijuttuja on ihan vakavissaan kirjoiteltu naistenlehdissä. Ei ihme, että miehet perääntyvät resursseineen takavasemmalle.

Samalla uhriudutaan kun naiset ovat muuttuneet, mutta miehet eivät.

Aivan kuin miehillä olisi velvollisuus muuttua sellaiseksi kuin naiset vaativat.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta muuttua. Mutta ei sitten kyllä pidä valittaa sitä naisettomuuttaan ja vaatia, että naisten on pakko hyväksyä mut.

Tytöt jotenkin nykyään onnistutaan kasvattamaan sellaisiksi perfektionisteiksi, että he itse luovat itselleen enemmän paineita kuin ulkomaailma koskaan. Ei ulkomaailma heiltä vaadi täydellistä ulkonäköä tai täydellistä "elämän suoritusta" hyvinä pidettyjen kriteerien mukaan, mutta he itse vaativat. Ei toki kaikki, mutta isompi osa kuin esim. omassa nuoruudessani 20 vuotta sitten. Silloin me monet vaan ajelehdittiin elämässä ihan tyytyväisenä, minäkin kun en päässyt yliopistoon meinasin että menen sitten tehtaaseen töihin, ei paineita. Eikä oman ullkonäön virheitäkään niin tullut mietittyä, sitä vaan totesi että tällainen olen ja näillä mennään, ei se miettimällä parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa. 

Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.

Mielestäni nykyään on kyllä vähemmän tekemistä kuin 70-luvulla. En pidä somessa olemista tekemisenä, sitähän moni tekee tunteja päivittäin. Ero nykyajan ja 70-luvun välillä on se, että silloin ihmiset tapasivat ihan fyysisesti, ei virtuaalisesti kuten nykyään. Ja se oli ihanaa. Feminismillä oli silloin mielestäni ihan oikeaa asiaa jota ajoivat, samasta työstä sama palkka ja samat oikeudet. Nykyään keskitytään aivan epäolennaisiin seksiin liittyviin asioihin. Kukaan ei ota feministejä enää vakavasti pellet pilasivat asiansa.

Aikuinen tekee omat valintansa kaikkea ei kukaan voi saada. Moni kolmekymppinen saattaa haluta kaikkea, ja kun sitä ei voi saada niin ollaan onnettomia.

Mahdollisuuksia nykyään on niin paljon,että jokainen on tavallaan velvoitettu menestymään. Tämä tuo paineita.

Elintason nousu on kyllä tuonut enemmän mahdollisuuksia. Ihan vaikka vaan sellanen esimerkki, että tv-kanavien ja striimauspalvelujen (joita silloin ei edes ollut) määrä on moninkertainen nyt kuin 70-luvulla. Eli katsottavaa on enemmän. Ja kyllä puhelimella tai tietokoneen äärelläkin on tekemistä.

Mutta tuo on totta, että ennen oli varmasti enemmän fyysisiä kontakteja, mutta nykyään on sovellusten kautta ehkä jopa helpompaa etsiä ihan vaan seksiä.

Tähän sopii Liisa Laukkarisen runo:

"Jos pelkää seksiä myytäisiin, kaikkihan sitä ostaisivat!"

Kun seksuaalisuus on kuitenkin sidoksissa tunne-elämäämme. Ikääntyneillä prostituoiduilla on paljon mt-ongelmia. "Pelkkää" seksiä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Ehkä molemmat halusivat, että äiti on kotona. Mitäs jos se oli yhteinen toive? Jotkut parit voivat haluta jotain samaa yhdessä. Feministien on todella vaikeaa ymmärtää tällaista, kun kaikki on oikeuksien taistoa.

Ohis

Se koiranpentukin voi olla ihan tyytyväinen elämäänsä kotipihalla. Ei se poista sitä, että se on tyytyväinen vain siksi, ettei koskaan saanut mahdollisuuksia mihinkään muuhun.

Ei tämä valtavan kaukana ole Afganistanin naisten mahdollisuuksista (niiden puutteesta). Sielläkin miehet sanelevat, mikä naisille on "hyväksi".

Ketä tuossa on nyt sorrettu mielestäsi, jos nainen jää kotiin yhteisestä toiveesta, hoitamaan lapsia? Eikö se ollutkaan nyt sit kuitenkaan se mies, josta olit huolissasi?

Ja muista ihmeessä kertoa koiranpentu -esimerkki vela-ystävillesi. Ne raukat koiranpennut kun ei tiedä mistä jäävät paitsi.

niin, nuorten naisten itsensä luomat paineet itselleen ja muille nuorille naisille pilaavat elämänlaadun. ratkaisu: relatkaa.

Uutinen olisi jos naisen syy tyytymättömyyteen ei jotenkin olisi miesten vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Olen muu kuin kirjoittaja, mutta mielestäni näitä asioita ovat monogaaminen, perinteinen parisuhde, ja nojaaminen konservatiivisiin parisuhteen rooleihin: mies hankkii elannon, nainen hoitaa lapsia ja kotia. Naistenlehtien mukaan tämä on suurin piirtein epämiellyttävin asia maailmassa, että mies hankkii elannon perheelle. Sen sijaan halutaan polyamoriaa ja yritetään laitella miehiä erilaisiin rooleihin: yksi maksaa elatusmaksuja ja toinen huolehtii seksuaalisuudesta. Tällaisia lehtijuttuja on ihan vakavissaan kirjoiteltu naistenlehdissä. Ei ihme, että miehet perääntyvät resursseineen takavasemmalle.

Haluaisin tällaisen miehen, mutta katsotaan pahana tällainen elämäntapa.

Tottakai voin itsekkin myös töissä käydä ennen lapsia ja lasten jälkeen, kotiäitinä olisi kiva olla pienten lasten kanssa muutaman vuoden.

T. Nuori nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Olen muu kuin kirjoittaja, mutta mielestäni näitä asioita ovat monogaaminen, perinteinen parisuhde, ja nojaaminen konservatiivisiin parisuhteen rooleihin: mies hankkii elannon, nainen hoitaa lapsia ja kotia. Naistenlehtien mukaan tämä on suurin piirtein epämiellyttävin asia maailmassa, että mies hankkii elannon perheelle. Sen sijaan halutaan polyamoriaa ja yritetään laitella miehiä erilaisiin rooleihin: yksi maksaa elatusmaksuja ja toinen huolehtii seksuaalisuudesta. Tällaisia lehtijuttuja on ihan vakavissaan kirjoiteltu naistenlehdissä. Ei ihme, että miehet perääntyvät resursseineen takavasemmalle.

Samalla uhriudutaan kun naiset ovat muuttuneet, mutta miehet eivät.

Aivan kuin miehillä olisi velvollisuus muuttua sellaiseksi kuin naiset vaativat.

Kenelläkään ei ole velvollisuutta muuttua. Mutta ei sitten kyllä pidä valittaa sitä naisettomuuttaan ja vaatia, että naisten on pakko hyväksyä mut.

Tuo on naisten ylläpitämä myytti. Ei miehet sitä ole vaatimassa, miehethän on tyytyväisenä runqqaamassa pornolle ja pelaamassa.