Kaikkein tyytymättömin elämäänsä on alle 30-vuotias nainen, ilmenee Ylen teettämässä tutkimuksessa
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten mielestä 80% miehistä on keskivertoa huonompia ja 95% miehistä enintään 3/5
Disinformaatio ilmoitettu jälleen kerran asiattomaksi. Mitään tuollaista tutkimusta ja tilastoa ei ole olemassakaan.
Itse asiassa on totta. On tehty tutkimuksia, missä naiset kokivat 80% miehistä epäattraktiivisiksi. Ei ole mitään trollitehtaan tarinoita. Ei tarvitse vetää herneitä nokkaan. Kaikki on hyvin. Kukaan ei syytä sua mistään.
Linkitä pari suomalaista. Ulkomaalainen kaupallisen tahon teettämä "tutkimus", jossa naiset arvioivat miesten kuvia deittipalvelussa on aika kaukana todellisuudesta.
Ilman lähdettä tulen liputtamaan tuon väitteen jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Jumalattomat paineet joka suunnasta.
Pitäisi näyttää kauniilta käyttämättä ulkonäköönsä kuitenkaan liikaa aikaa, koska silloin on omaa napaansa tuijotteleva bimbo. Pitäisi elää nuoruuttaan ja hankkia "kokemuksia", muttei kuitenkaan liikaa, koska silloin on kevytkenkäinen viinimatkustelija. Mitä "nuoruutta"? 25-vuotiashan on jo vanha, t. 50-vuotias mies. Pitäisi vakiintua, löytää hyvä kumppani ja perustaa perhe - muttei kuitenkaan päivääkään ennen 29-vuotissyntymäpäiväänsä, tai on "teiniäiti". Yli kolmekymppiseksi odottava taas on itsekäs nykynuori, joka homehduttaa munasarjojaan sillä aikaa kun syntyvyys on laskussa ja koko Suomi tulessa. Mutta ennen lapsia pitäisi tietenkin olla vakaa ura, muuten on yhteiskunnan loinen. Naisten suosimat "hömppäalat" eivät kuitenkaan käy, vaikka niillä saisi leivän pöytään, vaan mieluiten pitäisi tähdätä hitsariksi Pihtiputaalle. Mutta sekin on kyllä miesten työ, joten pitäisi pikemminkin muuttaa Pihtiputaalle hitsarimiehen vaimoksi.
Oletko alle 30-vuotias nainen, jolla on yksikin oma mielenkiinnonkohde tai arvo? Olet itsekäs, itsekäs, ITSEKÄS.
Olen ollut muutama vuosi sitten. Ei se ollut rankkaa ollenkaan, koska olen kasvattunut rautaisen itsetunnon enkä mitään kurjaa uhrimentaliteettlia. Sain kaiken. Hyvän koulutuksen, mielekkään työn, ihanat lapset, avioliiton... Ei minulla ollut aikaa tai kiinnostusta alkaa miettiä mistä uhriutua seuraavaksi. Tein valintoja tietoisesti, kuten vastuullinen aikuinen ihminen. En ole mikään paapottava vauva, jonka mielenoikkuja ympäristön pitää olla tukemassa jatkuvasti. Elin ja elän todella onnellista elämää, parasta aikaa ikinä. Nautin asioista, olen kiitollinen. Suomi on todella hyvä maa asua ja elää, perustaa perhe.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelu on raskasta ja edelleenkin miesvaltaisilla aloilla yhtä helvettiä. Kämppien hinnat nousevat sitä tahtia, että ei jollain 20-vuotiaalla todennäköisesti tule olemaan varaa ostaa omaa kotia. Media itkee kun ei tehdä lapsia, mutta kaikki miehet on incelejä ja muita rukkasia joiden kanssa niitä lapsia ei todellakaan ole tekemässä. Kukaan ei palkkaa, koska kuitenkin oot kohta raskaana ja jäät pois.
Joku oikeesti ihmettelee tulosta?
Tarkoitit miesvaltaisilla aloilla sitä yksityistä sektoria, jossa vaaditaan TULOSTA.
Ja päälle itket, ettei miehillä ole varaa kustantaa sinua ulos siitä julmasta "tulosvastuu" työelämästä.
No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.
Tosiseikat näyttävät näköjään ahdistavan täällä yhtä paljon kuin muuallakin. Valitettavasti länsimaiseen demokratiaan kuuluu sananvapaus. Ei siis kuulu liputtaa sellaisia viestejä, joissa ei ole mitään asiatonta, mutta jotka eivät välttämättä edusta juuri sinun näkemystäsi.
Tosin tämä koko paikka on aivan väärä paikka keskustella mistään. Joskus vuosia sitten jaksoin käydä pitkää keskustelua pitkine perusteluineni ja argumentoida huolella. Nykyään en jaksa, kun viestit ja ketjut poistuu lähes heti. Se on sääli. Olisi oikeasti tilausta sille että ihmiset taas keskustelisivat rationaalisesti ja pragmaattisesti asioista, ja kaikenlaiset näkökulmat tulisivat esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkea yleistys, mutta totta: Pojille ja miehille riittää vähempi. Se on totuus, jonka naisena voin myöntää ja sitähän tukee tutkimustulokset esim parisuhteisiin liittyen. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Naisilla on enemmän laatuvaatimuksia.
Toinen asia on se, että vain tyttöjen hyvinvointi kiinnostaa. Tytöthän on esillä nykyään joka paikassa jatkuvasti. Huonosti voivista nuorista pojat on niitä, jotka jää jalkoihin ja syrjäytyvät eikä heistä puhuta eikä heihin panosteta.
Miksi ne pojat eivät sitten vastanneet tuossa kyselyssä olevansa tyytymättömiä?
Edelleen: tyytyvät vähempään. Eivät tarvitse niin paljon ollakseen tyytyväisiä.
Mutta joo, tuotahan feminismi juuri on: kaikki käännetään siitä näkökulmasta, että tytöt ovat jonkin uhreja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.
Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.
Mitö nämä asiat ovat?
Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.
Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.
Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!
Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.
Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.
Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?
Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.
Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).
Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.
Olen aina ollut pieneen tyytyväinen, olen about 30v nainen. Olen nytkin ränsistyneessä vuokra-kämpässä mutta iloinen että katto pään päälle ja että on ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.
Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa.
Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.
Vierailija kirjoitti:
Joo allekirjoitan, henkisesti voin huonoiten juurikin 18-25 -vuotiaana. Ei ollut työtä eikä opiskelupaikkaa yrityksestä huolimatta, ja se todella söi minua sisältä. Tunsin olevani turha, köyhä idiootti. En ollut edes kaunis, että olisi edes siitä ollut jotakin iloa! Valvoin yöt kuvitellen eri kauhuskenaarioita, jossa eläisin koko loppuelämäni yhteiskunnasta syrjäytyneenä.
Sitten sain opiskelupaikan ja lopulta töitä ja rahaa, johan helpotti olo!!
Minä olin masentunein noin ikävälillä 21-24 kun piti ravata kaikki kurssit ja koulut läpi enkä koskaan kuulunut "nuorten joukkoon" koska olen vanha sielu. 26-vuotiaana sitten älysin ettei mun tarvia kuulua mihinkään joukkoon, tulen vain olemaan hiljainen erakko aina ja se on ok. Tapasin sitten miehenkin ja parhaan ystäväni lähellä 30 vuoden ikää. Nyt olen aika onnellinen.
Siis siitä liberalismista. Olkoot jokainen vapaa tekemään ja elämään elämäänsä kuten haluaa, kunhan ei rajoita muiden vastaavaa oikeutta.
Feminismissä kuitenkin juuri yritetään rajoittaa asioita, esim. naiskiintiöillä tai positiivisella syrjinnällä. Silloin vapaa kilpailu ei toteudu ja se on ns. kannettua vettä kaivossa. Eli, ei kestävä tapa ratkaista asioita.
Oikeasti vapaa kilpailu tarkoittaa sitä että paras saa sen työpaikan tai paras pärjää parhaiten kyseisessä asiassa. Eli oli hän sitten nainen, mies, tai vaikka jenkki tai kuka vaan, mutta jos hän on paras kyseisessä asiassa, hänen kuuluu tehdä kyseistä asiaa. Silloin se on kestävä tapa viedä tätä maailmaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karkea yleistys, mutta totta: Pojille ja miehille riittää vähempi. Se on totuus, jonka naisena voin myöntää ja sitähän tukee tutkimustulokset esim parisuhteisiin liittyen. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Naisilla on enemmän laatuvaatimuksia.
Toinen asia on se, että vain tyttöjen hyvinvointi kiinnostaa. Tytöthän on esillä nykyään joka paikassa jatkuvasti. Huonosti voivista nuorista pojat on niitä, jotka jää jalkoihin ja syrjäytyvät eikä heistä puhuta eikä heihin panosteta.
Minä en usko tähän. En kumpaankaan väitteeseen.
Näkisin ennemminkin niin päin, että pojat ovat "huolettomia" hetkessä eläjiä; eivät suunnittele elämäänsä pitkällä tähtäimellä ja tästä johtuen joko jumittavat tietokoneen tai pelikonsolin äärelle ja ylipäätään helppoihin nautintoihin - tai sitten elävät huolettomasti tuhlaillen, vailla pelkoa huomispäivästä, itsekeskeiseen tapaan.
Myös poikien hyvinvoinnista huolehditaan, mutta he tekevät siitä vaikeampaa kuin tytöt. Pojat eivät tunnista omia ongelmiaan, tai eivät puhu niistä, ja vetäytyvät avun tavoittamattomiin, tai jatkavat ongelmakäyttäytymistään ja riskien täyttämää elämäänsä niin, että tarjottu apu kaikuu kuuroille korville.
Poikien ongelmat nousisivat aivan varmasti paremmin esille, jos he itse nostaisivat niitä esiin, puhuisivat niistä ja etsisivät ratkaisua ja apua. Sen sijaan näitä ongelmapoikia etsivät nuorisotyöntekijät saavat hakea kissojen ja koirien kanssa tai joutuvat vääntämään heitä ihmisten ilmoille rautakangella.
Tuo on sellasta älytöntä sanahelinää, et miesten pitäis opetella puhumaan tunteistaan. Ei naiset sellasta kestä.
Täälläkin näkee aivan jatkuvasti sitä, että miehen kertoessaan omasta näkökulmastaan (oli kuinka asiallinen ulosanti tahansa) asia käännetään VÄLITTÖMÄSTI bumerangina siihen, miten nainen on uhri.
Jo pienet pojat näkee omassa elämässään, että kun isä/isäpuoli yrittää jotain tuoda esiin, niin kyllä se äkkiä vaiennetaan.
Nainen ja tyttö on uhri. Sitä on nyt saatu mitä on tilattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasa-arvo etenee ja väki on yhä tyytymättömämpää. Outo ristiriita.
Monia naisia ahdistaa yliseksualisointi ja p o rnokulttuuri. Media syöttää joka viikko se k sin myymisen aivopesua ja p o r noa kuluttavat miehet on täysin vieraantuneita todellisuudesta. Somessa pitää filtteröidä ulkonäkönsä ja kun sekään ei enää riitä, pistetään silikonia huuliin ja tisseihin. Naiset kyllä tajuaa tässä jonkun mättävän, mutta paineet on silti valtavat, kun niin moni nainen vaan lähtee tohon rumbaan. Ja tosiaan media rummuttaa miten paljon rahaa saat jos myyt kehoasi, vaikka samaan aikaan moni painottaa hyvää koulutusta, koska se on tutkitusti paras tasa-arvon lisääjä.
Naisen vapaata valintaa huutavat neoliberaalifeministit ovat tehneet tuhoa. Plastiikkakirurgia, p o rno ynnä muut eivät ole koskaan olleet "naisen vapaata valintaa" vaan kulttuurin (etenkin por nokulttuurin) ja miesten vaatimusten ja naisten kelpaamattomuuden kokemusten luomia.
Miksi niitä miehiä pitäisi miellyttää kun ne kerran on pilalla?
Moni nainen on kasvatettu miellyttämään muita. Eivät osaa/uskalla muuta tässä vaiheessa, koska ovat pariutumisvaiheessa ja mies ja perhe "pitää" saada.
Eihän kukaan edes mieti miestä joka on "pilalla"
Et vissiin ole sitten avannut yhtäkään niistä lukuisista ketjuista tälläkin palstalla, joissa kerrotaan miesystävien loukkaavista teoista?
Vierailija kirjoitti:
No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.
Vika ei ole koskaan niissä naisissa itsessään. Ei ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.
Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.
Mitö nämä asiat ovat?
Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.
Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.
Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!
Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.
Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että elämässä on muutakin kuin raha? Että se lapsikin voi rakastaa enemmän sellaista isää, joka huolehtii lapsestaan kuin isää joka on aina töissä? Että parisuhdekin voi paremmin jos sitä puolisoaan ei käytännössä hylkää kotitöiden tai siivoojien yms. keskelle ja näe vain jouluna? Tällä taktiikalla saa vain avioeron ja vieraantuneet lapset eikä siitä voi syyttää kuin itseään. Sekö on tavoitteena? Mitä niillä kaikilla rahoilla teet?
Ei kun tein ihan toisinpäin. Ex-puolisoni menestyi työelämässä, ja ajattelin että teen vähemmän töitä. Annoin hänen panostaa työelämään, hän tienasi lopulta yhtä paljon kuin minä, ja minä tein ruokaa, siivoilin ja hommasin etätyön.
Avioerolla palkittiin se muuvi. Tuli puskista. Oli löytänyt pidemmän, paremman, rikkaamman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jumalattomat paineet joka suunnasta.
Pitäisi näyttää kauniilta käyttämättä ulkonäköönsä kuitenkaan liikaa aikaa, koska silloin on omaa napaansa tuijotteleva bimbo. Pitäisi elää nuoruuttaan ja hankkia "kokemuksia", muttei kuitenkaan liikaa, koska silloin on kevytkenkäinen viinimatkustelija. Mitä "nuoruutta"? 25-vuotiashan on jo vanha, t. 50-vuotias mies. Pitäisi vakiintua, löytää hyvä kumppani ja perustaa perhe - muttei kuitenkaan päivääkään ennen 29-vuotissyntymäpäiväänsä, tai on "teiniäiti". Yli kolmekymppiseksi odottava taas on itsekäs nykynuori, joka homehduttaa munasarjojaan sillä aikaa kun syntyvyys on laskussa ja koko Suomi tulessa. Mutta ennen lapsia pitäisi tietenkin olla vakaa ura, muuten on yhteiskunnan loinen. Naisten suosimat "hömppäalat" eivät kuitenkaan käy, vaikka niillä saisi leivän pöytään, vaan mieluiten pitäisi tähdätä hitsariksi Pihtiputaalle. Mutta sekin on kyllä miesten työ, joten pitäisi pikemminkin muuttaa Pihtiputaalle hitsarimiehen vaimoksi.
Oletko alle 30-vuotias nainen, jolla on yksikin oma mielenkiinnonkohde tai arvo? Olet itsekäs, itsekäs, ITSEKÄS.
Olen ollut muutama vuosi sitten. Ei se ollut rankkaa ollenkaan, koska olen kasvattunut rautaisen itsetunnon enkä mitään kurjaa uhrimentaliteettlia. Sain kaiken. Hyvän koulutuksen, mielekkään työn, ihanat lapset, avioliiton... Ei minulla ollut aikaa tai kiinnostusta alkaa miettiä mistä uhriutua seuraavaksi. Tein valintoja tietoisesti, kuten vastuullinen aikuinen ihminen. En ole mikään paapottava vauva, jonka mielenoikkuja ympäristön pitää olla tukemassa jatkuvasti. Elin ja elän todella onnellista elämää, parasta aikaa ikinä. Nautin asioista, olen kiitollinen. Suomi on todella hyvä maa asua ja elää, perustaa perhe.
Sinä sitä ja sinä tätä. Ymmärrätkö, että muut ihmiset ja se miten heidän elämänsä menee ei ole kopio sinusta? Että osalla jo lähtökohdat ovat vaikeammat, että aina asiat eivät mene niin kuin voisi toivoa riippumatta siitä millainen itsetunto on ja kuinka paljon "paapontaa tarvitseva vauva" on? Sinunkin elämässäsi tulee olemaan vastoinkäymisiä ja kaiken minkä olet saanut, tulet myös menettämään. Toivottavasti pidät niitä vastoinkäymisiä yhtä paljon omina ansioinasi kuin nyt niitä asioita, jotka olet onnekkaasti saanut.
- myös kaiken ja enemmänkin saanut onnellinen, joka kuitenkin tajuaa realiteetit ja tuurin vaikutuksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.
Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.
Mitö nämä asiat ovat?
Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.
Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.
Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!
Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.
Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.
Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?
Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.
Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).
Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.
Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.
Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.
Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.
Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.
Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.
Mitö nämä asiat ovat?
Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.
Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.
Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!
Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.
Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että elämässä on muutakin kuin raha? Että se lapsikin voi rakastaa enemmän sellaista isää, joka huolehtii lapsestaan kuin isää joka on aina töissä? Että parisuhdekin voi paremmin jos sitä puolisoaan ei käytännössä hylkää kotitöiden tai siivoojien yms. keskelle ja näe vain jouluna? Tällä taktiikalla saa vain avioeron ja vieraantuneet lapset eikä siitä voi syyttää kuin itseään. Sekö on tavoitteena? Mitä niillä kaikilla rahoilla teet?
Ei kun tein ihan toisinpäin. Ex-puolisoni menestyi työelämässä, ja ajattelin että teen vähemmän töitä. Annoin hänen panostaa työelämään, hän tienasi lopulta yhtä paljon kuin minä, ja minä tein ruokaa, siivoilin ja hommasin etätyön.
Avioerolla palkittiin se muuvi. Tuli puskista. Oli löytänyt pidemmän, paremman, rikkaamman.
Pidemmän?
Vierailija kirjoitti:
Siis siitä liberalismista. Olkoot jokainen vapaa tekemään ja elämään elämäänsä kuten haluaa, kunhan ei rajoita muiden vastaavaa oikeutta.
Feminismissä kuitenkin juuri yritetään rajoittaa asioita, esim. naiskiintiöillä tai positiivisella syrjinnällä. Silloin vapaa kilpailu ei toteudu ja se on ns. kannettua vettä kaivossa. Eli, ei kestävä tapa ratkaista asioita.
Oikeasti vapaa kilpailu tarkoittaa sitä että paras saa sen työpaikan tai paras pärjää parhaiten kyseisessä asiassa. Eli oli hän sitten nainen, mies, tai vaikka jenkki tai kuka vaan, mutta jos hän on paras kyseisessä asiassa, hänen kuuluu tehdä kyseistä asiaa. Silloin se on kestävä tapa viedä tätä maailmaa eteenpäin.
Se kuitenkin on niin, että tiedostamatta suosimme tietynlaisia ihmisiä tiettyihin tehtäviin. Jotta tästä päästäisiin eroon, tulisi nähä kaikenlaisia ihmisiä kaikenlaisissa tehtävissä. Siihen voidaan vaatia kiintiöitä ja positiivistä syrjintää, esimerkiksi niin, että kahdesta yhtä hyvästä valitaan nainen miesvaltaisiin tehtäviin.
Muuten samaa mieltä, mutta miten puhut miehistä on törkeää.