Kaikkein tyytymättömin elämäänsä on alle 30-vuotias nainen, ilmenee Ylen teettämässä tutkimuksessa

Alle 30v naiset kumminkin kaikkein hyväosaisimpia, tukiryhmiä on joka lähtöön, kaikki pitävät nuorista naisista, ei luulisi oikeasti olevan mitään tyytymättömyyden aihetta.

No kyllähän se tulevaisuus vaikuttaa aika ankealta, vaikka luonteeltani olenkin peruspositiivinen. Vuosia yritin päästä ensimmäiseen työpaikkaan ja lopulta pääsin osa-aikaiseksi siivoojaksi. Opiskelen samalla ja yritän löytää oman alan harjoittelupaikkaa mutta sitäkään ei löydy. En edes opiskele mitään kirkkohistoriaa vaan tekniikan alaa. Julkinen terveydenhoito on kaaoksessa ja yksityinen on kallis. Ennen kuin pääsin opiskelemaan ja YTHS:n piiriin jouduin odottamaan hammaslääkäriaikaa 1,5 vuotta. Ihan vasta uutisoitiin että kotitalouksien sähkönkäyttöä saatetaan rajoittaa. Bensan hinta oli vähän aikaa sitten korkeammalla kuin ikinä ja kovasti kuulosti siltä ettei ihmisillä ole varaa mennä töihin. Ei kuulosta kovin hyvinvointivaltion menolta. 

Itse en halua miestä tai lapsia, joten niiden hankinta ei aiheuta minulle paineita. Tietysti voi olla että joskus olen suhteessa joko miehen tai naisen kanssa, mutta ei ole tavoitteena mennä naimisiin ja olla yhdessä kuolemaan asti. Kunhan saan huolehdittua itsestäni ja oman taloudellisen tilanteeni siihen että on varaa mennä sinne yksityiselle kuin julkiselle ei pääse. Pelottaa kyllä etten valmistuttuanikaan saa oman alan töitä kun harkkapaikankin löytäminen on näin vaikeaa. 

Lisäksi lähes poikkeuksetta täälläkin ruoditaan nuoria naisia. Joku kirjoittikin tuolla aiemmin hyvin että mikään, mitä nuori nainen tekee ei ole oikein. 

N25

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen suunnittelee täydellisen elämänsä jo 12-vuotiaana.

Millaiset häät, kuinka paljon lapsia, minkä näköinen mies (esimerkki julisteessa seinällä).

Se romahdus on melkoinen kun kaikki ei toteudu.

Niin, eikö olisikin parempi, kun ei haaveiltaisi niin paljon miehen löytämisestä, häistä ja lapsista, vaan keskityttäisiin elämässä muihin asioihin? Ja mieluiten sellaisiin, joihin voi itse vaikuttaa, kuten opiskelu, ura, harrastukset, oma hyvinvointi jne.

Perhe ja rakkaus ovat niin naisille kuin miehillekin luonnollisia haaveita. Valtaosa ihmisistä ei vaihtaisi hyvää puolisoa ja ihania lapsia mihinkään työpaikkaan tai harrastukseen koko maailmassa. Helppo tuollaisia on heitellä, mutta vaikeampi näistä asioista haaveilusta on oikeasti luopua, kun ne ovat monille paljon työelämän saavutuksia tai harrastuksia merkityksellisempiä ja olennaisempia onnellisuuden kannalta.

Niin - ja eikö tosiaan miehen löytymiseen, häihin tai lasten lukumäärään voi muka itse yhtään vaikuttaa? Aina kaikki ei tietenkään mene, niin kuin suunnittelee, mutta kyllä näihin asioihin voi ja kannattaa pyrkiä myötävaikuttamaan. Eikä siellä työelämässä ja opinnoissakaan kaikki ole aina vain itsestä kiinni. Menestymiseen vaaditaan myös ripaus tuuria, ja epäonniset sattumat voivat hidastaa matkaa melkoisesti.

Erikoista kun saman ikäluokan miehistä 'syrjäytyneitä' on kymmeniä tuhansia. Ehkä se onkin nykyään ihan käypä vaihtoehto 

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se tulevaisuus vaikuttaa aika ankealta, vaikka luonteeltani olenkin peruspositiivinen. Vuosia yritin päästä ensimmäiseen työpaikkaan ja lopulta pääsin osa-aikaiseksi siivoojaksi. Opiskelen samalla ja yritän löytää oman alan harjoittelupaikkaa mutta sitäkään ei löydy. En edes opiskele mitään kirkkohistoriaa vaan tekniikan alaa. Julkinen terveydenhoito on kaaoksessa ja yksityinen on kallis. Ennen kuin pääsin opiskelemaan ja YTHS:n piiriin jouduin odottamaan hammaslääkäriaikaa 1,5 vuotta. Ihan vasta uutisoitiin että kotitalouksien sähkönkäyttöä saatetaan rajoittaa. Bensan hinta oli vähän aikaa sitten korkeammalla kuin ikinä ja kovasti kuulosti siltä ettei ihmisillä ole varaa mennä töihin. Ei kuulosta kovin hyvinvointivaltion menolta. 

Itse en halua miestä tai lapsia, joten niiden hankinta ei aiheuta minulle paineita. Tietysti voi olla että joskus olen suhteessa joko miehen tai naisen kanssa, mutta ei ole tavoitteena mennä naimisiin ja olla yhdessä kuolemaan asti. Kunhan saan huolehdittua itsestäni ja oman taloudellisen tilanteeni siihen että on varaa mennä sinne yksityiselle kuin julkiselle ei pääse. Pelottaa kyllä etten valmistuttuanikaan saa oman alan töitä kun harkkapaikankin löytäminen on näin vaikeaa. 

Lisäksi lähes poikkeuksetta täälläkin ruoditaan nuoria naisia. Joku kirjoittikin tuolla aiemmin hyvin että mikään, mitä nuori nainen tekee ei ole oikein. 

N25

Voin kertoa, että täällä meistä keski-ikäisistäkin naisista alkaa tuntua ihan samalta; mikään mitä teemme ei ole oikein.

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se tulevaisuus vaikuttaa aika ankealta, vaikka luonteeltani olenkin peruspositiivinen.

Lisäksi lähes poikkeuksetta täälläkin ruoditaan nuoria naisia. Joku kirjoittikin tuolla aiemmin hyvin että mikään, mitä nuori nainen tekee ei ole oikein. 

N25

Ymmärrän miehenä tämän näkökulman. Varmasti on ristiriitaisia paineita. Yhteiskunta haluaa, että nainen ottaisi omansa, ja aggressiivisesti puolustaisi omaa asemaansa, taistelisi työelämässä asemastaan kuin mies. Vai onko se taistelua? Miehenä näen selviämisen työelämässä enemmän tai vähemmän taisteluna, että saa laskunsa maksettua. Pakko selvitä. Mutta meillä on kyllä se vetokoiran rakkaus omaan lajityyppiin. Se taitaa tulla jostain syvempää?

Ehkä meidän miesten tulisi yrittää ymmärtää myös sitä, että sekä miehellä että naisella on molemmilla tässä muutoksessa omat vaikeutensa. En tiedä, miksi minuun vetoaa naisen heikkous enemmän kuin naisen vahvuus. En osaa sanoa. Toivon silti kaikille hyvää heidän valitsemillaan teillä. Se ei ole aina helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Ainahan naiset valittaa.

Jo Kantelettaressa on paljon runoja naisen "huonosta olosta".

Naiset työllistävät psykologit, psykiatrit, kaikenlaiset henkisen valmennuksen huuhaa-monttöörit.

Luultavasti kyse on siitä, että viimeksi cafe latte ei ollut oikean lämpöistä.

Ehkä "luultavasti". Todellisuudessa kyse on kuitenkin siitä, että maailma, missä elämme on mieskeskeinen ja perusoletus kaikessa on valkoinen heteromies (vrt. ns. piirrä tutkija -testi). Mieskeskeisessä maailmassa eläminen naisena, jolla on automaattisesti aina heikompi asema, aiheuttaa hyvin monenlaisia haasteita, vaikeuksia ja ongelmiakin. Jos eläisimme naiskeskeisessä maailmassa, miehet työllistäisivät psykologit, psykiatrit, kaikenlaiset henkisen valmennuksen huuhaa-monttöörit.

Minusta on aika normaalia olla tyytymätön juuri kolmekymppisenä. Silloinhan sitä enemmistö hakee paikkaansa monessa mielessä, ainakin yrittäää rakentaa uraa tai opiskelella, ehkä parisuhdetta, hankkia lapsia, omaisuutta jne. On paljon asioita, joita vielä "puuttuu". Nelikymppisenä ja siitä vanhempana sitä on jo kokeneempi ja viisaampi, tietää mitä puuttuu ja mitä "puuttuu". Samalla on erittäin hyvä, että on 3-kymppisenä tyytymätön, muutenhan sitä jäisi asioita hankkimatta ja eteenpäin menemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllähän se tulevaisuus vaikuttaa aika ankealta, vaikka luonteeltani olenkin peruspositiivinen. Vuosia yritin päästä ensimmäiseen työpaikkaan ja lopulta pääsin osa-aikaiseksi siivoojaksi. Opiskelen samalla ja yritän löytää oman alan harjoittelupaikkaa mutta sitäkään ei löydy. En edes opiskele mitään kirkkohistoriaa vaan tekniikan alaa. Julkinen terveydenhoito on kaaoksessa ja yksityinen on kallis. Ennen kuin pääsin opiskelemaan ja YTHS:n piiriin jouduin odottamaan hammaslääkäriaikaa 1,5 vuotta. Ihan vasta uutisoitiin että kotitalouksien sähkönkäyttöä saatetaan rajoittaa. Bensan hinta oli vähän aikaa sitten korkeammalla kuin ikinä ja kovasti kuulosti siltä ettei ihmisillä ole varaa mennä töihin. Ei kuulosta kovin hyvinvointivaltion menolta. 

Itse en halua miestä tai lapsia, joten niiden hankinta ei aiheuta minulle paineita. Tietysti voi olla että joskus olen suhteessa joko miehen tai naisen kanssa, mutta ei ole tavoitteena mennä naimisiin ja olla yhdessä kuolemaan asti. Kunhan saan huolehdittua itsestäni ja oman taloudellisen tilanteeni siihen että on varaa mennä sinne yksityiselle kuin julkiselle ei pääse. Pelottaa kyllä etten valmistuttuanikaan saa oman alan töitä kun harkkapaikankin löytäminen on näin vaikeaa. 

Lisäksi lähes poikkeuksetta täälläkin ruoditaan nuoria naisia. Joku kirjoittikin tuolla aiemmin hyvin että mikään, mitä nuori nainen tekee ei ole oikein. 

N25

Nuoria naisia kohdellaan silkkihansikkain. Jos olisit ikäisesi mies, ymmärtäisit miten helpolla naiset pääsevät.

Ei. Kyllä sosiaalisen hierarkian huipulla on valkoinen, keski- ikäinen, työssäkäyvä heteromies. Ei se nuorimieskään ole kaukana tuosta huipusta. Nainen ei ikinä ole. Yhteiskunta on rakentunut tuon hierarkian mukaisesti.

Tottakai sinä kirjoittaja olet katkera, koska et ole, vaikka olet mies. Et ole, koska olet työtön, tukien varassa elävä syrjäytynyt mies, jokakatsot vierestä kun muut miehet elävät statuksensamukaista elämää. Ja naisia yrität sortaa, koska yrität pönkittää omaa statustadi sillä, koska kun olet syrjäytynyt ja tukien varassa elävä, niin sosiaalinen statukseesi onnaisten tasolla ja olet katkera siitä ja lisäksi olet katketa, kun et itse saa naista

Vierailija kirjoitti:

Karkea yleistys, mutta totta: Pojille ja miehille riittää vähempi. Se on totuus, jonka naisena voin myöntää ja sitähän tukee tutkimustulokset esim parisuhteisiin liittyen. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Naisilla on enemmän laatuvaatimuksia.

Toinen asia on se, että vain tyttöjen hyvinvointi kiinnostaa. Tytöthän on esillä nykyään joka paikassa jatkuvasti. Huonosti voivista nuorista pojat on niitä, jotka jää jalkoihin ja syrjäytyvät eikä heistä puhuta eikä heihin panosteta.

Puhutaanhan niistäkin pojista, mutta yleensä vasta sitten poliisiuutisten muodossa ja aika negatiiviseen sävyyn.

Nykynuorilla on edellisiä sukupolvia enemmän valinnanvaraa ja sitä kautta myös korkeammat toiveet. Kuitenkin opiskelemaan on vaikeampi päästä kuin koskaan ja monet juuttuvat välivuosikierteeseen ja sen lisäksi vielä deittailukierteeseen kun kaikki juoksevat unelmakumppanin perässä. Lisäksi pitäisi olla hieno lifestyle ja ulkonäkö someen esiteltäväksi.

Ja yllättyneet nostaa kätensä....eikö kukaan?

Suurin osa noista on pelkkää paskaa.

Naisilta myös vaaditaan sosiaalisia taitoja miehiä enemmän. Meilläkin anoppi ja äiti tappeli verissä päin kumpi saa olla enemmän vauvan kanssa. Myös miehen muu suku oli aika konstikasta ja minä jouduin siinä tulilinjalle ja sain kuulla haukkuja selän takana. Vävypoika voi istua hiljaa kahvikupposen äärellä ja paeta sitten autotalliin, silti on ihan mukava kaikkien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karkea yleistys, mutta totta: Pojille ja miehille riittää vähempi. Se on totuus, jonka naisena voin myöntää ja sitähän tukee tutkimustulokset esim parisuhteisiin liittyen. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Naisilla on enemmän laatuvaatimuksia.

Toinen asia on se, että vain tyttöjen hyvinvointi kiinnostaa. Tytöthän on esillä nykyään joka paikassa jatkuvasti. Huonosti voivista nuorista pojat on niitä, jotka jää jalkoihin ja syrjäytyvät eikä heistä puhuta eikä heihin panosteta.

Miksi ne pojat eivät sitten vastanneet tuossa kyselyssä olevansa tyytymättömiä?

Koska niillä on pleikka ja sipsiä. Alle 30v mies ei muuta tarvitsekaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen suunnittelee täydellisen elämänsä jo 12-vuotiaana.

Millaiset häät, kuinka paljon lapsia, minkä näköinen mies (esimerkki julisteessa seinällä).

Se romahdus on melkoinen kun kaikki ei toteudu.

12v suomitytöt fiilistelevät tuoksuvia geelikyniä, pohtivat kehon kasvua, ottavat hyvää mieltä söpöistä eläimistä, vertailevat tavaroitaan, toivovat omaa lemmikkiä ja hekottelevat pieruille. Jotkut vastaa "joo" tai "ehkä, en tiiä" jos kaveri kysyy haluavatko he joskus oman vauvan tai miehen, mutta eivät suunnittele elämäänsä sen kummemmin.

Asia on eri maissa, joissa naisen turva, asema jne määräytyy avioliiton mukaan.

Näin just. Oma tyttäreni 12-vuotiaana oli kiinnostunut Harry Potterista ja luki muutakin fantasiakirjallisuutta, vietti aikaa kavereiden kanssa ja kävi harrastuksissa. Seinällä oli omia piirustuksia ja kuvia Harry Potter -leffoista. En tiedä, kiinnostivatko pojat, mutta ainakaan ei jaksanut katsoa ikinä mitään ihmissuhdeleffoja, vaan enemmän scifiä tai fantasiaa, jossa fokus oli muualla kuin parisuhdeasioissa.

Huomaa kyllä, että osalla on täysin harhainen käsitys siitä, millaisia tytöt tai naiset ovat.

Omalla 12v tytöllä oli ollut 2v jo kuukautiset, jotka tekivät hänet hyvin kipeäksi reiluksi viikoksi per kk. Hän oli tiedosta sukupuolten ja vähimmistöjen epätasa-arvosta. Teki seksuaalisesta kirjosta esistelmän 5. luokalla. Tiesi, ettei aio koskaan hankkia lapsia.

Ahdistua lukioon pääsystä alki ekaa kertaa 5. luokalla ja jatkui yläasteen loppuun asti. Nyt lukiossa on ahdistunut, kun ei tiedä, mihin hakea yliopistoon ja mitä tekee isona. Edelleenkään ei halua lapsia; oman ikäiset pojat ärsyttävät, kun osa on valovuosia kehityksestä jäljessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalattomat paineet joka suunnasta.

Pitäisi näyttää kauniilta käyttämättä ulkonäköönsä kuitenkaan liikaa aikaa, koska silloin on omaa napaansa tuijotteleva bimbo. Pitäisi elää nuoruuttaan ja hankkia "kokemuksia", muttei kuitenkaan liikaa, koska silloin on kevytkenkäinen viinimatkustelija. Mitä "nuoruutta"? 25-vuotiashan on jo vanha, t. 50-vuotias mies. Pitäisi vakiintua, löytää hyvä kumppani ja perustaa perhe - muttei kuitenkaan päivääkään ennen 29-vuotissyntymäpäiväänsä, tai on "teiniäiti". Yli kolmekymppiseksi odottava taas on itsekäs nykynuori, joka homehduttaa munasarjojaan sillä aikaa kun syntyvyys on laskussa ja koko Suomi tulessa. Mutta ennen lapsia pitäisi tietenkin olla vakaa ura, muuten on yhteiskunnan loinen. Naisten suosimat "hömppäalat" eivät kuitenkaan käy, vaikka niillä saisi leivän pöytään, vaan mieluiten pitäisi tähdätä hitsariksi Pihtiputaalle. Mutta sekin on kyllä miesten työ, joten pitäisi pikemminkin muuttaa Pihtiputaalle hitsarimiehen vaimoksi.

Oletko alle 30-vuotias nainen, jolla on yksikin oma mielenkiinnonkohde tai arvo? Olet itsekäs, itsekäs, ITSEKÄS.

Olen ollut muutama vuosi sitten. Ei se ollut rankkaa ollenkaan, koska olen kasvattunut rautaisen itsetunnon enkä mitään kurjaa uhrimentaliteettlia. Sain kaiken. Hyvän koulutuksen, mielekkään työn, ihanat lapset, avioliiton... Ei minulla ollut aikaa tai kiinnostusta alkaa miettiä mistä uhriutua seuraavaksi. Tein valintoja tietoisesti, kuten vastuullinen aikuinen ihminen. En ole mikään paapottava vauva, jonka mielenoikkuja ympäristön pitää olla tukemassa jatkuvasti. Elin ja elän todella onnellista elämää, parasta aikaa ikinä. Nautin asioista, olen kiitollinen. Suomi on todella hyvä maa asua ja elää, perustaa perhe.

*ping* tuli syöpäkeiju

*ping* tuli pettäjäkeiju

Onko elämäsi jotenkin staattista, ettei mitään voi tapahtua? Tuollaisen ansiolistan listaa vain sellainen, jolla ei ole kokemusta elämästä. Tilanteet voivat muuttua kovinkin nopeasti.  Se, ettet vielä ole kokenut vastoinkäymisiä ja kuvittelet, että sinulla on kaikki hyvin siksi, että olet itse ansainnut sen kaiken, osoittaa, miten vieraantunut olet.

Vierailija kirjoitti:

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Sun kokemuspiiri on aika pieni!

Tällaista on edelleen sekä työelämässä, neuvoloissa, lastensuojelusssa, tuomioistuimissa (huolto/tapaaminen). Isiltä ei vaadita samaa, vaan he ovat pieni apu äideille ja saavat paljon pään silitystä, jos tekevät jotain kivaa lasten kanssa. Kaikki se perustyö tunnutaan pitkälti työnnettävän äideille.

Näin se on myös omassa tuttavapiirissäni, jossa on koulutettuja ihmisiä: äidit hoitavat kaiken, paitsi isät auttaa sitten siellä täällä ja mieluummin silloin, kun lapset jo isompia ja heidän kanssaan voi tehdä kaikkea kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei ihmekään kun nuorista miehistä 90 prossaa katsoo nettipornoa, osa on koukussa, ja suurin osa luulee että naisvartalo todellisuudessa näyttää samalta kuin insta-kuvissa. Nuorilla naisilla kauheat suorituspaineet, jotka heijastuu seksiinkin: Finnsex-tutkimuksen mukaan nuoret naiset 70-luvulla sai enemmän orgasmeja kuin nuoret naiset nykyaikana. Osasivatko 70-luvun nuorukaiset lemmiskellä paremmin eivätkä haikailleet suoliseksiä.

Nämä eivät välttämättä ole syy-seuraussuhteita. Voi olla niinkin, että 70-luvulla oli vähemmän tekemistä kuin nykyään, joten seksi joutuu kilpailla monen muun ajanvietteen kanssa. 

Lisäksi naisen ei enää tarvitse olla suhteessa, jos ei halua, mikä voi vähentää seksin ja siten orgasmien määrää.

Meinaatko, että 70-luvulla harjoiteltiin seksiä useammin ja opittiin antamaan toiselle orgasmi? Voi olla, ja nykyäänhän ihannoidaan yhden yön suhteita, vaikka niissä on omat hankaluutensa orgasmin saannissa.

Toinen argumenttisi on minusta suoraan sanoen älytön: ajattelet, että kun olettamuksesi mukaan 70-luvulla naisen piti olla suhteessa, jossa ei halua, niin sai enemmän orgasmeja kuin nykynainen, jonka ei tarvitse. Miten nainen saa orgasmin kumppanin kanssa, jonka kanssa ei halua olla? Hmm...olemmeko koneita? Ehkä jonkintasoisen fyysisen laukeamisen, mutta monitahoinen syvällinen orgasmi, epäilen. Se vaatii rakkauttakin, tai muuta mieltymystä kumppaniin.

Lisäys vielä: 70-luvulla eroaminen oli jo yleistä, lisäksi myös avoliitot yleistyivät. Ei kenenkään tarvinnut enää olla avioliitossa, jos ei halunnut.

Ei yhdenyönsuhteita ihannoida. Suoraan sanoen sellaisia naisia hieman paheksutaan, jotka harrastavat seksiä eri miesten kanssa ja paljon. Se tosin on vain ehkä hyväksyttävämpää nykyään hakeutua tällaisiin suhteisiin kuin ennen. Mikä on hyvä, sillä jos joku sellaista haluaa, niin hyvä, että sellaista saa.

En sanonut mitään sellaista väitettä, että 70-luvulla opittiin antamaan toiselle orgasmi. Sanoin, että 70-luvulla harrastettiin enemmän seksiä, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että orgasmeja on enemmän. Että jos harrastan seksiä kerran viikossa ja saan aina silloin yhden orgasmin, mutta jos harrastankin seksiä kaksi kertaa viikossa, niin saankin kaksi orgasmia. Väitin, että nykyihmisillä voi olla muutakin tekemistä kuin harrastaa seksiä, joten orgasmeja on vähemmän.

Ja toinen väitteeni liittyy vaikkapa noihin yhdenyön suhteisiin. Vaikkakin 70-luvulla erottiin ja olis sinkkujakin, niin varmaan yleisesti oli vahvempi normi, että hakeuduttiin pysyviin monogaamisiin suhteisiin. Verrattuna siis nykypäivään. 

Voi olla myös niin, että naisten on helpompi nykyään kieltäytyä seksistä. Siitä ei ole kauaa, kun avioliitossa ei voinut tapahtua raiskausta lain mukaan.

Nämä olivat vain heittoja. Yritin vain tuoda esille, että some ei ole välttämättä ainut tai oikea seuraus vähäisiin orgasmeihin.

Joo, ja sitten nämä avioliitossa raiskatut naiset saivat enemmän orgasmeja?

Tuossa tutkimuksessa kai oli, että naiset saavat vähemmän heteroseksissä. Soolossa nykyään, ei siihen miestä/partneria tarvita tai kannatakaan ottaa. Naisillekin on hyviä väleinä nykyään.

Lisäksi nykyään uskallaletaan sanoa, että aika harvan miehen kanssa orgasmin saa, ainakaan yhdynnässä pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syynä on myös yhteiskuntamme ilmiö jossa osa aikuisista on menettänyt järkensä, ja niiden asioiden haluaminen joka ennen oli normaalia ja joita me miehet ja naiset lajityypillisesti haluamme, on tehty massiivisesti epätrendikkääksi ja paheksuttavaksi jopa. Modernit nuoret heräävät asioiden todellisiin merkityksiin, mutta ennen sitä, tämän kaiken keskellä voi tuntea syvää onnettomuutta.

Tämä koskee niin nuoria miehiä kuin nuoria naisiakin. Monessa asiassa yhteiskuntamme kehittyy juuri nyt sairaaseen suuntaan.

Mitö nämä asiat ovat?

Normaali heteroparisuhde, perhe, vakituinen työpaikka, se että on ok haluta myös olla lapsen kanssa kotona, se että on ok että työ ei ole elämän tärkein sisältö vaan perhe voi olla, se että on OK ajatella näin. On OK ajatella myös muulla tavalla. Mutta jostain syystä tämänkaltaisten asioiden kimppuun on suorastaan hyökätty viime vuosina. Yle, HS, kärkijoukkoina tekevät journalismia jolla ylläpidetään koko ajan tietynlaista syyllisyyttä mikäli sattuisi ajattelemaan elämästä ylläolevien asioiden kaltaisesti.

Totta kai on ok myös muunlaiset asiat kuin yllä mainitut. Mutta niistä muunlaisista ollaan tekemässä itse tarkoitusta ja media hieroo sitä meidän naamaamme koko ajan.

Voisin lisätä perään että on OK että miehet käyttäytyvät kuten miehelle on tyypillistä käyttäytyä. On OK, että naiset käyttäytyvät kuten naisilla on tyypillistä. Mutta näistäkin asioista on tehty synti. Mies ei saisi olla maskuliininen, nainen ei saisi olla naisellinen. Nämä asiat pitäisi olla ok. Mies saa olla maskuliininen. Toki on OK olla myös naisellinen. Nainen saa olla naisellinen. Ja näyttää sen. Nainen saa olla myös miehekäs. Nämä kaikki on OK!

Tämä on keskeinen havainto. Liberalismi osoittautuu vähemmän liberaaliksi heitä kohtaan, jotka haluavat elää perinteisen parisuhdemallin mukaan. Liberalismin idea mielestäni piti olla, että kukin saa elää sellaista elämää kuin haluaa, ja rakentaa sellaista parisuhdemallia kuin haluaa. Nyt rakennellaan näitä viholliskuvia siitä, että mies haluaa perinteisen parisuhteen. Tälle on ihan järkevät perusteet. Mies ei ajattele ensimmäiseksi sitä, että hän ajaa omaa etuaan, jos hän pyrkii maksimoimaan oman tulontuottokykynsä tekemällä töitä pitkää päivää jne. Moderni, feministinen naiskuva haluaa, että mies imuroi kotona, tiskaa ja tekee kotitaloustyötä, jossa miehen TUOTTAVUUS romahtaa. Miehen kannattaisi mieluummin palkata kotiin siivouspalveluja ja nannyä, jotta hän voi tehdä perheelleen enemmän resursseja. Mutta feministinen parisuhdemalli vaatii miehen kotiin. Hoitamaan lapsia, tekemään ruokaa, siivoamaan. Tämä toki on tasa-arvon hengen mukaista, mutta sillä on yksinkertaisesti hintansa, että kaksisataa euroa tunnilta laskuttava mies tekee kotitöitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti.

Ymmärrättekö naiset tämän? Toistan, mies tienaa kaksisataa euroa tunti, sen ei kannata tehdä töitä, joita voi ostaa kahdeksalla eurolla tunti. Silti se taistelu on loputon. Näitä saa feministille piirtää ja laskea excelissä, ja taistella, kunnes se taistelu vaatii enemmän kuin se parisuhde antaa.

Tuollaisella tuntipalkalla kirjoittelet kuitenkin vauvapalstalle? Eikö TUOTTAVUUTESI kärsi siitä?

Me naisetkin haluamme ansaita 200 e/tunti, niin yksinkertaista se on. Ellet ansaitse niitä satasia sukupuolielimilläsi, ei ole mitään syytä, miksi juuri sinun pitäisi tehdä niitä töitä eikä yhtä koulutetun, kokeneen ja älykkään naisen. Eivätkä naiset pääse kouluttautumaan  ja hankkimaan kokemusta, jos heiltä (meiltä) odotetaan, että uhraamme vuosia elämästämme lasten ja kodinhoitoon.

Olen feministi ja liberalisti. Mielestäni kuitenkin niihin vedotaan toisinaan väärin. Miellän feminismin sukupuolten ja ylipäätänsä kaikkien ihmisten tasa-arvoa edistäväksi liikkeeksi (perinteisesti naisten asemaa parantamalla).

Jostain syystä se koko tasa-arvo on unohdettu, sillä monet feministit pyrkivät siihen, että naiset olisivat yhtä kuin miehet. Kun nainen tekee samaa työtä kuin mies, niin hän on yhtä arvokas. Tai kun nainen on töissä, eikä kotona, hän on yhtä arvokas. Oikeasti naisilla tulisi olla mahdollisuus olla töissä tai kotona tai olla johtaja tai sitten vaikkapa hoitaja. Ne perinteiset naisten alat ja tehtävät ovat yhtä arvokkaita kuin perinteiset miesten alat ja tehtävät. Kun on mahdollisuus tehdä, mitä haluaa ja olla silti arvostettu, niin se on tasa-arvoista. En kiellä sitä, että feministit eivät olisi edesauttaneet siinä, että naiset pääsevät sinne, minne miehetkin ovat päässeet, mutta on unohdettu se, että muukin on arvokasta.

Kuvitellaan, että otan koiranpennun eikä se pääse koskaan ulkoilemaan kotipihansa ulkopuolelle. Se voi olla täysin tyytyväinen. Silti siltä jää puuttumaan paljon sellaista, mitä se luultavasti haluaisi, jos se tietäisi sen olemassaolosta; iso maailma (ympäristö) jossa on paljon mahdollisuuksia: hajuja, muita koiria, pupuja jahdattavana, pitkiä kävelylenkkejä tehtävänä jne.

Jos naisen (tytön) elämää rajoitetaan alusta alkaen antamalla ymmärtää, että lasten ja kodinhoito kuuluu enemmän naisille kuin miehille, hän on kuin tuo koiranpentu. Sen sijaan me voimme ja meidän pitää antaa naiselle iso maailma; kouluttaa hänet, antaa hänelle mahdollisuus luoda uraa ja nostaa hyvää palkkaa - ja SITTEN kysyä, haluaako hän palata pihamaalle. Jos haluaa, niin sehän on täysin fine.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä: aivan sama pojille/miehille. Mahdollisuus koulutukseen, uraan, palkkaan JA sen jälkeen mahdollisuus jäädä kotiin lasten kanssa.

Minun on mahdotonta ymmärtää, miksi joku vielä 2020-luvulla pitää lasten ja kodinhoitoa nimenomaan naisen tehtävänä. Aivan mahdotonta. En myöskään live-elämässä tai somessa, missä keskustellaan omalla nimellä, näe enää ollenkaan tällaisia mielipiteitä. Siksi olen edelleen aivan varma siitä, että tätä keskustelua lietsotaan itärajan takaa.

Juu, olen samaa mieltä. Elämä vaan ei ole sellainen. Naisella on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että naisen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää naisia, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Eikö tekstisi voisi (ja pitäisi) kuulua yhtä hyvin näin:

Miehellä on oikeus valita omat valintansa. Mutta saattaa olla niin, että miehen tehtyä omat valintansa, hän ei välttämättä koekaan onnellisuutta katsellessaan Keilaniemen korporaatiokonttorista merelle tai Ruoholahden lasitornissa aamukasilta maanantaina ilman perhettä, ilman lapsia. Tätä asiaa kun ei voi mitenkään peruuttaa eli se on aika hankalaa "jäädä kotiin lasten kanssa", kun valinnat on jo tehty päinvastoin. 

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena, en mitenkään arvosta tuota merinäköalaa. En jaksa ymmärtää miehiä, jotka valitsevat työuran innosta puhkuen. Itselleni rahat ja materia on sellaista, jota jaetaan muiden ihmisten kesken, ja nämä ihmiset ovat tärkeämpiä kuin se materia.

Kyllä, ehdottomasti! Sama koskee miehen valintoja. En ymmärrä miksi näin ei olisi. Tutkimusten mukaan miehet ovat onnellisempia kuin naiset keski-iässä näiden valintojen jälkeen.

Hyvä. Eli alkaisimmeko kaikki puhua ihmisten oikeuksista valintoihin, vanhempien oikeudesta jäädä kotiin lasten kanssa, kummankin puolison oikeudesta ja velvollisuudesta hoitaa kotia jne? Käyttämättä tekstissä sukupuolia.

Tuossa edellä juuri joku nainen hehkutti, kuinka upeaa oli olla kymmenen vuotta kotona. Miksi hänen miehensä ei saa(nut) kokea samaa? Missä on miesten oikeus olla kymmenen vuotta hoitovapaalla?

Kieltämättä millään lailla näitä oikeuksia kummaltakaan sukupuolelta, on hyvin tyypillistä kuitenkin, että miehet tienaavat enemmän kuin naiset ja ihan puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta on järkevämpää, että se perhe maksimoi nekin eurot eli jos se mies tekee 200e/h ja maksaa sen 8e/h, niin silloin ne resurssit tulevat perheen käyttöön. Tämä on vain esimerkki, eikä sitä tarvitse nyt ottaa mitenkään henkilökohtaisesti ja alkaa puhumaan "vaan rahasta", mutta jotenkin miehen ja naisen pitäisi päästä näissä analyyseissä kompromisseihin ILMAN, että lyödään feminismillä ja 50/50 ajattelulla päähän. Tästä pitäisi päästä ensin yksimielisyyteen, että nämä taloudelliset aspektit merkitsevät, ja perheen etu ensin, ei naisen etu.

Miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset ovat ottaneet iskua tuloihinsa ja urakehitykseensä jäämällä kotiin JA tähtäämällä alun alkaenkin matalammin palkattuihin ammatteihin. Juuri siksi nuorten naisten on tärkeää tiedostaa, että heillä on mahdollisuudet aivan samaan kuin ikäisillään pojilla/miehilläkin, juuri sen takia on tärkeää jakaa hoitovapaat puoliksi.

On aivan yhdentekevää, kumman pussista se 8 e kotisiivoojalle sen jälkeen maksetaan - toivottavasti yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat tallettavat saman summan yhteisiä menoja varten.

Tässä on aika paljon loogisia ongelmia minusta. Väite, että miehet ansaitsevat enemmän kuin naiset juuri siksi, että naiset synnyttää ei pidä paikkaansa. Naiset valitsevat kokonaan eri työuria kuin miehet. Lisäksi tuohon puolisovalintaan vaikuttaa usein se, että naiset itse eivät valitse rinnalleen miestä, joka tienaa saman verran kuin nainen, vaan mielellään he valitsevat sosiekonomisesti ylöspäin ja miehet alaspäin. Tämä ei siis ole miehen syy, että mies tienaa enemmän, koska nainen itse valitsi miehen, joka tienaa enemmän.

Ei synny kauppoja, kun lähtöpremissit on kovin erilaiset jotenkin. Jokaiselle joku, ja kaikilla on oikeus valita juuri sellainen puoliso kuin haluaa. Minulle henkilökohtaisesti tämä 50/50 ajattelu on pikkuisen punainen vaate. Kun avioliittolait eivät ole 50/50 on tosi riskialtista valita nainen, joka ajattelee koko ajan omaa etuaan. Avioliittolait ovat miehelle niin epäsuotuisat, että jotenkin sitä vaan sitten yrittää selvitä. Ja deittailuksihan sen jää.

Ei synny kauppoja. Kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa.

Naiset ovat valinneet matalapalkka-aloja juuri sen takia, että vanhanaikaisen ajatusmaailman mukaan ei ole pidetty sopivana, että naiselle ura on tärkeä. Näkyy tällä palstalla päivittäin suhtautumisessa Mariniin. Mutta se on muuttumassa, onneksi. Oikeustieteellisen, lääketieteellisen ja teknillisenkin yliopiston opiskelijoista yhä suurempi osa on naisia. Kiitos feminismin ja edelläkävijöiden, jotka ovat ottaneet vastaan (ja edelleen ottavat) paheksuntaa siitä, etteivät jääneet pullantuoksuisiksi kotiäideiksi. Olen ollut feministi siitä saakka kun lukiossa aloin asioista jotain ymmärtää ja pari sen aikaista klassikkoteosta luin eli yli 40 vuotta. Olen näiden vuosien aikana kuullut kaikki tyypilliset uhkaukset, kuinka feministit eivät pääse naimisiin, eivät saa lapsia, eivät ainakaan saa onnellista perhettä/elämää jne jne. Jo jossain aiemmassa kommentissani mainitsin, että minusta on käsittämätöntä, että tätä keskustelua käydään vielä 2020-luvulla.

Omat vanhempani toivoivat minusta opettajaa. Se oli heidän maailmankuvassaan hyvä ammatti naiselle. He eivät koskaan toivoneet, että minusta tulisi kunnanjohtaja tai pankinjohtaja tai tuomari. 1930- ja 1940-luvuilla syntyneille matalasti koulutetuille maalla asuville vanhemmille se oli ymmärrettävää enkä ole heille siitä (enää) katkera. Toivoisin kuitenkin ettei enää nykyaikana yksikään vanhempi rajoittaisi lapsensa maailmankuvaa tarjoamalla hänelle jotain tiettyä ammattia vain sen takia, että "se sopii naisille" tai ei ole liian korkeatasoinen! Vain sillä tavalla naiset suuntaavat niille työurille, missä ansaitsevat enemmän.

Mitä puolisovalintaan tulee, niin tälläkin palstalla on joku linkittänyt suomalaista tutkimusta jonka mukaan nimenomaan naiset pariutuvat alemmin koulutettujen kanssa, mutta kun en itse ole niihin perehtynyt niin en ota kantaa. Oman puolisoni tuloja, menoja tai omaisuutta en edes tiedä.

Lopuksi kysymys: MIllä tavalla avioliittolait ovat epäsuotuisammat sille osapuolelle, jolla on miehen vehkeet?

Hivenen on aggressiivinen meininki. Yritetään nyt ihan rauhassa keskustella. Naisia on korkeakouluissa enemmän kuin miehiä uskoakseni. Tätä ei ole kieltänyt kukaan keskustelija. Riennät huutomerkkien kera julistamaan feminismiäsi ja syytät kaikenlaista.

Puheet "nykyajasta" perustuu todella lyhyeen otokseen. Ihmiskunta on elänyt täällä tuhansia vuosia ja feminismi, ehkäisypilleri, ja seksuaalinen vapaus on ollut yhteiskunnassamme läsnä hyvin, hyvin lyhyen ajan. Nyt koko globaali kehitys menee niin, että väestö ikääntyy, ja avioliittoja on vähemmän ja syntyvyys on laskussa, ja nyt tapahtuu rakenteellisia muutoksia, joiden vaikutus yhteiskuntaamme on hyvin mielenkiintoinen ja tuntematon. 

Tässä prosessissa miesten oma osuus on olemassa. Me olemme siirtymässä kristillisestä yhteiskunnasta, missä konservatiiviset avioliitot mahdollistivat pariutumisen ja ns. betamiehen sekä naisen avioliitot täysin uuteen aikakauteen, missä miesten osallistumisaste yhteiskuntaan on alenemassa. Avioliitot menneinä vuosikymmeninä on luonut myös vakautta yhteiskuntaan maailmassa, jossa miesten tehtävänä oli muodostaa perhe, hankkia elanto ja kasvaa vastuuseen. Nyt ei tätä ole.

Mikä on sen seuraus, että emme muodosta enää monogaamisia avioliittoja ja parisuhteita? Sen pitää olla se, että suvut lakkaavat olemasta.

Et kai nyt tosissasi väitä, että nainen, joka saa aina lapset avioeron yhteydessä ja mies maksaa 18 vuotta laskuja näkemättä edes lapsiaan, että tämä ei muodosta miehelle mitään riskiä? Ollaan nyt rehellisiä.

Naisilla on sellainen käsitys että vaikka naisen ei tarvitse hoitaa perinteistä naisen rooliaan, miehen pitää pysyä tässä omassa vanhassa roolissaan maksajana, suojelijana. Ei se niin mene. 

Miehet "suojelijoina" ja "maksajina" on pelkkää nostalgista menneisyyden haihattelua ruusunpunaisten lasien läpi. Suomessa niitä perinteisiä, kunnollisia kotiäitejä on saanut hakata ja raiskata. Miehen omat taloudelliset tarpeet menivät silloinkin perheen edelle. Vaimon on tietenkin kiltisti pitänyt toteuttaa rooliaan kodinhengettärenä tyrannin alaisuudessa, että saa itsensä ja lapsensa ruokittua.

Ei ne naiset olisi sieltä kotoa halunneet pois, jos te miehet olisitte hoitaneet oman osuutenne kunnialla. Sitähän te konservatiivisetämiehet ette ikinä voi myöntää, vaan vika on feminismissä, kun naiset älysivät että heilläkin on ihmisarvo.

Oli aika järkyttävän huono kommentti, mitä tulee tutkittuun tietoon. On täysin kiistaton tosiasia, että ydinperhe, missä on kaksi vanhempaa antaa merkittävästi paremmat lähtökohdat lapselle menestymiseen yli sukupolvien. Tätä väitettä tukee tiedot rikollisuudesta, ylipäätään vankiloissa yksinhuoltajien lasten määrä oli muistaakseni 75%. Köyhyyden periytyminen oli merkittävästi suurempaa yksinhuoltajaperheissä, ja myös erilaiset vakavien massaväkivaltarikosten data puhuu puolestaan.

Väitteet siitä, että konservatiivinen ydinperhemalli olisi sisältänyt enemmän väkivaltaa, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

Nuo sun ydinperhe-tilastot on ajalta, jolloin ero ei ollut mahdollinen.

Nykyään tolkun ihmisetkin eroaa ja ydinperhe ei ole mikään tae onnesta ja menestyksestä, ehkä toisin päin. Nykyään lapset jo ymmärtävät pieninä, että perhedystrofiat ydinperheessäkään eivät ole ok.