Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

No ainakin sai käydä rauhassa lääkärissä että heti alettiin diagnisoida mielenterveydenhäiriöillä tai kaikessa viitattiin niihin.

Sellainen kaikenlainen kyttääminen on lisääntynyt, myös valtiovallan osalta ja että tavallisista asioista kuten vaikka ukonilmasta tai lumisateesta on tehty jotakin eriskummallista.

Mielensäpahoittamisesta ilmiönä en tykkää ollenkaan.

Nämä henkilökohtaisia mielipiteitä.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin, 45v, suomalaiset ovat hiljalleen muuttuneet käytökseltään ja vaatetukseltaan/olemukseltaan parempaan suuntaan. Enkä ole mistään perätakahikiän metsistä lähtöisin.

Jotkut varmaan käytökseltä parempaan, mutta jos syrjii köyhiä tai muita ihmisryhmiä ei ole hyvä ihminen. Tuntuu silti, että on käynyt ihan päinvastoin kun kerroit. Tuntuu että on pelkkiä festareita, viinanjuojia, ainetyyppejä, vihaisia ihmisiä miltei psykoottisia jonkun kimppuun hyökkäämässä sanallisesti, kauhea tupakointi koko ajan, keinotekoisia, teinimäisiä vanhempia ja jotenkin monet eivät piittaa muista yhtään. Kunpa olisin väärässä ja joku herääminen tapahtunut. Minusta jotkut vanhemmat ihmiset ja keski-ikäiset käyttäytyivät hyvin 80-90 luvulla sekä sivistyneesti, ottivat muut huomioon. Nykyään joku parikymppinen vetää skuutilla yli? 43v

Vierailija kirjoitti:

Some tekee ihmisistä idioootteja...hehehee

Mutta ei kaikista. Ihan hillittömän hauskaa läppää löytyy joka päivä vaikka fb:stä. Ihmiset osaavat nauraa itselleen, elämälle ja aikamme älyttömyyksille ihmeen hyvin. Eli somesta löytyy myös paljon kekseliäisyyttä, luovuutta, hassuttelua. Se on ihan mihin siellä silmä etsiytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Koko sana puliukko syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Puli on lyhenne pulituurasta, joka oli korvikealkoholina käytettyä spriitä.

Heti sotien jälkeen miesten alkoholismi räjähti. Asunnottomuutta oli paljon. Ongelma näkyi suuremmissa kaupungeissa. Kaikilla veteraaneilla ei ollut kotia johon palata ja suuri osa kärsi ptsd:stä, johon ei ollut muuta hoitoa kuin viina.

Jälkipolville kerrotaan vain sankaritarinoita, ei totuutta siitä, mikä oli sodan todellinen hinta.

Hyvä kommentti.👍

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

No, minä vasta reilu 40. Hampaita puuttuu ja kipuja ja vaivoja on ja sairautta. Silmät ei ole silti sameat ja ryhti on kohtalainen.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sai käydä rauhassa lääkärissä että heti alettiin diagnisoida mielenterveydenhäiriöillä tai kaikessa viitattiin niihin.

Sellainen kaikenlainen kyttääminen on lisääntynyt, myös valtiovallan osalta ja että tavallisista asioista kuten vaikka ukonilmasta tai lumisateesta on tehty jotakin eriskummallista.

Mielensäpahoittamisesta ilmiönä en tykkää ollenkaan.

Nämä henkilökohtaisia mielipiteitä.

Juu. Nykyajan diagnosointi on hullua, varsinkin jos on jo diagnoosit. Ihmisten pitäisi voida asioida rauhassa, ilman epämääräisiä kirjauksia ja paheksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri näin. Itse olen syntynyt 50-luvun puolivälissä; minut on siis kasvattanut sodan kokenut sukupolvi. Enkä puhu pelkästään omista vanhemmistani, vaan myös esimerkiksi opettajista. 50- ja 60-luvuilla lasten tärkein ominaisuus oli, että he eivät olleet vaivaksi aikuisille. En tiedä yhtään ikätoveriani, joka ei olisi saanut selkäänsä kotona. Tosin, koska lasten ruumiillinen kuritus oli sosiaalisesti hyväksyttyä, se, että itse sai joskus remmistä, ei ollut erityisen traumatisoivaa, koska niin saivat muutkin.

Tämähän on käännetty nykyään ihan päälaelleen ja nyt vanhempien tärkein ominaisuus on, etteivät aiheuta mitään vaivaa lapsilleen vaan antavat heidän rauhassa toteuttaa itseään ja palvella kuuliaisesti.

Ei se toinen ääripääkään hyvä ole, mutta täytyy sanoa että jo ehkä 10-vuotiaana itse mietin silloin vanhaan aikaan, että miksi aikuiset tekee lisää lapsia kun ei välitä niistä ja niistä on pelkkää haittaa ja vaivaa. Äidiltä kysyinkin miksi, ja hän totesi väsyneen ja alistuneen näköisenä että se on semmoista että kun mies ja Jumala sen määrää paljonko niitä tulee, ei ole vaimolla siinä sanaa sanottavana. Kun olin jo aikuinen ja joskus juteltiin näistä, hän sanoi sen suoremmin, miten inhotti kun mies taas halusi seksiä, koska pelkäsi että taas tulee raskaaksi ja ei kestä keho eikä talous enää yhtään lasta lisää. Jos ei tahtonut hyvällä antaa, piestiin antamaan ja otettiin väkisin. 

Hän oli aina suorastaan raivoissaan näistä vanha hyvä aika puheista. Hän kun oli sellaisessa asemassa yhteiskunnallisesti että oli oikein vanhojen aikojen huonojen puolien uhri, pääsemättä nauttimaan juuri niistä hyvistä. Esim. nykyään niin tärkeät koulut - äiti olisi halunnut mennä oppikouluun kun oli päätä varsinkin matematiikkaan, mutta eihän siihen ollut varaa ja siihen vielä äiti lisäsi: "eikä tyttö muutenkaan mitään kouluilla tee, perse siellä vaan leviää ja laiskistuu, pianhan sinä menet naimisiin ja sitten ollaan maha pystyssä joka vuosi ja soossin sekoittaisessa kuluu päivät".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Eipä kuitenkaan ole. Meillä oli tuiki tavallinen perhe, molemmat vanhemmat töissä. Kotikasvatukseen kuului hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus kaikkialla. Se oli itsestäänselvä asia.

Puliukoista oli puhetta ja sellaisia löytyi metsästä, melko kaukana asutuksesta. He olivat yhteiskunnan hylkäämiä sotainvalideja ja sotaveteraaneja. Kavereiden kanssa käytiin juttelemassa heidän kanssaan ja kuuntelemassa heidän tarinoitaan.

Nykyään on itsekkyys ja pinnallisuus selvimmin havaittavia ominaisuuksia. Kohteliaisuus tuntuu olevan kirosana.

M70

Tosiaan tätä kaipaan tähän aikaan,että lapsuudessani hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus kuului koti- ja koulukasvatukseen. Koulussakin oli kuri. Nykyään voi sanoa oikeastaan mitä vaan ja olla välittämättä,kun minä minä....minä en jaksa,minä saan olla tälläinen. Joku selkäranka puuttuu. Kaikki hyvät tavat ja niiden opettaminen jäävät enemmän yksilön vastuulle.

Ennen pienen lapsen piti olla hajuton, mauton, äänetön eikä saanu näkyä.

Nykyisin lapsi on nostettu tuolille ja vanhemmat palvoo ja lapselle mm. vastataan heti, kun se tulee kesken aikuisten keskustelun jotakin kysymään.

Amerikkalaisuus ja sen ihannointi on valitettavasti rantautunut.

Jos muistelen omia isovanhempiani, ero on ainakin uskonnollisuudessa. Uskonto oli esillä arkipäiväisissäkin asioissa, eli radion kuuntelussa ja kortin pelaamisessa. Moni asia katsottiin synniksi ihan ev.lut.-maailmassakin.

Toinen asia oli, että vanhuksia kunnioitettiin ihan eri tavalla, varmaankin siksi, koska lähihistoria eli sodat oli vielä hyvässä muistissa. Nykyään ei välitetä yhtään. Mistään.

Vierailija kirjoitti:

Olen 61 v ja mun mielestä ihmiset ovat ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tosin olen asunut koko ikäni pääkaupunkiseudulla eikä siten ole kokemusta edes lapsuudessani sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota ehkä oli maaseudulla. Ja saattaahan sellaista yhteisöllisyyttä olla maaseudulla edelleenkin, en tiedä.

Se mikä on muuttunut, on yhteiskunta ja ylipäätään maailma. Mahdollisuuksia tehdä erilaisia asioita on paljon enemmän. 

Sama ikä täällä ja asun eteläsuomessa.Sen olen huomannut että nykyään vouhotetaan asioista ihan sikana.Uutiset jauhaa samaa monta kertaa päivässä ja joka asiaan  kaivetaan aina asiantuntija jostakin vaikka eivät ole edes olleet niissä tilanteissa.Keksitään valittamista mitä typerimmistä asioista ja holhotaan ja tupataan sekoamaan joka asiaan mitkä eivät meille kuulu.Muut maat vain nauravat ja käyttävät hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

No ainakin sai käydä rauhassa lääkärissä että heti alettiin diagnisoida mielenterveydenhäiriöillä tai kaikessa viitattiin niihin.

Totta, arjessakin erilaisuus hyväksyttiiin suoraviivaisemmin. Ei sille tarvittu diagnoosia selitykseksi eikä mitään, tuo nyt on vaan tuollainen. Siellä ne oli näin nykymittapuulla ajatellen kehitysvammaiset, mielenterveyshäiriöiset yms. muiden seassa ja kaikki vaan tottuivat niiden metkuihin mutta ei sen enempää ajatelleet niitä. (Meidän kylällä yhtä Svantea kyllä ajatteli, koska toisin kuin muut paikalliset kylähullut, tämä oli vaarallinen, kyttäsi pensasaidoissa yms ja heitteli ihmisiä kivillä ja pyrki joskus nuoria tyttöjä väkisinkin ottamaan)

Silloin oli enemmän persoonallisuuksia jotka erottuivat joukosta. Eikä ollut myöskään yhtä kiire vaan ehdittiin olla kauan kylässä tai mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Äitisi onkin näitä ns. nykymummoja. Ensimmäistä sellaista sukupolvea jossa nainenkin saattoi tehdä omaa uraa. Edellä mainittu kuvaus sopii varmasti hyvin hänen äitiinsä ja isoäitinsä.

Lapsuudessani aikuiset olivat päähenkilöitä ja sitten kun itse sain lapset, niin ne ovat nyt päähenkilöitä. Itse olen saanut näin olla aina statisti.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin rehellisyys on vähentynyt. Ei omassa lapsuudessani tarvinnut kantaa polkupyöriä sisälle saakka, kyllä ne yleensä säilyivät lukittuna ihan omassa pihassakin. Ulko-ovet eivät olleet lukossa päiväsaikaan jne. Nykyisin varastetaan kaikki, mikä irti lähtee.

Samaa mieltä että rikollisuus on räjähtänyt käsiin.Meillä kyllä ainakin oli aina ovet  lukossa myös silloinkin kun tultiin koulusta.Ulko eteiseen päästiin ja äiti oli tehnyt sinne eväät ja mehut.Oltiin siellä kunnes muori tai isä tuli kotiin.Äiti tuli vasta illalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen alle 30 mutta kyllä varmaan ihmiset ovat toimineet aika erilailla aikaa ennen nettiä. Jossain määrin varmaan kivakin, ettei tarvitse jonottaa pankissa, mutta on sitten aika sairaasti ongelmiakin.

Ei pankissa tarvinnut jonottaa, siellä oli kaikki kylän merkonomit hyvissä töissä, ensimmäiselle vietiin pankkikirja, johon tämä kirjoitti mitä tilitä otti ja sitten mentiin kassalle, jossa kassaneiti laski käteen setelit ja leimasi kirjan. Toki siinä meni aikaa, mutta kun nyt ajattelee, se oli lähes juhlallinen hetki, nyt istuu vessassa ja hyväksyy nettikaupan laskun.

Oikein mihinkään ei haluttaisi käyttää aikaa. 

Moni ketjuun kommentoi asioita, jotka yhteiskunnassa - ei suinkaan ihmisissä - on muuttunut. Ei ennenkään olisi ollut yhteisöllisyyttä, jos olisi ollut vaihtoehtoja. Mutta kun ei ollut. Anoppia oli pakko sietää, koska ilman anoppia ei selvinnyt monista asioista. Samoin miniää oli pakko sietää, jos halusi tulle huolehdituksi vanhana. Naapurit auttoivat remonttihommissa, koska ei ollut remonttifirmoja eikä kotitalousvähennyksiä verotuksessa. Monet kertovat myös koulussa opetetuista asioista. Jos lasten koulu olisi ollut silloin samalaista kuin lasten koulu on nyt, ihan samanlaisia oltaisiin mekin oltu kuin nykylapset. Tai jos lapsia edelleen saisi kurittaa, kyllä nykylapsistakin kasvaisi auktoriteetteja kunniottavia kuten me ikäloput. 

Minä itse koen hyvänä sen, että meihin lapsiin ei niin kiinnitetty huomiota. Oli ihanan vapaa lapsuus maalla. Päivät juostiin ulkona ja kehiteltiin monia leikkejä. Uitiin ja retkeiltiin. Koulu hoidettiin itse, eikä vanhemmat stressaantunut wilmoista yms

Kotiin tultiin kotiintuloaikana, eikä vanhemmille soitettu suuta. Mutta muuten saatiin vapaasti mennä.

Vanhemmilla oli omaa elämää, kun ei tarvinnut palvoa lapsia ja sanoittaa tunteita yms

Sanomista tuli, jos teit jotain väärää. Esim. Kerran varastin karkkia kaupasta. Äiti vei kauppaan ja pani palauttamaan ja pyytämään anteeksi. Ei jäänyt traumoja, mutta en ole sen jälkeen varastanut. Nykyään se olisi nöyryyttämistä ja tätä kai jossain perheterapiassa luotaisiin.

Ei ole ahdistuksia ja huonoja muistoja lapsuudesta

Nainen vm64