Hei te 50/60/70-vuotiaat!!! Miten ihmiset ovat muuttuneet siitä minkälaisia ihmiset olivat "ennen"???? Siis olivatko ihmiset ennen oikeasti ...

Hulluna olisi pidetty, jos ois kuvannut paljaita pakaroitaan ja jakanut siitä kuvia kaikille. Nettiä ei tietenkään ollut mutta olisi pistänyt valokuvia per**estään jakoon tutuille ja tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Täällä oli muutama päivä sitten keskustelu, jossa veljen/sisarentytär paheksui tätinsä testamenttia seurakunnalle. Moni oli (aloittajan ohella) siinä keskustelussa sitä mieltä että perintö kuuluisi auttajalle "palkaksi". Ennenvanhaan se ei olisi tullut kuuloonkaan. Silloin autettiin sitä joka apua tarvitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta tällainen kohta nelikymppinen, mutta vastaan silti.

Minusta nykyaikaa vaivaa tietynlainen hysteriahakuisuus ja yletön pöyristymisen halu. Ei tällaista ollut vielä 2000-luvulla, ollaan menty nopeasti jotenkin överiin suuntaan tuon suhteen. Minusta tarvittaisiin jäitä hattuun kaikille ja rationaalista rauhallisuutta takaisin.

Mutta muuten ollaan kyllä menty eteenpäin monissa asioissa. Vaikkapa erilaisuuden hyväksyminen on nykyään ihan eri tasolla kuin vaikkapa mun kouluaikoinani 90-luvulla.

Totta. Tähän lisänä vielä se, että kaikki asiat pitää tiedostaa, käsitellä ja prosessoida. Ennenkin oli vaikkapa omaan identiteettiin tai toisten olemiseen / tekemiseen liittyviä ei-niin-selviä asioita, mutta niiden annettiin olla ja käsittelyn tapahtua ajan kanssa. Nyt pitää heti aloittaa aktiivinen käsittely ja asian purku ja tehdä siitä vielä mielellään julkista. (Omana mielipiteenäni yhtään ihmettele, miksi nykyään ollaan niin stressaantuneita. Varmasti on muitakin syitä, mutta tässä kyllä yksi.)

Vierailija kirjoitti:

Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.

Talkoohenki on melkein kokonaan poissa. Se todellinen talkoohenki,missä kaikki touhusivat ja syötiin sitten yhdessä. 

Nykyään raha puhuu,pitäisi maksaa kaikesta ei auteta yhteisen tekemisen ilosta. 

Esim. Ennen maalattiin taloa talkoilla,nykyään vingutaan siitä mitenhän saisi muutaman kympin jos joku trulisi auttamaan. Ei mielellään auteta talkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Sivistystaso on romahtanut, kouluissakaan ei opeteta kuin puolet siitä mitä vielä 80 -luvulla. 

Yleistieto on tosiaan aika heikolla tolalla, ja tämän huomaa katsomalla ihan television tietovisoja. Jos ei noihin sitten tahallaan valita niitä vähän tyhmempiä ihmisiä?

Ihmiset ovat useammin pinnallisia ja itsekeskeisiä minäminä tyyppejä nykyään. Tätä olen huomannut aivan selvästi.

T. N melkein 52v

Vierailija kirjoitti:

Yhteisöllisyys on vähentynyt. Aiemmin naapureidenkin kanssa oltiin ystäviä, käytiin paljon toisten luona kylässä, autettiin. Nyt sitä on aika lailla yksin. Ihmiset ei jaksa töiden jälkeen tehdä mitään, naapurien kanssa ei puhuta, hyvä jos tervehditään. Ihmiset on uuvuksissa, perheet ja vanhukset jäävät oman onnensa nojaan.

Totta. Tuntuu,että nykyään ei tarvitse olla kohtelias ja ottaa kaikkia huomioon,vaan mennään enemmän minä minä -asenteella :/ jos jonkun naama ei miellytä,näytetään se rohkeasti. Esim.uusi sukuun tullut ihminen saattaa olla niin nykyaikainen,että jos häntä ei suvussa jonkun naama miellytä eikä joku sovi hänen tyyliinsä ja värimaailmaan tai tanssi hänen pillinsä mukaan,niin käytös voi olla hyvin erikoista  :O. Itse olen oppinut käytöstavat ja ihmisten kunnioittamisen. Kaikista ihmisistä ei tarvitse pitää,mut voi silti käyttäytyä ja tosiaan ottaa muut ihmiset enemmän huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen otettiin toiset paremmin huomioon, auttavaisempia, talkoohenkisiä, ei oltu näin pinnallisia. Väkivaltaa vähemmän.

Minä väitän, että väkivaltaa oli enemmän, mutta se oli piilossa. Vaimoa sai lyödä ja lapsia rangaistiin selkäsaunoilla.

Asia on juuri näin. Itse olen syntynyt 50-luvun puolivälissä; minut on siis kasvattanut sodan kokenut sukupolvi. Enkä puhu pelkästään omista vanhemmistani, vaan myös esimerkiksi opettajista. 50- ja 60-luvuilla lasten tärkein ominaisuus oli, että he eivät olleet vaivaksi aikuisille. En tiedä yhtään ikätoveriani, joka ei olisi saanut selkäänsä kotona. Tosin, koska lasten ruumiillinen kuritus oli sosiaalisesti hyväksyttyä, se, että itse sai joskus remmistä, ei ollut erityisen traumatisoivaa, koska niin saivat muutkin.

Kaiken kaikkiaan maailma on koko ajan menossa suvaitsevampaan ja inhimillisempään suuntaan. Nykyään ymmärretään, että ihmiset voivat olla erilaisia mutta silti samanarvoisia. Vielä 60- ja 70-luvulla sekä naisten että erilaisten vähemmistöjen elämä oli Suomessakin paljolti sen kuuluisan patriarkaatin taskussa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli köyhän pirtin maalaisemäntä. Hän oli viisikymppisenä jo ihan täysi mummo. Hampaita puuttui ja huulet sen takia vanhustyyliin "rullalla", hiukset harmaat ja ohuet ja huivilla sitten niitä peitti, ryppyinen ja ennen kirkkaan siniset silmät haalistuneet, kumara ryhti ja paljon kipuja ja väsymystä ja vaivoja. Pukeutui lähinnä pitkiin mekkoihin, essuun ja johonkin paitaan, kuten hänen nuoruudessaan "rouvat" pukeutuivat. Itse oon nyt 48 enkä kyllä vielä ole ihan hampaattoman kiikkustuolimummon tasolla :D

Oma isoäitini oli myös vajaa 50-vuotiaana harmaantunut, kutistunut ja rypistynyt mummo. Omia hampaitakaan hänellä ei ollut enää silloin.

Minun äitini on syntynyt vuonna31 ja just katsoin hänen 50v kuvaan. Oli upea, hoikka nainen, kenellä paksu tumma tukka. Ei todellakaan mikään hampaaton mummo. Ja ihan maalla asui koko ikänsä

Vierailija kirjoitti:

Nuoriso on nykyään paljon fiksumpaa kuin ennen, tai ainakin silloin kun itse oli nuori. Sääli että maailma on muuttunut hankalammaksi pärjätä.

T. mies 62v jolla on 19v tytär.

Minusta taas se äänekkäin osa nykynuorista on selvästi tyhmentynyt: huono yleissivistys, jatkuva itsensä paljastelu ja tyrkyllä olo sekä asiantuntijan leikkiminen ilman mitää oikeaa osaamista.

Vierailija kirjoitti:

Asia on juuri näin. Itse olen syntynyt 50-luvun puolivälissä; minut on siis kasvattanut sodan kokenut sukupolvi. Enkä puhu pelkästään omista vanhemmistani, vaan myös esimerkiksi opettajista. 50- ja 60-luvuilla lasten tärkein ominaisuus oli, että he eivät olleet vaivaksi aikuisille. En tiedä yhtään ikätoveriani, joka ei olisi saanut selkäänsä kotona. Tosin, koska lasten ruumiillinen kuritus oli sosiaalisesti hyväksyttyä, se, että itse sai joskus remmistä, ei ollut erityisen traumatisoivaa, koska niin saivat muutkin.

Tämähän on käännetty nykyään ihan päälaelleen ja nyt vanhempien tärkein ominaisuus on, etteivät aiheuta mitään vaivaa lapsilleen vaan antavat heidän rauhassa toteuttaa itseään ja palvella kuuliaisesti.

Ihmisistä on tullut herkkähipiäisempiä. Jokaisesta kuviteltavissa olevasta asiasta loukkaannutaan.

Mutta toisaalta tämän päivän 60- ja 70-vuotiaat ovat jotenkin rennompia ja avarakatseisempia kuin minun nuoruuteni aikaiset 60- ja 70-vuotiaat.

Vierailija kirjoitti:

Hulluna olisi pidetty, jos ois kuvannut paljaita pakaroitaan ja jakanut siitä kuvia kaikille. Nettiä ei tietenkään ollut mutta olisi pistänyt valokuvia per**estään jakoon tutuille ja tuntemattomille.

:D :D

Luottaminen ja rehellisyys on häviämään päin.

Itsekkyys ja röyhkeys lisääntyy.

Esim vanhempani olivat molemmat työikäisiä töissä valtion virastoissa. Heidän puheilleen pystyi menemään kuka vain. Soitti summeria vaan ja asui sisälle.

Itse kun olen samassa valtion virastossa, niin valtavat turvajärjestelyt. Asiakkaisiin ei luoteta ja toivotaan, ettei sinne kukaan edes tulisi paikan päälle.

Ennen siellä oli kaikilla oma huone, jossa keskittyä. Nykyään talo saneerattiin sisältä suuriksi avokonttoreiksi. Rauha pois.

Kaikki paperina tuleva posti skannataan digimuotoon.

En tykkää yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kärjistys lisää, mutta ehkä avaavina esimerkkeinä kuitenkin:

Ennen kaikki lapset opetettiin siihen, että toisen omaa ei ilman lupaa oteta, ei edes hiekkalapiota tai jotain muuta vähäpätöistä, ja omistakin tavaroista pidetään huolta - edes sitä hiekkalapiota ei saanut hukata, koska uutta ei niin vaan saatu. Nykyään tavaraa on niin paljon, että niitä toisaalta jätetään minne sattuu ja toisaalta otetaan omaksi, kun satutaan löytämään, koska "mitä välii?!".

Edellisestä johtuen entisajan polkupyörävaras häpesi - häpesi paitsi sitä, että jäi kiinni, mutta ihan vaan varkauttaankin. Nykyään varastetaan ihan surutta - mitä välii?! - koska luvatta ottaminen ei ole kasvatuksessa enää niin paha juttu. Sama koskee mm. juopuneena hölmöilyä - juoppoja on ollut aina, mutta entisaikojen juoppo häpesi tekemiään tyhmyyksiä. Nykyään - hmmm, no niin.

Ihan sama kaava pätee toisten huomioimiseen mm. busseissa, kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa. Entisaikaan vanhemmat huomauttivat, jos seistiin keskellä väylää eikä väistetty, kehottivat olemaan hiljempaa, jos huudettiin jne. jne. Nykyään monikaan ei edes ymmärrä, mitä esimerkilläni tarkoitan, koska muiden huomioimiseen ei enää opeteta, vaan on "normaalia" keskittyä vain itseensä ja omiin menemisiinsä.

Hmm, jotenkin tuntuu että nuo menneet kokemukset on vähän "korkeamman yhteiskuntaluokan" parista kuin nykyiset. Kun itse olin siellä pohjalla vanhoina aikoina, ei siellä tuommoisista tavoista piitattu tai mitään huomioimista opetettu. Mukulat kasvoivat miten kasvoivat siinä itsekseen, ei niitä kasvatettu. Nykyäänkin ne on usein niitä vähän huonompiosaisia, joiden lapset pääosin on noita jotka ei välitä esim. varastamisesta kunhan ei kiinni jäisi eikä osaa huomioida muuta. Yhtä lailla nykyaikana hyväosaiset tai sivistyneet kodit opettaa niitä kuin vanhoinakin aikoina, ja yhtä lailla niin nyt kuin ennen on koteja joissa ei välitetä.

Nämä yhteiskunnalliset erot ovat kyllä tärkeä pointti. Itsellänikin on ketjua lukiessa ollut tunne, että moni entisajan hyviä tapoja ja kohteliaisuutta muisteleva taitaa olla ollut keskiluokkaisen porvarisperheen kasvatti.

Eipä kuitenkaan ole. Meillä oli tuiki tavallinen perhe, molemmat vanhemmat töissä. Kotikasvatukseen kuului hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus kaikkialla. Se oli itsestäänselvä asia.

Puliukoista oli puhetta ja sellaisia löytyi metsästä, melko kaukana asutuksesta. He olivat yhteiskunnan hylkäämiä sotainvalideja ja sotaveteraaneja. Kavereiden kanssa käytiin juttelemassa heidän kanssaan ja kuuntelemassa heidän tarinoitaan.

Nykyään on itsekkyys ja pinnallisuus selvimmin havaittavia ominaisuuksia. Kohteliaisuus tuntuu olevan kirosana.

M70

Vierailija kirjoitti:

Luottaminen ja rehellisyys on häviämään päin.

Itsekkyys ja röyhkeys lisääntyy.

Esim vanhempani olivat molemmat työikäisiä töissä valtion virastoissa. Heidän puheilleen pystyi menemään kuka vain. Soitti summeria vaan ja asui sisälle.

Itse kun olen samassa valtion virastossa, niin valtavat turvajärjestelyt. Asiakkaisiin ei luoteta ja toivotaan, ettei sinne kukaan edes tulisi paikan päälle.

Ennen siellä oli kaikilla oma huone, jossa keskittyä. Nykyään talo saneerattiin sisältä suuriksi avokonttoreiksi. Rauha pois.

Kaikki paperina tuleva posti skannataan digimuotoon.

En tykkää yhtään.

*työikäisinä

Vierailija kirjoitti:

Oliko narkkareita ja puliukkoja vähemmän? Olivatko he piilossa vai joka paikassa kuten nykyään?

Koko sana puliukko syntyi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Puli on lyhenne pulituurasta, joka oli korvikealkoholina käytettyä spriitä.

Heti sotien jälkeen miesten alkoholismi räjähti. Asunnottomuutta oli paljon. Ongelma näkyi suuremmissa kaupungeissa. Kaikilla veteraaneilla ei ollut kotia johon palata ja suuri osa kärsi ptsd:stä, johon ei ollut muuta hoitoa kuin viina.

Jälkipolville kerrotaan vain sankaritarinoita, ei totuutta siitä, mikä oli sodan todellinen hinta.

Ennen ihmiset olivat kohteliaampia, autettiin toisia, ja kyläiltiin huomattavasti enemmän.

Myös vaatimattomuus ja normaali elämä riitti; ei tarvinnut kaikkea kokea ja nähdä... toki jos olisi ollut rahaa niin sitten varmaan.

Nykyelämä on laadullisesti hyvää, mutta hyvin pinnallista.

M55