Tuntuisiko sinusta pahalta, jos mies ei haluaisi (koskaan) naimisiin?

Meillä on testamentit kuolemantapauksen varalle.

Jos minulle sattuu jotain, mieheni saa ensisijaisesti omaisuuteni (lasten ollessa alaikäisiä) ja toisin päin.

Lasten ollessa täysi-ikäisiä, lapset perivät kokonaan.

Eron sattuessa omistamme jo valmiiksi puoliksi omaisuutemme, joten riitoja ym. ei niitten puolesta tule.



t. 8

Jos ootte hirmu fiksuja niin älkää veikkonen naimisiin menkö. Miettikää itse toki raha-asianne ja lasten huoltajuus- ynnä muut kuviot eron tai kuoleman kohdatessa. Mutta tehkää nyt niistä mustaa valkealla silti sopimukset, sillä kriisin kohdatessa on sitten jo myöhäistä eikä puolisoa erottuaan enää teidän hyvinvointinne kiinnosta tai puoliso ei voi kuoltuaan siihen enää vaikuttaa.



Meille muuhun elämään keskittyville on onneksi olemassa tuo valmis instituutio, " peruskivi" , jonka toteutuessa ei tarvitse uhrata ajatuksia etukäteen ennen kuin se ero tai kuolema tulee. Paitsi avioehto on hyvä tehdä jos siltä taloudellisesti ottaen tuntuu...



Avioliiton kautta Suomen laki pitää mahdollisimman hyvin huolen että mahdollinen omaisuuden jako on reilu ja eikä leskeä tai lapsia unohdeta.



Tunteiden kanssa ei ole niin avo- kuin avioliitollakaan mitään tekemistä, monenlaista hiihtäjää päätyy molempiin liittoihin! Sitoutumisen aste on usein avioliitossa korkeampi, uskalletaan lupautua Suomen lain huomaan.

Vierailija:

Avoliitosta on helppo lähteä, ja niin kauan kun toinen pysyy rinnalla, tietää että toinen on aidosta halusta yhdessä.

Avioliitosta ei niin vaan lähdetäkään. Siihen on alettu sillä periaatteella, että yhdessä ollaan hautaan asti (halutaan tai ei). Kuinka paljon onkaan kulissiliittoja? Ero on vaikeaa, ei haluta puolittaa omaisuutta tms.. joten PAKKO olla yhdessä.

Tuntuu, että avioliitossa kumppanista tulee helposti toiselle itsestään selvyys.

Vierailija:

Minusta avoliitossa eläminen on kuin toinen jalka olisi koko ajan oven välissä, valmiina lähtemään.

t. 6v aviossa

t. nro 8, jolla 10 vuotta avoliittoa takana.

eipä tuo omaa exää paljon hidastanut, kun yllättäen päätti ottaa eron. Ainut ero avoliittoon oli, että piti odottaa huikeat puoli vuotta, että ero oli virallinen. Eli aika ei siis käytännössä ollut paljon paskaakaan.

Omaisuus- ja huoltajuusjutut ois pitänny sopia ihan samalla tavalla olipa avo- tai avioliitossa

Enpä usko, että pahalta. Hölmöltä tuntuisi kieltäytyä kuitenkin mahdollisesta leskeneläkkeestä ja siitä, että saisi kuolemantilanteessa jäädä omaan kotiin asumaan.

Vierailija:

Itsestäni kuitenkin tuntuu, etten missään tapauksessa haluaisi niitä lapsia hankkia, jos ei naimisiin menosta ole mitään takeita :(

ap

Kannattaisiko sun puhua myös miehesi kanssa tunteistasi. Voiko hän todella jättää ne huomiotta ja jos voi, onko hän sellainen mies, jonka kanssa haluat elää (ja myös ne kaikkein vaikeimmat hetket, joita jokaiseen suhteeseen väistämättä tulee).

ja olen yrittänyt sitä vähän jarrutella näiden seikkojen takia. on muitakin (käytännön) syitä, mutta tämä on yksi... Ollaan yritetty jutella, mutta miehellä on joku ihmeellinen ideologia tästä asiasta... en oikein aina ymmärrä hänen ajatusmaailmaansa. Hän on ilmaissut haluavansa aivan ehdottomasti sitoutua juuri minuun lopuelämäkseen ja toisteleekin tätä usein... mutta naimisiin ei siis halua :(

ap

Mulle avioliitto merkitsee sitä lopullista sitoutumista.

En nyt vähättele halujasi päästä vihille, mutta siis mietipä asiaa siltä kannalta, että rakastaisitko miestäsi enemmän, jos olisitte naimisissa? Entä hän sinua? Onko pettäminen avoliitossa mielestäsi sallittavampaa kuin avioliitossa?



Kyllä kaksi ihmistä voi olla toisiinsa sitoutuneita, vaikka eivät naimisissa olekaan. Jos sukset menevät ristiin täysin, eikä asia puhumalla selviä vaikka miten selvittäisi, niin ero siitä seuraa joka tapauksessa, oli sitten avossa tai aviossa (niin, ellei sitten jompikumpi tai molemmat halua leikkiä marttyyria ja kärsiä). Avoliitosta lähteminen onnistuu vaikka samantien, avioliitosta lähtemiseen menee virallisesti 6kk, mutta sen konkreettisen lähdön voi tehdä aivan yhtä nopeasti kuin avoliitostakin.



Minua jotenkin hämää tuo, että jotkut eivät usko miehensä OIKEASTI haluavan yhteistä elämää, ellei hän halua (heti) naimisiin. Kyllä sinun ap pitäisi miestäsi sen verran tuntea, että tiedät, voitko luottaa hänen tunteisiinsa ja sanaansa vai et.



Naimisiinmeno tuo sen yhden i-kirjaimen lisää suhteeseenne, ja virallistaa suhteenne. Mieti, voisitko kuitenkin olla rakastamasi miehen kanssa yhtä onnellinen, vaikkette naimisissa olisikaan. Lähtökohtaisesti täytyy muistaa, että rakkaus ei sormusten vaihdon myötä kasva, mutta ajan myötä parisuhde kasvaa kyllä, avossa ja aviossa.

en usko, että meistä kumpikaan pettäisi avo- tai avioliitossa. Ei se avioliitto kai sinänsä parisuhdetta miksikään muuttaisi, mutta jotenkin vain TUNTUISI paremmalta omasta mielestäni olla naimisissa. En osaa sitä sen tarkemmin selittää. Muutenkin suhteessamme minä arvostan paljon enemmän kaikkia traditioita ja perinteitä, mies ei sellaisista piittaa - mikä tuntuu välillä pahalta, sillä ne ovat itselleni tärkeitä.

ap

Et sinä häntä voi pakottaa, tai jos pakotat, niin odota vain, niin kyllä se miehen katkeruus siitä sitten kasvaa..



Odota rauhassa, voihan olla että mies joskus muuttaa mielensä. Mutta sinuna varautuisin henkisesti siihen, että ei muuta. Pystytkö sinä elämään sen asian kanssa, ja onko avioliitto sinulle niin tärkeä että haluat vaihtaa miestä, se on sinun asiasi.

Mies näki, että avioliitto on jonkun päätepiste, minä taas ajattelin että se on alku. Jutelkaa lisää siitä, mitä teille avioliitto merkitsee.



Mieheni sanoi että ei hän voi mennä naimisiin ennen kuin hän voi olla 100 % varma että hän pystyy esim. elättämään minut tarvittaessa koko loppuelämäni ajan. Hän nimittäin ajatteli että avioliitossa hänelle syntyy elatusvastuu - niinkuin tietysti lain mukaan syntyykin.



Minä taas ajattelen että avioliitto on se alku ja peruskivi, jonka päälle vasta todellinen suhde rakennetaan ja turvallisuutta ei voi syntyä ellei perusikivi ole paikoillaan.



Minä totesin että en edellytä hänen elättävän itseäni, näytin palkkakuittini yms. Mies ymmärsi myös peruskivi-pointtini.



Juttelumme jälkeen kului vain pari viikkoa, kun mies kosi, ja menimme naimisiin siitä kolmen kuukauden kuluttua.

Olin 3kk työttömänä, ja sain työttömyyskorvausta noin 100 euroa kuussa, koska miehen tulot vaikuttivat. Eli ei ole mikään vain avioliiton juttu tuo, omituista jos miehesi ei sitä ennen tajunnut..

Avioliitossa olevat väittävät, että aviossa ollaan enemmän sidoksissa toisiinsa ja että avioliitosta ei ole niin helppo lähteä.



Minun mielestäni tuo on täyttä paskaa. Avoliitossa voi olla aivan yhtä sitoutunut kuin avioliitossa. Kyllä se vaan on niin, että jos asiat ovat siinä pisteessä, että ollaan eroamassa niin se on aivan sama, ollaanko aviossa vai ei. Sen sijaan paljonko enemmän eropäätökseen vaikuttaa lapset. Jos on yhteisiä lapsia, on eroaminen paljon vaikeampaa.

Ihan päinvastoin, kun hän ei halua, en sitten minäkään. Pelkään vain, että tulen katkeraksi. Yritän välttää sitä.

Taloudellisista asioista tässä ei ole miehen puolelta kyse, hän antaisi vaikka koko omaisuutensa minulle :)

ap

Vierailija:

Avioliitossa olevat väittävät, että aviossa ollaan enemmän sidoksissa toisiinsa ja että avioliitosta ei ole niin helppo lähteä.

Minun mielestäni tuo on täyttä paskaa. Avoliitossa voi olla aivan yhtä sitoutunut kuin avioliitossa.

" Tietysti se on sinun mielestäsi paskaa, koska itse et ole naimisiin PÄÄSSYT!"



Oho! :) Onko täällä palstalla muita, kuin avohoitopotilaita?





-34-

Ota selvää! Sitten voitte keskustella siitä, miten realistisia hänen ajatuksensa ovat.

Onneksi se halusi!

Vierailija:

Oho! :) Onko täällä palstalla muita, kuin avohoitopotilaita?

-34-