Lue keskustelun säännöt.
Murteela
Hei ystävät. Aiempi Murteela -keskusteluketju oli eilen sulettu täälä vauva.fiissä.
Erikoinen juttu. Yritettään uuvelleen. Oishan se kiva, ku ois meillä vanahoilla ihimisillä joku kiva paikka, missä pittää toisiimme yhteyttä.
Mukavaa päivää kaikille lukijoille ja kirjottajille.
Kommentit (2482)
Mistä sie Doris tuon kissan hännän sait ajatuksiin? Oisko netistä löytyä eri maihen sananlaskuja käännöksineen? Miulla on kirja, mutta en ollenkaa muista mihi oon sen laittant.
Mie taijjan enemmänkii retostella tekemättömillä töillä.
Lainaus: Suomalaiset katsovat vaatimattomuuden niin suureksi hyveeksi, että vähäistäkin itsensä esilletuomista tai kehumista on pidetty suurena syntinä. Täst vissii löytyy juuret sille, että suomalaiset ei nii tule suurine keksintöineen ja ideoineen maailmalla esille, se vaatimattomuus. Ja keskusteluissa jääpi syrjään kun ei rohkene korottaa ääntään. Millainen maa Suomi on, no tietysti kylmä ja pimeä ja hyttysiä kesällä. Laiska töitään luettelee...
On myös hyödyllistä kuunnella toisten kehuja, kun saattaa löytyä jokin neuvo asiaan, minkä korjaaminen tai ostaminen helpottuu satunnaisten keskustelujen kautta. Hyvä kun jotkut taitojaan esittelee.
Mie laitoin Sofialle tuon viestin kun meijjän miehet on tosiaa niin pelle pelottomia kaikessa. Samoin meillä kaasupullot ja sirkkeli hänen käsissää ovat iha normaalii. Auton korjaamine, ku on se vanha T3 meillä, ni sen hää itse korjaa - ei myö luovuta siit vanhast autost. Miu autoo ei hää ala korjaamaa ku se on diesel Fabia ja valitettavast elektroniikkaa täynnään. Tuolla T3 on jos mitkäkii tuttavuudet solmittu ja ain ollaan saatu olla juttuloissa toisten samanhenkisten kanssa.
Sofia onko teillä jatkuva haku OKT suhteen, kun sopivan löytäminen on aikaavievää?
Jatketaan sunnuntaita.
T. Saiko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissa ja häntä
Siks kyselin, kun oon saanu kuulla ihan eri versioita
Sama: helppoa kuin heinänteko = on siis tosi vaikeaa, laitetaanpas kokematon heinää seivästämään
Tämäkin sanonta saa monenlaisia selityksiä, siksi kyselin teiän mielpiettä
Doris
Iltaa.
Doris, kiva, että sun kantapäät on jo paremmat eikä tullu vaurioita raspista.
Ja kiitos ku lisäsit mun heikkua viinitietämystä. :) Mielenkiinnolla ootan, millanen sun oma käsitys on tuosta kissanhäntä -asiasta ja mitä muut siitä sanovat. Tuo "heleppua ku heinänteko" voi olla heleppua tai vaikiaa riippuen kuka sen sannoo. Maaseuvulla heinämiesten suusta on eri asia ku heillä, jotkei oo ikinä heinää teheneet, koonneet jne.
Saiko, mun mies kerto mulle, mikä auto se T3 on. Hää ku on kans automiehiä. Tottunu laitteleen vanahoja autoja eikä tykkää näistä uuemmista, ku niitei pysty kaikilta osin ite korjaamaan, tai ehkä osin pystyy, jos hankkii tai tekkee niihin ite työkalutki.
Ja ollaanhan me aktiivisesti lähes ympäri vuojen ja usiamman sitä pikkutalua etitty. Alakaa vaikuttaa siltä, että pitänee vaan ettiä joku vuokra-asunto ja miehen harrasteautot pitäs saahan kans johonki ulukopuoliseen talliin, ku ei monisa rivitalloisa oo ku yks autopaikka vaan. Sitte vois muuttaa vuokralle ja jättää talloon sen verran huonekaluja, mattoja ja verhoja, että sois helepompi myyä ku täysin tyhyjillään oleva talo.
Vuokra-asunnosa ollen ois helepompi ostaa se pikkutalo, jos se sittenkään löytyy. Kyllä se harmittais, jos joutus monta vuotta olleen vuokralla ja miehellä ois vielä joku autotalli vuokralla. Kalliiksikki tulis ja ois mulla yksinäistäki, ku mies ois kuitenki enimmäkseen sielä tallilla jossain.
Ylleesä soon ollu niin, että jos hyvä talo tullee myyntiin, niin ei siinä vaiheesa ehi ensin ommaa myyä, vaan joku muu ostaa sen hyvän talon ylleesä nokan eestä ja ussein noon menny heti samalla viikolla, ku ovat etuovveen tulleet. Jotku jopa samana päivänä. Jotenki tämä tilanne hirvittää. Lottovoitto ois nyt poikaa - tai tyttyä.
Lepposaa illanjatkua kaikille! :) Sofia
Tuoki kävis, vaikkei ihan oo toiveitten talo: https://www.kastelli.fi/wp-content/uploads/2016/10/city-105_123-web.jpg
Iltapäivää.
Meijän suunnalla on tällä viikolla hävittäjäharjotukset ja meteli sen mukanen, mutta tullee turvallinen olo, ku tietää, että suomalaisten turvallisuuesta pietään huolta.
Eräs sukulainen oli saanu lauantaina aivoinfarktin. Ikkää vasta 70 vuotta ja terveelliset elämäntavat kaikin puolin. Onneksi hää oli ehtiny suht hyvin hoitoon. Pikkusen kuulosti puhheesta ettei oo ihan ennallaan puhuminen, mutta aivot pelas muuten hyvin ja kävelykyky on myös tallella, onneksi. Ei tosin tienny yhtään, kuinka kauan pittää olla sairaalasa.
Ei sitä koskaan tiiä, millon elämä hetkesä muuttuu. Siksi oiski hyvä tehä elämäsä semmoseksi, että vois ilota päivistäsä niin kauan ku niitä riittää. Kovasti toivon, että ossaisin meijän elämän muuttaa, mutten toki yksin voi päätöksiä tehä. Mies on niin kiinni harrastuksissaan, ettei hää mielellään ees aattele, että tästä pitäs johonki muualle lähtä, ku kaikki on hänen kannaltaan niin kivasti, eli mun harteilla on koko muutos.
Kunpa saisinki jonku oivalluksen, miten toimia. Miten te toimisitta? Sinä Saiko varmaan tiiät, ku miehes on samantyylinen Pelle Peloton ku mullaki, mutta sinä tunnut olevan enemmän voimissas ku minä ja jaksat vielä kahtaki talua hoitaa. En vain voi mieheltä riistää tuota elämäntapaa, mutta ei minunkaan pitäs joutua näin koville, mitä ison talon hoito vaatii. Juu, jospa tähänki tullee joku isompi tai rajumpi tapahtuma, nii sitte on pakko toimia.
Sorry, ei ollu tarkotus marmattaa, mutta tuo sukulaisen infarkti sai mietteliääksi ja vähä murehtimmaan.
Teille toivon kaikille ilua ja valua tähänki päivään ja koko viikkoon. :) Sofia
https://hips.hearstapps.com/clv.h-cdn.co/assets/16/09/1457111213-clx040…:*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eile illalla katselin pieniä taloja, on niitä kyl viel saatavilla valmiitakin Tykästyin kuitekii vanhoihin pieniin (!) mansardikattoisiin rakennuksiin, niis on jotakii lämmintä, lapsuuvessa asuttii sellasessa ja yläkerrassa oli pienet huoneet myös ja sitte oli kunnollinen erillinen rakennus kaikelle ylimääräiselle. Ja minnuu nii tykästyttää rintamamiestalot, niis on sitä lämpöö mitä mie tarvitsen. Tosin niitä on hankala kunnostaa. Ihme ku eivät sellasii talofirmat ennää tarjoo. Niis on kuisti, joka on hyvi käytännölline. Vanhanajan taloissa oli joitakin käytännöllisiä asioita, keittiökin oli iso, mutta viihtyisä.
Talohankinnassa on riski joutua kahen talon omistajaksi tai sitte assuu nii kauvvan omassa turvallisessa koissa, et se oikia ja ihana talo löytyy. En mie uskaltais myyvvä ommaa talloo ensiks ja sit lähtee kaikenmaaliman romujen(siis mei romuista kyse) kanssa muualle varttumaa sitä oikiaa helmeä, mikä tietyst jossakii on oottamassa. Kaksinkertainen muutto ois miulle kyl liia raskas. Oon tyytyväine ku meil on sattunt sopivan kokoset talot ja sopivilla kaupunkien alueilla.
Miun talossa on vaa yks rappu ja sit ollaa terassilla, ja se on helppo vaik pyörätuolin kanssa liikkuissa.
Meilkii ois mahottomast tekemistä, mut mie teen sen minkä piän ensiarvoisen tärkiänä ja loput sit ovat vähemmän näkyviä, esim. kaapit. Kellari, joka on sekkii täynnä kaikkee "tarpeellista". Ei meil mistää tavarasta luovuta.
Tai ostatta toisen kiinteistön ja kulette molempii asuntoihe vällii. Nii myö tehhää ku ei luovuta kummastakkaa, vaik on samat työt ain rampatessa kahen talon vällii, molemmat on yhtä rakkaita.
Doris ramppaa ja kahen asunnon vällii? Mie käytän tuota ramppaa sannaa iloseen asiaan. Tilo tais luopuu liia raskaaks käyneestä toisesta kiinteistöstä Miten teil toisil, onks teil kesäasunnot viel tallella?
Mietin vielä mitä ite tekisin ja kirjotan jatkoo.
T. Saiko
Muuttaminen:
Voi vitsit, kauhulla ajattelen. Kerrostalo, tilava kaksio. Mulla on iso hyllyllinen kirjoja. Ja kaikkea mahollista. Vaatteita. Puolisolla vähemmän tavaraa.
Tää maalaisasunto keittiö ja kammari, iso sisä- eteinen. Iso kellari. Ja kun kaikkea pitää säästää, ni tavaraa kertyy. Ai niin, tääl on miehellä oma iso verstas, talvella kylmillään. Siellä tuo puuhaa, hitsaa, tekee puutöitä... 8v oltu täällä.
Jotenkin oltiin ajateltu, että eläkkeellä myyään kaksio pois ja tuhlataan rahat, ei oo lapsia meil. No, nyt on ollu kätevä kuitenkin, kun kaksio on ihan terkkarin lähellä. Ollaan kirjoilla siis siellä ja mies on joutunu aika usein lääkäriin, ihottumaa yms, monenlaista vaivaa, ei vakavaa.
Haaveilin aina pientä punamultaista hirsi-mummonmökkiä. Valkoiset ovenpielet. Nyt en enää tiedä... mieli muuttuu...
No. Onhan mulla punanen nukkuma-aitta lapsuuskodin mailla.
Vaikeita nää asuntoasiat. Ja terveys! Sokeri koholla, paastosokeri 7,5!!! Joulun jälkeen en oo lenkille päässy, kun liukasta. Syömiset mitä sattuu. Nyt pitää kyllä skarpata molempia. Painoa pitäis saaha 10-15 kg pois, että olis mukava olla...
Ymmärrän oikein hyvin huolia muuttamisesta, oikean kodin löytymisestä. Ja ne verstastilat!
Radiossa soi haikea Vesterisen Kiljut riemusta
Doris
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en huomant siun viimistä kuvvaa, tuoha on justii sitä ihanan kaunista mallii ku ajattelen, jota en oikei osant muuta ku rintamamiestyylisenä kuvata. Mite valmistaat nii kauniita kesähuviloita ja sit vähä isommat on kolkkoja laatikoita ja yks tylsä kattokaltevuus. Kauneus puuttuu talonrakentamisesta yleisesti. Mie viihyn hyvi myytäviä OKT tutkiessa. Miun omassa talossa ainut mikä suunnittelussa harmittaa on se, et laitoin ikkunoihe sivvuun avattavat tuuletusikkunat, joita en oo millokaa tarvint, ku on koneellinen ilmanvaihto. Vaikkei oo ku 4 kappaletta sellasii, ni ikkunat ei oo kauniita.
Usein tapahtuu itsestään jotakin, että asiat järjestyyt. Tosin saattaa kestää, mutta sitte ajattelee, et näinhän sen piti mennä. Minnuu kauhistuttaa myös sairaudet, sillo on tosi kysseessä ja asiat muuttuut radikaalisti. Meil on jo sikäli muuttumassa, et miun miehen sairaus viep voimia, hää ei taho antaa periks, mut mie tunkeuvvun auttamaa jos hää minnuu siihe häne töitään sotkemaa hyväksyy. Monessa tutussa perheessä on 68-75 ikäisillä jompi kumpi puolisoista saant vaikeita sairauksii tai dementiaa, joka etenee tai sitte on puoliso menehtynt ja kaiken keskellä yksinään. Kaks on menehtynt, juuri noissa ikähaarukoissa, lumitöitä tehdessä kylmällä ilmalla, sydän ei kestä. Kaaos on miulla mielessä jos annan ajatusten edetä nii pitkälle, ettei ennää jaksais ees jompi kumpi perheessä toimia.
Taitaa olla sekavaa tää kirjoitus. Mut Sofia, mei huushollissa ei kyl tulis kysymykseekää, et isäntä ees vähä luopuis noist tekemisistää, kaik hänen on itse tehtävä - konntais varmast viimisillä voimillaan. Tikkaille hää kiipiää myös, mut ei miun nähe, ku mie oon sen tehtävän ottant itsellein.
Mite siu mies suhtautuu muuttopuuhiin? En iha tarkkaa muista Sofia siun ja mieheis ikkää, mut oot reilust nuorempaa sorttii, ku mie. Mut terveys ois tärkeintä saaha ees jotekii säilymään, siulla viime ajat olleet liia raskaita. Teil on talo ja piha nyt uurastamisesta tip top kunnossa, se ois toisaalta otollinen aika myymiselle.
T. Saiko
Kiitos Saiko ja Doris asuntomietteistä. Jotenki helepottaa, ku kerrotte, ettei ne oo teijänkään mielestä niin heleppoja ratkasta.
Saiko, mansardikattoset talot on munki mielestä tosi nättejä, ja ne yläkerrat sisältäki päin myös. :)
https://assets.meillakotona.fi/w7lrg8grgqb7/31I8MdLaEE608kJC65sTu5/8e2b…
Sinä oot kyllä ihanan reipas, ku jaksat kahta talua pittää kunnosa. Se ei minulta ennää onnistus. Ehkä just ja just onnistus tuo Doriksen ratkasu, millanen oli myös Tilolla, että kerrostaloasunto ja kesämökki, mutta sitteki ois stressi, että murtautuuko joku mökille ja tuliko kaikki mukkaan ku sinne lähtee tai jäikö sinne jottain, mitä tarttiski kerrostalokojisa, ku eihän kaikkia voi kahteenkaan paikkaan sijottaa.
On Doris ihana, että teillä on se mökkipaikka. Sinunki mies on käsistään taitava, niin on tärkiää, etton toimitila sitä varten.
Meijän mökille oli aikonaan päässy hiiriä sen jäläkeen, ku laitettiin se talavitelolle. Siellä noli mellastanneet talaven, purreet matosta hapsut ja pisutelleet ja papanoineet ihan tosissaan. Ei ollu mikkään ilone yllätys, ku kevväällä sinne mentiin. Toisaalta oli aina ihana mennä mökille. Heti ku auto kurvas mökkikujallemme, tuli helepottunu olo. Oli jotenki hyvä hengittää ja ilonen mieli. Parasta sielä oli, että kaikki naapurit olivat kaukana, mutta kuitenki oli vaan seittemän kilsaa kauppakeskukseen.
Mulle ois helepointa maaseutumainen paikka ja rivariasunto, misois etupihalla oma autokatospaikka ja joku iso lämmin varasto, mikä vois toimia miehellä autotallin korvikkeena. Kuitenki ois ongelma, mihin sais mahtumaan ne ajoneuvot. Ehkä kaks mahtus omalle pihalle, eli pitäs myyä osa pois. Ja ois ihana, ku takapiha rajottus mettään. Onkohan aika palijo toivottu. Eikä naapureitakaan sais olla - no se on jo mahoton ajatus rivarisa. :)
Myös vois sopia oikein rauhallinen kerrostalo, mison hyvät äänieristeet ja iso parveke. Lisäksi ilmalämpöpumppu. Mutta sitte tarvittas se mökkipaikka. Oon asunu noin kolokytä vuotta omakotitalosa, joten ehkä sitä vois jo asua toisellaki tavalla, mutta ku en halua olla tekemisisä naapureitten kans, niin se tuottaa ongelmia. Oon helppo ja ystävällinen ihiminen, mutta kaikki eivät oo semmosia. En myöskään tykkää uteliaista enkä selän takana juoruavista. Mullon huonoja kokemuksia taloyhtiöistä. Varmasti monilla on hyviäkin. Millasia teillä muilla on?
Kuuluuko helposti naapureista äänet? Assuin kerran kerrostaloasunnosa, josa kuulu ihan normaali puhe naapurista. Huh huh. Oli myös ihimisiä, jotka kuluki yölläki kengät jalasa ja jotku paisko ovet kiinni, semmoseen sai muut herätä. Nykyään on kuulemma mennyt kerrostaloasuminen huonompaan suuntaan, kun ihmisistä on tullut semmosia, etteivät he huomioi muita. Käytöstavat ovat vähä hukasa.
Jos meillei ois lapsia, niin me muutettas jonnekki ihan eri paikkakunnalle, mutta nytt ei raski, ku on niin ihana, että jäläkikasvu on lähempänä - yhtä muksua lukuunottamatta, joka asuu kauempana ja näen häntä harmillisen harvoin.
Tulleeko sulla Doris syötyä palijo makiaa? Vai voiko ne korkiat sokeriarvot tulla muutenki? Mun pitäs kans mennä verikokkeisiin, ku sais aikaseksi.
No voi hyvänen aika. Mulla riittäs juttua ihan loputtomiin. Pitänee rauhoittua. Lepposaa iltaa kaikille! :) Sofia
https://w0.peakpx.com/wallpaper/395/326/HD-wallpaper-countryside-life-p…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrothan Vuapukka sinäki asuntomietteitä, ku ehit. Tilon kans ollaan niistä joskus jo kirjoiteltukki, mutta aina voi kirjottaa lissää halutessaan. Almastiina taitaaki vielä asua sielä omakotitalosa, kuten Emmastiina ja Miinaki. Reippaita ootte. :) S
"Nimimerkille"Kiljut riemusta. Doris, mite oot saant kasattuu ylimääräset kilot?
Miulla myös laihutettavaa, nyt on olo, ku ois koko ajan paksu jäykkä toppatakki päällä -ahistaaa. Oon ajatelt, et mei kirjottajilla ei oo ylimääräsii koloja, ja oon "piilotelt" miu kiloja, joita tulee sipsejä syödessä TV ääessä ja kaikesta muusta ylimääräisestä. Oon aikeissa alottaa keto-dieetin (lähetkö mukkaan, tai onko siulla muu ehdotus) , se on nopeasti tuloksia antava, naapuri laidutti 10 kiloa nopeasti ja nyt on 35 kiloa puottant. Ei miul tällä kertaa oo ku vähintäin 8 killoo, et kykenen hyvi kyyristymmää. Tutkimukset ovat osoittaneet veriarvojen olevan kunnossa. Ultrassa on vastikään tarkastettu sisäelimet ja mitä niitä ultralla on tarkistaa.
Mut sit miust joku viikko takaper tuli "syöpäläinen" - ku ihosyöpä tul silmäluomeen, sellane näppylä joka ain teki ruven siihe keskelle, sit tais tulla kehotus tuolt Taivaan Isältä, et mäne nyt näyttämää sitä vaatimattoman näköstä näppylää ihotaiteihin erikoistuneelle lääkärille. Nyt täytyy käyvvä säännöllisesti tutkimuksissa. Ja teille kaikille, tutkikaa ihomuutokset pienimmätkin arkoin tää ikä on sellane.
T. Sauko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofia yhä hienompi talo. Varo liikoja rappuja. Ihana kuva.
Saiko
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sofia, tosi söötti tuo viimenen talo
Saiko, pikkuhiljaa on kilot tullu. Huomasin, että vaihdevuosien aikaan todellakin aineenvaihdunta hiastu. Ennen söin aika sekavasti, mutta liikuin paljon. Paino ok. Suklaa on miun pahe. Ja pizza. Yritän välttää... tuo liikunta, reipas kävely pitäs alottaa ja tehä säännöllisesti. Tääl on yks lenkki, yli 10km. Aikanaan kiersin sen monta kertaa viikossa, samalla keräsin tölkit.
Laiskuus, saamattomuus, mukavuudenhalu. Millekään kuurille en ala, yritän remontoida elintapoja. Jospa se nyt onnistuis, kun sen tänne kirjotin. Isoille siskoille käynyt painon kanssa samal viisii ikääntyessä.
Tää on kyl kumma ketju: kun pikaseen meinaa laittaa jottai, nin huomaakin viestin venyvän ja venyvän... onneks työ toisetki välillä kirjotatte pitkästi :)
Ja yks vielä: kerroinkin varmaan rakkaasta serkusta, joka kuoli joulun alla, vuoden sairasti keuhkosyöpää. Ei koskaan polttant, viien aikuisen lapsen äiti, oli just tulossa ekaa kertaa mummoksi. Tuli olo: mitä väliä ! (elämäntavoilla), kun näin voi käydä. Siksikin jäi retuperälle elämäntavat
Mukavaa iltaa
Doris
Vielä kerrostaloasunnosta: tosi rauhallinen talo, ei kuulu naapurista mitään. Mukavat naapurit, rapussa/pihalla tervehditään, muutamien kanssa vaihdetaankin joku sana. Yksi oli hyvä ystävä, siirtyi tuonilmaisiin viime kesänä.
Talo on aika vanha, varmaan siksikin on paksut seinät, eikä äänet kuulu.
Huvitti tuo yksi toive, oliko Saikon?
Rivitalo vois olla kiva, naapureita ei haluais :) = mahdoton yhtälö, niinkuin itsekin huomasit
Hyvää yötä
Doris (taas)
Vierailija kirjoitti:
Vielä kerrostaloasunnosta: tosi rauhallinen talo, ei kuulu naapurista mitään. Mukavat naapurit, rapussa/pihalla tervehditään, muutamien kanssa vaihdetaankin joku sana. Yksi oli hyvä ystävä, siirtyi tuonilmaisiin viime kesänä.
Talo on aika vanha, varmaan siksikin on paksut seinät, eikä äänet kuulu.
Huvitti tuo yksi toive, oliko Saikon?
Rivitalo vois olla kiva, naapureita ei haluais :) = mahdoton yhtälö, niinkuin itsekin huomasit
Hyvää yötä
Doris (taas)
Sofiahan se kirjoittikin rivitalosta ilman naapureita : ).
Radiossa soi : Sydämeeni osuman sain, Siiri Nordin. Olkoon se päivän musiikki. Kuvaava teksti, kuinka Amorin nuoli uppoaa syvälle. Mietin aina nuoruuen ihastuksia, kun tämä levy soi. Toinen, mikä saa muistoihin, on Jos rakkaus tuntuu tältä, Janita.
Minkäslaista musiikkia työ kuunteletta? Tai mikä tuo mukavia muistoja? Radiosta tulee välillä niin ihania yllätyksiä, levyjä mitä ei ole muistanut aikoihin kuulleenkaan. Vanhat valssit... niissä on tunnelmaa
Hörpin täs kohvit, sit lähen kaupoille. Tavan ruokaostokset haen ja taidan käyä oikei kukkakaupassa. Kutsu nimppakahveille tuli eilen. Ajelen lapsuuskotiin parikyt kilsaa, toivottavasti pysyn tiellä. Liukasta on paikka paikoin vieläkii.
Kivaa Keskiviikkoa Kaikille
Doris
Huomenia,
Dorikselle kerron, että minähän se toivoin vitsillä rivaria, jossei ois naapureita. :) Onpa kiva, että teijän talosa ei naapureitten äänet kuulu.
Saiko, sinähä oot sen verran lahajakas sosiaalisesti, että voisit jopa tykätä asua rivarisa, vai mitä ite aattelet?
Doris, on hirveä tilanne tuo, kun tuttusi, viiden lapsen äiti, joutuu lähtemään liian aikasin täältä pois. Ja lapsenlapsikin tulossa, surullista kerrassaan. Osanottoni.
Keuhkosyöpä on kyllä kavala tauti. Miksi sen pittää tulla heillekki, jotkeivat ees tupakoi. Munki lähheisistä ihimisistä on kolome tupakoimatonta naista kuollu keuhkosyöpään. Kaks heistä oli vähä päälle 60-vuotiaita.
Se kuva, minkä laitoin, on mulla taustakuvanaki. Oon haaveillu valakosesta tiilitalosta ja kissasta. Kuvan talo on tosin kakskerroksinen puutalo, mikei meille käy, ku en niitä portaita halua. Soon turvallisempaa, jos saa vanahemmaksi ellää. Saiko, teijän ei varmaan kannattakkaan luopua siitä sun talosta, koska se voi olla teille myöhemmin just sopiva, ku ootte vanahempia.
Onko teillä Doris ollu koskaan lemmikkejä? Minä vieläki kaipaisin kissaa tai pientä koiraa, vaikka tiiän, etten niitä tuu saamaan.
Nyt kupillinen teetä ja pala suklaata, jota pitäs minunki syyä vähemmän.
Iloa päiväänne! :) Sofia https://www.nylabone.com/-/media/project/oneweb/nylabone/images/dog101/…
Hei Doris, oltiin taas kirjoteltu osin sammaan aikaan, paitsi "eri päivinä". :) Sinoot keskiviikosa, minä tiisaisa. Kiva, etten oo ainua, joka sekottaa välillä päivät.
Radiota kuuntelen nykyään vähän. Ennen soli päivittäin auki. Ja kanavista kuuntelen Nostalgiaa, Kasaria ja paikallista, mutten muista sen nimiä. Välillä muitaki sillon, ku haluan kuunnella esim. suomalaista musiikkia.
Saiko, minoon ilone, että menit ajoissa lääkäriin, niin ei päässy pahenemaan se pahanlaatune ihomuutos. Niitten kans saa olla tarkkana. Jonku toisen pitäs kattua ne esim. selästä.
Nuoruuen ihastuksista. Toissa kesänä oli kuolinilimotus miehestä, johon olin kovasti ihastunut, tai oikiastaan ihan rakastunu sillon nuorempana. Oisin halunnu tietää, mikä oli hänen kuolinsyy, ku hää suunnilleen 70-vuotiaana kuoli, eli aika nuorena kuitenki. Hällä oli oma yritys, joten ehkä on ollu työteliäs elämä ja vähä lepua.
Yks miehen puolen sukulaismies on jo 87-vuotias. Assuu palavelutalosa ja käy vieläki parvekkeella tupakalla. Hää on suurimman osan elämääsä viinaksia nauttinu, ei oo harrastanu liikuntaa ja ruokavalioki ollu palijo makkaralinjalla, eli kaikkia muuta ku terveelliset elämäntavat ja silti vieläki porskuttaa menemään. Jotenki soon erikoista, ettei terveelliset elämäntavan omaava henkilö saattaa saaha infarktin tai syövän nuorena ja jotku elelee miten sattuu ja pysyvät terveenä.
Tännään on vähä kipiä olo. Harmittaa, sillä ois palijo tekemistä, mutta pakko on ottaa rennosti.
Lepposaa päivän jatkua teillekki.:) Sofia
Hei Saiko, meki oltiin kirjotettu eilen sammoihin aikoihin, joten nyt vasta huomasin sun pitkän kirjotuksen. Hyvin olit aatellu niin talo- ku terveysasioistaki ja pariskuntien ikääntymisiin liittyvistä riskeistä. Ja sama meillä, että varmaan kontaten menis ite tekemään kaiken loppuun asti ja saappaat jalasa luultavasti lähtee, ku ei lääkärille suostu menemään millään. Se on yks syy, miksi haluaisin kojin, mihin voin tarvittaesa jäähä yksinki joksiki aikaa asumaan, mutta eihän sitä tiiä, vaikka lähen ensin, ku mullahan on palijo enemmän sairauksia ja mies on terve ja hyväkuntone.
Tuonki Saiko hyvin ajattelit: "Usein tapahtuu itsestään jotakin, että asiat järjestyyt. Tosin saattaa kestää, mutta sitte ajattelee, et näinhän sen piti mennä."
Ja kyllä mun mies suostuu muuttamaan, mutta mun hommana on löytää se koti ja sen pittää olla "verstaallinen".
Alanpa syömään jottain. Pääkipu pahenee täsä kirjottaisa, mutta ei meinaa malttaa olla kirjottamatta. :) Sofia
Ai niin
Kelmusta/hanskoista: oon käyttäny useinkin kantapäihin yön ajaks, nyt vaan pääs tosi kurjaan kuntoon... käsiä kai rasvaan tarpeen mukaan, mutta eipä nuo kovin usein tarvi. Saattaisko kutominen estää karheutta? Alankin kutoa kantapäillä hah, minkä vitsin murjasin:)
Doris