Murteela

Lauantaita

Koko viikko on takuttu kylmyyden kanssa.  Eka kerran maalämpö ei riittänyt ja kesti ennen kuin saatiin lisäsähköä vasta eilen. Kestää kuitenkin aikansa ennen kuin huoneilma palaa normaaliksi.

Sopivasti olen lukenut joululahjaksi saamaani Kotiliesi-lehteä no 1, vuodelta 1943, kuukausi syntymäni jälkeen. Siinä on m.m.  mielenkiintoinen artikkeli: Kolme vuotta on jo oltu korttikannalla. Säännöstelymme "historiaa."

Uskomattoman monet elintarvikkeet ovat tuolloin olleet säännösteltyjä. Eivät vanhempani koskaan kertoneet korttirumbasta. Emme taida nykyisinkään olla omavaraisia joka suhteessa, jos pula sattuisi tulemaan. Parempi olla pohtimatta liikaa.

Ollaan kohtalaisesti toivuttu influenssasta, mutta vielä ei olla aivan kunnossa. Toivottavasti olette säästyneet siltä.

Rauhallista viikonloppua!

T. Tilo

Tuntemattomalta tullut viesti suoraan minulle tyyliin "tietotaso on tuota luokkaa eikä ole haluakaan sivistää itseään" ei ole asiallista keskustelua vaan halpa henkilökohtainen tölväisy.

Jatkan keskustelua muista aiheista, mutta pysytään asiassa. Henkilökohtaiset arviot minusta voi jättää pois.

T.Saiko

Iltapäivää

Tarkoitukseni on pysytellä netin ulkopuolella jonkun aikaa, mutta unohdin eilen kertoa sulle Vuapukka, kuinka mukava oli lukea, että alat jo tuntea hyvää mieltä näistä työelämän jälkeisistä ajoista. Se on tosi kiva. Ja kiitos, kun vastasit kysymykseeni alueeseen liittyen. :)

Tilo, onpa hurja tilanne, että teillä ei ole kerrostalosa lämmitys toiminut ja on ollut näin kovat pakkaset - varmaan teidänkin suunnalla kylmää, luulen. Onneksi tilanne on korjautumassa ja kodit lämpenemässä. Ja onneksi olette jo toipumassa influenssasta. Olen itsekin miettinyt, jos tilaisin jonkun syntymävuoteni lehden, mutta aina ei tiedä niiden kuntoa ja onko niissä esim. homeen tai tupakan hajua, niin on homma jäänyt. Lapsilleni olen laittanut talteen heidän syntymäpäivänsä sanomalehden.

Saiko, kannattaa pyytää ylläpitoa poistamaan ikävä viesti. Eihän se kerro sinusta vaan kirjoittajan heikkouksista, kun alkoi mollaamaan.

Ja nyt lomalle lompsis. Voikaatte hyvin. :) Sofia https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQiMvFJJwx7HoIp2-p…

Hyvvee lommaa, Sofia

Jos viel kerkii toivottaa

Pilivistä päivvee

Pitikkii männä mainihtemmaa, että ei oo ikävä ennee töihi. No heti seurraavana yönä olin töissä aiva mahottoma ammattitaitoisena. Seurrooja ol ottanut pomon työhuonneen ja ol sielä lukkojen takana. Mie olin entisessä työhuonneessan ja nautin työn imusta.  Äske huomasi, että Tokmanni palakkovvaa eläkelläissii kesätöihi. Ensi innostuin ja ajattelin jo hakkee töitä. Sit ymmärsin, etten ossois sielä mittää, ku en oo ollu ikinä kaupassa töissä. Kahvilassa oon ollu, joten asiakaspalavelukokemusta ois, mutta sekkii yli 40 vuuvven takkoo. 

Pittää vielä miettii, mitä töitä hakisi, vai joko pittää vuan tyyttyy kohtalloonsa ja ymmärttee,  että miun juna on jo männy.

Harmillista, ku kirjottajat pittää taukkoo.  Ymmärrän kyllä, että joskus on tauko paikallaa. Mie oon onnitellu ihteeni, kun jätin sen kiivvaasti kanttoo ottavan tekstini laittamata. Aika usein mie kirjottelen tekstijä. Sit mie jätän ne hautummaa ja luven uuvvelleen. Monesti jiäpi laittamata. Tään kirjotin suorraa tähän tekstilouttaan. 

Hyvvee sunnunttain jatkkoo!

Aattelin tälläseen pakkapäivään siirtyy kevyempii aiheisii. Mite muistatta kaupoissa käynnin nuoruuvvessa, oliks teil kaupat lähellä. Mei suunnalla ol kylän keskustassa ja ku asuttii siin keskustassa ni ei olt matkaakaa. Ol maitokauppa, meijer ja sekatavarakauppa ja kemikalio ja vaatekauppakii, mut yleensä linjurilla mentii oikei  kaupukii ostoksille ja paremmat vaatteet päällä. Millasella kulkupelillä olitta liikkeellä? Meil ei olt autoo ja julalla kulettii sukulaisii, ku ei myö missää muuvvalla lomailtu, ei olt tapana. Pyörällä pääasiassa.

Mite teil huvitukset onnistuit. Myö käytii ongella  ja saatii saalista. Elokuvissa kylän keskustassa ja siinä pyörittii ja tanssilava ol myös. Tanssimisen opin vast 18-vuotiaana, ku olin nii ujo. Ravintolaelämää tuskin vietettii, ku ruokaa ol kotona niin runsaasti. 

Pakkasiltaa.

T. Saiko

Meijännii pikkukylä ol kolome kauppoo. Mistä lie riittäny asiakkaita jokkaissee. Kuitennii ol suurin osa pienviljellii, ni omavarraissii olttii. Isompiin kauppoloihi ol matkkoo 50 km. Lähikaupoissa käyttii kävelemälä ja lättähatula mänttii kaupunkkii hyvin harvvoin. Äiti osti vuatteet tai teki ne ite. 

Ongela käyttiiin myökkii, eikä maun laitto ongenkoukkuun ollu miulekkaa ongelma. Uimassakäynti ol sit palakkio siitä, ku olttii ensi kitketty kasvimua.

Tanssiloissa käyttii sit ku äiti anto luvan männä. Neljäkkii kerttoo viikossa suatettii olla mänössä. Tanssilavat ol 15-20 km:n piässä ja sinne mänttii liftilä tai pyörälä. Tanssitaittoo ei taijja olla vieläkkää. Tarkotan näitä tavallissii tangoja ja valssija. Rokkii kyllä viännettii kukkii omala tyylillää.  Voi niitä aikoja! Hymy oikkei tul huulile,  noita aikoja muistellessa.

Asema ol iha lähellä ja tosiaa lättähattu otti matkustajjii kyytiin. Ukko-pekan puksuttelun ja nokisen veturinkuljettajan nauravat kasvot muistan myös. Iha ihmettä ol, ku kakaraan pääsin resiinan kyytiin. 

Kukkakauppa ja sen  kiviportaat  ovat yhä mielessä. Lapsuuvvest on jäänt ihastus kukkiin ja freesioihin ja amarylliksiin ja kaikkeen kauniiseen. Kukat olliit talvikauvven piristys ihanine tuoksuineen. 

Sivummalla asuvat maatalojen isännät tulliit hevosella ostoksille. Kylällä viipyivät pitkään, eihä joka päivä lähetty maatöistä liikkeelle. Jokahine tunsi toiseese ja kuulumissii vaihettii puolin ja toisin.  Jotakii muistan suurlakosta myös. Maalaiskylässä riitti perusruokaa, mut kaupinkioloista en nii tiijjä. 

Muute ei ainakaa meil oltu nii nuukaa jos maito happan, siit valmistu piimää. Perunat ja juurekset maakellarissa alkoivat ittää ja pitkät varret ja silmut vaa katkastii ja kaik valmistettii ruuvvaks. Ei olt tietookaa hävikistä. Voi tätä aikaa mite tuhlataa kaikessa.

T. Saiko

Ol onni, ku sain 15-vuotiaanna kesätöitä. Palakka maksettiin kätteisenä. Tilinauha ol semmonen pitkä noin sentin levynen paperiliuska, jossa ol tunnit, tuntipalakka,  kokonnaispalakka, verot jne. Tilipussissa ol tuo liuska ja rahat. Puolet palakasta annoin äitile, osan vein Postipankkiin tilille ja osala ostin vuatteita itellen. Postipankin pankkikirjjaan pankkineiti laitto semmossii postimerkin tapassii merkkijä,  joissa ol ne rahamiärät, jotka pistin tilile. Tietennii kirjotti pankkirjjaan myös ne luvut. Sit kun tul ukkone, ni aina mie ajattelin, missä on miun pankkikirja, jos tulloo tulpalo. Vielä nykyvväänkkii ukkonen tuopi tuon ajatukse miellee.

Kellari ol meijjän kotitalossa pohjakerroksessa. Toisella puolela ol marjat ja toisela puolela perunat, lantut ja porkkanat. Mustikat ol isoissa laspurkkiloissa keitettynä hilloks. Puolukat ol survottuina. Aika ussei mustikat homehtu. Siitä pinnalta vuan otettii se home pois ja loput syöttiin. Vappuna nostettii siemenperunat kellarista itämmää. Kesäkuun alussa pistettii ne perunat muahan ja syyskuussa nostettii perunat muasta. Koulusta suattiin perunannostolommoo, ku silloha ol myös lauvvantaisi koulluu. 

Olin myös siun ikäsenä kesätöissä, iha väkisii halusin, piti olla itse hankittuu rahhaa. Olin Hämeen kaupassa ja myymälänhoitaja pakotti miut myymää vanhat tuotteet, ettei häneltä maine pilaannu. Pienelle pojalle jouvvuin myymää vanhoja viinereitä, vaik justii oli tult uusii ja herkullissii. Yhä muistan mite miul ol paha olo sen piene pojan takia. 

Sitä vaa mentii suoraa tiskin taa asiakkaita palvelemmaa, ei neuvvottu, eikä opastettu. Kerra myymis otti minnuu niskasta kiinni ja vei takahuoneesee ja sano, et miun on myytävä niitä vanhoja makkaroita. Kyllä se koski ja muistan yhä. Mitä mie nuor tyttö oisin tehnt. 

Katson nykyää tarkkaan mitä miulle myyvvään tiskin takanta. 

Siin oli kylliks kauppajuttuu. Tosin nyt eläkkeellä ollessain olin pari kertaa inventariota tekemässä isossa marketissa. Inventariota ei ennää käsipelillä tehhä. 

Toisaalta siulle se Tokmannille menemine vois olla avartava kokemus  jos et jouvvu raskaita paketteja nostelemmaa ja juomakoreja. 

Tuosta ekasta kesätyöstä ostin itsellein ihanan (käytännöllisen) nahkakassin. Siit oli iloa pitkäksi aikaa. Samoin tallensin pankkiin loput tilirahat. 

Sit ku rohkaistuin, ni rupesin tyttöjen kanssa käymää tansseissa ja se vasta oli harrastus, tanssi monta kertaa viikossa. Sammaa aikaa tanhuryhmään ja myö kierreltii eri tapaamisissa, Kuopoi soi ja Seinäjoella ja muita vastaavii tapahtummii. Päästii myös ulkomaille tanssimaa ja bussilla mentii, ja meillä oli nii huoletonta olloo, hauskaa oli aina. 

Mite mahto olla ihastuksia nuoreen ollessa ja tansseissa käyvvessä?  Jäikö jotakii erityisesti mieleen?

T. Saiko

Se työnhaku ol vuan semmone noppeesti ohimänevä ajatus. Nuorten pittää piästä töihin mielluummi. Nythä tuo pahin kaippuu työhö on jo loppuna. Unissakkaa en oo nähny ennee työpaikkoo.

Olha niitä ihastukssii paljonnii. Ne tul ja män, ku eihä siihe aikkaa ollu mahollista tappailla, tahi olla muute yhteyksissä ku kirjjeelä. Yks ihastus on kyllä jiäny miellee vahvasti. Tappailttiin muutammii kertoja tanssilavalla ja kovasti myö tykättiin toisistamme, mutta sit se poika ei ennee tullu. Pitkkään mie häntä oottelin, että ois tullu, mutta ei ennee ikinä nähty. Mitä lie hälle sattuna. Samanniminen immeinen ol kylläkkii jossai liäkärinä, mutta en tiijjä, liekö sama henkilö kysseessä.

Sit ku muutin kaupunkkii, ni sit käyttii myös ravintoloissa tanssimassa. Ei tarvina sieläkkää seinäruusuna olla. Viimeks oon käynä ravintolassa tanssimassa parikymmentä vuotta sitte. Sillon minnuu tanssitti sama mies koko illan ja lopulta pyys vaimoksseen.  Piti kielttäyttyy kohtelliaasti ja sannoo, että oon jo naimisissa.

Lapseen 7-12 vuotiaan olin ihastunt miu luokkakaverii, Tietyst ihastuneena lapsenommaisella ja viattomalla tavalla, eli mite lapset ihastuut.  Myö muutettii pois silt alueelt,  mut lapsen ajatukset säilyit . Se ol nii jännittävvää, ku istuttii vierekkäi koulussa. Sit tavattii luokkakokkouksessa 65 vuotta myöhemmi. Hää ol miulla koko elämän ajan mielessä, ku ol miu ensimmäine ihastus. Hää miulle sano siellä tapaamisessa heti ku tavattii,  et hää ol minnuu ihastunt ja iha samalla lailla ol minnuu ajatelt kaik nää vuuvvet. Meil molemmilla ol syvämmessä nii mahoton ilon ja onnen tunne, . Sit myö halattii ja halattii ja otettii toisistamme kuvvii ja musteltii lapsuutta. 

Se onnen tunne oli niin uskomaton, ku juuri siinä hetkessä oli jotain todella ainutlaatuista onnea lapsuudesta. Se kaik on pienenä, tärkeänä osana miun elämänhistoriaa.

T. Saiko

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcThbEdJjwDUU20gm8A…

Mukavaa torstaita kaikille ja kiitos toivotuksesta A.

Loma jatkuu ja tuntuu siltä, että elämä on myönteisessä muutosvaiheessa, vaikkei mitään konkreettistä muutosta olekaan tapahtunut.  On olo, että yksi ovi sulkeutuu ja toinen avautuu. Sellaista tämä elämä on. Moni viisas on sanonut, että pysyvää on vain muutos. 

Kiitollisin mielin, kaikille hyvää toivoen :) Sofia

Tässäkö tämä oli? 

Kaikki loppuu aikanaan.

Eihä tää mihinkää ole loppunt. Kirjotellaa, ko kerittää.

Hieno pala elämänhistorrioo ollu siula Saiko.

Miule ei noin hyvin oo käyny kouluaikkoin ihastukssiin kansa. Kahesta toine on jo kuollu. Hälle kerkisin kerttoo ihastuksen. Toine ei tiijjä tänä päivänäkkää.

Ootko Sofia ehtimässä uutta voorummii? 

Hyvvee viikonvaihetta!

Nyt ne taas alkoivat nuo euroviisuin julkituomiset. Oon mie  kiinnostunt katsomaa, jos sattus löytymää jottai uutta musiikkii, jota jaksais kuunnella tai ihan uusii artisteja tulevasuutta silmälläpittäin. Pääasiassa pysyn vanhemmissa artisteissa.

60-luvulta eli  nuoruuvvest saakka on musiikki olt tärkiä osa miun elämää. Sitte ku televisio tul taloihin, ni alkoivat esiintyjien kasvotkii jäähä paremmin mieleen, ei olt ennää pelkkää radion suhisemista. Oliko se jo Suosikki lehti sillo.

Miulle  Marion Rung jäi ihan ikuisest mielee ja käin tansseissa, ku hää ol esiintymässä. Häne Tipi-tii ol sillon nii suosiossa, ja mie sain häneltä postissa kortin häne kaunis kuvvaase siinä. Voi et mie olin onnelline, tuntu ku ois vähä itekii ollu julukisuuden kanssa tekemisis.

Satumaa, Tango pelargonia, Laila Kinnunen, Annikki Tähti, Irwin ja vaikka mitä muutakii. Sillonhan ol kaikenlaisii musiikkiohjelmii telkkaris ja radios, mutten saa tarkemmin ohjelmiin nimmii ja esiintyjjii mieleen.

Mei kylä poliisi hankki ensimmäise TV eli miun tyttökaverin luo sain mennä TV katsomaa. Toine paikka ol meille lapsille, käyvvä kahvilan ikkunan takan seisomassa, sissää eivät meitä useinkaan laskeneet, mut näkyhä kuva ja se meille riitti. Kyl meille aikasee hankkittii oma TV ja tietyst mustavalkone.

Mitenkäs teillä muilla, tykkäättäks työkii ikivihreistä iskelmistä? Vaik TV ohjelmii silt ajalt alkai, ku teille TV hankittii tai jottai semmosii muistoja, jotka vieläkii lämmittäät mieltä? 

T. Saiko

PS. mie en ossaa lopettaa kirjottamista, ei näitä muistelupalstoja oo muita.  Mitä jos tulisitta mukkaa kirjottammaa ja Sofiakii .

Vuapukka, siun kirjotukset ovat innostanneet minnuu käymää nuoruuvvessa. On tuntunt mukavalta käyvvä läp nuoruuvvessa koettuja tapahtummii.

Lissään tään viel.

T. Saiko

Mie muistelen ussein lapsuutta, nuoruutta. Näen niist uniaki alvariisa. Mukava on myös sisarusten kera muistella. Ja tuo ikivihreä mussiikki tuop vielä siää juttuloit mielee.

Olipas hauskoja tarinoita teiän nuoruuest Vuapukka ja Saiko. Kertokkaa ihmeessä lissää

Mukavvaa lauantakia ja pyhän seutuu