Murteela

Sunnuntaina

Ei tämä ketju toki loppumassa ole. Nyt vain on huono aika. Maailman tilanne saattaa ahdistaa meistä monia. Se voi panna kirjoittamaan happamesti tai jopa poistattamaan asiallisiakin tekstejä. Myös nämä sumuiset ja pimeät päivät voivat vaikuttaa negatiivisesti. Itselläni vointi ei ole ollut kehuttava, mutta parempaan päin olen menossa. Kummasti vain piristyin, kun reipas koiruli kävi kylässä. Ovat kyllä terapeutteja nämä nelijalkaiset. Omaa ei tosin enää ole, mutta hyvä kun edes käyvät kylässä.

Valoisaa kevättä kohti nyt mennään ja varmasti kirjoitusvirekin löytyy taas. Ei anneta periksi.

Tätä mieltä on Tilo

Miekkää en luovuta, vaikka oonnii vasta puoltoista vuotta ollu tiälä. Olha miula taukokkii, mutta tulin takasi. Miut otettiin lämmölä mukkaa, ku alotin tiälä. Kiitos siitä.

Jospa tauvvon jäläkkeen kirjottajat tulloo takasi. Sitä mie toivon harttaasti. Jokainen tekköö, mite tahttoo tietennii. Tiälä ol hyvä meininki, kunnes tul se kupru, jossa lainneet nous korkkeele. Näitä on nähty ennennii.

Tuas on luuta lakassu ja viestin poistola Tilon ja miun viestit näyttää äkkinäisele ouvvoilta. Lukija pohti sunnuntaina, onko Murtteelan loppu eissä.  No täännii varmmaa poistaa joku, jolla on riittävästi natsoja. 

Flunssa vua jatkkuu. Onneks senttää jatkuva aivastelu ja nenän pyyhkimine loppu. Ennee on nenä tukossa. 

Sit lapssuuvven tautiloihin. Oon sairastana lapsena tuhka-  ja vesrokon, sikotauvvin ja sit miula ol joku semmonen tauti, että miulta mäni kävelytaito vähäksi aikkoo. Nytten mie oikkei säikähin, ku luvin netistä, mihi tautiloihi tuo ois voinu liittyy. Sillo ei käyty ies lääkärissä. Äiti vuan kanteli miut niihi toimmii mihi tarvihti. Korvatulehukssii ol jatkuvasti. Isä vuan puhalti tupakansavvuu korviin ja se ol ainut hoito. Vastasyntynneenä olin sairastuna influenssaan. 

Mitä tautija ootta sairastanneet lapsena?

Heipat raikkaasta talvisäästä

Tässä odottelen pesukoneen työskentelyn lopettamista, samalla aloitan takan lämmittämistä. Joskus hymyilyttää, kun sanon peseväni pyykkiä. Konehan homman hoitaa. Hyvin nuorena, lähes lapsena olen pessyt pyykkiä saunassa ja huuhdellut vaatteet avannossa. Se oli kylmää kyytiä. Kovilla pakkasilla kaivovesi saattoi loppua, ja vettä piti sulattaa lumesta tai ajaa järvestä. Niitä aikoja en haikaile takaisin.

Vuapukka, olette keskustelleet monista menneen ajan asioista, puhelimistakin. Minulla oli - 90-luvun alkupuolella autossa jämerä matkapuhelin, sellainen painava matkalaukkumalli. Olikohan se jokin Mobira Talkman ? Siitä lähtien puhelimet ovat todella tulleet keveämmiksi ja halvemmiksi. Nyt yritän pitää puhelinta aina mukana, että metsänpeittoon joutuessani (tästä kerroin taannoin) koordinaatit kertovat, missä muori hortoilee! Tai on löydettävissä kalmona.

Lastentaudeistakin oli puhetta. Podin kai tavalliset rokot ja ainakin yhden pahan angiinan. Äitini kertoi, että lääkäri määräsi minulle niin kovat tropit, että apteekkari oli neuvonut vähentämään annosta, ettei henki olisi vaarassa. Vesirokon pidin vasta aikuisena. Nähtäväksi jää, ehdinkö vielä saamaan vyöruusun. Taudinaiheuttaja jää lukemani mukaan asustelemaan ja iskee sitten ruusuna, jos kunto heikkenee tms.

En ymmärrä viestien poistatusta. Tämän toki saa joku poistaa halutessaan. Mitään tärkeää ei katoa. Joku on ihmetellyt ilman murretta kirjoittajaa. Kirjoitusasu sovittiin yhteisesti aikoinaan, eikö niin? Jos murre ei luonnu, sopii kirjoittaa yleiskielellä. 

Nyt  kone teki työnsä loppuun. Pitäisi vielä ripustella kuivumaa ulos, että vaatteisiin tulisi eräs maailman ihanimmista tuoksuista - tuulessa kuivuneen pyykin tuoksu! Mitään hajusteita en siedä, pesuainekin on Miinalassa tuoksutonta.

Käin vastikkää kävelyllä, ja valkoinen lumi kiiltel ja taivaanranta ol talven värine, hieman liilahtava. Lapsuuvvesta muistuivat mieleen talven tuoksut kirpeässä pakkasessa ja koivunlatvojen kaarevat oksat kotipihan koivukujalla. Mie, pien tyttö kiiruhin koulusta kottii. Kotona odotti lämmin mannapuuro ja siinä mansikkasilmä. Voi sitä puuron tuoksua, mansikkahillon makua ja talvipäivän ihanuutta. Se ei unohu koskaa.

T. Saiko

Vihurirokko tul sairastettuu aikkuisena vasta. Heräsin tanssireissun jäläkkee kovvaan kurkkukippuun ja outtoon kutinnaan, joka ol koko kehossa. Kun katoin ihhoo, ni se oli täynnä pientä syherröö. Ei käynä pienessä mielessäkkää,  että ois joku rokko. Muanantaina soitin terveyskeskukssee. Sit piti männä liäkärrii. Heti sano liäkäri,  että vihurirokko. Se ol Ihme, ku nuamassa ollenkkaa ihottummoo.

Miule on kehittynä vanahimmite hajusteylherrkkyys.  Pyykit pesen hajusteettomila ainneila. Talavela pyykistä tulloo jotennii tunkkase hajusta, ku sisälä jouttuu kuivattammaa pyykit. Ootannii kevättä ja kessee, ku suapi ulukona kuivattoo pyykit raikkaa tuoksusiks.

Töissä ol joskus joillai kauhheen voimakkaita hajuvessii. Oikkei hengitystä ahisti välilä, ku joku ol supssauttana kunno suihkkaukset.  Ite eivät varmmaa tätä huomanneet, ku olivat tottunneet hajjuihisa.

Kiva, ku on toissiikkii kirjottajjii käynä kirjottamassa. Ei minnuukkaa haittoo, jos nää miun sepustukset poistettas, mutta oisha se mukava tiettee, mitä on tehny siäntöje vastasesti. Välilä tunttuu, että ei ou mittää syytä joihennii viestijen poistole. Hupinumero alakkaa olla koko poistohomma ja siihe liittyvä muukkii kirjottelu. Tää vahvisttaa vuan ajatuksen hiekkalaatikosta. 

Aivan tarpeetonta nostaa täällä kerta toisensa jälkeen häiriökäyttäytymistä esille. Tässä ketjussa on jo vuosia ollut rauhallista ja asiassa on pysytty sovussa. Miksi yritetään nyt rikkoa tätä rauhaa tahallaan? Onhan noita ketjuja joissa voi riidellä, miksi siis tänne tuodaan riitoja? Ohittaminen tarkoittaa että ei kommentoida asiaa. Muuta en tähän enää sano.

Keskiviikkoa kymmenen asteen pakkassäästä

Pitänee minunkin jo toipua kertomaan lastentaudeista. On kerrottu minun olleen terve pikkuinen, vaikka sota-aikana synnyinkin aika kurjiin oloihin. Varmaan näin on ollutkin, koska tuhka- ja vesirokon sairastin vasta teini-ikäisenä ja lievinä nekin. Angina vaivasi nuorena aikuisena. Kai sitä jotakin lentsua on matkan varrella ollut, mutta influenssaa hyvin harvoin.

Lapsuusaikana lähin puhelin oli kilometrin päässä naapuritalossa. Piti tilata puhelu valtiolta ja maksaa sen mukaan, mitä se kesti. Omaa puhelinta ei oppikouluaikanakaan ollut, kun vieraissa nurkissa asuin. Sama päti seikkailuihin maailmalla nuorena aikuisena. Silloin voin rajoitetusti soittaa työpaikalta. Lankapuhelin tuli miehen työpaikan puolesta ja sain minäkin käyttää sitä. Oman puhelimen  hankin vasta kännykkänä. Hyvin pärjäsin ilmankin, koska puhumista töissä piisasi liikaa muutenkin. 

Ihan turhan paljon on kaikenlaista soopaa tarjolla nykyaikana, vaikkei naama kiinni puhelimessa kulkisi kadullakaan. En harrasta sitä.

Tyyntä on ja vain huurretta puissa. Lunta jonkin verran.

Nyt vain hyvää jatkoa kaikille!

T. Tilo

Viimme helemikuussa ku ferritiini ol alle 12, ni miehän alotin rautakuurin. Otin kaks testtii ite, eikä mittää viivoja tullu testipanneelliin. Sit eläkkeelejiänttarkatuksessa toukokuun lopulla kysyin,  voisko suaha kontrollilähetteen ferritiinikokkeesseen. Ei antaneet, eikä luvanneet. Mie tilasin sit elokuussa Puhti-nimisestä paikasta testijä. Kokeilin vielä kepilä jiätä, kun liäkäri soitti josttai muusta assiista. Pyysin lähetettä ja sain lähetteen. Olha tuo ferritiini sit noussut, ku ol 169. 

Ens kuussa käyn sit uuvelleen kokkeisa, ku on vielä käyttämätä se elokuussa ostettu koepaketti. Tään jäläkkeen yritän siirttyy julukisele puolele.  Mies vuan soitti sairaanhoitajale ja sano, mitä kokkeita halluis, ni siihe pakettiin tul ties mitä kokkeita. Hiän ei oo ollukkaa ennee työtervveysasikas pitkkää aikkaa, eikä oo käynä verkokkeissa vuoskaussii. Kuitennii on jatkuvat liäkitykset kahteen vaivvaan. 

Mitä lie männy ohi, kun anonyymi kirjottaa riijjoista tiälä. En oo huomana riitoja. Enkä sen puollee ies tiijjä, mitä on poistettu. No sen sunnuntaise pikkuviestin vuan tiijjän. Noista viestimiäristä tiijjän vuan, jos on jottai hävinä. Mie kun katon sen perusteela,  onko tullu uussii viestijä ja sit mään lukemmaa. Peukutukset tuas on iha jonniijoutavvii, eikä niilä oo mittää merkitystä mihinkkää. 

Tuokkii peukutus tais ranttautu Facebookin mukana. Joka paikassa pitäs tykkäillä ja joissai paikoissa pittää olla seurroojjii. Ikkään ku nuilla ois joku merkitys siihe, mikä kukkii on, tai minkä arvone on.

Tervveissii vuan aurinkkoisesta vähä yl 20 astteen pakkasesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käin vastikkää kävelyllä, ja valkoinen lumi kiiltel ja taivaanranta ol talven värine, hieman liilahtava. Lapsuuvvesta muistuivat mieleen talven tuoksut kirpeässä pakkasessa ja koivunlatvojen kaarevat oksat kotipihan koivukujalla. Mie, pien tyttö kiiruhin koulusta kottii. Kotona odotti lämmin mannapuuro ja siinä mansikkasilmä. Voi sitä puuron tuoksua, mansikkahillon makua ja talvipäivän ihanuutta. Se ei unohu koskaa.

T. Saiko

Mukava muisto

 

 

to jatkuu, kiitoksii myös huomiosta.

Mie oon pitkää ajatelt talvest nii, et se on jokkii jakso, josta pittää vain selvitä läpi. Talvpäivät ovat olleet pää painuksissa kulkemista kylmän ja pimiän läp, ainoana toiveena, et tää aika vuuvvesta oisi pian ohi.

Ehkä juuri täst etteepäi ossaisin opetella katsomaa talvipäivii nii, ettei talvi ois pelkkää selviytymistä.

Mieleen nous toisenlaine kuva lapsuuvven talvipäivistä. Silloin ulkoon sai olla säällä ku säällä. Talvi ei olt vi/ hol li ne, vaa maa/ lima, jossa saatto liik/ kuu ja hengittää kirpiää pakkasilmaa.

Lumi ei olt uh ka, vaa se ol sillo leikki, vaik ois olt räntäsae.

Ehkä jotakii hyvvää vois löytyy vielkii huonosta säästä räntäsatteesta, loskasta, harmaasta taivaasta.

Ehkä voisin täst etteepäin opetella katsomaa talvipäivii lempeästi.

Oisin armollinen itsellein sillokii kun sää ei oo mieleine. 

Ehkä miulle tärkeintä on suostuu olemaa tässä hetkessä talven, kevään ja oman muuttuvan mielein kanssa ja katsoo, mitä hyvvää ja pientä toi voa täst viel vois kasvaa. Ku pien ihmismiel konsanaa ajattelemas.

T. Saiko

Viestin jouvvuin laittamaa noi vaikialla tavalla, siint jäi pois, et muisto jatkuu. . Ei mänt muute millää läpi. Hyvvää aurinkoista päivää. Tulkaa tosiaa kaik myös "vannoutunneetkii poistuneet "mukkaa kirjottammaa. 

T. Saiko

Vierailija kirjoitti:

Käin vastikkää kävelyllä, ja valkoinen lumi kiiltel ja taivaanranta ol talven värine, hieman liilahtava. Lapsuuvvesta muistuivat mieleen talven tuoksut kirpeässä pakkasessa ja koivunlatvojen kaarevat oksat kotipihan koivukujalla. Mie, pien tyttö kiiruhin koulusta kottii. Kotona odotti lämmin mannapuuro ja siinä mansikkasilmä. Voi sitä puuron tuoksua, mansikkahillon makua ja talvipäivän ihanuutta. Se ei unohu koskaa.

T. Saiko

 

 

 

 

Muisto jatkuu, kiitoksii myös huomiosta. Onnistuisko nyt.

Mie oon pitkää ajatelt talvest nii, et se on jokkii jakso, josta pittää vain selvitä läpi. Talvpäivät ovat olleet pää painuksissa kulkemista kylmän ja pimiän läp, ainoana toiveena, et tää aika vuuvvesta oisi pian ohi.Ehkä juuri täst etteepäi ossaisin opetella katsomaa talvipäivii nii, ettei talvi ois pelkkää selviytymistä.Mieleen nous toisenlaine kuva lapsuuvven talvipäivistä. Silloin ulkoon sai olla säällä ku säällä. Talvi ei olt viholline, vaa maalima, jossa saatto liikkuu ja hengittää kirpiää pakkasilmaa. Lumi ei olt uhka, vaa se ol sillo leikki, vaik ois olt räntäsae. Ehkä jotakii hyvvää vois löytyy vielkii huonosta säästä räntäsatteesta, loskasta, harmaasta taivaasta. Ehkä voisin täst etteepäin opetella katsomaa talvipäivii lempeästi. Oisin armollinen itsellein sillokii kun sää ei oo mieleine.  Ehkä miulle tärkeintä on suostuu olemaa tässä hetkessä talven, kevään ja oman muuttuvan mielein kanssa ja katsoo, mitä hyvvää ja pientä toivoa täst viel vois kasvaa. Ku pien ihmismiel konsanaa ajattelemas.

T. Saiko

 

 

Voi mite  kaunis on tuas luonto. Uamula ol 26 astetta pakkasta.  Nyt on  ennee 18. Aurinko paisttaa pilivettömältä taivvaalta.  Saisitko siekkii Saiko illoo luonnon kaunneuvvesta talavela?  

Mie oon ruvena miettimmään, mikä vuuvvenaika on kaunnein. Nyt oon sitä mieltä, että talavi. Sit varmmaa alakukesästä oon sitä mieltä, että se on kaunnein. Joka tappauksessa on hiennoo, ku on neljä vuuvvenaikkoo.

Marraskuun pimmein aika joulluun asti on raskasta, mutta joulun mänttyy alakkaa helepottoo. Tammikuun alusta kuun loppuun päivä on pitentyny yl kaks tunttii. Ens kuussa päivä pitennöö melekkein kolome tunttii. Tää valosan ajan lisääntymine vaikuttaa mielallaan myöntteisesti. 

Tykkään luonnosta ja kaikist vuuvvenajoist. Ihastelen erityisest luonnon  väriloistoo ja muutoksii luonnossa eri vuodenaikoina. Entiseen talviuimariin tykkäsin siit,  et mitä kovemp pakkane ol, sitä ihanamp oli mennä avantoon. Onglmana  on se, et miul on erikoisen herkät kylmänarat hampaat ja saan  mahottoman säryn hampaisiin, kipu kestää kauvva, eikä siihe oo lääkitystä. Hammaslääkär ei voi tehhä muuta ku suosittella erikoishammastahnaa. Onneks sellasii on saatavaan. 

Lastentaudeista oon sairastant muut paitsi sikotauvvin. Tuhkarokon jälkitautina tuli ankara keuhkokuume, jolloin kuume hipoi ihan huippulukuja. Oon siis käynt  melkei huipulla, mut tää laji ei johtant palkintoihe.  Vihurirokon  ja kutiavan nokosrokon oon sairastant. Sit viel oikei nokkospensaikossa pyöritelty - pojankoltiaiset työnsiit - nokkoset poltteliit ihhoo.

Oottaks työ muute tykänneet avannossa käynnistä?

T. Saiko

Eiksole sama pikkuvaatteissa lumihanges pyörähdellä. Kai siin kylmettyy samal taval.

Mie oon kerran uinu toukokuun alkupuolela jäihen seassa. Pikkuse ol vilakka ja iho mäni punakaks. Tää ol lapssuuvessa siis. Veli tul sanommaa, et kunnian kukko ei laula miule, jos äiti suap tiettee, että mänin luvata uimmaan. Lumhangessa oon joskus kieriskelly saunan kautta. Se ol paljo mukavamppoo, ku piäs saunnaan lämmittelemmää lumkylyvyn piäle.

Miun pojat harrasttaa avannossa käynttii. Kuulema tulloo renttoutunu olo, ku on pulahtana avannossa. Näkkyy oleva aika suosittu harrastus tiälä päin tuo avantouinti. Mie en uskaltas männä avanttoon. Uinukkii oon viimmeks vuona 2010, vaikka tykkäsin aikonnaa uinnista hyvinnii paljo.

Harmmoo päivä on, ku pakkanen lauhtu. 

Voe että! Kauppain omat halpismerkit xtra, coop, pirkka + muut nousoovat hinnoiltasa. Kuulin jotta hallitus aikoopi tehä lain, jotta nuo halpimerkit oisivat yhtenäisellä hintatasollasa muitten valamistajain tuottehien kansa. Sari Essayah on assiita ajanunna. Syrämestä kourasoo kuin köyhemmät immeiset pärjöövät ilman noita.

Vierailija kirjoitti:

Voe että! Kauppain omat halpismerkit xtra, coop, pirkka + muut nousoovat hinnoiltasa. Kuulin jotta hallitus aikoopi tehä lain, jotta nuo halpimerkit oisivat yhtenäisellä hintatasollasa muitten valamistajain tuottehien kansa. Sari Essayah on assiita ajanunna. Syrämestä kourasoo kuin köyhemmät immeiset pärjöövät ilman noita.

Tämä justiinsa. Mielestäni ainakin coop on ollut laadultaan kelvollista. Paljon olen käyttänyt. Merkki 'kotimaista' on mieletäni hyvä. Monta tuotetta kuuluu meidän perheen valikoimiin

Järkevintä laskea ylihinnoiteltujen tuotteiden hintoja normaalille tasolle. Kalliit tuotteet eivät ole hintansa arvoisia. 

Kenelle   etuudet hintojen nostamisesta menee, samoin kuin jo ylihinnoitelluista tuotteista?