Millaista oli, kun ei ollut kännyköitä ja nettiä?

Vierailija kirjoitti:

Moni asia oli paremmin. Paljonhan netistä on hyötyä mutta huiman paljon haittaa tulee siinä kylkiäisenä.

Istuminen on lisääntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

60 vuotta ??????? missä todellisuudessa sä elät 

tän takii tä vihaan nettii , se antaa liian ison alustan tyhmille ihmisille . 

Esinetti esiteltiin n. 1970.   (Lähde: netti.)

Lankapuhelimet oli useimmilla.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

60 vuotta ??????? missä todellisuudessa sä elät 

tän takii tä vihaan nettii , se antaa liian ison alustan tyhmille ihmisille . 

Esinetti esiteltiin n. 1970.   (Lähde: netti.)

Ja tuosta on 52 vuotta aikaa. Ei yli 60 v.

Vierailija kirjoitti:

Lankapuhelimet oli useimmilla.

Mun mummolla ja vaarilla ei ollut 80-luvun alussa. Asuivat Pohjois-Suomessa ja kun tulivat käymään, ilmoittivat siitä etukäteen postikortilla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

Minä olen 67 v eikäpä ole ollut nettiä käytössä kenelläkään 60 vuotta. Tollo!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

Ja höpö höpö 60 v. Internettiä ei ollut vuonna 1962 missään, kukaan ollut kuullutkaan. Vasta joskus 1980 luvulla alkoi olla jossain kuten pankissa tai yliopistoissa ym. Internet yleistyi vasta 1990-luvulla yksityiseen käyttöön. 

Parisuhteet löytyi kaverien ja tuttujentuttujen kautta.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

60 vuotta ??????? missä todellisuudessa sä elät 

tän takii tä vihaan nettii , se antaa liian ison alustan tyhmille ihmisille . 

Esinetti esiteltiin n. 1970.   (Lähde: netti.)

Sittenpähän esiteltiin, mutta kenelläkään ei ollut missään kotonaan internettiä ja kännykkää vuonna 1970. Vasta 20 vuotta myöhemmin saatiin jonkinlaisia kolhoja tietokoneita ja kännyköitä yksityiseen käyttöön, jotka eivät vielä kunnolla toimineet, katkoksia jatkuvasti ja kännypuhelut olivat kalliita.

Elämä oli vapaampaa, kodikkaampaa, yhteisöllisempää ja jopa ystävällisempää. Jokatapauksessa rauhallisempaa oli elämä.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista oli ennen nettiä kun se on ollut jo yli 60 vuotta käytössä. En ole riittävän vanha tietääkseni.

60 vuotta ??????? missä todellisuudessa sä elät 

tän takii tä vihaan nettii , se antaa liian ison alustan tyhmille ihmisille . 

Esinetti esiteltiin n. 1970.   (Lähde: netti.)

Mutta yleiseen käyttöön tuli vasta paljon myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet löytyi kaverien ja tuttujentuttujen kautta.

Tai sitten ihan vaan tanssipaikalta. Joka kylällä oli rientoja ei tarvinnut sitä naapurin tyttöä vongata.

Omakin vielä nykyinen puoliso löytyi 120km päästä kotoa discosta.

Vierailija kirjoitti:

Silloin istuttiin kylän baarissa joka ilta tuttuja tapaamassa, siellä kuuli kaikki juorut aina heti.

Ketkä istuivat kylän baarissa? Ne laitapuolen kulkijat! Mun perheestä ei kukaan missään baarissa istunut! Kotona oltiin tai kylässä. Arkisin vanhemmat katsoi että lapsilla oli läksyt tehtynä ja puhdas pyyhe jumppakassissa. Kirjastossa käytiin säännöllisesti ja lapsia vietiin partioon tai pianotunneille tai piirustuskerhoon tai ratsastamaan. Viikonloppuna tehtiin jotain kivaa: Jos oli mummi tai kummi tai joku muu lapsenlikka lähellä kätevästi. saatettiin mennä elokuviin, pari kertaa vuodessa teatteriin. Pelattiin paljon pelejä. Kerran kesässä Helsinkiin lintsille, Korkeasaareen ja Suomenlinnaan.

Elämä oli rauhallisempaa , tv-sarjakin tuli kerran kuussa ja maltettiin odottaa.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei ollut niitä kännyköitä, niin esim. lapset saattoivat olla ulkona ilman, että aikuiset välttämättä edes tiesivät, että missä oltiin kun lapsia ei aina saatu kiinni. Saatettiin väittää vaikka vanhemmille, että mennään Maijan ja Pekan kanssa puistoon potkimaan jalkapalloa, mutta oikeasti mentiinkin jonnekin minne vanhemmat eivät olisi antaneet lupaa mennä. Kuten vaikka läheiselle autiotalolle tutkimaan sen ympäristöä. 

Tuo on vielä tätä päivääkin, lapset unohtaa puhelimen kotiin, siitä loppuu akku tms.ja sitten ollaan missä ollaan.

Vierailija kirjoitti:

Olihan se hankalaa ja kallista, kun piti viikottain ostaa 24 kuvan filmirulla valokuvausliikkeestä, ottaa kuvia omasta naamasta, ruoka-annoksista (yleensä perunaa ja lihakastiketta ja etikkapunajuuria) ja perseestään ja viedä sitten rulla kehitettäväksi. Viikon odottelun jälkeen sai hakea kuvat liikkeestä. Sitten oli kirjoitettava kuvien taakse jotain näppärää ja ostettava kuoria ja postimerkkejä ja kirjoitettava osoitteet niihin ja toimitettava kuvat postiin. Onneksi nyt voi kuvata naamansa ja laittaa kuvan heti nettiin ja odottaa, että entinen opiskelukaveri ja Alma-täti kommentoivat, että "kaunis". Ja sydän perään.

Kiitos, nauroin ääneen irtoripset ja tekokynnet täristen.

Belfie

Mulla on siitä ajasta ikävä kirjeitä ja kortteja. Mulla oli maailmalla monta kirjekaveria ja samalla paikkakunnalla asuvien kaverienkin kanssa kirjeet sinkoili esim. silloin, kun kaveri lähti vaikka mökille viikoksi tai pariksi. Aina, kun matkustettiin johonkin, lähetettiin vino pino kortteja kaikille sukulaisille ja tutuille. 

Kavereiden kanssa hengailuun kuului se, että luettiin kukin esim. omaa SinäMinää, Reginaa tai Suosikkia ja sitten luettiin niitä parhaita kohtia kavereille ääneen. 

Lankapuhelimessa saatettiin kaverin kanssa notkua helposti tunti putkeen, vaikkei ollut mitään asiaakaan. Vanhemmat ei oikein tykänneet. 

Epävarmuuden sietokyky oli paljon nykyistä korkeampi. Kavereille ei välttämättä etukäteen soitettu, vaan poljettiin pyörällä pari kilsaa vain kokeilemaan, olisiko kaveri kotona. Jos tuli muuttujia matkaan, ei myöskään voinut infota omia vanhempia, että nyt myöhästyn kotiintuloajasta. Oma äitini kävi töissä yli tunnin ajomatkan päässä ja muistan kyllä lapsuudesta monta iltaa, kun ulkona oli kauhea ilma ja äitiä ei kuulunut tavalliseen aikaan kotiin. Silloin piti vain odottaa ja toivoa, että äiti tulee kotiin ehjänä eikä ole sattunut mitään. Nythän sitä soittaisi suunnilleen heti, kun sovittu aika on ylittynyt.

Ihanaa. Oli vapautta paljon enemmän, kun kukaan ei ihmetellyt, jos et viikkoon ollut yhteyksissä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Matkoilta lähetettiin postikortteja tutuille. Usein oli itse perillä ennen korttia.

Eikö näin enää tehdä? Minä lähetän aina kortteja matkoilta, olen 39v.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet löytyi kaverien ja tuttujentuttujen kautta.

Suurin osa omasta ikäluokastani (1970-luvun alun nuoret) tapasi tulevan kumppaninsa tansseissa tai nuorisoseuran talon pirskeissä. Ei oltu ennestään tuttuja.