Lue keskustelun säännöt.
Järkytyin synnysosaston hoitajien käytöksestä potilaiden seläntakana
just joppa
31.07.2022 |
Olin opintoihin liittyen tutustumassa Oulun yliopistollisen sairaalan synnäriin. Oli kyllä uskomatonta seurata vierestä, kuinka kätilöt aloittivat heti potilaan haukkumisen/arvostelun kun ovi meni kiinni potilashuoneeseen. Valitettiin siitä, kuinka "taas se vaatii kipulääkettä" jne jne. Lisäksi jokainen synnärille tuleva arvosteltiin, osa sai kehuja "niin suloinen pari" ja osa taas oli että "hohhoijaa". Voi jos potilas kuulisi mitä selän takana tuolla puhutaan niin varmaan mieluummin kadulla hoitaisi nuokin hommat. En ymmärrä, miksi pitää olla tuolla töissä, jos kerran noin vihaa koko hommaa.
Onnea vaan niille jotka tuossa helvetissä pääsee kitumaan. Tuo kokemus sai vain olemaan iloinen siitä, että lapsien hankkiminen ei kuulu omaan elämääni.
Kommentit (865)
DrT kirjoitti:
Olen edelleen sitä mieltä, että nykynuortennaisten raskauteen tulisi olla psykiatrin, kirkkoherran ja nimismiehen lupa!!
Miten olit ajatellut taman hoitaa?Kysyyko siittio luvan ennen hedelmoittamista vai laitatko kaikki nuoret miehet lukkojen taa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi synnyttää kotona jos tuntuu että odotukset eivät tule täyttymään sairaalassa.
Vielä kun voisi olla maksamatta sulle verovaroista palkkaa, niin olis tasapaino asiassa.
Että kustannat narkin amputoinnit ja jatkoavut ennemmin kuin sen hoitajan palkan, kun se niin narkinkin mielen pahoitti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tämän ketjun perusteella mikään ihme, että synnyttäjille tulee synnytyksestä paha mieli. Sen verran poskettomia odotuksia naisilla ilmeisesti on siitä mitä siellä sairaalassa ollaan tekemässä, mitä siellä tapahtuu ja mikä se oma rooli siellä on. Kannattaisi käydä sairaaloissa tapaamassa vaikka sinne joutuneita tuttaviaan ja sukulaisia, alkaisi ehkä näyttäytyä realistisemmin millainen maailma se sairaala on ja mitä sieltä voi potilas odottaa.
Ensisynnyttäjänä pyysin, että "saisinko jotain kivun lievitystä, kun sattuu niin paljon?"(Oksensin kivusta ja säännöllisiä supistuksia oli ollut n. 5h. Olin rauhallinen ja asiallinen koko ajan, en huutanut, en voihkinut tms.). Jatkoin:" En haluaisi epiduraalia, vaan jotain lievempää."
Kätilö: "Ei ole lievempää ja löi oven kiinni".
En nähnyt häntä enää sinä yönä. Enkä ketään muutakaan kätilöä. Seuraavan kerran tapasin aivan toisen kätilön, kun aamuvuoro vaihtui joskus 7 h kuluttua. Onko väärin odottaa saavansa sairaalassa jotain kivunlievitystä synnytykseen?
En kyllä ymmärrä jos on oikeasti kipeä niin sitten ei voi sitä epiduraalia laittaa. Ei se kipu panadolilla lievene ja opiaatteja ei ainakaan aiemmin ole annettu. Ihmetyttää eivätkö synnyttäjät perehdy synnytyksen kulkuun millään tavalla.
Höpö, höpö. Epiduraali usein pidentää synnytyksen kestoa ja vaikeuttaa ponnistusvaihetta. Väärin pistettynä se on vielä vaarallinenkin. Olin siis perehtynyt. Minullekin se epiduraali sitten aamulla laitettiin. Tosin laitto epäonnistui, koska se ei lopulta poistanut kipua lainkaan. Teki vain alapään tunnottomaksi, mutta supistuskivut jäivät.
Olen synnyttänyt tuo ikävän kokemuksen jälkeen vielä kaksi kertaa. Molemmilla jälkimmäisillä kerroilla synnytys saatiin lähes kivuttomaksi puudutteilla ja ilokaasulla. Ja kohtelu oli asiallista. Kiitos näille ihanille kätilöille.
Taysissa en ole kertaakaan törmänyt vastaavaan, ja kokemusta on jo vaikka kuinka monelta vuodelta. Terkuin th-ammattihenkilö.
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä että puhuvatko päiväkotien hoitajat usein pahaa lapsesta tai perheestä? Selväksi on tullut että lapset ovat eri-arvoisia riippuen vanhempien taustasta. Esim jaakon äiti lääkäri niin siedetään jaakolta huonoa käytöstä ja mielistellään vanhempia. Erkin äiti yh ja työtön niin erkin perään ei kysellä eikä juurikaan toivota erkin olevan usein paikalla. Todella surullista ja järkyttävää
Tyttäreni oli vuosia sitten pk:ssa työharjoittelussa ja oli järkyttynyt siitä, kuinka "tädit" mollasivat sekä lapsia että vanhempia. Kun yksi lapsista sairastui kesken päivän, kukaan hoitajista ei ollut kanssaan ennenkuin tyttäreni meni pienen lapsen seuraksi ennen vanhempien tuloa. Hirveä nokkimisjärjestys oli myös henkilökunnan kesken, vanhat jyräsivät nuoremmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi synnyttää kotona jos tuntuu että odotukset eivät tule täyttymään sairaalassa.
Vielä kun voisi olla maksamatta sulle verovaroista palkkaa, niin olis tasapaino asiassa.
Että kustannat narkin amputoinnit ja jatkoavut ennemmin kuin sen hoitajan palkan, kun se niin narkinkin mielen pahoitti?
??
Menikö sulla kommentit sekaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Jatkan vielä:
6. Koko perheen dynamiikka muuttuu lapsen tultua, myös muuta perheenjäsenet kaipaavat tukea tai edes asiallista kohtelua.
7. Erityisesti jo haavoittuvassa asemassa oleva perhe ja äiti, hän tarvitsee erityisesti hyvälaatuista tukea.
8. Hoitaja on töissä tämän mahdollistamista varten synnytyslaitoksella, ei omia tarpeitaan ilmentääkseen, hän saa palkkaa ilmentääkseen itseään omalla ajallaan sitten. Kyse on työstä, jossa osataan empatiaa, ilmaistaan sitä ja se on auttamistyötä asiakkaan selviämiseksi mahd hyvin.
9. Esimiehet olkaapa tarkkoina mitään tuhoavaa käytöstä ei saisi olla lähelläkään synnyttäjää, lasta eikä perhettä.
10. Tehkää valitusportaasta sellainen että luotettava taho kerää kaikki kokemukset perheeltä ylös, nimettömäna ja nimien kanssa jos aihetta ja toimittakaa ne sairaalan johtavalle lääkärille säännöllisesti.
Nämä asiat on kertakaikkiaan saatava kuntoon NYT! Muuten me maksamme turhasta palkkaa. Hoitajien työnohjaus ja terapia kuntoon kanssa. Ammattilaisia on avuksi.
jatkan vieläkin;
12. Tässä on tulossa maailmaan ja elämäänsä uusi ihminen, lapsi. On tavattoman huolestuttavaa ja epäempaattista ellei ymmärretä miten koko syntymätapahtuma jättää aivoihin lähtemättömät jäljet ! Koko ilmapiiri ja äidin kokema stressi saavat koko lapsen reagoimaan tietenkin pelokkaasti ja kokien stressiä. Kyse on aivojen kehityksen kannalta rakaisevistakin minuuteista, tunneista ja päivistä.
13. Toki aivot ovat erittäin plastiset ja lapsen ei ehkä nähdä reagoivan siihen eikä tähän, mutta kyllä se vihamielinen ilmapiiri tulee aistituksi ja vaikuttaa todella pienokaiseen.
14 Kaikki mitä äidin ja isän ja sisarusten hyvinvoinniksi on tehtävissä sairaalapäivinä tulisi pyrkiä tekemään. Sitä myöten resurssiT!
Oleellisinta sen vauvan kannalta on miten se raskausaika menee ja vauvavuosi. Silloin se stressi ja kriisit aiheuttavat helposti pahojakin vaurioita. Näistä tulevat ne laaja-alaiset oppimisvaikeudet, keskittymisongelmat jne. Se synnytys ei näihin itsessään lisää yhtään mitään, jos ei nyt jotain hapenpuutetta tule. Kannattaisi ladata paukut siihen miten kotona homma alkaa toimimaan eikä sairaalajaksoon, joka normaalisti kestää korkeintaan pari päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tämän ketjun perusteella mikään ihme, että synnyttäjille tulee synnytyksestä paha mieli. Sen verran poskettomia odotuksia naisilla ilmeisesti on siitä mitä siellä sairaalassa ollaan tekemässä, mitä siellä tapahtuu ja mikä se oma rooli siellä on. Kannattaisi käydä sairaaloissa tapaamassa vaikka sinne joutuneita tuttaviaan ja sukulaisia, alkaisi ehkä näyttäytyä realistisemmin millainen maailma se sairaala on ja mitä sieltä voi potilas odottaa.
Ensisynnyttäjänä pyysin, että "saisinko jotain kivun lievitystä, kun sattuu niin paljon?"(Oksensin kivusta ja säännöllisiä supistuksia oli ollut n. 5h. Olin rauhallinen ja asiallinen koko ajan, en huutanut, en voihkinut tms.). Jatkoin:" En haluaisi epiduraalia, vaan jotain lievempää."
Kätilö: "Ei ole lievempää ja löi oven kiinni".
En nähnyt häntä enää sinä yönä. Enkä ketään muutakaan kätilöä. Seuraavan kerran tapasin aivan toisen kätilön, kun aamuvuoro vaihtui joskus 7 h kuluttua. Onko väärin odottaa saavansa sairaalassa jotain kivunlievitystä synnytykseen?
En kyllä ymmärrä jos on oikeasti kipeä niin sitten ei voi sitä epiduraalia laittaa. Ei se kipu panadolilla lievene ja opiaatteja ei ainakaan aiemmin ole annettu. Ihmetyttää eivätkö synnyttäjät perehdy synnytyksen kulkuun millään tavalla.
Sillä epiduraalilla on maksimiaika mitä se vaikuttaa, synnytys voi kestää monin verran kauemmin. Ihan sopii miettiä haluaako sen siihen ponnistukseen vai ei.
Voihan sitä lääkettä laittaa lisää jos kipu voimistuu. Epiduraalin kanssa voidaan tehdä sektio kun laitetaan tarpeeksi puudutetta.
Jos ei epiduraali kelpaa niin voi sitä sitten olla tietysti kipeänä jos se tuntuu paremmalta ratkaisulta. Jos synnytys ei etene niin sitten pitää miettiä lääkityksiä tai tehdä sektio kun synnyttäjä alkaa uupua.
Anteeksi, mutta tiesin jo silloin muistakin kivunlievitysvaihtoehdoista. Oletin, että kätilö ammattitaitoisena olisi ehdottanut jotain näistä mutta ei. Kätilöiden asenneko on, että epiduraali tai ei mitään? Enkä edes kieltänyt epiduraalia. Otin sen itse esiin, mutta ajattelin, että ensin voisin kokeilla jotain muuta. Miksi puolustelet törkeää käytöstä?
Ki..uveden tk: ssa pitivät sairaan 2 vko pesemättä. Arkkuun laittaessa iho oli nahkean rasvainen. Tukka myös. Laittoivat kuolevana kotiin,hoitokodin mies taisteli hänelle hoidon. Puhuivat halveksivasti omaisestani.Minulla on paperit koko hoidosta,niitä odotin pitkään,kuulin " vielä se siellä istuu."Viimein antoivat.Nyt minulla on " hoitotakuu" puolisolleni. Riittää kun näytän paperit...En voinut asiaan puuttua sillä vanha äitini olisi ollut seuraava kärsijä. Käytös halveksivaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuipa harjoitteluaikoinani kun opiskelin sh.ksi.
Osastollamme oli nuori nainen odottamassa amputointia kun oli suonensisäisesti pistänyt jalkaansa ja valtimoon.
Lääkäri sitten seurasi miten tilanne etenee säilyykö nilkka vai pistetäänkö poikki ylempää.
Kahvihuoneessa sitten pari sairaanhoitajaa naureskeli kuinka kannattaisi ihan varmuuden varalta "koko jalka leikata pois niin oppii likka tökkimään kaulaansa seuraavaksi".
Tämmöisiä sieltä sairaaloista löytyy.
Paras oli että eräs omainen kuuli tämän,koska osasto oli suoraan kahvihuoneen vieressä.Kammottavaa kaikilta osin koko tilanne.
Ei olisi kannattanut aloittaa huumeiden käyttöä mutta sitä saa mitä tilaa. Narkomaaneja ei todellakaan rakasteta terveydenhuollossa kun heidän käytöksensä on arvaamatonta ja aggressiivista.
Terveydenhuolto ei ole tuomioistuin.
Vaihda alaa.En sitä väittänytkään. Potilaat saavat asiallisen hoidon minkä tarvitsevat muta ei minun tarvitse sääliä narkomaania. Päivystyksessä työskentelevistä moni on saanut osansa narkomaani jalasta tai nyrkistä. Tavallisesti tilanne on jo ennakoitu laittamalla sekopäät lepositeisiin siinä vaiheessa kun levottomuus alkaa lisääntyä.
On ammatillisia sanoja kuvaamaan käytöstä, ihmisiä ei tarvitse haukkua sekopäiksi. Kai tajuat, että päihteet muuttaa persoonallisuutta ja suurimmalla osalla narkomaaneista on traumatausta? Päihderiippuvuus on sairaus.
Oikeasti, olet kyynistynyt ja jos et hae apua itsellesi, et sovellu enää hoitoalalle.
Tämmöistä se on monessa hoitoalan paikassa. Ihan väkisin keksitään jotain mistä valittaa (potilaat ja omaiset). Tosi raskasta työskennelläkin niissä paikoissa, kun se negatiivisuus tarttuu. On kokemusta niistäkin missä ei ikinä puhuttu mitään pahaa kenestäkään. Mut kai se on se tilanne ja väsymys mikä tätä tekee? Samalla kyllä sahaavat omaa jalkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Jatkan vielä:
6. Koko perheen dynamiikka muuttuu lapsen tultua, myös muuta perheenjäsenet kaipaavat tukea tai edes asiallista kohtelua.
7. Erityisesti jo haavoittuvassa asemassa oleva perhe ja äiti, hän tarvitsee erityisesti hyvälaatuista tukea.
8. Hoitaja on töissä tämän mahdollistamista varten synnytyslaitoksella, ei omia tarpeitaan ilmentääkseen, hän saa palkkaa ilmentääkseen itseään omalla ajallaan sitten. Kyse on työstä, jossa osataan empatiaa, ilmaistaan sitä ja se on auttamistyötä asiakkaan selviämiseksi mahd hyvin.
9. Esimiehet olkaapa tarkkoina mitään tuhoavaa käytöstä ei saisi olla lähelläkään synnyttäjää, lasta eikä perhettä.
10. Tehkää valitusportaasta sellainen että luotettava taho kerää kaikki kokemukset perheeltä ylös, nimettömäna ja nimien kanssa jos aihetta ja toimittakaa ne sairaalan johtavalle lääkärille säännöllisesti.
Nämä asiat on kertakaikkiaan saatava kuntoon NYT! Muuten me maksamme turhasta palkkaa. Hoitajien työnohjaus ja terapia kuntoon kanssa. Ammattilaisia on avuksi.
jatkan vieläkin;
12. Tässä on tulossa maailmaan ja elämäänsä uusi ihminen, lapsi. On tavattoman huolestuttavaa ja epäempaattista ellei ymmärretä miten koko syntymätapahtuma jättää aivoihin lähtemättömät jäljet ! Koko ilmapiiri ja äidin kokema stressi saavat koko lapsen reagoimaan tietenkin pelokkaasti ja kokien stressiä. Kyse on aivojen kehityksen kannalta rakaisevistakin minuuteista, tunneista ja päivistä.
13. Toki aivot ovat erittäin plastiset ja lapsen ei ehkä nähdä reagoivan siihen eikä tähän, mutta kyllä se vihamielinen ilmapiiri tulee aistituksi ja vaikuttaa todella pienokaiseen.
14 Kaikki mitä äidin ja isän ja sisarusten hyvinvoinniksi on tehtävissä sairaalapäivinä tulisi pyrkiä tekemään. Sitä myöten resurssiT!
Jos kätilöt haukkuvat synnyttäjää selän takana, niin ei se vauva siitä kovin paljoa traumatisoidu.
Kaiken kaikkiaan aika naurettava keskustelu! Täällä on vaadittu, jopa että sairaalan johdon tulee puuttua sairaanhoitajien selän takana puhumiseen, miten tämä tapahtuisi käytännössä? Laitetaanko jokaiselle kätilölle kuuntelulaite rintaan työvuoron alkaessa, keskusrikospoliisit kuuntelemaan kahvipöytäkeskusteluita?
Hyvä, kun pilkkaavat potilaita eivätkä työkavereita! Sillä olisi työilmapiirille huono vaikutus.
Ovatkohan nämä av-palstalle kirjoittaneet olleet koskaan työelämässä? Joka työpaikalla puhutaan selän takana pahaa työkavereista ja asiakkaista. Ehkä pankeissa ei ivata miljonääriasiakkaita mutta tavallista rahvasta kylläkin.
Ei ne sairaanhoitajat ja lääkärit ole mitään pyhimyksiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en nyt tiedä, luulisin että suurin osa niistäkin hoitajista haluaa vain tehdä työnsä eivätkä mene täysillä henkilökohtaisuuksiin. Itse olen saanut todella hyvää kohtelua synnäreillä hyvin nuorena synnyttäjänä ja oli kieltämättä vähän kiusallista tuntea olevansa joku kätilöiden suosikki vaikka tarvitsin kipulääkkeet ja kaikki. Esikoisen kohdalla osastolla oli samaan aikaan ikäiseni tosi nuori äiti ja hän taas oli aika hirveä. Taisi olla jotenkin älyllisesti kehitysvammainen vaikkei holhouksen alainen, sellainen lihava ja kun lisättiin toisemme kavereiksi somessa, oli sekin täynnä jotain pornokuvia itsestään. Synnytettiin ihan samaan aikaan eli luuhattiin siellä käytävilläkin samoihin aikoihin ja kesken synnytyksenkin pisti monta röökiä palamaan. Jotain mainitsi, että heistä oltiin tehty lasu etukäteen (vaikka täysi-ikäsiä). Kyllä nyt varmaan arvon av-raatikin ymmärtää jos jonkun tällaisen synnytyksen hoitaminen on sosiaalisesti haastavampaa kuin ihan perusmamman.
Tämäpä. Kyllä se aina riipaisee kun synnyttäjää ei ole huvittanut ajatella lapsensa parasta viimeiseen 9 kuukauteen. Jos se näkyy naamasta niin sori siitä. Silloinkin äidillä voisi olla muutakin mietittävää kuin oma paha mieli, mutta kun ei kiinnosta ja kätiöt kiusaa. t. kätilö
Ja sinä kätilö laitat tulevalle äidille ja lapselle niin paljon kiviä rattaisiin kuin ehdit? Olet varmaan ylpeä itsestäsi? Etkö ymmärrä että sinulla kätilönä ei ole mitään oikeutta näyttää mitä mieltä olet vaan hoitaa työsi hyvin?
Kuule kun sillä sinua hoitavalla ammattihenkilöllä, oli tämä sitten lääkäri tai hoitaja, sossu tai vaikkapa diakonissa on oikeus omiin tunteisiinsa ja olla närkästynyt, jos käyttäydyt idioottimaisesti tai huonosti ja näyttää sen. Olen kuullut lääkäreidenkin suorastaan karjuvan potilaalleen, joka pyörii esim. valtavan infektionsa kanssa julkisilla paikoilla tai saapuu jälleen kerran päihtyneenä, vaikka pumppu on jo paskana. Katsos kun silkkihanskat ei kaikille tehoa, että niitä omia valintoja kyettäisiin kriittisesti arvioimaan.
Tämä on niin ala-arvoista ettå en viitsi edes vastata.
Niin faktaa ettet osaa vastata. Kysehän on että siitä siitä hillitystä lempeydestä jotkut persoonallisuudet ottaa tulta alleen, että voi jatkaa samaan malliin asiatonta toimintaa. Rajoitettu aika ei anna mahdollisuutta ymmärtäviin jutteluihin ja päänsilityksiin. Näin tuon voi ymmärtää jos haluaa.
Esikoiselta en juuri pystynyt kävelemään kun alapääm ompelua varten laitettu puudutus loppui suihkun jälkeen. Minut vietiin sängyllä osastolle. Kun vessahätä iski en pystynyt kävelemään ilman tukea ja soitin hoitajan joka kävi sanomassa että vessaan pitää mennä omin voimin. En päässyt vessaan ennen kuin vieruskaveri soitti hoitajan ja sanoi että eikö tuo pidä auttaa vessaan? Ja vaikka oli todella tuskassa en ssanut pyynnöiståni huolimatta särkylääkettå.
Seuraavana päivänå oli lauantai ja lääkäri oli katsomassa uutta vierustoveria ja lääkärikn mukana tullut hoitaja paineli vatsaani ja katsoi alapäätä. Kysyin voisiko nyt saada särkylääkettä ja ennen kuin hoitaja ehti vastata kuului lääkärin vastaus että tietenkin saa, ei tarvitse kärsiä. Hoitaja haki samaakaamn sanomatta minulle lääkkeen joka auttoi todella paljon ja päästi lihasjännitylksiä. Lääkkeen panttasminen on osa hoitajien toteuttamaa synnyttäneiden kyykytystå.
Lääketieteellinen fakta on että kipu hidastaa ja estää paranemista ja aiheuttaa masennusta , ahdistusta ja pelkoa.[/quote]
Tästä hoitajan särkylääkkeen panttaamisesta olisi mielestäni hyvin voinut tehdä kirjallisen palautteen tai muistutuksen tuonne osastolle käsiteltäväksi. Todella ymmärrettävää tietenkin, ettei tällaisten kokemusten ja synnytyksen jälkeen vauvaa hoitaessa jaksa, en siis tarkoita että olisi pitänyt tehdä. Mutta jos virallisia palautteita ja muistutuksia tehtäisiin, nämä tilanteet dokumentoituisivat paremmin, ja muistutukset ainakin olisi pakko terveydenhuollon käsitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
441 -kommentissa siis tuo kokemusosuus on lainattu teksti aiemmalta kommentoijalta. Ja usutan vastaavaa kokeneita tekemään kirjallisia palautteita tällaisista tilanteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Jatkan vielä:
6. Koko perheen dynamiikka muuttuu lapsen tultua, myös muuta perheenjäsenet kaipaavat tukea tai edes asiallista kohtelua.
7. Erityisesti jo haavoittuvassa asemassa oleva perhe ja äiti, hän tarvitsee erityisesti hyvälaatuista tukea.
8. Hoitaja on töissä tämän mahdollistamista varten synnytyslaitoksella, ei omia tarpeitaan ilmentääkseen, hän saa palkkaa ilmentääkseen itseään omalla ajallaan sitten. Kyse on työstä, jossa osataan empatiaa, ilmaistaan sitä ja se on auttamistyötä asiakkaan selviämiseksi mahd hyvin.
9. Esimiehet olkaapa tarkkoina mitään tuhoavaa käytöstä ei saisi olla lähelläkään synnyttäjää, lasta eikä perhettä.
10. Tehkää valitusportaasta sellainen että luotettava taho kerää kaikki kokemukset perheeltä ylös, nimettömäna ja nimien kanssa jos aihetta ja toimittakaa ne sairaalan johtavalle lääkärille säännöllisesti.
Nämä asiat on kertakaikkiaan saatava kuntoon NYT! Muuten me maksamme turhasta palkkaa. Hoitajien työnohjaus ja terapia kuntoon kanssa. Ammattilaisia on avuksi.
jatkan vieläkin;
12. Tässä on tulossa maailmaan ja elämäänsä uusi ihminen, lapsi. On tavattoman huolestuttavaa ja epäempaattista ellei ymmärretä miten koko syntymätapahtuma jättää aivoihin lähtemättömät jäljet ! Koko ilmapiiri ja äidin kokema stressi saavat koko lapsen reagoimaan tietenkin pelokkaasti ja kokien stressiä. Kyse on aivojen kehityksen kannalta rakaisevistakin minuuteista, tunneista ja päivistä.
13. Toki aivot ovat erittäin plastiset ja lapsen ei ehkä nähdä reagoivan siihen eikä tähän, mutta kyllä se vihamielinen ilmapiiri tulee aistituksi ja vaikuttaa todella pienokaiseen.
14 Kaikki mitä äidin ja isän ja sisarusten hyvinvoinniksi on tehtävissä sairaalapäivinä tulisi pyrkiä tekemään. Sitä myöten resurssiT!
Oleellisinta sen vauvan kannalta on miten se raskausaika menee ja vauvavuosi. Silloin se stressi ja kriisit aiheuttavat helposti pahojakin vaurioita. Näistä tulevat ne laaja-alaiset oppimisvaikeudet, keskittymisongelmat jne. Se synnytys ei näihin itsessään lisää yhtään mitään, jos ei nyt jotain hapenpuutetta tule. Kannattaisi ladata paukut siihen miten kotona homma alkaa toimimaan eikä sairaalajaksoon, joka normaalisti kestää korkeintaan pari päivää.
Synnytys on valtava riski äidille ja lapselle. Äidille aiheutuu aina vaurioita alatiesynnytyksessä. Synnytyksen aikainen hapenpuute lapselle vaara ja se voi kehittyä siitä että synnyttäjä on kivusta kirjaimellisesti jäykkänä ja synnytys voi hidastua tai pysähtyä synnyttäjän kipujen vuoksi. Ponnistusvaihe on ihniselämän vaarallisin hetki.
Jos synnytys olisi mitätön juttu niin ei sitä varten olisi kaikkialla synnytyssairaaloita!
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä että puhuvatko päiväkotien hoitajat usein pahaa lapsesta tai perheestä? Selväksi on tullut että lapset ovat eri-arvoisia riippuen vanhempien taustasta. Esim jaakon äiti lääkäri niin siedetään jaakolta huonoa käytöstä ja mielistellään vanhempia. Erkin äiti yh ja työtön niin erkin perään ei kysellä eikä juurikaan toivota erkin olevan usein paikalla. Todella surullista ja järkyttävää
Tällaista vanhempien ammatin vaikutusta en allekirjoita, oma kokemukseni on, että päivökodin työntekijät puhuvat 98% lapsista ja heidän perheistään. Lääkäreiden lapsia saatetaan ruotia oikein kahta kauheammin, koska kateus. Koitetaan saada tiputettua se lääkärivanhempi "maan pinnalle", ettei vaan pääsisi ylpistymään. Ensimmäistä lertaa nuorena tet harjoittelijana järkytyin, kun kuulin hoitajien suoraan puhuvan, miten tyhmä lapsi on ja varmasti vanhemmilta perittyä.
Ei haukku haavaa tee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaista asiakkaiden ja potilaiden haukkumista se on joka paikassa. Tuntuu olevan ainoaa huvia työntekijöille. Tuollaista olen siis itse päässyt seuraamaan päiväkodeissa(ihan eniten!!!), perheneuvolassa ja kouluissa.
Ravintolassa, kaupassa, toimistossa. Joka paikassa on näin.
Kuvitteleeko ihmiset, että terveydenhuollossa näin ei tehdä? Eikö noin saisi tehdä? Miksi ei saisi. Luuletteko te, että se on joku velvollisuus?
Miksi luulet,että me th-alan ihmiset emme pidä opiskelijoista? Koska te olette juurikin tuollaisia.
No kyllähän sairaalat ja synnärit ovat IHAN eri asioita kuin vapaa-ajan toiminnan ympärillä olevien asiakaspalvelijoiden tekemiset!
1. Sairaalaan tullaan aina epänormissa tilassa , myös synnytys ei ole arkipäivää, vaan hyvin erityinen tilanne.
2. Koska epänormi tilanne vaaditaan henkilökunnalta erityista empatia ja hienotunteisuuskykyä kohdata nämä asiakkaat
3. Herkissä elämäntilanteissa, toisten armoilla ollen ihmisen kaikki pelot ja muu voimistuu hänelle tyypillisesti. Se muistuttaa asiakkaallekin vauva tilan kertautumista ja lapsuuden kokemusta.
4. Edellisestä johtuen on hoitajien ja lääkäreitten oltava ikäänkuin hyvän vanhemmuuden asemassa: turvaisia, luottavia, kannustavia jne.
5. Koska synnyttäjän psyyken dynamiikka ja hormonit vaihtelevat ja jopa taantuvat tilanteessa, on erityisesti tarpeen hallita tällaisen tapahtumisen psykologiaa.
Mikä kohta tässä on sellaista joka on vaikeaa hoitajan ymmärtää, tai lääkärin?
Jatkan vielä:
6. Koko perheen dynamiikka muuttuu lapsen tultua, myös muuta perheenjäsenet kaipaavat tukea tai edes asiallista kohtelua.
7. Erityisesti jo haavoittuvassa asemassa oleva perhe ja äiti, hän tarvitsee erityisesti hyvälaatuista tukea.
8. Hoitaja on töissä tämän mahdollistamista varten synnytyslaitoksella, ei omia tarpeitaan ilmentääkseen, hän saa palkkaa ilmentääkseen itseään omalla ajallaan sitten. Kyse on työstä, jossa osataan empatiaa, ilmaistaan sitä ja se on auttamistyötä asiakkaan selviämiseksi mahd hyvin.
9. Esimiehet olkaapa tarkkoina mitään tuhoavaa käytöstä ei saisi olla lähelläkään synnyttäjää, lasta eikä perhettä.
10. Tehkää valitusportaasta sellainen että luotettava taho kerää kaikki kokemukset perheeltä ylös, nimettömäna ja nimien kanssa jos aihetta ja toimittakaa ne sairaalan johtavalle lääkärille säännöllisesti.
Nämä asiat on kertakaikkiaan saatava kuntoon NYT! Muuten me maksamme turhasta palkkaa. Hoitajien työnohjaus ja terapia kuntoon kanssa. Ammattilaisia on avuksi.
jatkan vieläkin;
12. Tässä on tulossa maailmaan ja elämäänsä uusi ihminen, lapsi. On tavattoman huolestuttavaa ja epäempaattista ellei ymmärretä miten koko syntymätapahtuma jättää aivoihin lähtemättömät jäljet ! Koko ilmapiiri ja äidin kokema stressi saavat koko lapsen reagoimaan tietenkin pelokkaasti ja kokien stressiä. Kyse on aivojen kehityksen kannalta rakaisevistakin minuuteista, tunneista ja päivistä.
13. Toki aivot ovat erittäin plastiset ja lapsen ei ehkä nähdä reagoivan siihen eikä tähän, mutta kyllä se vihamielinen ilmapiiri tulee aistituksi ja vaikuttaa todella pienokaiseen.
14 Kaikki mitä äidin ja isän ja sisarusten hyvinvoinniksi on tehtävissä sairaalapäivinä tulisi pyrkiä tekemään. Sitä myöten resurssiT!
Jos kätilöt haukkuvat synnyttäjää selän takana, niin ei se vauva siitä kovin paljoa traumatisoidu.
Kaiken kaikkiaan aika naurettava keskustelu! Täällä on vaadittu, jopa että sairaalan johdon tulee puuttua sairaanhoitajien selän takana puhumiseen, miten tämä tapahtuisi käytännössä? Laitetaanko jokaiselle kätilölle kuuntelulaite rintaan työvuoron alkaessa, keskusrikospoliisit kuuntelemaan kahvipöytäkeskusteluita?
Hyvä, kun pilkkaavat potilaita eivätkä työkavereita! Sillä olisi työilmapiirille huono vaikutus.
Ovatkohan nämä av-palstalle kirjoittaneet olleet koskaan työelämässä? Joka työpaikalla puhutaan selän takana pahaa työkavereista ja asiakkaista. Ehkä pankeissa ei ivata miljonääriasiakkaita mutta tavallista rahvasta kylläkin.
Ei ne sairaanhoitajat ja lääkärit ole mitään pyhimyksiä, vaan ihan tavallisia ihmisiä.
Itse asiassa olen ollut töissä monessakin työpaikassa (ei hoitoala), missä ei haukuta
asiakkaita eikä työkavereita. Monessa paikassa on lisäksi vaitiolovelvollisuus. Luulin, että se on hoitoalallakin tiukka, mutta ilmeisesti muualla ollaan vielä tiukempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mut hei, miettikää mikä työ! Tulevia äitejä jotka tulee paikalle kaiken tietävinä ja pitkien vaatimuslistojen kanssa. Sitten jo pienestä kivusta alkaa vaikerointi ja voihkiminen, siinä ajatellaan että kaikelta kivulta kuuluu säästyä. Ja sitten se marina synnytyksen jälkeen kun ei haluta kävellä vessaan ja vaaditaan sieltä sängystä palvelua vielä 2 päivää synnytyksen jälkeenkin. En ikipäivänä tekisi töitä valittavien ja vaikeroivien naisten kanssa.
Nykyisinhän sinne synnyttämään mennään listojen kanssa. On valittu oikein musiikitkin, että on mieleistä oikeissa vaiheissa. Kun se synnytys ei sitten koskaan mene niinkuin etukäteen luuli ja suunnitteli, niin sitten pahoitetaan pieni mieli. Miehet ovat sitä varten, että passaavat siellä sairaalassa niin ennen kuin jälkeenkin synnytyksen.
Ihmetyttää aina mistä hoitajille maksetaan palkka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin tässä että puhuvatko päiväkotien hoitajat usein pahaa lapsesta tai perheestä? Selväksi on tullut että lapset ovat eri-arvoisia riippuen vanhempien taustasta. Esim jaakon äiti lääkäri niin siedetään jaakolta huonoa käytöstä ja mielistellään vanhempia. Erkin äiti yh ja työtön niin erkin perään ei kysellä eikä juurikaan toivota erkin olevan usein paikalla. Todella surullista ja järkyttävää
Tällaista vanhempien ammatin vaikutusta en allekirjoita, oma kokemukseni on, että päivökodin työntekijät puhuvat 98% lapsista ja heidän perheistään. Lääkäreiden lapsia saatetaan ruotia oikein kahta kauheammin, koska kateus. Koitetaan saada tiputettua se lääkärivanhempi "maan pinnalle", ettei vaan pääsisi ylpistymään. Ensimmäistä lertaa nuorena tet harjoittelijana järkytyin, kun kuulin hoitajien suoraan puhuvan, miten tyhmä lapsi on ja varmasti vanhemmilta perittyä.
Näin minäkin uskon. Ei jostain taviksesta jakseta juoruta, mutta kun lääkäri, pankinjohtaja tai juristi tuo lapsensa päivikseen, niin onhan siitä nyt herkullisempaa juoruta ja keksiä vielä lisää toinen puoli.
jatkan vieläkin;
12. Tässä on tulossa maailmaan ja elämäänsä uusi ihminen, lapsi. On tavattoman huolestuttavaa ja epäempaattista ellei ymmärretä miten koko syntymätapahtuma jättää aivoihin lähtemättömät jäljet ! Koko ilmapiiri ja äidin kokema stressi saavat koko lapsen reagoimaan tietenkin pelokkaasti ja kokien stressiä. Kyse on aivojen kehityksen kannalta rakaisevistakin minuuteista, tunneista ja päivistä.
13. Toki aivot ovat erittäin plastiset ja lapsen ei ehkä nähdä reagoivan siihen eikä tähän, mutta kyllä se vihamielinen ilmapiiri tulee aistituksi ja vaikuttaa todella pienokaiseen.
14 Kaikki mitä äidin ja isän ja sisarusten hyvinvoinniksi on tehtävissä sairaalapäivinä tulisi pyrkiä tekemään. Sitä myöten resurssiT!